Tuplavokaali vai ei

Iiris vai Iris: molemmat, riippuu sukunimestä. Kummatkin todella kauniita nimiä!



Iines vai Ines: Suomessa käyttäisin reilusti muotoa Iines. Ines kuulostaa ulkomaalaiselta.



Eerika vai Erika (tai Erica): Kaikki kauniita, Erika ehkä paras. Jotkut tosin lausuvat Erikan "eriika/eriikka",

Iiris Kanerva

Iiris Katariina



Iris Adele

Iris Ester

Iris Lucia



Iines Elviira



Eerika Ester

Eerika Lumia



Erika Sarlotta



Erica Anne

Erica Linn

Minusta ehdottomasti ei tuplavokaalia! Sellaisia nimiä kuin [Iris], [Ines] ja [Erika] lyhyenä lausuttuna ei ole olemassakaan (ainakaan alunperin), joten ne lausutaan pitkällä vokaalilla. Jos sitten kirjoitetaan pitkällä vokaalilla niin kuinka pitkä se onkaan lausuttuna?!

Vahva mielipide johtuu osaltaan siitä että suvussa on sekä Iris että Erika (jo edesmenneet) ja olen oppinut että kyseiset nimet kirjoitetaan niin. Minusta vaan tosi junttia kirjoittaa pitkällä vokaalilla. Jos haluaa suomentaa niin sitten joku suomalainen versio käyttöön tyyliin Emil -> Eemeli, EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA Eemil. Sitten on näitä nimiä joita on alettu myös lausua lyhyellä vokaalilla kirjoitusasun takia, kuten [Lukas] ja tiedänpä myös yhden [Erikan]. Anteeksi vaan mutta minusta kamalan moukkamaista antaa lapselleen nimi, jota ei osaa lausua oikein?!

Monesti kuulee että se on jotenkin hienostelua kirjoittaa eri tavalla kuin lausutaan, mutta minusta se on itsestäänselvää ettei aleta muokkailemaan kirjoitusasuja, jos nimi lausutaan kuten aina ennenkin. Samaa sarjaa kuin se että [Niko] pitääkin yhtäkkiä, ilman mitään perustetta kirjoittaa Nico... Eri asia jos Nico nimelle on joku peruste, mutta jos vaan halutaan coolimpi kirjoitusasu niin todella mautonta minusta.

Sukunimi vaikuttaa asiaan ja se löytyykö suvusta kyseistä nimeä, jos mummo on ollut juurikin Iiris niin ymmärrän että jatketaan samaa, joskin väärää kirjoitusasua. Samoin Nico voi olla ihan kiva c-llä jos vaikka toinen vanhemmista (ja lapsen sukunimi) ei-suomalainen.

Ehdottomasti tuplavokaalilla!!



Iiris, Iines tai Eerika.



Ite tykkään eniten noista Iiris-nimestä..



Haetteko toiseksi/toisiksi nimiksi mieluummin erikoisempaa/harvinaisempaa tai jotain tavallisempaa?



Tässäpä muutama ehdotelma...onkohan yhtään teidän makuun..?



Iiris Vilhelmiina

Iiris Lilja Lyydia

Iines Olivia

Eerika Matilda

Iiris Amalia

Iines Aava Matilda

Eerika Olivia

Eerika Iina Olivia

Iines Adalmiina

Iiris Helmiina

Iines Hilla Lumia

Iines Emilia

Minusta riippuu paljon siitä, minkäkielinen perhe tai/ja lapsen sukunimi on. Jos suomenkielinen, niin Iiris, Iines ja Eerika (kaikki kolme tässä muodossa suomenkielisessä kalenterissa) sopivat parhaiten, jos taas jonkun muunkielinen, niin sitten nuo lyhyet muodot sopivat parhaiten.



Esim. Iiris Virtanen / Iris Sundblom



Ja kaikki nimet ovat kauniita, sopivat ajattomia, eivät kovinkaan suosittuja tällä hetkellä ensimmäisen nimenä.

Olen ajatellut ihan samaa tuossa tuplavokaali asiassa, tosin vielä hiukan mietinnän alla. Minulle on suotu ihan tuo tavallinen "Virtanen" sukunimeksi.



Iiris/Iris on minunkin suosikkini tällä hetkellä. Ja noista yllä ehdotetuista Iiris Amalia tai Vilhelmiina on mun makuun parhaita. MYös tuo Lumia toisena nimenä. Mites kolmas nimi sarjaan Iiris Anna.. tai Iiris Lumi.. ? Muita kolmen sarjoja? Yksi suosikki minulla on myös Minni. Mutta Iiris Minni... ei kuulosta hyvälle.



Anna Iiris jotain olisi myös kaunis nimi, siinä tulee vaan aina selvennyksen paikka kun kutsumanimi on eri kuin etunimi. Itsellä tosin on sama tilanne eikä se nyt juurikaan ole haitannut. Mitä nyt ei joskus tunnista itseään kutsuttavaksi esim. lääkärin vastaanotolla.



Oletteko törmänneet nimeen Aleksa (Alexa?). On kyllä lausuttuna paljon parempi kuin kirjoitettuna.

Iiris Anna Lumia

Iiris Lumianna

Iiris Lumia/Vilhelmiina/Amalia olisivat kaikki kauniita ja sointuvia yhdistelmiä.



Miten olisi Lumi-nimen variaatiot, esim. Iiris Lumilija, Lumihelmi tai edellä ehdotettu Lumianna?



Aleksa on mielestäni Suomessa vähän vaikea, koska se on niin samanlainen kuin suosittu Aleksi. Paremmin sopisi mielestäni vaikka Iiris Anna/Lumi Aleksandra.

Minusta riippuu paljon siitä, minkäkielinen perhe tai/ja lapsen sukunimi on. Jos suomenkielinen, niin Iiris, Iines ja Eerika (kaikki kolme tässä muodossa suomenkielisessä kalenterissa) sopivat parhaiten, jos taas jonkun muunkielinen, niin sitten nuo lyhyet muodot sopivat parhaiten.

Esim. Iiris Virtanen / Iris Sundblom

Ja kaikki nimet ovat kauniita, sopivat ajattomia, eivät kovinkaan suosittuja tällä hetkellä ensimmäisen nimenä.

Juuri näin! Jos olette suomenkielinen, suomenkielisen sukunimen omaava perhe, kaikkein paras tapa kirjoittaa nimet on kahdella vokaalilla. Minusta lapsen äidinkieli on vielä sukunimeä paljon tärkeämpi kriteeri nimen ulkoasun valinnalle.

Misty.m.:n kanssa olen eri mieltä: jos halutaan noudattaa kielioppia, niin nimet kirjoitetaan kuten lausutaan, eli pitkällä vokaalilla. Olen itse Erica, ja usea suomenkielinen ihminen on lausunut nimeni lyhyellä eellä. Muutenkin eksoottinen kirjoitustapa on usein hankala Suomessa, mutta ruotsinkieliset vanhempani ovat halunneet kirjoittaa nimen näin.

Olen sitä mieltä, että periaatteessa molemmat muodot käyvät. Monista nimistä on koko ajan annettu molempia muotoja rinnakkain, jos vaikka väestörekisterin nimitietoja katsoo.



Itse kallistuisin (kuten monet muutkin täällä) hieman kyllä siihen, että täysin suomenkielisessä perheessä voisi kirjoittaa vokaalit pitkinä, kansainvälisemmissä/ ruotsinkielisissä tms. perheissä lyhyinä. (Meillä on kaksikielinen perhe, niin itse antaisin lyhyinä.) Ja viime kädessä riippuu kyllä myös itse nimestä - nuo mainitsemasi näyttävät hyviltä myös pitkinä, mutta esim. A(a)dam, Sa(a)ga ja vastaavat tuntuvat paremmilta lyhyinä.



Omassa ikäryhmässäni on paljon tätä Pi(i)a, Ni(i)na jne. nimistöä, ja luokalla oli näistä nimistä kyllä molempia kirjoitusmuotoja rinnakkain ihan suomenkielisillä lapsilla. Yllättäen pari pitkävokaalista on sitten aikuisena vaihtanut lyhyeen vokaaliin, ilmeisesti kansainvälisyyden takia.



Oletko ajatellut antaa nimenomaan kolme nimeä?

Kolme on ollut mielessä, mutta ei väkisin ts. jos löytyy sopiva kahden nimen yhdistelmä niin ok. Isoveljellä on tripla.



Tuo Lumianna on minulle ihan uusi tuttavuus. Tänä aamuna löysin myös nimet Julianna ja Annabella. Isabella on myös mielestäni kaunis nimi ja yksi etunimeksi oli jossain vaiheessa Isa (Iisa).



Voi tätä valinnan vaikeutta.

Iiris Lumiannalle,



*ihana* yhdistelmä!

Ehdottomasti sitä mieltä, että kirjoitetaan tuplana. Ellei halua lausua yhdellä, tutun tytön nimi on Nea ja nimi lausutaan Nea.



Iiris onn paras.



mites:



Iiris Anna Aliisa

Iiris Anna Katariina

Iiris Lumi Loviisa

Iiris Lumi Kristiina

Iiris Lumina

Iiris (Anna) Isabella

Iiris (Anna) Eerika

Iiris Anna Esteri

Iiris Kastehelmi



Iiris Anna Lumia/Lumiella

Iiris Anna Tuulia



Iiris Lumi Tuulia

Iiris Lumi-Kukka tai Lumikukka



Iiris Bella Lumikki (prinsessoja, melkein)

Olen koko ikäni kärsinyt tuplavokaalinimestä kun lähdin tekemään töitä ulkomaille. Ihan helvettiä selittää ihmisille että se Iida (esimerkki, ei nimeni) lausutaan ihan normaalisti kuten Ida.

Ja sama toistui niin lentokentillä, hotelleissa, vapaa-ajalla kuin virastoissa. Paljon helpommalla olisin elämässä päässyt jos vanhemmat olisivat vain nimenneet minut yhdellä vokaalilla samannimiseksi, eli antaneet sen nimen oikean kansainvälisen muodon.

Toki olisi voinut vaihtaa aikuisiällä mutten kehdannut. Silloin kun ei passista tai henkkarista katsottu, valehtelin että oli yhdellä vokaalilla että pääsen helpommalla.

Yhdellä vokaalilla kirjoitettu myös äännetään lyhyenä, jos henkilö on suomenkielinen suomalainen ja häneen viitataan suomenkielisessä keskustelussa.

"Meidän Ida pääsi ylioppilaaksi."

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä vokaalilla kirjoitettu myös äännetään lyhyenä, jos henkilö on suomenkielinen suomalainen ja häneen viitataan suomenkielisessä keskustelussa.

"Meidän Ida pääsi ylioppilaaksi."

foneettisesti on vaikka kuinka paljon yksivokaalisia nimiä jotka äännetään suomessakin annettuina pitkänä, joskin osa niistä on suomenruotsalaisia. bettina-nimessä i on pitkä. erik ei koskaan lausuta sellaisenaan vaan pitkällä e:llä. ida on pitkällä i:llä, ei sitä kukaan lausu kirjaimellisesti "ida".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä vokaalilla kirjoitettu myös äännetään lyhyenä, jos henkilö on suomenkielinen suomalainen ja häneen viitataan suomenkielisessä keskustelussa.

"Meidän Ida pääsi ylioppilaaksi."

foneettisesti on vaikka kuinka paljon yksivokaalisia nimiä jotka äännetään suomessakin annettuina pitkänä, joskin osa niistä on suomenruotsalaisia. bettina-nimessä i on pitkä. erik ei koskaan lausuta sellaisenaan vaan pitkällä e:llä. ida on pitkällä i:llä, ei sitä kukaan lausu kirjaimellisesti "ida".

No entäs Ina. Se Mikkola sanoo nimensä "ina". Lena Meriläinen on käsittääkseni omasta mielestään "lena", ei "leena". Myös moni Nina haluaa nimensä sanottavan lyhyellä i:llä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä vokaalilla kirjoitettu myös äännetään lyhyenä, jos henkilö on suomenkielinen suomalainen ja häneen viitataan suomenkielisessä keskustelussa.

"Meidän Ida pääsi ylioppilaaksi."

foneettisesti on vaikka kuinka paljon yksivokaalisia nimiä jotka äännetään suomessakin annettuina pitkänä, joskin osa niistä on suomenruotsalaisia. bettina-nimessä i on pitkä. erik ei koskaan lausuta sellaisenaan vaan pitkällä e:llä. ida on pitkällä i:llä, ei sitä kukaan lausu kirjaimellisesti "ida".

No entäs Ina. Se Mikkola sanoo nimensä "ina". Lena Meriläinen on käsittääkseni omasta mielestään "lena", ei "leena". Myös moni Nina haluaa nimensä sanottavan lyhyellä i:llä.

Eri vastaaja, mutta ovat yksinkertaisesti juntteja eivätkä ymmärrä juuriaan. Ninaa on annettu nimenä myös ennen 1900-lukua, eikä sitä ole koskaan lausuttu lyhyenä. Se että nykyaikainen kantaja näin haluaa... Hänellä on siihen toki oikeus, mutta ei se ole nimen perinteinen lausumamuoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä vokaalilla kirjoitettu myös äännetään lyhyenä, jos henkilö on suomenkielinen suomalainen ja häneen viitataan suomenkielisessä keskustelussa.

"Meidän Ida pääsi ylioppilaaksi."

foneettisesti on vaikka kuinka paljon yksivokaalisia nimiä jotka äännetään suomessakin annettuina pitkänä, joskin osa niistä on suomenruotsalaisia. bettina-nimessä i on pitkä. erik ei koskaan lausuta sellaisenaan vaan pitkällä e:llä. ida on pitkällä i:llä, ei sitä kukaan lausu kirjaimellisesti "ida".

Mitä olen Mikael Jungnerista kuullut puhuttavan, se on ainakin useimmiten ollut "mikael", ei "miikkael". Eli aika vahvoja yleistyksiä esität.