Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi kaikesta pitää keksiä jotain negatiivistä??

13.01.2006 |

Vähän ehkä huono aloitus, mutta " ongelmana" on siis että eräs läheinen sukulainen (miehen puolelta) onnistuu aina pahoittamaan mun mielen. En tiedä tekeekö hän sitä ihan tahallaan, huomaamattaan/ tajuamattaa vai miksi.



Heillä siis on noin puoli vuotta vanhempi lapsi kuin meillä. Tämä (vaikka nyt) Ville on pienestä asti ollut vaativa vauva, valvottanut paljon öisin vielä yli vuoden ikäisenäkin, jne. Meidän tyttö taas on ollut ns. helppo vauva, nukkunut 1kk asti kokonaiset yöt, ei ole koskaan sairastellut, eikä turhia itke. AINA kun olen hänen kanssa juttusilla, niin keskustelun aiheena on lapset (no, se ei sinällään ole kovin yllättävää). Mutta aina tämä ihminen onnistuu pahoittamaan mun mielen kommentoimalla kaikesta jotain negatiivistä! Siis tätä rataa: " kyllä se on hyvä että Ville sairastelee nyt pienenä niin tulee vastustuskykyä, teillä kun ei sairastella niin sit isona kaikki flunssat on tosi pahoja. Syödäänkö teillä vielä tuttia!?! (meidän tyttö siis 1v2kk) No, siksi se työntääkin kaiken suuhun." Kun meidän tyttö laittaa leluja suuhun, en kyllä tiedä mikä yhteys sillä on tutin syöntiin. Meidän tyttö oppi kävelemään tasan 1v. ihan yllättäen, kun olin kuvitellut ettei opi vielä aikoihin. Ville oppi kävelemään " vasta" 1v 2kk. Kun näki meidän tytön kävelevän noin 1kk kävelyn oppimisen jälkeen " Kyllä toi on NIIN vaikeen näköistä ja haparoivaa." Siis häh?? Mun mielestä kun kävelee ja juoksentelee tosi hyvin. " teidän tyttö kun oli niin hiljainen vauva, niin sille tulee ihan varmasti kauhea uhmaikä" . Kun tämä ihminen oli tällaista jostain lukenut. " Meille ei varmaan tule, kun Villehän itkeskeli vauvana aika paljon" . Tuossa on vain joitakin viime kertaisia esimerkkejä. Siis kyllä ottaa taas päähän. Ehkä oon niin " herkkä" tai jotain, mut tuntuu välillä tosi pahalta... Ja kun se ei ole yksi kommentti silloin tällöin vaan tämä ihminen sanoin mm. noi kaikki yhden illan aikana.



Taisi tulla aika sekavaa tekstiä. Onko teillä muilla ollut tällaista??

Kommentit (7)

1/7 |
13.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotenkin musta tuntuu, että hän on siitä omasta lapsestaan epävarma ja sitten yrittää vakuutella sitä jotenkin kierosti tuolla tavalla.



Jos vaikka hänen lapsensa vierastaisi ja sinun ei, hänen pitäisi heti kertoa, että kymmenen kasvatuspsykologia ovat kertoneet, että lapsen vierastamattomuus tarkoittaa huonoa äiti-lapsisuhdetta...



Yritä jättää puheet omaan arvoonsa (helpommin sanottu kuin tehty!). Tai tule vaikka haukkumaan hänet aina anonyymisti nettiin, jos haluat päästä ahdistuksesta ;) Ymmärrän täysin, että tuo ei ole kovin kivaa. Äitinä sitä huolestuu niin helposti, varsinkin jos toinen on oikea pahanilmanlintu (ehkä sinun pitäisikin sanoa juuri SE hänelle - vähän naurahtaen tietysti!).

Vierailija
2/7 |
15.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun aika paljon ollaan tekemisissä. Niin ja toikin juttu mitä sanoit vierastamisesta, olen sen kyllä jo kuullut tältä ihmiseltä =) Tuntuu vaan että se on IHAN KAIKESTA asiasta " eri mieltä" mun kanssa. Jos mä satun sanomaan jotain mitä tyttö on oppinut tai kehun sitä, niin heti tulee negatiivinen vasta kommentti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
15.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juolahti mieleen, että jospa tämä tuttavasi on kateellinen kun teillä on ns. helpompi lapsi, kuin heillä.



Minulla itselläni on myös kaveri, jonka lapsi on muutamaa viikkoa vanhempi, kuin meidän. Meidän muksu käveli 9kk ja heidän vasta vuoden ikäisenä, niin kyllä meidän lapsessa täytyy olla jotain vikaa. Tämä samainen tuttavanihan sanoi minulle, että hänestä on luonnotonta jos lapsi juo vielä ensimmäisen syntymäpäivän jälkeen tuttipullosta...

Vierailija
4/7 |
15.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, vaikuttaa siltä, että kun hänellä on vaativa lapsi ja sinulle helpompi, niin hän haluaa jotenkin lohduttautua ajatuksilla että kyllä teilläkin vielä niitä ongelmia tulee ja kyllä heillä vielä helpottaa...Ja tahtoo vähän olla niin, että jos lapsi ei ole täydellinen niin helposti me äidit tulkitsemme asian niin että itsessä on jotain vikaa, ehkä hän potee tuollaista huonoa omaatuntoa ja koittaa jotenkin saada todistettua ettei ne toisetkaan lapset ja äidit ole täydellisiä...



Jos joudut tapaamaan usein ja pitämään suhteita yllä, olisi ehkä helpointa antaa vaan ne negatiiviset mennä toisesta korvasta ulos. Kokeile sellaista että annat aina jotain kehukommentteja hänen lapsestaan, josko sillä saisi jotain käänteistä psykologista aikaiseksi. Toisaalta sitten kun mitta tulee täyteen niitä negatiivisia kommentteja voisi olla paikallaan sanoa asiasta suoraan mutta ystävällisesti ja nätisti, monesti asiat selviää sillä ja toinen ei ehkä ole tajunnut käyttäytyvänsä ikävästi. Itse olen yleensä noudattanut tällaista linjaa ja useimmiten toimii.



Vierailija
5/7 |
15.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että apua, käyttäydynköhän itse noin. Meillä on juurikin sellainen vaativa vauva. On hirveän vaikea jutella lapseen liittyvistä asioista muiden kanssa, kun heidän lapsensa tuntuvat olevan sieltä helpommasta päästä, eikä näillä ihmisillä siis ole samanlaisia ongelmia. Ja olisi hirveän ihanaa jakaa jonkun kanssa kokemuksia ja fiiliksiä...



Ehkä siis tuttavasi ei vaan osaa ilmaista asioita oikealla tavalla. On hirveän helppoa sanoa vääriä asioita (varsinkin uupuneena)... Jos hänkin kaipaisi vähän vertaistukea?



En siis sano, että hän toimii oikein tai hyväksyttävästi, tai että sinun tulisi jaksaa tälläistä. Mutta minulle tuli vaan sellainen olo, että hän tarvitsisi jonkun, joka tietää ja ymmärtää millaista hänellä on...



T: MrsH

Vierailija
6/7 |
15.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta noi hänen puheet on vaan niin inhottavia. Enkä varsinkaan " Villeä" , joka on meidän kummipoikakin. Joten tottakai, Villeä tulee paljon kehuttua, leikittyä hänen kanssa, jne. Tällä Villellä on siis nyt ikää noin 1v 8kk ja meidän tytöllä 1v 2kk ja monessa asiassa tuntuu että Ville on se helpompi lapsi. Ja mun tulee joskus " harmiteltuakin" tälle äidille, kun meidän tyttö ei esim. viihdy sylissä istumassa kuten Ville. Eli en todellakaan (ainakaan itse huomaa) olevani jotenkin ilkeä äidille tai vaan kehuvan meidän tyttöä (joka myös osaa olla hankala =)).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
16.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itsekin huomannut, kuinka sitä vertaa omaa lastansa väkisinkin muiden lapsiin. Vertailu voi kuitenkin olla positiivista ja kannustavaa.



Minua oikein ottaa päästä, kun kaikkien lasten pitäisi olla niin samanlaisia mm. oppia puhumaan ja kävelemään aikaisin.... Ja neuvolassa tätä vertailua oikein kannustetaan: käyriä tutkitaan eikä pidetä yksilöinä.



Neuvoksi sanon, että toisesta korvasta ohi vaan, jos sinusta itsestä tuntuu kaikken olevan OK.



Tuli vaan mieleen, että joillakin pitää kaikkien olla parempaa kuin muilla autot, talot, mökit, tv:t, lapset, ukot....;))))