Auttakaa-lapsi ei syö!
meillä on poika 1 v. ja 5 kk. Ongelmana on syöminen, kotona ei mene mikään muu alas kuin maito ja pilkotut kylmät ruoat, esim. hedelmät. Ja tätä on jatkunut jo KAUAN,mahakin on jatkuvasti kuralla hunosta syömisestä... Mitään lämmintä ruokaa ei suostu syömään, luulen että alkoi kun tuli hampaita,niitä tuli kerralla paljon ja suu oli arka, mutta miten ihmeessää saan hänet taas syömään?
Tarhassa syö kuulemma hyvin ja oikeaa ruokaakin, mutta kotona ei sitten millään. Eilenkään ei syönyt kuin kaksi päärynää, babyporkkanan ja vähän pilkottua nakkia ja tietenkin maitoa paljon. joku neuvoi etten antaisi sitä maitoa, mutta sitten ei suostu ottamaan mitään ja huutaa vain. Neuvoja please.
Kommentit (9)
Ainakin tältä minusta usein tuntuu. Meillä myös syö tarhassa hyvin, mutta kotona päivällisen kanssa on niin ja näin. Mä olen sitten ajatellut, että syö kun on syödäkseen, tuputtamaan tai houkuttelemaan en ala. Vaikeaa se on ja harjoittelu tämän osalta jatkuu edelleen :) Usein käy kuitenkin niin, että jos päivällinen ei ole maistunut (tai lounaskaan kotipäivinä), niin viimeistään iltapuuro sitten menee alas hyvällä ruokahalulla. Tästä ruokailemisesta saa kyllä oivan valtataistelun aikaiseksi ja vähänkään vanhempaa lastahan ei pakolla syömään saa... Niin kauan kuin lapsi itse on normaali itsensä, olen yrittänyt syömisellä/syömättä jättämisellä olla stressaamatta.
Kasvuhan hidastuu huimasti, kun lapsi on täyttänyt vuoden. Terveydenhoitajamme sanoi, että monet vanhemmat huolestuvat, kun lapsi vähentää syömistä huimasti täytettyään vuoden. Jos kasvu on normaalia, ei kai ole hätäpäivää.
Meillä syödään aamupala, kaksi lämmintä ateriaa voileipineen, väli- ja iltapala. Olen ajatellut, etten ala tarjoamaan hirveästi eri vaihtoehtoja. Jos lapsi ei syö sitä, mitä on tarjolla, odottakoon seuraavaan ateriaan. En myöskään tee mitään numeroa, jos lapsi ei syö. En halua, että syömisestä tulee valtapeli , leikki tms. Syököön sitten, kun on nälkä. Luotan siihen, ettei hän tapa itseään nälkään.
Tuntuu, että meilläkin meni pari kuukautta, ettei poika syönyt kuin korkeintaan kaksi lusikallista ruokaa aterioilla. Ruiseipää kyllä meni, sehän on vatsallekin hyvää. Niinä harvoina kertoina, kun oli pizzaa tai makkaraa, ruoka kyllä maistui!
Nyt yks kaks hän on alkanut syödä hirveitä määriä! Uskon, että lapsi osaa itse säädellä syömistään luonnostaan energiantarpeensa ja kasvunsa mukaan. En halua sotkea tuota luontaista juttua.
Jos maha on kuralla, se ei tietenkään ole hyvä juttu. Voisiko olla jokin ruoka-aineallergia? Maitoahan pitääkin mennä puolisen litraa päivässä. Meneekö teillä paljonkin sen yli?
Jos kerran kasvu ei ole hidastunut, hän varmaankin tankkaa hoidossa aina tarpeeksi ruokaa ja saa tarvitsemansa energian. Ehkä hoidossa syömisestä ei ole tullut ohjelmanumero? Jos se nyt siis teillä kotonakaan on sitä.
Tulipa sekava kirjoitus. Toivottavasti ongelmanne häviää!
Minä kyllä neuvoisin että ei kannata keksiä mitään temppuja, viihdytystä tai pakottamista, ne vaan mutkistavat asiaa. Ruoka-aikana tarjolle sitä samaa ruokaa mitä muutkin syövät, ja lapsi sitten syö tai on syömättä, ja seuraava tarjoilu on sitten seuravana ruoka-aikana. Vuoden iässähän lapsilla vähenee ruokahalu kun kasvuvauhti hidastuu vauva-ajoista ja on ihan normaalia että välillä tuntuu että lapsi elää pelkällä juomalla. Kun kerran tarhassa syö, niin ei ole mitään hätää, lapsi vain tasaa sitä energiansaantiansa tarpeen mukaiseksi, lapsilla kun on vielä tuo taito tallella toisin kuin meillä aikuisilla...eli kun päivällä on tankannut niin illalla ruokaa ei sitten mahdukkaan enää niin paljon. Jos iltapalakaan ei tahdo maistua niin voisit kokeilla maidon sijalle velliä, ja senhän voi tarjota myös huoneenlämpöisenä tms. jos tuntuu että menisi paremmin. Älä vaan ala pakottamaan/kiristämään, tuo ruokailu on niitä harvoja asioita mistä lapsi pystyy sanomaan sen viimeisen sanan, ja jos oikein alkaa siitä riitelemään niin hän voi sitten ihan periaatteen vuoksi tai uhmasta kieltäytyä syömästä, paras kun ruokailutilanteet ovat mahdollisimman normaaleja ja mukavia, ja kieltäytymisestä ei kannata tehdä numeroa vaan todeta että ei ole pakko syödä, mutta maistaa voit jos haluat. Meillä ainakin on monesti ollut taikasanat tuo " ei ole pakko" , toimii hyvin varsinkin nyt vanhemman (3,5v) kanssa.
Minusta siitä kotona syömättömyydestä voi helposti tulla lapselle tapa etenkin jos lapsi " saa tahtonsa läpi" jatkuvasti. Tilapäisesti voi tietysti ottaa rennosti asian suhteen, mutta jos se on jatkuvaa, täytyy asialle toki yrittää jotain tehdä. Minä en halua esim. viedä lasta aamulla tarhaan tyhjin vatsoin. Minusta syöminen ei ole neuvottelukysymys - niin kuin ei nukkuminenkaan. Ne ovat perustarpeita. Väkivalloin ei tietysti saa pakottaa syömään, ja joskus on hyväksyttävä, että lapsi ei syö yhtä hyvin kuin muulloin. Lapsen nukkuminen ja syöminen ovat aikuisen vastuulla!
Tuli mieleen vielä pari konstia: oletko kokeillut keittoa? Meidän poika tykkää ainakin kovasti sosekeitoista ja ne menee silloinkin, jos ruokahalu on muuten huono, esim. vilustuneena. Toinen konsti on, että sanoo itse syövänsä ruoan, lapsi voi äkkiä herätä " puolustamaan" omaa ruokaansa.
eli meillä tyttö on jo 2-vuotias, mutta edelleenkin toimii arkea helpottava juttu, nimittäin sauvasekoitin! Sillä saa sosutettua kaupan Muksupuurot, hedelmäsosepiltit, banaanin, jugurtit maidolla laimentaen, niin että kun tutipullon tutiin kun tekee ihan pikkusen reän, nii se velliseos hutkahtaa lapsen mahaan samalla kuin ihaillaan jotain lelumobilea. Meilläkään ei lapsi avannut ollenkaan suuta, jos lusikka lähestyi.Kaikki temput yritin!
Eli pulloruokinnalla pidettiin ruokinta monipuolisena. Maitoa pitää lisätä sen verran että seos on juoksevaa, mutta tutin reikä ei saa olla liian suuri.
Kaikkea soseutuvaa vaan kokeilemaan. keitettyä porkkanaa, luonnonjugurttia ja hedelmäsosepilttiä ja Muksupuuroja ym.
Meillä kaksi lasta molemmat alkaneet syödä itse vuoden ikäisestä lähtien, eli lusikalla syöttämisestä kerta kaikkiaan kieltäytyivät, mutta kun itse sai lapioida lusikalla ja syödä sormiruokaa, niin kyllä maistui. Reilu puolitoista vuotiaasta lähtien sotkun määräkin alkoi vähenemään...Eli entä jos yrität tarjota vain sellaista mitä saisi helposti itse syötyä. Ja sitten jos on masuvaivoja niin kävisin kyllä varmuuden vuoksi lääkärillä.
Joskus normaalit lapset saattavat paastota kiukutellen viikonkin,mutta kyllä yleensä nälkä kummasti ohjaa syömään kiukunkin ohi. Parhaiten vaivasta pääsee kun kiukutteluun ei kiinitä huomiota ja pitää niistä ruokaajoista kiinni eikä anna välipaloja. Esim maito, karkit ja keksit vievät tosi hyvin ruokahalun (eikä tuon ikäinen tarvitse edes paljon noita viemään ruokahalua).
Jos lapsi syö hoidossa hyvin niin kyllä hän kotonakin alkaa syömään hyvin kun huomaa ettei näin saa vastakaikua kiukuttelulle.
antaa ruuan jääkaappikylmänä? Meillä hampaiden tulo oli kanssa vaikeaa ja jos nytkin on teillä tulossa hampaita tai ovat vielä arat, niin voisi kokeilla. Meillä meni jääkaappikylmänä mikä tahansa. Ja nyt kyllä syö jo ihan normaalisti.
Ja ei ole syytä huoleen, jos kerran päiväkodissa syö. Mutta onhan se harmillista jos menee vain jotain tiettyä. Meillä jonkin aikaa tehtiin sitäkin, että oli lusikassa vaikka sitä " kunnon ruokaa" ja mukaan laitettiin vähän jotain hyvää esim. sosetta ja sitten sillä houkuteltiin. Tai sitten vaan yksinkertaisesti, että et saa päärynää ellet syö tätä.
Hei,
Lapset usein testaavat vanhempien kärsivällisyyttä temppuillen ruoan kanssa tai markkeeraavat omaa tahtoa kieltäytyen syömästä. Onhan se ruokailu välillä aikaa vievää touhua, pitää keksiä konsteja, jotka juuri sillä kertaa tepsisivät. Ei lasta kuitenkaan nälkäiseksikään saa jättää - ja toisaalta on oltava rajat tempuillakin.
Hyväksi havaittuja konsteja on esim. harhautustaktiikka, jossa lapsen huomio on jossain muussa kuin ruoassa (lastenohjelma, lelu tms.). Lapsi ei edes huomaa syövänsä, aukaisee vain suunsa kuin linnunpoika, kun äiti tai isi lappaa suuhun lusikalla. Joskus auttaa järkipuhe, joskus on turvauduttava kiristykseen (äiti ottaa sen ja sen pois jos et syö, tai äiti suuttuu jos et syö...muutaman kerran olen sanonut, että äiti menee pois ja tulee takaisin sitten kun suostut syömään ja poistunut huoneesta, sitten kysynyt joko haluaa syödä, ja yleensä on heti halunnut), voi myös houkutella (jos syöt saat keksin tai mennään leikkipuistoon...). Sydäntä lämmittää ne kerrat, kun lapsi sitten syökin kunnolla ja ilman mutinoita :o) Meidän poika on jo tosin 2½ v. joten päätä itse, onko nämä keinot sopivia sulle. Kärsivällisyyttä ja mielikuvitusta vaan!