Haluaisitko tietää, jos isäsi ei olisikaan biologinen isäsi?

Minulle isä on kuitenkin joku, joka on minut kasvattanut ja minua rakastanut. Iskä ois mulle iskä silti vaan, aina :)

Jo perinnöllisten sairauksienkin vuoksi. Ei se tieto kylläkään suhdettani tai ajatuksiani isääni kohtaan mitenkään muuttaisi.



Se, kuka lapsen kasvattaa, on lapsen tärkein vanhempi eikä se, ekenn biologisesti on.

mutta jos sekä minä, että isäni luulemme olevamme toistemme verisukulaisia, niin sitten en tahtoisi tietää varmaan.

Perinnöllisten sairauksien takia ja muutenkin kiinnostaisi tietää, että minkälaiset geenit sitä onkaan saanut. Isä olisi kuitenkin se oikea isä ja tää geenien luovuttaja sit biologinen isä.

isäni biologista isyyttä tietyistä asioista johtuen. Haluaisin tietää totuuden mutta isäni olisi silti isäni sillä parempaa isää en olisi voinut saada.

Mutta OIKEA isäni on ihan hyvä, en vaihtaisi vaikka ei olisikaan biologinen. Hän on ollut aina läsnä ja hän reagoi iskä- huutoon.

Ja itseasiassa mulle kävi niin, noin 10 vuotta sitten, että sain kuulla äidiltäni, ettei isä olekaan oikea isä.

Olinhan tietysti aika pihalla jonkun aikaa sen tiedon jälkeen, mutta ei se muuttanut suhdettani isään (joka ei ollut biologinen), vaan hän on tänä päivänä mulle se ainoa isä.

Oikeastaan kunnioitan häntä vielä enemmän, kuin ennen, koska hän on ollut elämässäni mukana koko ajan ja halunnut olla isäni, ilman mitään velvoitetta.

Ja huolimatta avioerosta, pysynyt mukana elämässäni.

Ja hän siis myös tietää totuuden.



Semmonen seikka on olemassa, että jos isäsi (joka ei olekaan biologinen)ei ole merkitty papereihisi isän kohdalle, niin viimeistään silloin, kun hän kuolee, totuus tulee ilmi.

Tai siis perunkirjoituksissa se tulee ilmi.

Koska silloin et ole rintaperillinen.

Vois olla aika paukku siinä tilanteessa, kun muutenkin on surua=((.

Ehkä nuorempana kun sitä etsi itseään, niin sillä olisi ollut merkitystä. Mutta tänä päivänä isäni on se joka kasvatti minut, piste. Ja enpä epäilekään että ei olisi, niin olen samankaltainen kun isänipuoleinen suku, tosi paljon samaa näköä minussa on kun isäni siskossa, että enpä usko että ei olisi.

Mutta ei se isäsuhdettani mihinkään muuttaisi. Isyys on ennen kaikkea läsnäoloa, yhteiset geenit on vain biologiaa.