7kk ikäisen uniongelmat!
Meillä on 7kk ikäinen tyttö, joka nukahtaa iltaisin/öisin vain rinnalle. Päivisin saan hänet nukahtamaan rattaisiin heijaamalla. Iltaisin hän roikkuu rinnalla jopa kaksikin tuntia ennen kuin päästää irti. Jos taas itse irroitan hänet rinnasta aikaisemmin, niin hän herää lähes poikkeuksetta. Joudun menemään hänen kanssaan joka ilta samaan aikaan nukkumaan eli klo 21-22, sillä kukaan muu ei saa tyttöä nukutettua. Hän kyllä nukahtaa isänsä syliin ihan hetkessä, mutta herää 10 minuutin kuluttua sänkyyn siirtämisestä. Toisin sanoen maito on ainut, joka hänet tainnuttaa syvään uneen. Yöllä hän havahtuu 1-5 kertaa, ei varsinaisesti herää, jos ehdin ajoissa työntää tissin hänen suuhunsa. Onneksi sentään yölliset imetykset ovat melko lyhyitä tyyliin 5-10 minuuttia. Perhepeti on meille ainoa hyvä vaihtoehto, sillä silloin saan sentään itse suht hyvin nukuttua.
Ensimmäiset 2kk tytöllä oli jonkinasteista koliikkia ja jouduimme kanniskelemaan häntä useita tunteja öisin. Tästä seurasi se, että tyttö ei enää osannut nukahtaa itse. Saatiin hänet nukahtamaan vain syliin tai rinnalle. Alun perinkään en tissinukutusta tietoisesti tehnyt, huomasin vain jossain vaiheessa, että siihen oli päädytty.
Olemme kokeilleet lempeätä unikoulua huonolla menestyksellä. Tavoitteena olisi saada hänet nukahtamaan itsekseen. Kun tytön laittaa rauhallisena sänkyynsä, menee ehkä minuutti, kunnes rauhallisuus on tipotiessään. Aluksi hän kitisee, jonka jälkeen alkaa karjunta, joka yltyy pian hysteriaksi, jos vähänkään yrittää tassutella. Tyttö ilmiselvästi hermostuu silittelystä tmv. Hän rauhoittuu kyllä, kun hänet ottaa syliin, mutta hysteerinen huuto alkaa heti, kun alan häntä siirtää taas sänkyyn. Kovin montaa tuntia tätä ei jaksa tehdä¿Ja neljän tunnin yrittämisen jälkeen maitoa onkin jo annettava, sillä silloin hänellä todennäköisesti on jo nälkä. Siihen imetykseen hän sitten usein nukahtaakin.
Kiinteiden menekki on huonoa. Päivän aikana tyttö syö ehkä puoli desiä kasvissosetta, joten hän varmastikin tarvitsee yöllä vielä maitoa. Yöllisiä imetyksiä en koekaan raskaina, ainoastaan tuon nukuttamisen. Senkin vielä jotenkin kestäisin, jos päivät sujuisivat hyvin, mutta kun nekin koettelevat hermojani aika lailla. Tyttömme tarvitsee pitkät päiväunet (3-4 tuntia) ollakseen tyytyväinen. Hän nukkuu päikkärit ulkona, koska ei ole koskaan osannut sisällä pitkiä aikoja nukkua. Hän on kuitenkin kovin herkkäuninen, herää siis pienimpäänkin ääneen ulkona esim. variksen raakkumiseen, naapurin oven kolaukseen jne. Vaunuja saa tuon 3-4 tunnin aikana käydä valehtelematta vähintään 7-10 kertaa heijaamassa, että hän nukahtaisi taas uudestaan. Jos en sitä tee, yltyy itku taas karjunnaksi ja tyttö herää. Nyt viime päivinä olen vain nostanut hänet ensimmäisen heräämisen jälkeen pois vaunuista, mutta hän on jatkuvasti väsynyt ja kitisee. Tarvitsee selvästi ne pitkät unet.
Muutoin tyttömme on oikein iloinen ja aurinkoinen, perustyytyväinen lapsi. Nukuttuaan kunnolla hän ei kitise ollenkaan, viihtyy pitkiä aikoja itsekseen puuhamatolla leluja tutkien. Arkemme sujuu muuten siis loistavasti, ainoastaan nuo nukuttamiset ovat äärimmäisen raskaita ja vievät minut pian hermoromahduksen partaalle. Olen suoraan sanoen aika loppu ja kaipaisin pikimmiten jotain muutosta asiaan. Olisiko teillä rakkaat kanssasisaret minkäännäköisiä neuvoja tai edes vertaistukea, että jaksaisin tästä eteenpäin?
Miten tällaiselle temperamenttiselle lapselle voi pitää unikoulun, kun tassuttelu ei auta? Tuntuu niin pahalta huudattaa lasta tuntitolkulla, enkä ole varma toisiko sekään toivottua tulosta. Jotenkin voisin kuvitella, että jos hän oppisi nukahtamaan iltaisin itsekseen omaan sänkyynsä, niin päiväunillakin hän KENTIES osaisi unisyklin vaihtuessa nukahtaa uudelleen äänistä huolimatta.