Äiti ei saisi olla väsynyt...
... kun vauva on ns. helppo... Ainakin miehen ja hänen perheensä mielestä. Poika kohta 3 ½ kk on helppo, nukahtaa itsekseen, viihtyy hyvin itsekseen, ei itke kuin liian väsyneenä ja nälkäisenä. Noin niinkuin pääsääntöisesti.
Ja silti olen joskus todella väsynyt. Kun mies joskus tulee töistä, huokaisen, että ihanaa, saan hetken levätä, niin eiköhän tule sitten kysymystulva: miten sä voit olla väsynyt? Poikahan on niin helppo. Mä sentään käyn töissä... Sama juttu anopilla. Hän " onnittelee" siitä kun poika on niiiiin helppo, ettei väsy äitikään ollenkaan.
Yritän nyt sitten jaksaa, kun poikahan on niin helppo. Kun silloin ei äiti saa olla väsynyt...
Kommentit (2)
Silloinkin vastasin omasta näkökulmastani olla väsynyt. Ensiksi kuitenkin haluan sanoa, että jokaisella on oikeus olla niin väsynyt kuin tuntee olevansa. Väsymyksen kokee jokainen omalla tavallaan.
Mutta.. Itselläni on 11 kk poika, joka on ollut koliikkivauva 4,5kk:n ikäiseksi, maitoallerginen, ehkä myös muita allergioita ja refluksi on ollut syntymästään tähän päivään saakka, joka aiheuttaa päivittäin useita todella kovia mahakipuja. En ole koko aikana nukkunut 3 tuntia pidempään yhteen menoon ja välillä heräilyjä on yli kymmenen kertaa/yö. Heräilyä on välillä 15 min välein ja lapsi herää lähes joka kerta itkien kipuja. Yli puoli vuotta on mennyt n. tunnin välein heräämisillä. Päivisin on välillä helpompaa, mutta syöminen on välillä tosi huonoa. Päiväunet toisinaan nukkuu paremmin, mutta aina vaunuun nukuttamalla ja lähes aina kovan huudon kera. Päivin öin kipujen tullessa sylissäkään ei rauhoitu, koska syli ei mahakipuja paranna. Nyt lähes vuoden ikäisenä saattaa joinakin öinä olla kantelua/sylittelyä jopa tunteja.
Olen itse todella herkkä luonne ja pojan tilanne raastaa välillä sielua tosi syvältä. Olen " lohduttanut" itseäni ajattelemalla, että paljon huonomminkin asiat voisi olla.
Juttuni pointti on teille se, että äidin huoli omista lapsistaan tulee sieltä syvältä sydämestä ja siksi se tuntuu niin raskaalta. Mutta hyvä on muistaa myös, että lapsiemme kasvaessa myös vaarat lisääntyvät. Tulevaisuudessa odottaa hetki, kun lapsemme lähtevät ekaa kertaa yksin liikenteeseen tai murrosikäisenä liikkuvat kavereiden kanssa jne. Kyllä nämä vauva-ajan huolet ovat monesti siihen nähden pieniä..
Ja mulla se vasta helppo tapaus onkin: nukkuu putkeen 20-21 - 11 asti!!! Päivällä nukkuu n. 2 päikkärit, syö hyvin ja on iloinen ja pirteä kuin pieni peipponen!
Tosin meidän neiti kyllä touhuaa, kävelee tukia pitkin ja hösöttää muutenkin ihan älyttömästi, joten mun väsymystä ruokkii ainainen huoli ja kamala stressi siitä, ettei vauvalle vain tapahdu mitään.
Mä en osaa edes kuvitella millaista niillä äideillä on, joiden vauvoilla on koliikkia, allergioita, rikkonaisia öitä ym ym. Meidän neiti kun on nukkunut yönsä putkeen jo 1,5kk asti.
Mä olen perusluonteeltani tällainen huolehtija ja stressaaja, reagoin mahalla ja hampailla kaikkeen. JOs on vähänkin huolta, menee maha ihan sekaisin ja saan yleensä tosi kovan hammassäryn.
Väsyn tosi helposti, kun verensokerit heittelee (mulla on 1tyypin diabetes), ja mulla on tällä hetkellä tosi paha anemia päällä.
Ei tällaisissa tilanteissa se vauvan helppouskaan paljoa auta...
Tsemppiä sulle, ja ole rauhassa väsynyt, kun väsyttää!
Heather ja neiti-nessukka 9kk