Vauva+taapero+hoito- mitä mieltä tästä?

petunia_:

:kirsikka::

En kertakaikkiaan pysty käsittämään miksi alle kouluikäiset viedään hoitoon, kun syntyy vauva. Virikkeitä on kotona ja kerhoissa.

mistä sinä tiedät mitä virikkeitä kukakin pystyy lapselleen tarjoamaan? itse sentään tiedostan puutteeni äitinä: en ole hyvä askartelemaan lapseni kanssa, en osaa erilaisia laululeikkejä etc.

ja mitä tulee kerhoihin! kannattaa herätä todellisuutteen, läheskään joka kaupungissa / alueella ei ole kovinkaan monipuolista kerhotarjotaa, ja jos on niin hinnat saattavat olla aika suolaiset (esim. jumppakerho 120e / puolivuotta, 30min per kerta)

En tiedäkään, mutta tavallinen kotiarki riittää. Eivät lapset tarvitse mitä kummallisempia tekemisiä...

Asun maalla. Täällä on MLL:n perhekahvila ja seurakunnan kerhot. Eivät maksa mitään.

sitruska:

Muutama välikommentti vielä.

Emme vie kenenkään päivähoitopaikkaa, sillä päiväkoti on yksityinen. Olisi kai sama yhteiskunnalliselta kantilta, jos kävisin töissä ja lapseni laitettaisiin tähän samaan päiväkotiin, sillä ei kunta sitä maksa kuitenkaan, vaan minä ja isä, omalla työllä ansaituilla euroilla. Emme saa edes yksityisen hoidon tukea KELAsta kuin hetken, joten kenenkään veromarkoista se ei ole pois.

***Tämä ei ole pääpointti kuitenkaan:)

Virikkeellisyydestäkin oli moni eri mieltä. Olen siinä samaa mieltä siinä, että arki ja koti riittävät hyvin pienelle lapselle. Mutta jos sitä olen tarjonnut pojalleni jo 2,5 vuotta, ei se huonosti kai ole? Ainakaan siihen nähden, että moni äiti palaa kuitenkin työelämään jo huomattavasti aikaisemmin kuin minä laitan poikani hoitoon.

***en laskisi vuosia, mitä kauemmin pystyy lapsensa kotona hoitamaan, sen parempi. Tiedän sosiaalisen lapsen, joka ei käynyt edes eskaria. Jos taas lapsi tarvitsee hoitopaikan kehityksensä kannalta, palataan taas porsaan reikään eli sosiaalisiin perusteisiin.

Esikoisen alkuajoista jäi lähinnä mieleen se, ettei poika nukkunut, kuin puolen tunnin pätkiä ja asui tissillä tunnin kerrallaan, 8 kertaa päivässä. Olin ahdistunut, surullinen, masentunut. Tiuskin, itkin, voin henkisesti huonosti. Terapia ja lääkitys toi sitten avun. Tämänhän on todettu olevan uusiutuvaa sorttia, joten ei kai kukaan halua olla lapselleen huutava marttyyri? En minä ainakaan. Koen, että jos saan ' apuja' tällä tavalla arkeen, aikaa ja rauhaa keskittyä vauvaan ja kuitenkin tiedon siitä, että esikoispoika on turvallisessa ja laadukkaassa hoidossa, en näe siinä mitään pahaa. Sillä kaipa se kuitenkin on niin, että hyvä äiti on se jaksava äiti. Ei masentunut ja kärttyisä? Mieluummin siis olen hyvä äiti sen lopun ajan päivästä myös esikoiselle kuin kokopäiväisesti kiukkuinen?

**nämä on niitä sosiaalisia perusteita.

Olin ennen myös vahvasti sitä mieltä, että kun vauva syntyy, esikoinen jää kotiin. Mutta kun olen antanut itselleni mahdollisuuden tarkastella tätä toistakin puolta (eli hoitoon laittamista), en näekään siinä niin paljon enää haittapuolia. Olisinhan joka tapauksessa vielä ' huonompi' äiti, mikäli olisin palannut töihin esim. pojan ollessa vuoden ikäinen (mikä on kaiketi aika normaalia).

*** kyllä, hoitoon laittaminen on osittain helpompaa äidille. Kyse ei kuitenkaan ole huonoudesta, vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että lapsia ei laiteta hoitoon, jos ollaan kotona. Jos mennään töihin, oli se koska vaan, lapset tietenkin menevät hoitoon. Kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin. Hoitopaikka on HOITOpaikka silloin, kun vanhemmat ovat estyneet (eivät siis välttämättä töissä!) hoitamaan lapsiaan. Toinen lapsi ei mielestäni ole este, ellei sitten ole vaikeasti vammainen tms. Näin sen näen. Ja tämä on hyvin musta-valkoinen mielipide, enkä ymmärrä mitä huvittavaa asiassa on (yleinen huomautus). Ainoa peruste hoitopaikalle on töihin meno ja sosiaaliset perusteet, muut perusteet ovat nähdäkseni selityksiä ja nykyajan elämäntyyliin kuuluvia oletuksia. Mutta tämä on VAIN minun mielipide ja jokainen tekee lain sallimissa puitteissa kuten parhaaksi näkee. En siis syytä ketään huonoksi äidiksi tms, vaan en ymmärrä... Ehkäpä minulle ei suotu pääkoppaa, joka jotain kykenisi ymmärtämään.

No, mutta tässä taas jotakin pureskeltavaa. Tämä on aihe, joka nostattaa tunteita ja hyvä niin. Antaa tulla vaan kommentteja, puolesta ja vastaaan!

***Näin on:)

Itsella on 8 v, 3v. ja 3 kk lapset.



Jos rahaa ja mahdollisuuksia olisi, laittaisin 3v.n päivittäin kerhoon tai " jonnekin" . On niin sosiaalinen tapaus ja kaipaa kovasti vanhoja tarhakavereitaan. Ympäristössä ei ole paikkoja, joissa äidit lapsineen säännöllisesti tai epäsäännöllisestikään tapaisivat, perhekahvila on kerran viikossa...



Kuopus on niin tississä kiinni, että en ehdi 3v. :lle toimintaa ja tekemistä järjestämään. Rajansa on silläkin, miten paljon satuja hän jaksaa kuunnella. Myös 8 v. on harvinaisen flegmaattista lajia, eli makaa sohvalla eikä tee mitään jos ei komenneta (= soita kavereille, lue, rakenna legoilla jne)



Yritän pyörittää huushollia, hoitaa lasten lisäksi omakotitaloa ja löytää jonkin hetken kahvinjuonti rauhaa itselleni. En ole mikään ohjelmatoimisto-tyyppi, joka järjestää aina jotain kivaa tekemistä. Päivittäisistä puuhista on pakko selvitä nopeasti, joten aina ei voi ottaa lasta " auttamaankaan" ja talossa on portaita ylös ja alas joten turvallisuuskin ratkaisee joissain hommissa.



Eli, tee niinkuin parhaaksi näet. Itse tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät oman tilanteesi.

Arvostelijoista ei kannata välittää - aina löytyy joku, joka joku tuomitsee toisen valinnat omien arvojensa ja lähtökohtiensa perusteella.

mannah:

onneksi olet selvästi jo tehnyt ratkaisusi, ettei noi äidin kuuluu kestää kaikki kommentit varmaan horjuta.

Vähän ihmetyttää, miten kärkkäästi ihmiset kommentoi, vaikka vaikuttaa etteivät he ole vaivautuneet lukemaan viestiäsi.

Tosi ärsyttävää, kun kerroit heti kärsineesi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja sitten täällä vastaillaan, että tottakai JOKAINEN äiti jaksaa hoitaa taaperoa ja vauvaa ihan koko ajan.

Vai onko se niin suuri tabu, että äiti voi ihan oikeasti sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kaikki ei olekaan auvoa?

Toivon, että tällä kertaa et joudu sitä uudestaan kokemaan.

Jos tarkoitit minun kommenttia, niin kyseessä oli TERVE äiti tai isä. Äiti voi sairastua masennukseen tai syöpään tai mihin vain ja tarvita apua. Eli luetaan ne viestit ajatuksella (koskee silti myös minua).

Tästä jo jossain toisessa ketjussakin kirjoittelin, että joka paikassa tässä maassa ei ole kerhoja ja perhekahviloita, jolloin kunnallinen päivähoito jää ainoaksi mahdollisuudeksi hankkia lapselle ryhmässätoimimiskontakteja, kun lähimaillakaan ei asu muita lapsia.



Noin yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että kukin perhe tehkään ratkaisunsa omien edellytystensä ja mieltymystensä mukaan välittämättä muista. Jos lapsi on ennestään ollut päivähoidossa ja viihtynyt siellä, olisihan sekin aika rankkaa lapselle luopua mukavasta hoitopaikasta täysin. Jos taas lapselle hoito on ollut rankkaa ja ikävää, varmasti on parempi sitten päästä kokonaan kotihoitoon. Tietyllä tavalla lasta kohtaankin on väärin muuttaa hänen elämänsä kokonaan uuden vauvan takia. Voihan sen muutoksen tehdä myöhemmin ja luopua päivähoitopaikasta, jos esikoinen ei enää haluakaan mennä hoitoon.



Sitruskan tilanteessa, jos mahdollista veisin esikoisen hoitoon ennen vauvan syntymää, jotta esikoinen ei yhdistä hoitoonmenoa vauvan tuloon. En muista enää, mainitsitko asiasta jotain tarkemmin, pahoittelut. Ottaen huomioon tuon masennuksesi aiemmin jne. olisi varmasti ihan hyvä viedä esikoinen ainakin alussa hoitoon joksikin aikaa. Ainut asia, jota mietin on tuo jokapäiväinen hoitoonvieminen eli jaksatko joka aamu viedä esikoisen hoitoon ja hakea 5 tunnin kuluttua? Kuinka tiukka hoitopaikka on rutiineista eli joudutko sitten mukauttamaan oman perheen rutiinit hoitopaikan nukkumisten mukaan jne.? Noista asioista on lähipiirissäni muodostunut joissain tapauksissa pieniä ongelmia.



Itse kuulun niihin kamaliin äiteihin, jotka käyvät töissä taloudellisista syistä. Kun tilillä ei enää yksinkertaisesti ollut rahaa, piti palata töihin. Esikoinen oli silloin 2v3kk ja kuopus 1v2kk. Siihen asti olin tauotta molempien kanssa kotona. Kun kolmonen syksyllä syntyy, toivon, että jollain keinoin (ainoa mahdollisuus kunnallinen hoito täälläpäin) ykköselle ja kakkoselle järjestyy pariksi päiväksi hoitopaikka, jotta saavat opetella sitä ryhmässä toimimista.

" vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että lapsia ei laiteta hoitoon, jos ollaan kotona. "



Kaikella kunnioituksella mutta minun taytyy kysya miksi tama on sinusta " tosiasia" ? Ymmarran etta _sina itse_ haluat tehda nain, ja siihen sinulle on luonnollisesti oikeus, mutta jos haluat ap:ta tai muita syyllistaa heidan ratkaisuistaan (on vaikeaa ymmartaa mita muuta asiaa alkuperainen viestisi ajaa, vaikka kielsitkin sen olleen tarkoituksesi; selitathan ainakin ystavallisesti mika pointtisi oli jos ei tama) niin yleispatevampaan johtopaatokseen tarvitsisin ainakin mina hiukan painavampaa perustelua, joka ei olisi vain sinun mielipiteesi.

Täsmälleen samaa mieltä kuin tuo sylviina tuolla alkupäässä kirjoituksia!!!

aika hassua miten eri maissa suhtaudutaan eri tavalla. Niinkun sanoinkin niin täällä _kaikki_ kolmevuotiaat menevät tarhaan. En tunne ketään tutuntutuntutuntuttua tai edes mitään tarinoita että jotakuta yli kolmevuotiasta hoidettaisiin kokonaan kotona. Päiväkoti on tosin usein puolipäiväinen eli lapset haetaan puoli yhden maissa. Ja siis täällä kun lapsi syntyy niin hyvin usein äidin työura on ohi. Tämä tarkottaa että lapsi menee sinne tarhaan vaikka äiti ois kotiäitinä eikä sisaruksia olisi. Äidit puhuvat kaikki aina avoimesti miten hyvä sitten kun pääsee hoitamaan omia asioita. Mutta se siitä, maassa maan tavalla, otin tämän nyt vain esimerkiksi että sinänsä mä en usko että täällä kaikki lapset olisivat jotenkin paljon onnettomampia jne.



Sitten vielä ap:lle ja muillekin joilla isompi on hoidossa. Olen siinä samaa mieltä kirsikan kanssa että minusta on paljon mukavampaa kun isot ovat kotona. Luulin ennen keskimmäisen syntymistä että miten sitten jaksasin jos esikoinen ei olis tarhassa. Kunnes heti vauvan synnyttyä huomasin että on PALJON kivampaa kun esikoinen on kotona. Meillä mukava päivä alko vasta kun esikoinen tuli kotiin. Kun tarha oli esim kiinni kuukauden niin mulla meni paljon paremmin kotona.



Varsinkin jos äiti on vähän masentumiseen taipuvainen (mulla ei sinänsä ollut masentumista mutta tunsin esim esikoisen aikaan olevani todella yksinäinen ja murehdin yhtä jos toista, päivät meni etanan vauhtia) niin kun se esikoinen hyörii siinä ja vaatii ne päivittäiset rutiinit ja ulkoilut niin äidillä ei ole ns. aikaa murehtia. Isommista on myös mulle seuraa kun vauvasta ei vielä niin seuraa ole. Kun meidän kuopus oli sellanen rääkyjä vauvana niin olisin varmaan tullut hulluksi kaksin hänen kanssaan. Vaikka fyysisesti työtä oli enemmän kun keskimmäinen oli meidän kanssa kotona niin itse voin paremmin. En ehtinyt surra vauvan itkua vaan taaperon kanssa oli pakko tehdä.



Nyt mua vähän pelottaa että tuleeko ihan tylsää kun keskimmäinen alottaa hoidon syksyllä, tosin sillon " vauva" on jo lähemmäs puolitoista vuotta. (Ja saa nyt nähdä jos saisin töitä, taloudellinen tilanne sitä vaatisi. Sillon kuopus tarvimme au pairin.) Edelleenkin musta meidän kaikkein kivoin osio päivästä alkaa kun esikoinen tulee yhden maissa koulusta ja kaikki kolme ovat täällä minua viihdyttämässä!!



Eli minusta asia on juuri näin päin kuin kirsikka sanoi.

ikinä et kykene tekemään seuraavan lapsen elämästä samanlaista kuin esikoisen. Kolmen lapsen kokemuksella sanoisin, että järjestys sisarusryhmässä tuntuu vaikuttavan uskomattoman paljon. Esikoisena olossa on paljon hyviä puolia, mutta huonoja puoliakin löytyy usein melkein yhtä paljon. Samoin kuopuksen tai keskimmäisen kohdalla.



Esikoisen suurin ongelma on oman kokemukseni mukaan se, että häneltä odotetaan paljon enemmän kuin nuoremmilta sisaruksilta. Hänen toivotaan usein kasvavan suureksi ja pärjäävän paremmin itsekseen. Vaikka esikoinen saakin pienenä enemmän jakamatonta huomiota, saavat ne seuraavat lapset kuitenkin (ainakin meillä) niin paljon isompien sisarusten huomiota ja kiintymystä, että kyllä esikoinen siinä mielessä on jäänyt paljosta paitsi. Mikään ei saa pienemmän sisaruksen naamaa loistamaan niin kuin vieressä pyörivä isompi sisarus. Eli jokainen sisarussarjassa elää mielestäni sen omanlaisensa lapsuuden, erilaisen, mutta ei välttämättä huonomman tai paremman kuin toinen.

Itse kolmen lapsen äitinä en näe mitään väärää, vaikka lapsesi viettäisikin sen 5 tuntia hoidossa. En kyllä ole muutenkaan niitä äitejä, jotka kannattavat 3-vuotta kotona lapsen kanssa. Mutta varmasti se johtuu omista tenavistani. He kun kaikki ovat olleet sellaisia sosiaalisia ja erittäin puheliaita tenavia. En olisi pystynyt tarjoamaan sitä virikkeiden määrää mitä alle kouluikäiset kaipaavat, kun en ole niitä askartelija/leikkiviä äitejä.



Meillä on neiti tällä hetkellä perhepv-hoidossa. (2,8v) Hän aloitti noin vuoden ikäisenä ja todella nauttii, kun on kavereita. On oppinut isomilta kivoja kotileikkejä ja niitä sitten jatkaa kotona yksikseen ja " hupalttaa sekä selittää" koko ajan, kun hoitaa " lapsiansa" Laittaa ruokaa ja touhuaa kaikenlaista. On oppinut tiettyjä sääntöjä, kun viettää aikaa muiden lasten kanssa ja osaa jo nyt ottaa huomioon muitakin lapsia. Toki kotonakin kasvaneet osaa, jos heidät opettaa, mutta monesti äidillä ei ole koko aikaa aikaa sitä tehdä, varsinkin jos vauva ja koti hoidettavana. Meillä aikanaan vanhin lapsi oli kotona silloin kun keskimäinen syntyi ja aina kun esim. imetin hän teki tuhoja ja tuntui, että olen vanhemmalle aina vihanen. Johtui varmasti väsymyksestä (vauvalla korvakierteet) ja huonosta omasta tunnosta, kun ei ollut aikaa enään sille ensimäiselle.



Viime kesänä minä vietin kuusi viikkoa kotona ja iskä sitten 2 viikkoa siten, että neiti oli kaksi kuukautta kotihoidossa. Ja kyllä hän muisti kysyä heti useasti, että milloin pääsee xxxxx:lle, kun tahtoi mennä leikkimään ystäviensä kanssa.



Niin, me äidit olemme erilaisia, niin kuin lapsemme. Mikä sopii minulle ja lapsilleni ei välttämättä sovi esim. naapurin äidille ja lapselle.



Tärkeintä on, että lapsella on hyvä olla ja äiti jaksaa olla äiti.



Ehkä sinä voit sitten tehdä vanhemmankin lapsen kanssa kahdestaan aina silloin tällöin jotain, kun isä on vauvan kanssa tai hän nukkuu? Jutella päivän tapahtumista ilman " häiriötekijöitä" ja jaksat paremmin kuunnella. Käydä pyöräilemässä tai kirjastossa tai jopa syömässä jossain ulkona...



No, tämä oli minun mielipiteeni. Ja jos ei lapsesi viihdy hoidossa, voit aina ottaa hänet pois sieltä.



Hauskaan kevään jatkoa!!



terkuin Santtu

Lähinnä ajattelenkin sitä ihan alkuaikaa, jolloin vauva asuu tissillä ja tarvitsee äitiä 24h/vrk. Siitä en haluaisi ottaa mitään pois; kun vauva itkee, en haluaisi viivyttää yhtään syliin ottamista jne., kuten ei tarvinnut esikoisenkaan kohdalla tehdä. Haluaisin antaa vauvalle myös rauhan syödä; mielestäni ei ole oikein juosta esikoisen perässä ja samalla koittaa roikottaa vauvaa tissi suussa sylissä...



Isompana (kun vauva jo alkaa seurailla ympäristöä ja leikkii lattialla jne) asia onkin jo ihan eri. Silloin niistä sisaruksista alkaa olemaan seuraa ja virikettä.

minä varmaan laittaisin esikoisen hoitoon. Ainakin ensialkuun, että pääsette vauvan kanssa hyvään alkuun. Sitten kun teillä alkaa olla perusasiat kunnossa, ja jos itsellä riittää virtaa, niin ehkä miettisin sitä esikoisen kotiin ottamista. Paitsi että jos esikoinen viihtyy hyvin hoidossa ja saa haluaa jäädä sinne, niin en kävisi ottamaan pois.



Meidän ainokainen oli koko ensimmäisen vuoden sen verran vaativa, ettei mulla ollu yhtään ylimääräisiä voimia. Siksi olen tätä mieltä. Joku toinen ei ole syystä tai toisesta kokenut vauvavuotta niin raskaaksi, joten ei välttämättä pysty ymmärtämään, miten ei pysty selviytymään vauvan ja esikoisen kotihoidosta...

Itse asiassa jos nyt saisin kolmannen lapsen, niin isommat (4 ja 2,5v) olisivat tottakai meidän kanssa kotona.



Minä en ymmärrä, miksi isomman pitää lähteä pois jaloista kun vauva syntyy. Samalla tavalla hän saa kotona hoitoa ja " virikkeitä" kun hoidossakin. Ei se 2v päiväkotipäivä mitään kovin ihmeellistä ja maata mullistavaa ole.



Kyllä noinkin pieni taapero oppii odottamaan vuoroaan ja jaksaa leikkiä itsekseen sen ajan kun äiti hoitaa vauvaa. Sitä paitsi, itse sain aikoinani neuvolan terkalta ohjeen, että arkielämä jatkaa pyörimistään vanhaan tapaan, vaikka vauva syntyykin! Vauva vaan mukaan heti alusta pitäen perheen rytmeihin.



Sitä paitsi joutuuhan se 2v lapsi odottamaan myös päiväkodissa vuoroaan. Taitaa puolet hoitopäivästä mennä odottamiseen. Milloin odotetaan ulosmenoa, milloin sisäänpääsyä ja milloin vessatusvuoroa.



Annetaan lasten olla kotonakin ja arvostetaan sitä kotiarkeakin!

Meidän kakkonen on nyt 6 viikkoa vanha ja täytyy sanoa, että hyvin vähissä on ollut se aika, jonka olen pystynyt esikoiselle tarjoamaan. Lähinnä päivät kuluvat siinä, kun huudan ja olen kiukkuinen hänelle. Esikoinen järjestää välillä " kivaa" oheisohjelmaa ja toisinaan taas hermostun, kun hän ei tottele millään ja minä olen " vankina" imetystyynyn takana enkä pääse auttamaan. Monissa jutuissa esikoisen on ollut yhtäkkiä pakkoa itsenäistyä, kun en ehdi hätiin joka kerta, kun minua tarvittaisiin. Toisinaan meillä on kahdenkeskisiäkin hetkiä ja huomaan kyllä, että ne ovat ihan kullanarvoisia pojalle.



En tiedä, miten poikani reagoisi, jos hänet päiväkotiin laittaisin nyt tässä vaiheessa, kun hän ei ole siellä koskaan ollut. Jos hän taas olisi aikaisemmin ollut päiväkodissa, voisi olla ehkä hyväkin jatkaa ainakin osapäiväisenä?? Ainakin olisi tekemistä ja kavereita. Poika on ollut mummillaan hoidossa, kun minä olin töissä, ja joka päivä kyselee, miksei tänään voida mennä mummin luo. Ei ihme, koska mummilla on hänelle aikaa pilvin pimein, toisin kuin minulla :( Meillä onkin ratkaistu ongelma siten, että poika menee kahtena aamupäivänä viikossa mumminsa luokse. Silloin minä saan myös kahdenkeskeistä aikaa vauvan kanssa ja voin tehdä vähän kotihommiakin (jos vauva nukkuu).



Joka tapauksessa ratkaisuhan on teidän perheen eikä naapurien tai puistotuttavuuksien. Miten juuri sinun lapsesi tähän reagoisi? Sinä taidat olla paras vastaamaan.

mutta olen niin monesti kuullut/nähnyt tuttavapiirissä miten mustasukkaiseksi esikoinen käy vauvasta kun hänet laitetaan vauvan syntymän aikoihin hoitoon, että en suosittele. Lapsi kokee asian nimenomaan niin, että äiti on vauvan kanssa kotona ja hän ei saa olla siellä. Näin ainakin niissä tapauksissa, mitä tätä ennen on tullut vastaan, voihan olla että teidän esikoinen ei niin reagoisi mutta on kuitenkin syksyllä kovin pieni vielä.

minua aina hieman hymyilyttää kun tälläisissä keskusteluissa mukaan mahtuu aina niitä kovin musta-valkoisia vastauksia miten pitää toimia.



jokainen lapsi on yksilö, toisille sopii päiväkotiin meno aiemmin kuin toisille. jokainen äiti varmasti lapsensa parhaiten tuntee ja tietää mikä hetki on hyvä päiväkotiin menolle. valitettavasti vaan nykypäivänä jatkuvasti syyllistetään esim. lehtien palstoilla niitä äitejä jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-2 vuotiaana.



kun esikoiseni oli 1,5v huomasin selvästi että en pysty tarjoamaan hänelle kotona riittävästi virikkeitä ja ohjelmaa, joten 2kk ennen lapsen 2v synttäriä lapsemme aloitti päiväkodissa. enkä ole katunut päivääkään! juttelin myös tästä aiheesta lapsen omahoitajan kanssa ja hän oli kanssani samaa mieltä: lapsi oli valmis päiväkotiin ja jopa tavallaan tarvitsi sitä oman kehityksensä kannalta.



nyt meille on toinen tulossa ja esikoinen tulee olemaan 5v siinä vaiheessa kun h-hetki on käsillä. hän tulee jatkamaan päiväkodissa, tosin ei kaikkia päiviä viikossa. en koe että laitan esikoisen pois jaloista, vaan ennenminkin annan hänelle mahdollisuuden jatkaa elämää kuten ennen uuden vauvan syntymää, jotta hän ei koe että menettää itselleen mieleisen ja tärkeän asian uuden tulokkaan myötä.



meille tilanne on siinä meilessä erilainen koska esikoinen on jo aiemmin ollut päiväkodissa. alkuperäiselle kirjottajelle sanoisin että tee rohkeasti niin kuin sinusta tuntuu parhaalle! itse parhaiten tunnet lapsesi ja perheesi tilanteen!

Päivähoito on mielestäni työssäkäyvien lapsille. Poikkeuksena sosiaaliset perusteet.



Kun lapsia tehdään, täytyy ne myös olla valmis hoitamaan. Ei yhteiskunta ole velvollinen leikittämään lapsianne. Hoitopaikka on siksi, että ei kykene itse hoitamaan lapsiaan. Terve äiti tai isä pystyy varmasti hoitamaan kaksi lasta ja useammankin.



En kertakaikkiaan pysty käsittämään miksi alle kouluikäiset viedään hoitoon, kun syntyy vauva. Virikkeitä on kotona ja kerhoissa.



Lapseni hoitotäti on kolmen lapsen kanssa kotona, joista vanhin käy eskaria. Pian syntyy uusi vauva, eikä hän aio muita hoitoon viedä... En myöskään itse ole näin ajatellut. Meidän pikkukakkonen on vajaa kaksi vuotta seuraavan syntyessä. Esikoinen on koulussa.



Meilläpäin hoitopaikat ovat ääriään myöten täynä. Paikkaa on vaikea saada. En kylläkään osaa sanoa kuinka paljon niitä kuormittavat kotona olevien vanhempien lapset. Hoidossa tarttuvat taudit helpommin ja lapsi on useammin kipeä kuin kotihoidossa oleva. Terveydenhuollosta ja kaikesta säästetään, miksei subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa?

Meillä esikoinen aloitti tarhassa noin kuukautta ennen kuopuksen syntymää 3-4 ap:ta viikkoa, noin 3 h. 45 min päivä. Poika oli silloin vain puolitoista vuotias. Se oli meiltä hyvä ratkaisu. Poika viihtyi ihan älyttömän hyvin, eikä kyllä ainakaan tarhassa käymisen takia ollut yhtään mustasukkainen kuopukselle.



Ei ne kaikki päiväkodissa olevat esikoiset suhtaudu tilanteeseen kuten edellinen kirjoittaja kirjoitti. Meillä mustasukkaisuutta oli muutenkin äärimmäisen vähän, koska keskityin poikaan niin sataprosenttisesti kuin vain voin. Aina kun esim.imetin, niin katselin ja kuuntelin poikaa ja hän oli vallan tyytyväinen.



Mutta kyllä alkuperäinen kirjoittaja voi luottaa omiin tuntemuksiinsa tuon päiväkotiin laiton kanssa. Ja tehdä ihan oman päätöksensä sen mukaan mikä tuntuu tai toimii teille parhaiten. Tiedät kyllä että vastauksia tulee myös täällä puoleen jos toiseen...

:kirsikka::

Päivähoito on mielestäni työssäkäyvien lapsille. Poikkeuksena sosiaaliset perusteet.

Kun lapsia tehdään, täytyy ne myös olla valmis hoitamaan. Ei yhteiskunta ole velvollinen leikittämään lapsianne. Hoitopaikka on siksi, että ei kykene itse hoitamaan lapsiaan. Terve äiti tai isä pystyy varmasti hoitamaan kaksi lasta ja useammankin.

Minä olen sitten varmaan epä-terve vanhempi koska koen että en pysty esikoiselle tarjoamaan kotona niitä virikkeitä mitä hän tarvitsee. :-)

lisäksi uskon että koko meidän perhe voi/jaksaa paremmin jos toimimme kuten kirjoitin. olen yhden lapsen kanssa ollut melkein 2v kotona, joten minulla on aika realistiset käsitykset siitä millaista kotona olo parhaimmillaan ja pahimmillaan voi olla.

:kirsikka::

En kertakaikkiaan pysty käsittämään miksi alle kouluikäiset viedään hoitoon, kun syntyy vauva. Virikkeitä on kotona ja kerhoissa.

mistä sinä tiedät mitä virikkeitä kukakin pystyy lapselleen tarjoamaan? itse sentään tiedostan puutteeni äitinä: en ole hyvä askartelemaan lapseni kanssa, en osaa erilaisia laululeikkejä etc.

ja mitä tulee kerhoihin! kannattaa herätä todellisuutteen, läheskään joka kaupungissa / alueella ei ole kovinkaan monipuolista kerhotarjotaa, ja jos on niin hinnat saattavat olla aika suolaiset (esim. jumppakerho 120e / puolivuotta, 30min per kerta)

:kirsikka::

Meilläpäin hoitopaikat ovat ääriään myöten täynä. Paikkaa on vaikea saada. En kylläkään osaa sanoa kuinka paljon niitä kuormittavat kotona olevien vanhempien lapset. Hoidossa tarttuvat taudit helpommin ja lapsi on useammin kipeä kuin kotihoidossa oleva. Terveydenhuollosta ja kaikesta säästetään, miksei subjektiivisessa päivähoito-oikeudessa?

täyttä on varmasti nykyään joka puolella. silti en suostu tuntemaan huonoa omatuntoa. minä tunnen lapseni parhaiten ja hänelle olisi varmasti huonompi ratkaisu olla 1v pois päiväkodista ja sitten mennä sinne taas eskariin kuin jatkaa nyt muutamana päivänä viikossa päiväkodissa.

Meillä on tismalleen sama ikäero kuin ap:n lapsilla ja viime syksynä oltiin samassa tilanteessa. Mutta meillä esikoinen jäi kotiin.



Ensinnäkin ap ihan muutama asia, joita kannattaa miettiä.



1. Vauvat on kovin erilaisia. Meidän kuopus käytännössä nukkui ekat 2 kuukautta, kävi vaan välillä syömässä n.5-10 minuuttia ja jatkoi uniaan. Ainoa pidempi aika kun oli hereillä, oli iltaisin, jolloin huusi n. 1-2 tuntia. Sepäs olisikin ollut esikoiselle kivaa, olla ensin hoidossa päivät, ja sitten kun tulee kotiin, niin vauva vie kaiken huomion. 2-4kk ajan kuopus myös nukkui enimmäkseen päivät, ja iltaisin valvoi.



2. Päiväkodeista saa helposti kaikki mahdolliset taudit, jotka sitten tarttuvat myös vauvaan. Meillä esikoinen sairasteli aikanaan puoli vuotta n. kahden viikon välein kun meni päiväkotiin. Ei kiva.



3. kaikki lapset, vaikka kuinka olisivat sosiaalisia, eivät viihdy ollenkana hoidossa. Meidän 3-vuotias on sellainen. Ei ole koskaan tykännyt, ja on onnensa kukkuloilla, kun nyt saa olla kotona ihan rauhassa, ja touhuilla oman pihan lasten kanssa.



JA kuten tuossa alussa jo sanoin, mä en ymmärrä ollenkaan tätä nykyajan ajatusmaailmaa, että sellainen tavallinen arki ei olisi jotenkin lapselle riittävää. Sekä esikoiselle että vauvalle. Mielestäni se on ollut enemmänkin rikkaus, että on ollut molemmat lapset kotona ja on ollut mahtava huomat, miten pienestä pitäen lapset ovat " liimautuneet yhteen" . Kyllä siinä normaalissa arjessakin ehtii niitä lapsia, molempia huomioisa.



Tämä siis oma mielipiteeni.



T: Rekkis ja poja 3-v ja 8kk.