Tuplavokaali vai ei
Hei
mitäs mieltä olette
Iiris vai Iris
Iines vai Ines
Eerika vai Erika (tai Erica)
Ja olisko hyviä ehdotuksia toiseksi ja kolmanneksi nimeksi?
Kommentit (29)
Suomessa pääsääntöisesti äännetään kuten kirjoitetaan. Ja kun on nimiä sekä pitkällä että lyhyellä, miksi antaa nimi lyhyellä vokaalilla, jos haluaa sen äännettävän pitkällä? Perusteltua on silloin, että Mia on "mia" ja Miia on "miia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä vokaalilla kirjoitettu myös äännetään lyhyenä, jos henkilö on suomenkielinen suomalainen ja häneen viitataan suomenkielisessä keskustelussa.
"Meidän Ida pääsi ylioppilaaksi."
foneettisesti on vaikka kuinka paljon yksivokaalisia nimiä jotka äännetään suomessakin annettuina pitkänä, joskin osa niistä on suomenruotsalaisia. bettina-nimessä i on pitkä. erik ei koskaan lausuta sellaisenaan vaan pitkällä e:llä. ida on pitkällä i:llä, ei sitä kukaan lausu kirjaimellisesti "ida".
Mitä olen Mikael Jungnerista kuullut puhuttavan, se on ainakin useimmiten ollut "mikael", ei "miikkael". Eli aika vahvoja yleistyksiä esität.
Se on kyllä ihan suomalaisillakin (ei suomenruotsalaisilla) aina lausuttu yhdellä i:llä. Sen sijaan vaikkapa uudisnimistä "Nea" ei koskaan lausuta sellaisenaan vaan pitkällä e:llä, ja typistettynä kuulostaa todella typerältä, tosin voi siihen taipua jos kantaja näin nimenomaisesti vaatii.
Onhan se itse henkilöllekin helpompi, että nimi kirjoitetaan kuten sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä vokaalilla kirjoitettu myös äännetään lyhyenä, jos henkilö on suomenkielinen suomalainen ja häneen viitataan suomenkielisessä keskustelussa.
"Meidän Ida pääsi ylioppilaaksi."
foneettisesti on vaikka kuinka paljon yksivokaalisia nimiä jotka äännetään suomessakin annettuina pitkänä, joskin osa niistä on suomenruotsalaisia. bettina-nimessä i on pitkä. erik ei koskaan lausuta sellaisenaan vaan pitkällä e:llä. ida on pitkällä i:llä, ei sitä kukaan lausu kirjaimellisesti "ida".
Mitä olen Mikael Jungnerista kuullut puhuttavan, se on ainakin useimmiten ollut "mikael", ei "miikkael". Eli aika vahvoja yleistyksiä esität.
Se on kyllä ihan suomalaisillakin (ei suomenruotsalaisilla) aina lausuttu yhdellä i:llä. Sen
No niin. Että jotkin nimet pitää ääntää ulkomaalaisittain pitkällä vokaalilla, mutta joitakin ei. Kyllä Mikael ruotsissa ääntyy suunnilleen "miikkael" samoin kuin Pia "piia". Nyt aletaan mennä naurettavuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä vokaalilla kirjoitettu myös äännetään lyhyenä, jos henkilö on suomenkielinen suomalainen ja häneen viitataan suomenkielisessä keskustelussa.
"Meidän Ida pääsi ylioppilaaksi."
foneettisesti on vaikka kuinka paljon yksivokaalisia nimiä jotka äännetään suomessakin annettuina pitkänä, joskin osa niistä on suomenruotsalaisia. bettina-nimessä i on pitkä. erik ei koskaan lausuta sellaisenaan vaan pitkällä e:llä. ida on pitkällä i:llä, ei sitä kukaan lausu kirjaimellisesti "ida".
Mitä olen Mikael Jungnerista kuullut puhuttavan, se on ainakin useimmiten ollut "mikael", ei "miikkael". Eli aika vahvoja yleistyksiä esität.
Se on kyllä ihan suomalaisillakin (ei suomenruotsalaisilla) aina lausuttu yhdellä i:llä. Sen
Esimerkiksi Nina, Pia ja Mia eivät ole mitään uudisnimiä. Varmaan vaadit, että nekin pitää ääntää pitkänä?
Vierailija kirjoitti:
Olen koko ikäni kärsinyt tuplavokaalinimestä kun lähdin tekemään töitä ulkomaille. Ihan helvettiä selittää ihmisille että se Iida (esimerkki, ei nimeni) lausutaan ihan normaalisti kuten Ida.
Ja sama toistui niin lentokentillä, hotelleissa, vapaa-ajalla kuin virastoissa. Paljon helpommalla olisin elämässä päässyt jos vanhemmat olisivat vain nimenneet minut yhdellä vokaalilla samannimiseksi, eli antaneet sen nimen oikean kansainvälisen muodon.
Toki olisi voinut vaihtaa aikuisiällä mutten kehdannut. Silloin kun ei passista tai henkkarista katsottu, valehtelin että oli yhdellä vokaalilla että pääsen helpommalla.
Eiköhän 15v. ole jo nimi.
Sä voit lopettaa näiden ikivanhojen aloitusten esiin noston, idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä vokaalilla kirjoitettu myös äännetään lyhyenä, jos henkilö on suomenkielinen suomalainen ja häneen viitataan suomenkielisessä keskustelussa.
"Meidän Ida pääsi ylioppilaaksi."
foneettisesti on vaikka kuinka paljon yksivokaalisia nimiä jotka äännetään suomessakin annettuina pitkänä, joskin osa niistä on suomenruotsalaisia. bettina-nimessä i on pitkä. erik ei koskaan lausuta sellaisenaan vaan pitkällä e:llä. ida on pitkällä i:llä, ei sitä kukaan lausu kirjaimellisesti "ida".
Mitä olen Mikael Jungnerista kuullut puhuttavan, se on ainakin useimmiten ollut "mikael", ei "miikkael". Eli aika vahvoja yleistyksiä esität.
Se on kyllä ihan suomalaisillakin (ei suome
"Menen pian Pian luokse".
Tuohan kuulostaa todella typerältä jos Pia lausutaa lyhyellä i:llä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen koko ikäni kärsinyt tuplavokaalinimestä kun lähdin tekemään töitä ulkomaille. Ihan helvettiä selittää ihmisille että se Iida (esimerkki, ei nimeni) lausutaan ihan normaalisti kuten Ida.
Ja sama toistui niin lentokentillä, hotelleissa, vapaa-ajalla kuin virastoissa. Paljon helpommalla olisin elämässä päässyt jos vanhemmat olisivat vain nimenneet minut yhdellä vokaalilla samannimiseksi, eli antaneet sen nimen oikean kansainvälisen muodon.
Toki olisi voinut vaihtaa aikuisiällä mutten kehdannut. Silloin kun ei passista tai henkkarista katsottu, valehtelin että oli yhdellä vokaalilla että pääsen helpommalla.
Eiköhän 15v. ole jo nimi.
15v. ei todellakaan ole nimi. Itseasiassa Suomessa ei saa antaa numeraaleja nimen sisällä toisin kuin Yhdysvalloissa.
Auf der Heide blüht ein kleines Blümelein
Und das heißt: Erika!