Vauva+taapero+hoito- mitä mieltä tästä?

Muutama välikommentti vielä.

Emme vie kenenkään päivähoitopaikkaa, sillä päiväkoti on yksityinen. Olisi kai sama yhteiskunnalliselta kantilta, jos kävisin töissä ja lapseni laitettaisiin tähän samaan päiväkotiin, sillä ei kunta sitä maksa kuitenkaan, vaan minä ja isä, omalla työllä ansaituilla euroilla. Emme saa edes yksityisen hoidon tukea KELAsta kuin hetken, joten kenenkään veromarkoista se ei ole pois.

Virikkeellisyydestäkin oli moni eri mieltä. Olen siinä samaa mieltä siinä, että arki ja koti riittävät hyvin pienelle lapselle. Mutta jos sitä olen tarjonnut pojalleni jo 2,5 vuotta, ei se huonosti kai ole? Ainakaan siihen nähden, että moni äiti palaa kuitenkin työelämään jo huomattavasti aikaisemmin kuin minä laitan poikani hoitoon.

Esikoisen alkuajoista jäi lähinnä mieleen se, ettei poika nukkunut, kuin puolen tunnin pätkiä ja asui tissillä tunnin kerrallaan, 8 kertaa päivässä. Olin ahdistunut, surullinen, masentunut. Tiuskin, itkin, voin henkisesti huonosti. Terapia ja lääkitys toi sitten avun. Tämänhän on todettu olevan uusiutuvaa sorttia, joten ei kai kukaan halua olla lapselleen huutava marttyyri? En minä ainakaan. Koen, että jos saan ' apuja' tällä tavalla arkeen, aikaa ja rauhaa keskittyä vauvaan ja kuitenkin tiedon siitä, että esikoispoika on turvallisessa ja laadukkaassa hoidossa, en näe siinä mitään pahaa. Sillä kaipa se kuitenkin on niin, että hyvä äiti on se jaksava äiti. Ei masentunut ja kärttyisä? Mieluummin siis olen hyvä äiti sen lopun ajan päivästä myös esikoiselle kuin kokopäiväisesti kiukkuinen?



Olin ennen myös vahvasti sitä mieltä, että kun vauva syntyy, esikoinen jää kotiin. Mutta kun olen antanut itselleni mahdollisuuden tarkastella tätä toistakin puolta (eli hoitoon laittamista), en näekään siinä niin paljon enää haittapuolia. Olisinhan joka tapauksessa vielä ' huonompi' äiti, mikäli olisin palannut töihin esim. pojan ollessa vuoden ikäinen (mikä on kaiketi aika normaalia).





No, mutta tässä taas jotakin pureskeltavaa. Tämä on aihe, joka nostattaa tunteita ja hyvä niin. Antaa tulla vaan kommentteja, puolesta ja vastaaan!



sitruska

että itse palaan vähäksi aikaa töihin ennen toisen lapsen syntymää. Ensimmäinen lapsi on reilun kahden vuoden. Tarkoitus on jatkaa päivähoitoa toisen lapsen syntymän jälkeen 2krt/vko n. 4h, jos lapsi itse siellä viihtyy.



Mietin paljon tätä meidän tilannetta. Meillä ei ole sukulaisia lähellä auttamassa. Talon pihassa ei ole talvella mitään tekemistä, kerhot ovat kaukana kun taas päiväkoti on vieressä. Jos toinen lapsi on huono nukkumaan yöt, esikoinen ei nuku päikkäreitä, tulee liian raskaaksi. Asumme kerrostalossa enkä voi jättää vauvaa yksin ulos päivällä nukkumaan.

onneksi olet selvästi jo tehnyt ratkaisusi, ettei noi äidin kuuluu kestää kaikki kommentit varmaan horjuta.

Vähän ihmetyttää, miten kärkkäästi ihmiset kommentoi, vaikka vaikuttaa etteivät he ole vaivautuneet lukemaan viestiäsi.

Tosi ärsyttävää, kun kerroit heti kärsineesi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja sitten täällä vastaillaan, että tottakai JOKAINEN äiti jaksaa hoitaa taaperoa ja vauvaa ihan koko ajan.

Vai onko se niin suuri tabu, että äiti voi ihan oikeasti sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kaikki ei olekaan auvoa?

Toivon, että tällä kertaa et joudu sitä uudestaan kokemaan.

ihan käytännön toteutuksesta. Veisitkö itse isompaa lasta hoitoon? Minusta kerran viikossa, ehkä kaksi kertaa johonkin vieminen on vielä ok, mutta jatkuva vieminen ja hakeminen on mielestäni niin rankkaa, että helpommalla pääsisi kun olisi ihan kotona vaan ja rytmittäisi päivän itselleen sopivaksi. Talvellakin monen vaatekerroksen pukeminen sekä isommalle että pienemmälle on aika homma. Muutenkin vauvan rytmi ei välttämättä sovi noihin hoitoon viemisiin. Meillä ainakin kolmas olisi nukkunut kaikki aamupäivät ja joudun herättelemään ihan pienestä pitäen tai siis heräsi, kun aloin pukea. Ainakin aamupäivähoito kuulostaa tosi rankalta myös äidille, eri asia on jos menee iltapäivällä. Lisäksi hoitoon yleensä katsotaan siistimpiä vaatteita kun mitä kotona voi käyttää (ainakin meillä :-)). Ne pitäisi aina olla vähintään pestyinä (mahd. jopa silitettyinä). Itse en ainakaan jaksaisi viedä viitenä päivänä viikossa.



Sitä paitsi, kuten joku taisikin jo todeta, kaikki samankin perheen vauvat ovat niin kovin erilaisia. Toisen lapsen hoitaminen on paljon helpompaa kuin esikoisen, vaikka vauva itsessään olisi " vaikeampikin" . Yleensä toisen lapsen syntyessä vanhemmat huomaavatkin hoitavansa eniten esikoista, joka tarvitsee paljon huomiota ja tukea. Vauvan hoitaminen on loppujen lopuksi aika yksinkertaista, vaikkakin väsyttävää. Jonkinlaista apua suosittelen. Jos teiltä ei löydy isovanhempia tai muita auttelemaan, niin kannattaa varautua vaikka hankkimalla tuo hoitopaikka. Kun sitten näkee mikä on tilanne, toimii sen mukaan. Ilman muuta hoitoon vieminen ei välttämättä ole oikea ratkaisu, vaikka jokainen perhe tietysti on erilainen ja tekee ratkaisunsa omalta pohjaltaan.

ja keskimmäinen 1v8kk kuopuksen syntyessä. Esikoinen oli koko ajan osapäivähoidossa koska täällä kaikki yli 3-vuotiaat ovat sellaisessa. Meillä oli myös kielenoppimiskysymys, tyttö ei osannut maan kieltä yhtään tänne muutettaessa ja koulu alkoi 6-vuotiaana.



Esikoinen on aina viihtynyt tarhassa, odotti kovasti että saa uusia kavereita ja saa oppia uuden kielen. Koko hänen 5-vuotisessa tarhahistoriassa on ollut ehkä 3 päivää että hän ei ole halunnut mennä tarhaan mutta on täytynyt.



Olimme puhuneet hänen kanssaan että jos on päiviä että haluaa jäädä kotiin minun ja vauvan kanssa niin saa jäädä. Jäikin aina sillon tällön kotiin mutta illalla joka ainoan kerran ilmotti että " taidan kuitenkin huomenna mennä tarhaan" - siitäkin huolimatta että olin yrittänyt viettää ihan laatuaikaa hänenkin kanssaan.



Kuopuksemme oli high need -vauva, itki ja karjui ihan hirveästi ja häntä kannoinkin liinassa todella paljon. Esikoinen oli iloinen kun pääsi tarhaan (ja nyttemmin sitten kouluun), vähän breikkiä hänelle. Keskimmäisemme taas ei ole koskaan ollut päiväkodissa ja vaikka se olisi ollut mahdollista (se ei siis täällä ole) niin olisin pitänyt häntä kotona. Hän on nyt 2v8kk ja vasta nyt osottaa sillon tällön että haluaa leikkiä kaverin kanssa. Leikkii mielellään muutaman kaverin kanssa mutta kun ei ole kaveria kotona niin on ihan tyytyväinen, viihtyy siskojensa kanssa ja itsekseen ja äidin seurassa. Hänen kohdallaan olisi ollut minusta täysin väärä ratkaisu laittaa hänet päiväkotiin.



Eli yhteenvetona: lapset ja tilanteet ovat erilaisia. Musta keskiverto 2-vuotias ei vielä kaipaa kavereita ja kodin ulkopuolista virikettä, ainakaan niin että kärsisi sen puutteesta. Erityisesti jos ei ole ennen ollut hoidossa. Toisaalta 5-vuotias joka on jo ollut 4 vuotta hoidossa mielellään varmaan jatkaakin siellä vauvan synnyttyä. Mutta sinun lapsesi ei ole sama kuin minun lapseni, eikä sinun tilanteesi. Musta tuo mahdollinen masennus pitää ottaa tosissaan, sillon lapselle voi oikeasti olla osa-aikahoito parempi.

Siis en vain ymmärrä.



Mutta syitähän on monenlaisia.



Itse en millään olisi raskinut viedä esikoista hoitoon, kun kuopus syntyi. Esikoinen oli tuolloin 3v4kk. Hän on käynyt koko kuopuksen vauva-ajan kerran viikossa srk:n kerhossa, joka kestää kaksi tuntia kerrallaan. Niitäkin kerhokertoja olemme jättäneet väliin, jos esikoisesta itsestään on tuntunut, ettei jaksa tai halua kerhoon lähteä. Kyllä hän joutuu noita pakkolähtöjä vielä monta kokemaan, kunhan palaan töihin ja hoitoarki alkaa.



Toisekseen minusta olisi äärimäisen rasittavaa olla viemässä ja hakemassa lasta koko ajan. Ensin aamulla hoitoon, sitten iltapäivästä kotiin. Minusta on paljon mukavampaa olla omine nokkineni kotona tai kyläilemässä tai kaupungilla. Vain minä itse määrään aikatauluni. Tai no melkein vain, lasten rytmit ja ruoka- ja uniajathan ne määrää.



Näin siis meillä. Ja näin meillä oli ajateltu toimittavan vaikka tiesinkin, että vauvan synnyttyä mies pystyisi pitämään tasan kaksi viikkoa isyyslomaa ja sitten hänen pitäisi lähteä takaisin töihin. " Onneksemme" hän joutui leikkaukseen ja sen jälkeen pitkälle sairaslomalle, joten kuopus taisi olla lähes kahden kuukauden ikäinen, kun mieheni palasi töihin. Olipa minulla aikuisseuraa kotona - ja yksi " lapsi" lisää passattavana. Mutta jo tuo kotonaoleva mies helpotti paljon arkitouhuja, sillä hän piti seuraa lapselle, kun minä imetin. Ja kuopus sattui vielä olemaan harvaanimijä jo vauvana, joten ei kauheasti meidän arkea hankaloittanut, vaikka esikoinen olikin koko ajan kotona.



Kuten sanottua, en ymmärrä sitä, että esikoinen on hoidossa, jos äiti on kotona vauvan kanssa. _Mutta tärkeää onkin se, että vanhemmat itse ymmärtävät, miksi tekevät kuten tekevät lastenhoitoratkaisuissaan. Ja että se varmasti on lapselle parasta. Kuten ap:nkin tapauksessa voisin kuvitella, synnytyksen jälkeinen masennus on varmasti äärimmäisen hyvä syy laittaa lapsi hoitoon. Toivottavasti sitä masennusta ei kuitenkaan tällä kertaa tule.



Ehkä ajattelisin asioista eri tavalla, jos esikoiseni olisi ylisosiaalista laatua. Jos hän olisi itkenyt takaisin hoitoon. Jos hän olisi selvästi ilmaissut halunsa olla pois äidin/isän luota, kotoa. Vaan hän on kyllä kaikin tavoin kertonut ja ilmaissut, että kotona on mahtava olla. Tottakai hän ajoittain kaipaa kaveriseuraa, mutta ei liikaa.

Eli esikoinen 2v10kk jatkaa hoidossa kun olen kotona vauvan kanssa. Emme tosin asu Suomessa, hoitopaikka on yksityinen ja maksamme siita (todellakin) " tayden hinnan" eli emme " vie" keneltakaan tarvitsevalta paikkaa. Eli tama vasta-argumentti mita tuossa edella esitettiin ei pade meidan tapauksessamme. Meilla tytto viihtyy hoidossa, ja minulle jaa aikaa enemman vauvalle ja - rehellisesti sanottuna - myos itselleni. Erilaisista syista voin olla kotona vain vuoden, sitten taytyy palata erittain stressaavaan tyohon, ja nautin taysin siemauksin tasta ajasta. Olisi myos hullua muuttaa tyton elamaa radikaalisti vain vuoden ajaksi (on ollut tarhassa 1,5 v:sta asti ja menettaisimme paikan seka tutut kaverit jos ottaisin hanet vuodeksi pois).



Tama meista: ap:lle sanoisin etta kannattaa ehka pyrkia aloittamaan tarha ennen kuin vauva syntyy, ettei se assosioidu lapselle niin etta hanet " viedaan pois vauvan tielta" . Toisaalta ainakin meidan tapauksessamme taytyy sanoa etta kylla tuollainen yli 2 v saa aika paljon tarhasta (muutakin kuin tauteja ;-)), eika se ainakaan hanta vahingoita. Tosi on kuitenkin, niinkuin edella jo sanottu, etta lapsen vieminen ja hakeminen voi, hoitopaikan sijainnista riippuen, olla joskus raskaampaa kuin itse hoito... Itse tiedat kuitenkin parhaiten mita jaksat. Noin yleensa sanoisin etta totta kai voit laittaa esikoisen hoitoon, tama on sellainen juttu mita Suomessa pohditaan minusta ihan liikaa, en ole koskaan kuullut kenenkaan taalla edes miettivan koko asiaa.