Hyvät taaperoiden vanhemmat! (ruoka-asiaa...)

ei vielä kokemusta tällaisesta, mutta voisitko ajatella että ottaisit lapset jotenkin mukaan ruoanlaitoon, saisivat tehdä jotain pientä, osallistua hieman. Jospa sitten maistuisi kun on ikäänkuin tehnyt itse ruoan?

Minä pitäisin kyllä kylmästi nälässä, syövätkö mitään välipaloja, miten aamiainen / iltapala?

Meillä jos ei 3-v poika syö ruoka-aikana, niin kerron milloin on seuraava ruoka tarjolla ja siitä pidetään kiinni. Välipaloja syödään vain niinä päivinä, kun ruoka on maistunut, jos ei uppoa ruoka lounaalla, niin sitten syödään päivällistä viiden aikaan, ei mitään siinä välissä, korkeintaan vähän juomista. Se on rankkaa, mutta lapset ei osaa vielä itseään nälkään tappaa, joten kyllä he syövät, kun on tarpeeksi nälkä. Eli voi olla, että kovapäisemmän tapauksen kanssa joutuu nälkäkuuria jatkamaan pidempään, mutta kyllä se joskus loppuu. Tiukat ruoka-ajat vaan, ja säännöt joista pidetään kiinni.

ja alkaa olla äipän hermot pinkeellä.Ahdistaa jo koko ruokailutapahtuma,kun eka laittaa hikihatussa ruokaa ja yrittää keksiä kaikkea,nii eka vastaus on EN SYÖ! En tiiä pitäskö pakottaa,pitää nälässä,syöttää,olla niinkuin ei kuulis koko asiaa vai mitä???Pojallamme on myös mahan kans ongelmia,joista olen täällä jo kirjoitellutkin,niin tuntuu et johtuuko se ettei hän syö,kun hän ei halua mennä kakalle.No onneks painot ovat pysyneet ihan käyrillä ja kaikki aina lohduttelee, et kuule kyllä ne vielä syö,odotahhan vain.Sen kun vain näkis.Että samanlaista probleemaa täälläkin..

juuri joku päivä tytön(3) kanssa tehtiin yhdessä tuo ruoka.

laittoi kuoritut perunat kattilaan, pyöritteli lihapullat ja kattoi pöydän.

Kun pöytään istuttiin niin ei kiitos!

Poikaa ei niin tuo ruuanlaitto edes kiinnosta mutta tyttö tulee kyllä auttamaan...

Ja myönnän ja tiedostan kyllä että olen hieman liian lepsu noiden välipalojan kanssa, kun ei aina jaksa lämmittää ja tarjota sitä pääruokaa uudelleen.(kun ei ne sitä syö sillonkaan)

Olen kyllä välillä laittanut tytölle jopa kerhoon evääksi ruuan joka ei ennen kerhoa maistunut, mutta ei oikein syö sitä sielläkään...

Jostain täytyisi vaan saada " rohkeus" siihen,että ei se lapsi tosiaan itseensä siihen syömättömyyteen tapa... ja lopettaa ne välipalat!

Mutta tyttö ei syö ei sitten millään jos niikseen ottaa. Ruokia joista tykkää on vain muutamia ja nekään ei välttämättä maistu. Ruuanlaittoon ei halua osallistua (poika kyllä haluaa) ja välipaloja meillä ei saa jos ruoka on jäänyt syömättä. Sama ruoka eteen koko päivän ajan. Tyttö ei suostu syömään mitään vihanneksia ei raakana eikä kypsänä ja moni muukin ruoka-aine on hänestä yök. Ja sitten se nälässä pitäminen ei sekään ole auttanut sillä pisimmillään tyttö on ollut kolme päivää niin että syönyt vain aamupuuron ja sitten koko päivän ollut syömättä. Illalla ennen nukkumaan menoa heiman ronkkinut päivän ruokaa ja juonut lasin maitoa. Nyt 5v. neuvolassa kasvussa oli käyrät laskeneet huolestuttavasti ja puolen vuoden kuluttua onkin kasvukontrolli. Tyttö kasvanut aina miinuskäyrillä muutenkin eli ei ole juuri varaa laihtua. Jos jostain vain keksisi keinon millä saisi syömään. Päiväkotiin laittaminen olisi siksi hyvä että kun oli PK.ssa niin siellä söi ja samoin jos on kavereilla ollut ja saanut ruokaa niin ei ole nirsoillut kun on niin vieraskorea.

Molemmat siis söisivät lautasensa tyhjiksi jos autettaisiin!

Mutta kun tyttö täytti 3, päätettiin että syöttäminen saa nyt jäädä että saadaan itsekin syödä rauhassa. siitä nyt n.puoli vuotta ja vielä välillä itkee että syöttäkää!

Mutta en halua antaa periksi,kun mielestäni on jo niin vanha että pitää syödä itse.(kun se kerran jo hienosti onnistuukin)

Myös poika söisi jos autettaisiin...

ja sitten ovat keksineet mahakivun, varsinkin poika jota tietenkin pienempi matkii. Maha kuulemma tulee välillä kipeäksi eikä sitten tietenkään voi enää syödä.

Välillä olenkin jo miettinyt että olisikos jotain perää, että voisikohan pojalla olla jokin allergia josta maha tulee kipeäksi, mutta sitten taas pistän sen juksauksen piikkiin...

Ei helppoa!!!

(täyttää 3v. vasta maaliskuun lopussa). Meillä myös 1v. jota pitää syöttää ja kun ei isommat syö ei syö hänkään. Niin että aika hankala syömistilanne ja usein tuleekin lahjottua että jos syötte kiltisti niin saatte jätskiä tms. Ja jos noiden antaa olla syömättä niin ei tule kyllä mistään mitään sillä sitten ei ole energiaa heillä tehdä mitään ja koko päivä menee itkiessä, kiukutessa ja valittaessa. Nuo myös heräävät yöllä nälkäänsä jos ei ole syöneet päivällä mitään enkä minä kyllä jaksa kolmen lapsen heräämisiä. Niin että sitten olen joskus sortunut antamaan niille banaania tms. yöllä sänkyyn joka on kyllä ihan vihon viimeinen virhe.

Meillä siis juuri 6v täyttänyt poika ja 4v täyttänyt tyttö. Meillä on myös aika vähän syöviä ja valikoivia lapsia. Tosin eivät kyllä matki toisiaan, vaan meillä on ongelmana että aina kun toinen syö jotain ruokaa niin toinen ei syö ja päinvastoin! Esim. siis viimeksi kun oli perunoita ja nakkikastiketta, niin poika söi perunat kastikkeella ilman nakkeja ja tyttö nakit (no joo tasajako), hampurilaisella poika syö hampurilaisen muttei koskekaan ranskalaisiin ja tyttö taas syö vaan ranskalaiset ei hampurilaista (taas tasajako) jne. Koskaan meillä ei onnistuta tekemään ruokaa jota molemmat söisivät, tai siis esim. makaroonilaatikko menee kunhan tyttö nyppii kaiken lihan pois ja siinä syömisessä ei kestäkään kuin reilu tunti...



Välillä kyllä turhauttaa viimeisen päälle! Ruoan laittoon ei kannatakaan tuhrata liikaa aikaa, koska silloin on vielä turhauttavampaa kun lapset ei syö. No yritän sitten tehdä aina välillä sellaista ruokaa jota edes toinen syö ja muuten totean tylysti ettei ruoasta ole tarkoitus pitääkään, vaan sitä syödään että jaksetaan. No vähiinhän tuo syöminen usein jää. Ja meillä lapset ovat kyllä laihoja. Miinuskäyrillä mennään ja poika varsinkin tuolla -17/18 käyrällä ja siitä alaspäin ei oikein haluaisi lasta enää päästää. Meillä siis syödään säännöllisesti ja ruokaa pitää ainakin maistaa ja jos on jotain jomman kumman lapsen oikein inhokkiruokaa (joita on pari mistä alkaa puistatukset, kakominen ja eivät voi niellä- en uskalla käskeäkään kun alkaa oksennusrefleksi näkyä kurkussa), niin sitten lämmitän eri ruokaa sille lapselle. Muuten syövät vähän ja sitten taas normaalisti seuraavan kerran välipalaa/ruokaa eteen, mitään välipalaa/ruokaa en lapselta jätä väliin sen vuoksi ettei syönyt edellistä ruokaa. jälkiruokahoukutuksia meillä ei pahemmin käytetä, mutta johtunee siitä että lapset eivät oikein tykkää meillä " herkuista" , varsinkaan tuo isoin (siis ei syö esim. jäätelö, suurinta osaa kekseistä, pullat/kakut ym. ei uppoa ja ei tykkää suurimmasta osasta karkkejakaan). Eli meillä temppuilu ruoasta kohdistu pelkästään ruokaan, vaan sitä enemmän vielä herkkuihin. Olenkin miettinyt onko meidän lasten (siis lähinnä tuon isomman) makuaisti jotenkin erilainen kuin joillain toisilla....



Viime aikoina poika on alkanut välillä syömään kunnon ruokaa oikein kunnolla! Vihdoin ja viimein tuntuu että ekoja kertoja elämässään pojalla on oikein nälkä, niin että tunnistaa sen. Yleensä tähän asti on yrittänyt pärjätä pelkällä juomisella. No edellenkään poika ei tykkää joistakin ruoista ja esim. muiden lasten lempiruoka esikoulussa perunamuusi ja uunimakkara on meidän pojalle kauhistus ja tiedänkin niinä päivinä antaa pojalle ruoan kun haen eskarista. Pientä edistystä meillä siis alkaa vähitellen tuossa isommassa näkyä. Pienemmällä taas auttaa jos syötän (tai siis tyttö ei tykkää että syötän, silloin laitan vaan satsin valmiiksi haarukkaan) jolloin menee edes hitusen paremmin alas.



Mitään ihme konstia en meidän lapsilla ole keksinyt että söisivät hyvin. Tosin olen tyytyväinen että ruoka menee paremmin alas iän myötä ja enemmän nuo ronklaavat niiden herkkujen suhteen (ja sillä ei kai olekaan niin väliä, paitsi välillä kylässä). Itse en halua lähteä kiristys/pakotuslinjalle- vaikka totuuden nimissä välillä pikkuisen tulee tätäkin yritettyä- sillä muistan omasta lapsuudestani inhonneeni joitain ruokia. Olen siis tainnut olla itse aika samanlainen lapsi... Monia ruokia olen oppinut syömään vasta aikuisiällä ja vähitellen tykkäämäänkin niistä, kun ei ole ollut enää paineita niskassa. Tosin jotkut eivät uppoa vieläkään (esim. maito, margariini ja kahvi ->näitähän ei suomalaisessa ruokakulttuurissa tietenkään käytetä...). Parhain oli aikoinaan maidon kanssa, kun minun piti lapsena juoda sitä joka ilta (koska muulloin en juonut) sitten kaakaon muodossa, niin homma loppui siihen että oksensin- ja eläissäni en sen jälkeen ole maitoa juonut. Muistan myös päivän jolloin olen istunut pöydässä perunoiden kanssa, kun eivät menneet alas. Tuloksena oli se että perunoita opin syömään vasta yli 30v:na... Eli jotenkin nuo muistot pitävät jotenkin nämä minunkin omien lasteni kanssa käytettävät keinot aika aisoissa.