Johanna ja Viuhti!

Moi Possukka! Olipa mukava kuulla Possukka, että hoidot etenee.. Hienoa! Ja pääset vielä Väestöliittoon. Minullekin sopisi hyvin tuo paikka, koska pääsisin kulkemaan töistä sinne hieman nopeammin.



Mulla on ensikäynti helmikuun alussa, toivon kovasti että päästäisiin tekemään yksi hoito ennen kesätaukoa. Mutta saa nyt nähdä, viimeistään syksyllä ainakin. Mun elämä on muutenkin nyt täynnä tapahtumia, että hyvä että perässä pysyy... rakennusprojekti alussa ja sitten ilmoittauduin autokouluun. On sekin kortti vielä hankkimatta.



Tänään kuulin just, että yhden collegan kaksoset onkin tehty keinohedelmöityksellä. No enpä sanonut siihen mitään, kun en halua töissä kuuluttaa asioitani. Mutta hyvä mieli tuli siitä, kun näin ne elävät todisteet.



Tuo IVM-hoito ei varmaan hirveästi tule maksamaankaan, kun niitä hormoneja ei tarvitse käyttää. No meille varmaan suositellaan tuota pidempää kaavaa, kun ollaan selittämättömiä.



Laita taas infoa Possukka ens vkolla, että miten käy. Ja Viuhti kans ensikäynnin jälkeen.

Hienolta kuulostaa Possukka tuo siirtyminen Väestöliittoon. Itsekin menisin sinne mieluusti, tuntuu että hoito on siellä jotenkin " helpompaa" . Aikoja saa varmaan paremmin ja puhelimellakin tavoitettavuus lienee helpompaa.



Pahasti vaan pessimisti-realistina pelkään, ettei VL:ssä saa valita hoitoa itse. NKL kun ei tee ivm-hoitoa ollenkaan, niin voi olla, ettei sitä saa valita VL:ssäkään. Ivm-hoidon etuna on tietysti se, ettei hormoneja tarvitse, mutta haittana se, että soluja saa usein huomattavasti vähemmän ja onnistumisprosentit ovat huonommat. Usein käy ilmeisesti niin, ettei pakkaseen saada mitään. Toivon tietysti olevani väärässä, ja että hoidon voisi valitakin itse. Olen vain niin tottunut julkisen puolen byrokratiaan, että harvoin tuollainen oma-valilnta on mahdollista. Paperissa lukee varmaan joku hoitosuunnitelma ja sitä on sitten noudatettava. Laitahan kuitenkin Possukka kuulumisia, ja toivon todellakin, että olisin väärässä :)



Itselleni tuli tuossa yksi päivä sellainen fiilis, etten todellakaan halua mihinkään ivf-hoitoon. Lähinnä niiden piikitysten takia. Ei kiinnostanut yhtään. Olin silloin ihan työstressin uuvuttama, unetkin olivat kateissa ja olin yksinkertaisesti ihan puhki. Olen nyt ollut himassa keskiviikosta asti ja nukkunut hyvin (+ nähnyt ystäviä ja tehnyt kaikkea kivaa), joten elämä ja normaalit ajatukset alkavat taas voittaa. Maanantaina palaan taas töihin ja koitan olla itselleni hieman armollisempi työnteon suhteen. Meillä on siis töissä aikamoinen hässäkkä (yrityskauppa, järjestelmän vaihdon, tilojen muutto jne).



Ensikäyntiin on tosiaan n. 1,5 vkoa. Ihan mielenkiintoista kuulla, mitä siellä sanotaan, vaikka kiire ei olekaan niin hirveän kova. Olen edelleen siinä lapa-jonossakin ja lapa " luvattiin" 3-4 kk:n sisään (tai että se on talvella). Nyt jonotusta on 1,5 kk takana. Eli haluaisin siis käydä sen ensin ja vasta sitten siirtyä ivf-hoitoon. Lapan jälkeen voisi olla kuitenkin luomuraskaudelle paremmat mahdollisuudet, vaikka ei mulla sitä endoa olekaan varsinaisesti todettu. Silti vaan tuntuu, että jos kerran toinen kohdunkannatin on kireä, niin eihän se voi olla vaikuttamatta tähän asiaan, kun kaiken muun pitäisi olla kunnossa.



Menkatkin alkoivat sitten taas eilen, kierto on onneksi pysynyt äärimmäisen säännöllisenä. Yrityksen puutteesta ei voi ainakaan viime kiertoa syyttää, mutta kun ei osu, niin ei osu. Ei sitä jaksa enää edes murehtia. On kuitenkin kiva, että syksyllä kystasta johtunut alkutiputtelu on jääny kokonaan pois, samoin kaikki menkkakivut. Jotain hyvääkin siis :)



Johannalle tsemppiä rakennusprojektiin sekä ajokortin hankintaan. Itse ajoin kortin heti kun se on mahdollista, ja rakastan autolla ajoa sekä sen tuomaa " vapautta" . Voi tulla ja mennä itse mihin haluaa ja milloin haluaa :) Kilometrejä on tullut nieltyä tässä viimeisen kohta 12 vuoden aikana äärimmäisen paljon ja lisääkin voisin ajaa ihan tuosta vaan :)

Käytiin just kattomassa Saw 2, en suosittele. Tykkään kauhuleffoista yleensä ja ykkösosa oli tosi hyvä, nerokas suorastaan, mutta toi kakkonen oli ihan pelkkää verellä mässäilyä. Kohta tulee leffaan Tarantinon uusi leffa Hostel, tuli tuolla mainos ja sitä kyllä ehdottomasti kattomaan heti! Odotellaan myös innolla DaVinci koodi leffaa, siitäkin tuli mainos.



Joo Viuhti, mäkin vähän pelkään ettei saa väestöliitossakaan itse valita hoitomuotoa vaan mennään juuri naikkarin lähetteen mukaisesti. Mutta kysyn ehdottomasti, se hormonien vetäminen kun ei houkuta yhtään. Jos ei onnistu ja pakkaseen ei saada mitään (mikä tosiaan taitaa olla yleistä IVM hoidossa) niin sitten voisi seuraava hoito olla IVF. Mutta kerron sitten luultavasti ensi viikolla miten jatketaan. Ainakin seuraavista menkoista ihan varmasti keretään IVF aloittamaan, ellei jopa jo näistä menkoista (tuskin kuitenkaan). Väestöliitolla ei pitäisi olla nyt mitään jonoa. Äh, ei malttaisi nyt yhtään odotella että kuullaan miten jatketaan ja koska!!!



Mutta ihanaa kun on paljon positiivisempi olo kuin pitkään aikaan, on ollut niin masentunut fiilis joulusta lähtien. Ja mahtavaa kun on vasta perjantai!!



Jännät paikat Viuhtilla, siellä käynnillä saa sitten kuulla koska saa aloittaa soittamisen. Paska systeemi kun sen lääkärin kanssa asiasta ei saa yhtään keskustella kenet tapaa suunnittelukäynnillä, vaan ylilääkäri on jo aikasemmin määrännyt soittokuukauden=(

Eihän sitä tiedä, jos vaikka joustoa löytyisikin :)



Mulla ei ole sinänsä hirveän jännät paikan ton ensikäynnin suhteen, sillä tällä hetkellä hoitoihin lähteminen ei juurikaan kiinnosta. En halua piikittää itseäni, en halua yhtään lisä-stressitekijää tähän elämään, koska työt ovat tarpeeksi rankkoja. Ja ei tuo parisuhdekaan ihan parhaalla mahdollisella tolalla ole. Tai siis.. ei siinä ole sen kummempia ongelmia, mä vain huomaan, että mun kiinnostus on aika vähissä. En tiedä mistä johtuu, onko se vain kaikki tämä sonta yhteensä vai mikä. Onneksi asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella.



Mä odottelen mieluusti sitä lapaa ennen ivf-hoitoa, joten siksikään soittamisella ei ole niin kiire. Voi olla, että ivf-hoidot alkaisivat sitten vasta syksyllä. Tai sitten mieli muuttuu, ja hoidot alkavat niin pian kuin mahdollista. Meidän kohdalla ei varmaan käy niin hyvin, että päästäisiin VL:lle hoitoon, vaikka itse kyllä haluaisin mieluummin.



Tämä hoitotauon aika (alkoi kesäkuussa) on ollut ihanaa. En ole kytännyt kalenteria, en ole joutunut miettimään lääkkeitä, en ole joutunut miettimään että mikähän vihlaisu tuo oli tms. On saanut vain elää, eikä ole koko ajan tarvinnut ravata ultrissa jne. Ehkä mulla ei ole tarpeeksi kova kuume perheenperustamista varten, kun ajatukset hoitoja kohtaan ovat tällä hetkellä varsin negatiiviset. Muu elämä tuntuu kiinnostavan niin paljon enemmän :)

Moi!



Olen myös ollut äärimmäisen stressaantunut lisääntyneen työmäärän takia ja lisästressiä tuo tietty tuo talon suunnittelu (talopaketti tulee tyyliin avaimet- käteen periaatteella), mutta on siinäkin miettimistä ja sitten vielä tuleva autokoulu. Että pelottaa kyllä miten pää kestää vielä tulevat hoidot ja mahdolliset pettymykset. Niissä ivf-papereissa sanottiin, että elämäntilanteen olisi hyvä olla mahdollisimman vakaa. Noh, toisaalta silloin kun käytiin insseissä niin, mitään muuta isompaa stressaavaa tekijää ei ollut elämässä niin elämä pyöri taas liikaa hoidon ympärillä, niin onko sekään sitten hyvä asia. Eipä tullut tulosta silloinkaan.



Rahanmeno kyllä hirvittää, kun ei ne lääkkeet mitään halpoja ole, mutta kyllä haluan yrittää kuitenkin ja tässähän nyt eletään sen mukaan, miten NKL:lta niitä aikoja tulee.



Tsemppiä naiset tuleviin koitoksiin ja eiköhän asiat siitä selkene, niinkuin Viuhti sanoit, tavalla tai toisella.

kuin mahdollista. Luinkin jostain tutkimuksesta, jossa niillä naisilla, joilla stressihormoni oli koholla, tuotti ivf-hoito huonomman tuloksen kuin niillä, joilla stressihormoni oli ok.

Mutta.. hoidot tuskin alkavat ihan het oitis, joten asiathan ehtivät asettua uomiinsa. Itselläni tuo nukkumattomuus on se kaiken pahan alku ja juuri. Kun alan miettimään työasioista, en nuku ja sitten ne työasiat tuntuvat pahemmilta --> en nuku edelleenkään ja sitten kun en nuku, alan jo pelkäämään sitä, ette taaskaan nuku. Loppujen lopuksi olen ihan kävelevä zombie ja kaikki asiat tuntuvat tosi raskailta. Nyt kun on taas tullut nukuttua muutama yö tosi hyvin (ilman heräämisiä tai työhön liittyviä unia), niin johan helpottaa. Mun päänupin terveys on siis pitkälti unesta kiinni :) Ja tosiaan, en kyllä haluaisi olla siinäkään tilanteessa, että elämä olisi kaikin puolin niin tasaista, että ei jäisi muuta kuin aikaa miettiä hoitoja, jokaista nipistystä jne. Piinailukin menee paljon helpommin, kun koko ajan yrittää tehdä jotain muuta.



Johanna, autokoulusta nyt ei ainakaan kannata ottaa stressiä. Kyllä se sujuu hyvin :) Talokauppojen stressin ymmärrän kyllä, siinä kun liikkuu vähän isommat summat ja iso osa tulevaisuutta. Mutta.. kyllä ne asiat järjestyvät :)

Mulla on niin stressitön työ kuin olla ja voi, ja vielä sellainen jossa viihdyn ihan mielettömän hyvin. Palkka voisi olla parempi, mutta en kyllä sen takia vaihda, koska en kestäisi sellaista tilannetta että pitäisi miettiä työasioita töiden jälkeen iltaisin. Reagoisin varmasti samalla tavalla kuin Viuhti, eli en saisi nukuttua. Mutta Viuhti, sinullakin voi käydä silleen että sitten kun hoidot alkavat (mikäli haluat niiden alkavan), niin työ jää omassa mielessä taka-alalle ja varsinkin sitten kun se vauva masussa on, niin kiinnostus kaikkeen muuhun vähenee. Se on luonnon keino suojella sikiötä stressiltä. Muutenkin olen niin perhekeskeinen tyyppi, että mikään ei mene perheen tai vapaa-ajan edelle, työ on välttämätön paha (onneksi sentään sellainen jonne menen aamuisin mielellään) ja mieluiten olisin tekemättä työtä ollenkaan. Mies on samanlainen, tosin aika paljon kunnianhimoisempi kuin minä, mutta siedettävässä määrin=)



Johanna, autokoulua ei tarvitse stressata, hyvin se menee ja myönnän etten itsekään päässy aikoinaan inssistä ekalla kerralla läpi=) Auton tuoma vapaus on tosi tärkeää mulle, inhoan julkisia kulkuneuvoja ja jos joskus kerran vuodessa joudun bussilla jonnekin menemään niin se on tosi ahdistava kokemus=) Tuntuu että bussit on aina täynnä jotain hulluja, haisevia juoppoja. Heh, ehkä vähän yleistettyä, mutta mun kohdalle ne jotenkin aina sattuu.



Ootte siis Johanna päättäneet siitä talopaketista jo ihan lopullisesti? Mulla on menny ihan ohi toi, oot varmaan kertonu aikasemmin. Saako kysyä mistä mallistosta olette talon valinneet? Me ollaan nimittäin rakastuttu Kannustaloihin, ollaan esittelyissäkin käyty tiirailemassa, meillähän se tontti on jo valmiina odottelemassa että joskus uskalletaan ottaa se askel... ja pitää kyllä muutenkin odottaa kun tässä kaksiossa pitää se kaks vuotta asua ennenkuin kantsii myydä, ja muutenkin vielä on miehen opiskelu yms. asiat kesken niin ei voida muuttaa, se tontti kun on vähän pidemmällä pääkaupunkiseudulta.



Nyt kävi käsky että mennään kauppaan, hyvää lauantaita!

On varmaan ihan kohtalon ivaa, ettei meille(kään) niitä lapsia suotu kovin helpolla (tai jos tullaan ylipäätään koskaan suomaan). Mä en ole ikinä ollut lapsirakas, ja ajatus omasta lapsesta on siis aika tuore. Ennen se oli aina ehdoton " EI" . Enkä koe lasta vieläkään " pakollisena" osana elämääni.



Nykyisinkään en ole perhekeskeinen. Mies on sellaisessa duunissa, että on paljon liikenteessä, työ tapahtuu pääasiallisesti öisin. Siihen liityy sitten paljon kaikkia " sivu-ilmiöitä" . Koska siis mies on paljon pois, olen mäkin paljon liikenteessä. Eletään siis tavallaan yhdessä erikseen.



Ja työt.. Yleensä työt eivät stressaa mua. Nyt tosiaan on päällä yrityskauppa, tietojärjestelmämuutos ja tilojen muutto + yt:t, joiden tapahtumia hämmästelen vieläkin. Siis itsellä ei ollut missään välissä mitään hätää, mutta johto on tehnyt sellaisia päätöksiä, että oksat pois. Koska olen sellainen suht empaattinen tapaus, mietin muidekin elämää - ja usein enemmän kuin olisi hyväksi. Mietin paljon sellaisia asioita, jotka eivät oikeasti olisi mun päänvaiva, mutta kun huomaan, ettei kukaan ole miettinyt niitä - ja usein sellaiset asiat sitten loppujen lopuksi kaatuvat mun päälle. Meidän firma toimii valtakunnallisella tasolla, ja meidän oma porukka Hesassa on aivan loistavaa. Osa on tuntenut toisensa tosi pitkään ja ollaan kyllä enemmän kuin työkavereita. Käydään keskenämme ulkona, bilettämässä jne. Ja kaikki auttaa kaikkia, oli kyseessä sitten kodin remontti, auton osto tms. Ollaan siis aika eriskummallinen työporukka. Siksikin ehkä menen mukaan niihin juttuihn vähän syvemmin, kuin moni muu menisi. Mun työkaverit ovat mulle niin tärkeitä, että moni niistä sivuuttaa jopa muut ystävät. Mulle siis työ ei ole pelkästään elantoa varten, vaan iso osa elämää. Eikä mies aina ymmärrä sitä, varsinkin kun työskentelen varsin miesvaltaisella alalla (n. 90% miehiä).



Olisi siis ollut niin paljon " helpompaa" , jos raskaus olisi alkanut itsestään. Olisi ollut helpompi ajatella, että tämä oli tarkoitettu näin. Nyt kun raskaus ei ala, tuntuu, ettei sen ole tarkoitus mulle alkaakaan. Ja tosiaan, kun muu elämä tuntuu niin paljon kiinnostavammalta kuin esim. vuodeksi kotiin jäänti :( Näiden ajatusten kera ei ole ehkä viisasta aloittaa mitään ivf-hoitoa. Mitään aikoja en ala kuitenkaan perumaan, käydään nyt kuuntelemassa ja mietitään taas sitten.



Toisaalta taas tuntuu, että on jo liian pitkällä tässä sopassa. On tehty inssit jne, joten olisi vain luonnollista jatkaa tästä. Toisaalta taas tekisi mieli pistää koko elämä uusiksi ja unohtaa lapset. Veljen perheeseen syntyy kesällä 3.lapsi - hyvä, että joku lisääntyy munkin puolesta ja takaa mulle eläkkeen :)



Nämä ovat tämän päivän tuntemukset, katsotaan miltä tuntuu esim. kahden viikon päästä. Voihan se olla, että odotan innokkaasti, koska pääsen piikittämään itseäni.

Heips!



Kiitos kannustavista sanoista, satun vaan olemaan sellainen " jännittäjätyyppi" , että voi hyvin johtua tämä lapsettomuus tuosta luonteenpiirteestä.. enpä tiedä sitten. Kyllä autokoulukin jännittää, kun yleensä uudet asiat jännittävät.



Enpä ole tainnut taloasioista täällä paljon puhellakaan; Possukka; päädyttiin sitten Älvsbytaloon. Mallikin on selvillä. Mies näitä käytännön asioita kyllä enempi hoitelee, mikä on mulle ihan ok. Meillä tontti on myöskin aika kaukana pääkaupunkiseudulta. Minä taas vien tätä " lapsiprojektia" eteenpäin.



Mulle työ on ihan ok, mutta en ole koskaan ollut mikään urasuuntautunut ihminen. Perhe ja vapaa-aika on tärkeämpää. Tykkään lapsista, mutta en ole sellainen kuitenkaan, joka ihastelee kaikkia mahdollisia näkemiään lapsia. Lapsi pitää olla jollain tavalla tuttu, että siihen " ihastun" .



Noista ivf-hoidoista vielä; aion elää ihan sen naikkarin aikataulun mukaan sitten ,oli muu elämä missä mallilla vaan. Tietty parisuhde pitää olla kunnossa, mutta muille stressitekijöille ei sitten vaan voi mitään. Pitää itse vaan yrittää ottaa rennommin. Helpommin sanottu kuin tehty.

Ostoksilta tultiin, olipa Stockalla porukkaa, huhhuh. Mutta oli hyvät alennusmyynnitkin, ostin kaksi paitaa ja miehelle ostettiin " hääpuku" =) Onneksi se saatiin nyt hankittua (ja halvalla, -40%) kun on ihan kauheesti vielä kaikkea hankittavaa ennen häitä.



Mäkään en ole mikään kauheen lapsirakas, toki sukulaisten lapsista tykkään kun opin tuntemaan, mutta en myöskään ihastele kaikkia lapsia esim. kaupassa. Enemmänkin ne ärsyttää jos kiljuvat tai juoksentelevat ympäriinsä=) Vauvoja kyllä ihastelen, ihan vastasyntyneitä. Silti itselle on itsestäänselvää että lapsia haluan, ja sen takia tämä lapsettomuus sattuu tosi pahasti. Olen halunnut jo pitkään ja nyt kun miehenkin sai täysillä haluamaan niin on tosi surullista kun vauvaa ei tulekaan.



Onhan se Viuhti tosi upeeta että sulla on tollanen työympäristö, tai siis työkaverit. Sellasessa paikassa kannattaakin pysyä. Mulla on kanssa tosi mahtava työporukka, mutta palkka on tosiaan aivan paska suoraan sanoen.



Nyt jo unohdin että mitä kirjotitte ja mitä mun piti kommentoida kun puhelin soi välissä ja mies tossa koko ajan höpöttää jotain ja sekottaa mun ajatukset... mutta kirjottelen sitten myöhemmin lisää.

Onnea Johanna taloprojektiin, kysyn sitten vinkkejä kun meillä on se edessä=) Myöskin avaimet käteen-periaatteella meidän täytyy hankkia talopaketti, koska me ei kumpikaan yhtään osata tehdä mitään talon eteen.



Illan jatkoja molemmille!

Taas roikun täällä.. Niin kateeksi käy teitä, kun teillä on mahtava työporukka.



Mulla taas on se yliutelias työkaveri, tosi ärsyttävä nainen, jonka eläkkeellä jäämistä odotan todella. Mutta siihen on vielä yli vuosi aikaa ja kuvittelin tosiaan jääväni äitiyslomalle ennen sitä, mutta niin ei nyt näytä käyvän. Työni on muuten ok, jos ei olis niin kiirettä. Mutta palkka on surkea.



Mua kans ärsyttää kaupassa ne kiljuvat lapset, jotka riehuu kun eivät saa karkkia yms. Vauvat on ihan söpöjä, mutta nyt kun oon nähnyt niitä tosi paljon, niin ei jaksa enää kiinnostaa samalla tavalla, kuin aiemmin. Oma oliskin ihan toinen juttu tietty.



Ai niin Possukalla onkin ne häät ens kesänä, no sullakin riittää niissä puuhaa. Huomasin Possukka, että olit kirjoittanut kans tonne Club 30:n. Kiva, että täällä voi vaihtaa ajatuksia.

Täällä mäkin roikun vähän väliä kurkkimassa onko tullu mitään uusia viestejä=)



Joo mä piipahdin myös siellä club 30:ssä, kohta kun on tuo ikä täynnä... kamalaa miten vuodet menee äkkiä. Joskus silloin aikoinaan teininä ajattelin että TEEN lapset ennen kuin olen 25 ja kolmekymppisenä on kaikki asiat kunnossa. Niin sitä oli lapsellinen... eipä ollut oikea mieskään silloin vielä 25 vuotiaana, onneksi en sen silloisen kanssa perhettä perustanut.



Siirryn taas telkun ääreen kattomaan World Poker Touria. Oon ihan telkkarin orja=) Me miehen kanssa mieluummin istutaan kotona kaiket viikonloput kattomassa telkkua, ei tee yhtään mieli lähteä baariin.

Hei,



lueskelin teidän ketjua.. ja kommentoin heti. Toivottavasti ette pahastu. Johannan kanssa ollaan joskus samassa ketjussa piinailtu inssin tuloksia.. ja muutenkin kirjoituksenne tuntuu niin tutulta. Melkolailla samassa tilanteessa ollaan. Lisäksi meilläkin talokuumetta. Mistä ihmeestä olette onnistuneet saamaan tontteja?!?



Mutta siis asiaan. Kävimme väestöliitossa ekakäynnilla vajaa viikko sitten. Olin myös kiinnostunut ivm hoidosta. Hoitava lääkäri ei suositellut sitä minulle aiemmin tehtyjen hoitojen perusteella. Päädyimme siis suoraan ivf ja voi olla että joudutaan tekemmän mikroinjektio, jos siittiöitä ei saada tarpeeksi. (Aiemmin tehty 4 inssiä clomeillä ja pistoslääkityksellä.)



Ivm hoidossa lääkäri arveli munistilanteen jäävän todella pieneksi. Puregon pistoslääkitykselläkin minulla kasvanut vain yksi johtofollikkeli, kun tavoitteena on siis 1-2. Ymmärsin siis, että parhaiten hoito sopisi monirakkulaisille munasarjoille.



Mutta kysy sinä ihmeessä Possukka mitä sinulle sitten sanotaan. Ja onnittelut että olet päässyt vl:n naikkarin kautta.



MILKA

Toki tänne ketjuun saa kirjotella=)

Kiitos myös kommenteista koskien IVM hoitoa. Itsekin olen nyt ruvennut miettimään että uskaltaisiko siihen " tuhlata" hoitokertaa jos lääkäri vaikka suostuisi sen meille tekemään, siinä kun yleensä ei kai saa pakkaseen mitään, niin onhan se paljon epävarmempaa. Yritän tällä viikolla jo saada varattua ajan sinne, jos vaikka ensi viikolla pääsisi käymään. Sitten olen paljon viisaampi että miten jatkossa edetään!

Meillä on tontti ihan perintönä saatu, joten siinä mielessä hyvä tilanne. Muuten täällä suht lähellä PK-seutua on ihan älyttömän hintaisia tontteja! Pitäisi vaan uskaltaa ottaa se askel ja alkaa rakentaa taloa.. ehkä vielä muutama vuosi tässä kaksiossa yritetään kärvistellä, lapsia kun meille tuskin kovin montaa koskaan tulee.



Tervetuloa kirjottelemaan tänne myöskin, koska sulla alkaa IVF? En muista kerroitko, sama pää kesät talvet..(ja blondi kaiken lisäks)

Tervetuloa Milka mukaan vaan ketjuun, saa tänne toki kirjoitella. Muistan myös sinut inssi-ketjusta, kummallakaan ei sitten tärpännyt.



Meillä tontti on n. 60 km päässä Helsingistä, kun hinta ratkaisi ja mukava paikka löytyi.



Tylsää tää odottelu hoitoihin, jos rahatilanne olis hyvä, olisin mennyt sinne yksityiselle, jossa inssitkin tehtiin.. Mutta pakko odottaa.

Kiitos mukavasta vastaanotosta ja siitä, ettette pahastuneet ketjuun änkeytymisestäni ;)



Ei tosiaan meillä Johanna kummallakaan siinä inssiketjussa tärpännyt, minullekin niitä sitten tehtiin yhteensä 4 (2clomeilla ja 2pistoksilla).

Yksi muistaakseni vielä sen piinaketjun jälkeen.



Ekan Iffin sumut alkoivat 2.1. ja kovasti odotan menkkoja. Pitäisi tulla jo, mutta ilmeisesti sumut pidentävät. Punkiota on suunniteltu viikolle 5. Voin sitten kertoa kokemuksia jos sinne asti pääsen ja hengissä toimenpiteestä selviän.



On teillä mukava tilanne molemmilla noiden tonttien suhteen. Me ollaan pari vuotta haeskeltu sopivaa ja hinnat eivät tosiaan ole sinä aikana sitten ainakaan laskeneet. Ollaan toistaiseksi etsitty vaan Hesa-Espoo-Vantaa, mutta reviiriä pitää laajentaa jos sen talonkin joskus haluaisi saada. Mutta nyt mekin tosiaan kärvistellään kaksiossamme. Sopu sijaa antaan vai miten se meni.



Tsemppiä teille naiset arjen keskelle!

Sekä tervetuloa myös Milkalle!

Itse olen ollut niin jumissa töiden ja muun elämän kanssa, etten ole ehtinyt edes täällä piipahtamaan.

Vaikka eipä tässä mitään erikoista olekaan tekeillä. Ensi käynti aika olisi ensi viikolla, jos ollaan menossa. Parisuhde edelleen osittain kuralla, nyt olisi korkea aika yrittää laittaa sitä kuntoon ja lopettaa kaikki ylimääräiset " juoksut" . Koko viime syksy oli yhtä juhlaa, nyt pitäisi varmaan keskittyä arkeen ja normaaliin elämään - ehkä se parisuhdekin lähtisi siitä kukoistamaan. Tai sitten ei.



Laittakaahan taas kuulumisia hoitojen etenemisestä, ja tietysti elämästä muutenkin. Joko olet Possukka saanut ajan sinne VL:oon?

Kiva Viuhti ku kirjottelit tänne, mulla on niin tylsää että mielellään kirjottelen myöskin vaikka mitään ihmeellistä ei ole tapahtunukaan. Äijä on illanvietossa, tosin tulee varmaan parin tunnin päästä kotiin. Ei siis ihan illanvietoksi varmaan voi kutsua...=) Selasin kaikki meidän leffat läpi ja en löytäny mitään hyvää katottavaa eikä telkustakaan tule mitään. Ei edes Canal plussalta, meillä nekin näkyy. Eikä ole mitään kirjaakaan kesken. Tylsää.



Ei ole tietoa vielä VL ajasta, soitin sinne keskiviikkona kärsimättömänä ja ne sanoi että kahden viikon sisällä siitä kun lähete on tullut niin ne soittaa, ensin niiden ylilääkäri katsoo meidän paprut ja suunnittelee mitä hoitoa meille voisi tehdä, ja sitten sairaanhoitaja antaa meille ajan jonnekin, riippuen missä vaiheessa kiertoa olen sillä hetkellä. Olin ihan surkeena puhelimessa että ai niin kauan menee ja se sairaanhoitaja sanoi että eihän kaksi viikkoa ole pitkä aika. Sanoin että kyllä se vaan on, jokainen päivä on nyt pitkä aika kun on odottanu niin kauan ja haluis päästä jo tositoimiin. Voi nimittäin yksi kierto mennä sivu suun sitä soittoa odotellessa. Luulisin että ne ensi viikolla soittaa, ihan pakko! Menkat pitäis alkaa viikon päästä viikonloppuna, joten ainakin pitkän kaavan ICSI on mennyttä kauraa tältä kierrolta, koska sumut pitäisi aloittaa viimestään ens viikon alussa. En sitten tiedä mitä lääkäri suunnittelee, jos IVM tai lyhyen kaavan ICSI tehdään, niin sitten kerkee vielä seuraavaan kiertoon. Toivottavasti ehditään. Eihän se kuukausi tässä enää paljon vaikuta mutta kyllä silti haluttaisiin aloittaa mahd. pian tositoimet.



Me lapsettomat varmaan ollaan aika rasittavia potilaita, kun tiedetään suunnilleen yhtä paljon kuin lääkärit näistä asioista=) Ukkokin nauroi yks päivä että eipä kukaan sen kaveri tiedä lähellekään mitään naisen hormoneista ja kierrosta, hän kun tietää kaiken, enemmän varmaan kuin haluaisi tietää=)



Tuo suunnittelukäynti on teille Viuhti varmasti sellainen käännöskohta, mitä ikinä päätättekin tehdä. Nostakaa viikonloppuna " kissa pöydälle" että mitä haluatte tulevaisuudelta. Tämä lapsettomuus varmasti tosi usein tuhoaa parisuhdetta, ihmiset reagoi siihen niin eri tavalla. Joku käy baarissa, joku makaa masentuneena kotona. Ei se voi mitenkään olla vaikuttamatta ollenkaan. Meillä on tosi hyvin menny tähän asti, mutta nyt huomaan että oon aika maassa koko ajan, yritän miehen takia olla pirteä ja oma itseni, mutta ei sille mitään voi että tämä asia pyörii mielessä ihan koko ajan, suunnittellaan kaikkea kivaa, häitä, matkoja yms. mutta silti se vaan pyörii mielessä. Jos vielä pitkään joutuisi odottamaan hoitoon pääsyä niin varmasti räjähtäisin ja se vaikuttaisi parisuhteeseen aivan varmasti. Nyt hoitojen alkaessa alkaa uusi vaihe, ja vaikka pettymyksiä luultavasti tuleekin, niin pystytään paremmin lohduttamaan toisiamme kun sentään aina tulee uusi mahdollisuus. Vaikea selittää, mutta kestän mieluummin pettymyksen epäonnistuneesta hoidosta kuin odotan hoitoon pääsyä. Ihmismieli on omituinen!



Kerro sitten mitä päätitte tehdä käynnin suhteen!



Mitäs Johannalle ja Milkalle (muistinko oikein?) kuuluu?

Mä en usko, että mua suoraan vaivaa tämä lapsettomuus, olen ollut asian kanssa kesästä asti aika sinut. Elämä on vain muuten heitellyt ihan urakalla. Mies poltti itsensä loppuun ja mä huomasin viihtyväni väärissä paikoissa, väärässä seurassa. Eikä sellainen johda koskaan mihinkään hyvään.



Nyt mies on hommissa, ei siis varsinaisessa palkkatyössä, mutta vähän sinnepäin kuitenkin. Tulee varmaan kohta. Ja mä olen kuin tulisilla hiilillä. En osaa olla yksin tänään jotenkin ollenkaan ja sitten kun mies on vieressä, niin sitten vasta ahdistaakin. Äärimmäisen huono vaihe siis. Yleensä nautin myös yksinolosta ja kaipaan sitä omaa aikaa ja tilaa - mutta tänään siis on tosi vaikeaa. Ehkä tämä on joku käännekohta, " palkka" kaikesta siitä pahasta mitä olen tehnyt. Onhan se ollut koko ajan tiedossa, että jonain päivänä tämäkin tulee eteen. Tästä ei oikeastaan ole kuin tie ylöspäin, joten toivottavasti se tie aukeaa pian. Onneksi kellokin alkaa olla jo noin paljon, joten kohta voi mennä peiton alle lukemaan kirjaa :) Ehkä huominen on jo parempi päivä.



Viikonlopun olen itse töissä (ylitöitä) ja mies noissa hommissaan. Hirveästi ei varmaan keskustella. Mä haluaisin mennä sinne ensikäynnille, sen jälkeen jää vielä aikaa kuitenkin miettiä, että mitä tehdään. Asia kun ei ole kuitenkaan yksin mun käsissä, joten katsotaan nyt mitä tapahtuu.



Ymmärrän hyvin, että haluaisit päästä pian tositoimiin VL:ssä. Mutta kaipa ne asiat lähtevät sitten rullaamaan, kun alkuun on päästy. Hyvä varmasti, että suunnittelevat asian kunnolla ja vasta sitten hoidetaan. Vaikka kuukausikin tuntuu pitkältä, niin loppujen lopuksi sehän menee äkkiä. Itsestäkin tuntuu, että kesä oli äsken ja nyt ollaan jo tammikuussa..



Toivottavasti hoidot lähtevät pian käyntiin ja mieli siitä kohenee ;) Onneksi se kevätkin tulee sieltä lujaa kyytiä. Eilenkin oli niin keväinen ilma ja auringonpaiste, että siitäkin sai taas kivasti voimia.



Huh, mäkin olen yleensä iloinen ihminen. Tämä olotila ei ole mulle ollenkaan hyväksi.. ;(