Johanna ja Viuhti!

Kyllä asioilla on tapana järjestyä. Tiedän ettei se vaikeassa tilanteessa auta kun joku noin sanoo, mutta mulla on kokemusta kanssa aika lailla samanlaisesta tilanteesta kuin sulla nyt (siis mitä puheistasi olen ymmärtänyt), tosin edellisestä suhteesta. Sillon mulle tuli kanssa sellanen totaalinen pysähdys jossain vaiheessa ja oli tosi paha olla. Tiesin että johonkin suuntaan on liikuttava, ei pystynyt junnaamaan paikallaan siinä tilanteessa enää. Onpas vaikea selittää=) Mutta uskon että saatte selvitettyä, pahinta on jos toisen kanssa ei pysty puhumaan, jos pystyy niin asiat yleensä selviää. Me ei siinä suhteessa pystytty, ja se ei tietenkään tiennyt hyvää. Huomasin että mieli karkasi muualle...



Mäkin olen tosi iloinen ollut aina, työkaveritkin on usein kysyny että enkö mä ole koskaan huonolla tuulella. Eivät kysy kyllä enää...=) Kyllä musta varmasti huomaa ettei kaikki ole hyvin, ja mun vanhemmat varmaan on ruvennu miettimään että riidelläänkö me äijän kanssa kauheesti, kun oon välillä tosi maassa. Me kun ei edes riidellä koskaan. Pitäis varmaan vanhemmille kertoa jo vähitellen, se aloittaminen on vaan niin vaikeeta, olis pitäny kertoo heti sillon kesällä, kun asia oli tuore meillekin. Nyt kun ollaan itse niin totuttu ajatukseen lapsettomuudesta ja se tulee niille ihan shokkina, niin pelkään että tuleeko se shokkireaktio meillekin uudestaan. Ei jaksaisi selittää kaikkea... mutta pakko se on, kun ne huomaa että jotain on vialla. Miehelle panikoin yks päivä että mitäs jos mä en palaudu koskaan omaksi itsekseni, oon aina ollu niin positiivinen ja optimistinen, ja valanu mieheenkin toivoa vaikeilla hetkillä joka asiassa, se kun tuppaa olemaan pessimisti. Nyt on kääntyny roolit ihan toisinpäin, enkä mä tykkää olla tällänen marisija. Täytyy nyt ottaa itteensä niskasta kiinni, ja etsiä vaikka joku uusi harrastus.



Näillä jorinoilla lopettelen nyt ja siirryn sänkyyn kattomaan Frendejä. Niistä tulee oikeesti aina tosi hyvä fiilis, ne on niin ihanan tyhjäpäisiä ja hyväntuulisia. Mulla on ne kaikki dvd:llä...=)



Hyvää yötä! (jos täällä ketään enää on...)

Lueskelin teidän pinoa, ja kovasti teki mieli tulla moikkaamaan " vanhoja kavereita" piiitkästä aikaa.



Eipä mulla mitään viisasta sanottavaa ole, halusin vain tulla kertomaan että kovasti olette ajatuksissani! Muistelin että sekä possukalla että viuhtilla oli vuoden vaihteen aikoihin ensikäynti naikkarilla, ja piti tulla kurkkaamaan miten teillä asiat etenee.



Hienoa possukka että pääsette vihdoin tositoimiin, ja vielä VL.lle! Vaikka ei naikkarikaan varmasti sen huonompi ole, mutta onhan tuo VL kuitenkin yksityinen klinikka, jospa siitä olis jotakin etua, enemmän joustavuutta/nopeutta/henkilökohtaisempaa palvelua. Ymmärrän että tuntuu turhauttavalta jos hoidot vielä lykkääntyvät, kun prosessi nyt vihdoinkin lähti käyntiin. Odotusta on ollut jo ihan tarpeeksi. Mutta oli miten oli, niin aika pian te kuitenkin pääsette hoitoihin, sehän on tosi upeeta, olen ihan innoissani sun puolesta!



Voi Viuhti, tosi kurjaa jos parisuhde alkaa rakoilla... Kovasti toivon että se on vain tilapäistä ja asiat järjestyy! Taisit kirjoittaa että olet lapaan menossa. Oishan se hienoa jos siellä selviäis jotakin, ja apu lapsettomuuten tulisi sitä kautta. Mutta ennenkaikkea toivon että sinun ja miehesi välit palaisivat entiselleen taas, se on kuitenkin kaiken perusta.



Johannallakin ensikäynti lähestyy! Hienoa että asiat taas etenee. Toivotaan että lähtisivät sitten vauhdilla liikkeelle heti ensikäynnin jälkeen. Ja ennenkaikkea kovasti tsemppiä ja ONNEA hoitoihin.



Omassa massussa raskaus on edennyt ihan hienosti, suurta ihmettämme, pientä prinsessaamme, odotamme viikolla 25. Vaikea edes käsittää että tämä on ihan totta, mutta taitaa se olla..



joanna

Hei naiset!



Joanna: kiva kuulla sinusta ja kannustavista sanoista. Raskautesi onkin jo pitkällä, hieno homma. Tiedät siis jo sukupuolenkin. Olet kyllä ansainnut onnesi, muistan takkuisen taipaaleesi.. Tai kukapa meistä nyt ei olisikaan.

Laitapa viestiä ainakin silloin, kun vauvasi on syntynyt.



Joo, ensikäynti lähestyy. Ei mitään uutta omaan tilanteeseen. Menkat tulee aina ja siinä se. Nyt tuo sex-lifekin on takkuillut, mutta onko tuo ihme. Muuten suhteemme on kunnossa. Viimeinen vuosi olikin rankka, kun kytättiin ovista ja juostiin insseissä. Nyt taas ei jaksais odottaa, kun hoidot voi kesätauon takia venyä vaikka syksylle. No onhan tässä kaikenlaista muuta puuhaa onneksi, ettei tarvitse miettiä vaan hoitoja.



Possukka: Onpa tylsää, kun joutuu vaan odottelemaan, että milloin tositoimet alkaa. No eiköhän ne pian ala. Sulla on vielä onneksi paljon aikaa kesätaukoon. Yksityisellä oli kyllä helppoa siinä mielessä, kun tiesi pääsevänsä hoitoon.



Viuhti: toivottavasti saatte parisuhteenne kuntoon. Mitä miehesi ajattelee suunnittelukäynnistä, jos saan kysyä?



Vielä omia juttuja: ollaan tänään menossa ristiäisiin ja tällä vkolla yks kaveri sai toisen tyttönsä. Näissä tilanteissa aina oma tilanne korostuu. Sitten yks työkaveri vielä kysyi, että milloin meinataan tehdä lapsia ja mua ei varmaan kiinnosta kotiin jääminen.. Vastasin, että asiat ei oo niin yksinkertaisia. Tyhmää, kun ihmiset luulee, etten halua lapsia eipä monelle tuu mieleen, että vois olla jotain vikaa.

Kiva kuulla sustakin Joanna. Hienoa, että raskaus on jo noin pitkällä. Nyt varmaan alkaa sunkin huolia helpottaa ja usko siihen, että kohta on käsissä pieni nyytti, on totta. Tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, että olisi joskus itse samassa tilanteessa.



Olen tosiaan menossa sinne lapaan ja toivon pääseväni pian. Endoon ei löytynyt suoria viitteitä, mutta toisen puolen kohdunkannatin on kireä. Spesialistin mukaan sei ei vaikuta tähän hommaan, mutta antoi mun valita, että tehdäänkö lapa vai suoraan ivf. Halusin siis itse omatoimisesti lapaan, jos siellä kuitenkin olisi jotain ja sen poiston jälkeen luomuraskaus olisikin mahdollinen :) Toivossa on varmaan hyvä elää.



Johanna, mies oli eilen sitä mieltä, että käydään sillä ensikäynnillä. Olishan se hyvä, koska senkin jälkeen menee aikaa vaikka kuinka, ennen kun tapahtuu. Ja voihan sitä siinä vaiheessakin vielä siirtää hommia eteenpäin, jos haluaa. Musta on kuitenkin " mielenkiintoista" nähdä, että miten asiat kehittyy ja ultrakin kiinnostaa, että tapahtuuko siellä munasarjoissa tällä hetkellä yhtään mitään. Vaikka eihän se herkkua ole se pöydällä revittely.. No, kaikkeen sitä joutuu.



Sitä en osaa sanoa, että repeileekö parisuhde siten kuin moni ehkä käsittää, mutta vaikeaa on kuitenkin. Vaikeinta on kuitenkin se, että kiinnostus omaa miestä kohtaan on tällä hetkellä aika nolla, vaikka ei pitäisi. Johtuu suurimmaksi osaksi siis siitä, että mies poltti itsensä loppuun ja on ollut aika maassa. Lisäksi siihen päälle on tullut mustasukkaisuus, kun mä olen kuitenkin ollut iloinen ja " ahkera" . Ja paljon menossa, ihan töihinkin liittyen. Ja sehän ei voi johtua mistään muusta, kuin toisesta miehestä, siis miehen mielestä. Ja kun aikaa oli mennyt jonkin verran, olihan se toinen mies sitten kuvioissa. Nyt se kuvio alkaa onneksi hiipumaan, eikä siinä mitään järkeä olekaan. Ihminen vain on tyhmä (siis minä).. Ja vaikka tiedän, mikä on oikein, ei mulla ole ollut kanttia toimia niin. Varsinainen pelkuri siis. Onneksi se eilinen maailman paskin fiilis hieman pysäytti ja herätti, etten voi jatkaa näin. Eiköhän se tästä. Asioilla kun onneksi tapana järjestyä :)



Nyt taidan jatkaa töiden tekoa. Onpahan ajatukset kerrankin oikeassa osoitteessa ja itsensäkin kanssa helpompi elää.

Joanna, aivan mahtavaa että raskautesi on jo noin pitkällä, miten aika onkin menny niin nopeesti?! Jotenkin tuntuu että ollaan odotettu ikuisuus hoitoon pääsyä ja siinä mielessä aika on menny hitaasti, mutta niin sinä olet jo viikolla 25. Onnea kauheesti! Ja kiitos kannustavista sanoista.



Viuhti, hyvä että menette ensikäynnille. Sen jälkeen voi sitten miettiä mitä haluaa ja siellä käynnillä korostuu tietyt asiat tietenkin enemmän, ja ehkä saatte keskusteltuakin asiasta käynnin jälkeen oikeen kunnolla. Tottakai omia tunteita pitää seurata, mutta ymmärrän että tunteet voi olla tosi sekaisin. Tiedän monta pariskuntaa jotka ovat vastaavasta tilanteesta selvinneet kunnialla ja vanhat jutut on unohdettu. Pitää vaan osaa antaa anteeksi, varsinkin itselleen.



Sunnuntait on kyllä tosi masentavia... viihdyn työssäni mutta ei millään silti jaksaisi mennä huomenna. Olisin niin valmis jäämään mammalomalle vaikka heti. Töissä koko ajan kannan puhelinta mukana ja odotan että soittaisivat VL:ltä, toivotaan että soittaa ensi viikolla. Sitten taas jaksan odottaa kun tiedän varmasti että koska jotain tapahtuu.



Nyt jännäämään vaalivalvojaisia, vaikka eipä siellä mitään selviä vielä vähään aikaan...

Iltaa!



Olen tähän mennessä ollut aika hyvällä tuulella, mutta jotenkin eiliset ristiäiset saivat masentumaan. Ja tänään on itkettänyt. Tosiaan huomasi taas tän oman tilanteen oikein kunnolla, paikalla paljon pikkulapsia ja me taas siellä " lapsettomina" . Onko teillä Viuhti ja Possukka ollut samanlaisia fiiliksiä??



Viuhti: hyvä, että menette ensikäynnille. Eiköhän tuo lapsettomuus ole tosiaan aikamoinen koetinkivi parisuhteelle.



Mua kyllästyttää tosiaan tää odottelu nyt, talo-projektissakin odotellaan lupia yms. Tuntuu, että mikään ei nyt etene. Noh pitäisi piristyä, kun aika menee kuitenkin nopeasti.

Hei, sori unohdin hetkeksi, että Milkakin oli liittynyt ketjuun.. Kun tuossa äskeisessä viestissä kyselin äsken Viuhtilta ja Possukalta ristiäisistä, sinäkin voit mieluusti vastata. Ja muutkin tietty!!



Possukalle vielä, kun aiemmin mainitsit, ettet ollut kertonut vanhemmillesi vielä. Mä kerroin, että ollaan menossa hoitoihin ja mun mielestä ottivat asian ok. Eivätpä ainakaan kysele perheenlisäyksestä. Äiti vaan kauhisteli yhdessä vaiheessa, että hedelmöityshoidoissahan voi tulla kaksoset. No se mua ei kyllä pelota, vaan se, ettei raskaudu ollenkaan.

Viikonloppu meni siis töissä ja nyt täällä taas. Hui, kuinkahan nämä 5 päivää vielä jaksaa.

Huomenna tosiaan on se ensikäynti ja sen jälkeen saadaan vielä varmaan odotella hoitoja ikuisuus, joten ihan samahan se on nyt käydä ja pitää hommaa ikään kuin vireillä. Päätökset voi tehdä sitten myöhemmin.



Mielikin on taas huomattavasti parempi kuin perjantaina, joka olikin ihan kamala päivä. En usko, että nämä asiat johtuvat lapsettomuudesta - en ole aikoihin miettinyt lapsettomuutta siis sillä tavalla, enkä koe siitä " kärsiväni" . Lapsia ei vain ole ja piste. Ei lapset ole olleet mun mielessä juurikaan aikoihin. Itselleni voin ihan hyvin antaa anteeksi tekemäni asiat, mulla ei ole sen suhteen moraalisia ongelmia. En tiedä mikä pysäytti, mutta joku kuitenkin. Nuo muutamat kitupäivät (hirveää oloa kesti eilis-iltaan asti) tekivät mulle ihan hyvää ja nyt voi miettiä asioita uusilta kannoilta. Kyllä se tästä :)



Johanna.. Mulla ei ole vastaavia kokemuksia kuin sulla ristiäisistä. Toivottavasti tuska helpottaa taas pian ja ensikäynnin jälkeen sunkin mieli olisi valoisampi :)

Huh, kun nämä maanantait on masentavia. Onneks pääsi aikaisin lähtemään töistä, kaupan kautta kotiin lukemaan kirjaa sohvalle ja syömään jotain hyvää.



Johanna, en ole ollut ristiäisissä aikoihin, onneksi.. voin vaan kuvitella kuinka kamala olo siellä tulisi, vaikka muiden lapset ei meiltä pois ole, niin silti. Meinaa itku tulla jo kun näkee onnellisen näköisiä nuoria perheitä kaupassa, olo on siinä mielessä koko ajan pahentunut, viime kesänä en juurikaan miettinyt asiaa. Nyt en paljon muuta osaa ajatella. Ei ole vielä soittoa kuulunut VL:ltä, jos tällä viikolla ei tule niin sitten soitan taas perjantaina sinne ja kiukkuilen.=)



Viuhti, kyllä ne teidän hoidot voi itse asiassa aika nopeestikin alkaa, vaikka olettekin " selittämättömiä" . Hoitotakuun pitäisi toimia silti, joten ei mielestäni ole mikään syy siirtää hoitoja vaikka mitään vikaa ei ole löydetty. Hyvällä tsägällä hoidot voi alkaa vaikka heti mikäli haluatte, kun mekin VL:lle päästiin näin pian, heti seuraavien menkkojen jälkeen tuli soitto.



Mietin jo kesälomaakin viikonloppuna, lähinnä että kuinka paljon aion pitää. Onneks ihan vielä ei tarvitse lomatoiveita laittaa, koska jos sattuu niin onnellisesti että olisin raskaana niin, että jäisin ennen joulua äitiyslomalle, niin en missään tapauksessa säästä yhtään lomaa talveksi vaan pidän kaikki kesällä. Joka tapauksessa kun sitten saisi jäädä kotiin, turha niitä lomia on säästää kun aina voi jäädä sairaslomalle ennen äitiysloman alkua jos siltä tuntuu. Varmasti ihana fiilis olla töissä sitten kun tietää olevansa raskaana (ja vaarallinen aika on jo ohitse) kun tietää voivansa kohta jäädä pois. Aivan ihanaa!!!!



Milka, mitä teidän hoidoille kuuluu? Täytyykin mennä kurkkimaan muita ketjuja jos sieltä löytyisi enemmän teidän tilanteesta!

Koitan vain suhtautua realistisesti hoitojen alkamiseen, eikä oikeasti tässä elämäntilanteessa hoidoilla ole niin kiire. Hirvittää jotenkin ne piikitykset yms. Elämä on ollut nyt aika helppoa, kun ei ole tarvinnut kalenteri kädessä miettiä eikä ole tarvinnut jännittää, että olenkohan raskaana vai enkö. Vaikka periaatteessa kaikki mahdollisuudet raskauteen olisivatkin, niin luomuplussaan en silti enää millään tavalla usko. Helpompi elää, kun ei koko ajan odota - ja pety.



Haluaisin päästä nopeasti siihen lapaan, joten pitää huomenna kysellä sen perään. Olisi paljon mukavampi käydä siinä lapassa ensin ja sitten ihmetellä vielä kevät, että josko silloin tärppäisi. Ja jos ei, niin ehkä syksyllä hoitoihin. Toisaalta, tuskin sitä saa itse ihan miten tahansa hommia valita. Spesialisti, joka mut sitten leikkaa, oli sitä mieltä, että jos ivf ehditään aloittaa ennen lapaa, niin ei muuta kuin go for it - itse olen vähän toista mieltä. Olen nyt ollut lapa-jonossa 1,5 kk ja lekuri lupasi 2 - max 3 kk:n sisään sen ajan. Toivoisin siis eka pääseväni siihen. NKL:llä sekin tehdään, joten jospa voisivat sitä jotenkin sumplia.



Mä en ole vielä ehtinyt miettiä kesälomia yhtään. Talvilomaa ja muuta lomaa olisi 2 vkoa pitämättä, niidenkin ajankohta on ihan auki. Nyt taidan vain tehdä töitä ja pitää lomaa sitten kun tuntuu, että sen tarve on. Ja sitten, kun " keksii" lomalle jotain parempaa käyttöä kuin himassa lorvimisen. Pitäisi siis päästä lähtemään jonnekin. Hirveästi tekisi mieli nyt aurinkoon, siis ihan vaikka joku äkkilähtö.. On vain hieman kaikenlaisia esteitä matkassa.



Tulen laittamaan pikapuolin ensikäynti-kuulumisia. Siis huomenna tai ylihuomenna.

Iltaa NAISET!



Täällähän on ollut vilkasta viestitystä ja pino on kasvanut huimasti. Ollaan kaikki tälläisessä odottelu tilanteessa. Possukka odottaa vl:n soittoa, Johanna ja Vihti ensikäyntiä ja minä menkkoja!! Uskomatonta!! Menkat ovat tulleet säännöllisesti kohta 20 vuotta. Kierto aina lyhyt 24-28 pvää. Nyt on menossa jo kp 34!! Eli juuri kun menkkoja oikeasti toivoisi, ne eivät tule. Hoito ei etene ennen tädin ilmestymistä. Huomenna piti aloittaa jo piikitykset, mutta nythän kaikki siirtyy. Hyvin on tuo jarru siis laittanut omaa kiertoa sekaisin. Tämän jos olisi tiennyt, niin ehkä siitä lyhyemmästä kaavasta olisin ollut kiinnostuneempi.



Mutta toivottavasti teillä sitten etenee mukavammin.



Johanna ymmärrän hyvin ristiäiskokemuksesi. Olin itse sylikummina keväällä. Olin niin varma, etten pysy toimitusta itkemättä. Hyvin se sitten suorituksena meni, mutta kyllä sen jälkeen tulee haikea ja tyhjä olo. Ja muutenkin noissa juhlissa ym. joissa paljon lapsia.



Kiva lukea, että muitakaan ei aina inspiroi tuo maanantainen töihinlähtö. Minäkin mietin jo kesälomaa viikonloppuna ja esitinkin tänään töissä toiveeni, että voisin pitää 6vko juhannukselta alkaen. Saa nähdä kuinka käy.



Possukka, toivottaa että soittavat vl pian. Siellä voidaan olla sitten samaan aikaan odottelemassa. Ja Vihti, tsemppiä myös sinulle!

Heippa!



Hienoa Viuhti, että ensikäyntisi on jo huomenna!! Odotan mielenkiinnolla kuulumisiasi.



Vielä vuodatan näitä omia juttujani; niissä ristiäisissä pystyin kyllä olemaan ihan normaalisti, itku tuli sitten myöhemmin kotona. Juuri, kun olin sanonut miehelleni, että alan päästä tästä lapsettomuudesta yli niin sitten tuo tilanne laukaisi taas kaiken. Viuhti; on tämä aika minullekin, kun ei ole tarvinnut tikutella ovista ja juosta ultrissa, ollut henkisesti helpompaa aikaa, vaikka hoitoja odottaakin kovasti.

Vai että Vihti.. Hi hii Milka :) Oletko muuten testannut? Ei olisi eka kerta tälläkään palstalla kun plussa pärähtäisikin tauluun sumujen jälkeen..



Johanna.. Itse koen päässeeni aika helpolla, kun noita hoitoja en ole edes odottanut. Elämä on toki tarjonnut sitten tukun muita haasteita ja " ongelmia" , joten onneksi tuo lapsi-asia ei ole vaivannut siinä sivussa. Ymmärrän hyvin, että kun tilanteesta (ristiäisistä) pääsee pois, niin suru voi tulla puseroon. Varsinkin jos on väsynyt. Eiköhän meille kaikille tule noita takapakkeja aina silloin tällöin, vaikka luulee olevansa sinut jonkun asian kanssa. Onneksi niitä päiviä tulee harvemmin ja harvemmin ja elämä koostuu pääasiallisesti niistä hyvistä päivistä ;)

En nyt kerkee kirjottamaan enempää, nostan vaan tämän meidän pinon ylemmäs. Ja Viuhti, tulehan kertomaan ensikäynnistä heti kun pystyt, täällä odotellaan uteliaina!!!!

Onpa taas pukannut kiirettä. Mutta.. käynti oli TODELLA syvältä. Ensin lapa, sitten voidaan varata uusi suunnitteluaika (n. 3-4 vkoa toimenpiteestä, enkä vielä edes tiedä koska lapa on) ja toimenpiteet tulisivat olemaan pistoshoidot + inssit. Niitä ehkä 3 kertaa... Kun ollaan " nuoria" (30), perusterveitä eikä syytä lapsettomuuten ole, niin " ei ole mitään syytä tehdä ivf-hoitoa" . Kävin hieman kuumana.



Käyn nyt ensi kierron alussa fsh ja lh-kokeissa, joiden tuloksiakaan en olisi saanut tietää kuin vasta suunnittelukäynnillä. Vaadin kuitenkin soittoajan niitä varten.



Oltiin siis 7kk ivf-lähetteellä jonossa ja sitten kuullaan, että mitään ivf-hoitoa ei vielä tehdä. Yksityisellä siis kuitenkin tehty 3 tuloksetonta inssiä - ei se siitä enää muuksi muutu.



Ajattelin, että käyn nyt sen lapan alta pois, varataan aika ja sitten taistellaan. Mä en mihinkään turhiin insseihin enää lähde vaan nyt vuorossa pitää olla ivf. Takana yli 1,5 vuotta yritystä (eihän se sinänsä ole kauaa), 3 inssiä ja selittämättömyys eikä plussan plussaa, joten jossain on vikaa. Eniten kiukutti se, että normaaliin ensikäyntiin saa ajan 2,5 - 3 kk:ssa, me oltiin ivf-jonossa 7 kk ja mitä saadaan - EI MITÄÄN.



Olin eilen ihan raivona, nyt jo hieman helpottaa. Se on varma, etten aio luovuttaa, vaan vaadin tarkempia perusteluja ja toisenkin lääkärin mielipiteen. Ei yksi naislääkäri voi noin vaan hommia torpata. Oli muutenkin aika inhottava tapaus. Esim. ultratessa ei sanonut mitään. Sain lypsämällä lypsää irti, että mitä näkyi ja oliko kasvamassa follikkelia jne.



Että julkinen puoli näytti meille siis todellakin parhaat puolensa.

Kyllä se Possukka taisi mennä niin, että jos todellakin on syytä ivf/icsi-hoitoon, niin sitten apuja saa mutta selittämättömät eivät saa mitään ennen kuin on temppuiltu ikuisuus. 3 inssiä, joiden välissä olis julkisella puolella varmaan välikierto, veisi n. 6 kk eli ivf-hoitoon voisi päästä aikaisintaan vuoden päästä. Ei tule kauppoja.

Iltaa!



Kuullosti aika tylyltä tuo sun ensikäyntisi, ei oo totta!! Vai, että insseillä pitäs jatkaa. Onkohan toi meidänkin kohtalo.. Mulle on tehty jo 6 inssiä, joista kaksi pistoksilla. Insseihin ei kyllä myöskään enää suostuta, vaikka ollaan selittämättömiä.



Laita ihmeessä viestiä, miten sun tilanne etenee. Toivottavasti pääset ivf-hoitoon!

Moi vielä! oliko puhetta, että montako inssiä teille sitten tehtäisiin (jos siis olisit suostunut)? Olen myös hyvin pöyristynyt naikkarin toiminnasta.

Meille nyt sattui todella huono tapaus. Esim. just se, ettei ultratessa kommentoi mitenkään ja on sitä mieltä, että verikokeiden tulokset riittää sitten joskus 3 kk:n päästä, ei paljon mieltä ylennä. Ihan erilaista menoa, kuin niillä yksityisillä gyneillä, joilla olen käynyt.



Yleinen hoito-ohje on, että inssejä tehdään 3-4 kpl, tärppi tulee niillä jos on tullakseen. Teillähän inssejä on takana niin paljon, myös pistoksilla, että eivät ehkä suosittele niitä enää. Jolleivät sitten ala vaahtoamaan, että clomeja peliin. Vai onko sulla nekin ollut? Mullahan oli yksi luomuinssi ja 2 clomi-inssiä. Nyt pitäisi sitten koittaa vielä pistoksia. Hoh hoijaa.. Kun ovuloin luomunakin, ei tilanne pistoksista paljon muuksi muutu. Yritän nyt päästä ensin sinne lapaan, ja sitten varata sitä uutta aikaa. Ja siellä tosiaan taistellaan. Jos ei muuta, niin odotetaan vaikka 4 kk niin, ettei tehdä mitään (säästetään kaikkien rahoja ja hermoja) ja sitten ivf-hoitoon.



Mielenkiintoista on myös se, että meidän lähete oli suoraan ivf-hoitoon, ei muihin. Samoin Sjöberg oli ivf-hoidon kannalla ja yksi yksityinen gyne, jolla kävin lokakuussa sen puhjenneen kystan takia. Ja nyt sitten yksi tyly lääkäri yrittää torpata kaiken. Jos ei muu auta, niin sitten vain valitusta ylilääkärille, kunhan sen aika on.



Musta insseissäkin oli oma vaivansa ja olihan se tavallaan ahdistavaa kalenteriin tuijottamista, joten kun niitä on kerran kokeiltu, niin sitten mieluusti vain tehokkaampaan hoitoon. Varsinkin kun ivf hoito on usein se tehokkain selittämättömille.



Toivottavasti saisitte eri lääkärin tai jos sattuu sama, niin suhtautuisi asiallisemmin. Multa ei esim. suostuta ottamaan prolaktiinia uudestaan, kun on niin " tuore" näyte. Otettu 10/04 - kyllähän sen jälkeen vaikka mikä on muuttunut. Aion vielä ennen labra aikaa soittaa hoitajalla ja pyytää sen prolaktiinin sinne mukaan. Helvetti, samalla vaivalla ja antaa taas paljon arvokasta tietoa.

3 inssistä se lekuri puhui. Ja väliin vielä aina varmaan välikierto. Eli 6 kk menisi. Ei tosiaankaan suostuta, ei pelkoakaan. Eri asia olisi, jos niitä ei olisi tehty yhtään, mutta kun on 3 onnistunutta tehty (ajoitus, simpat ja munis kohdallaan) eikä tulosta, niin se on sillä selvä.



Lääkärin kanta oli, että " saa olla tyytyväinen, jos raskaus alkaa jollain muulla kuin rankalla ivf-hoidolla" . Itse olen taas sitä mieltä, että saa olla tyytyväinen, jos se alkaisi edes sillä. Ihan sama kuin olisi sanottu, että menkää kotiin kuksimaan ja tulkaa vuoden päästä uudestaan. Onhan sitäkin yritetty, mutta kun ei, niin ei..



Joskus sitä toivoisi, että olisi jotain " vikaa" . Siis ei nyt ihan tosissaan, mutta sitten saisi ainakin apuja ja voisi yrittää tehdä jotain. Nyt ei voi tehdä mitään eri tavalla ja lopputulos on aina sama.

No olipa sulla lääkäri tosiaan.



Mulla yksityinen oli sitä mieltä kans, että seuraavaksi kannattaa mennä ivf-hoitoon eikä ole mitään tutkittavaa enää.Paitsi sitten ivf-hoidossa " viat" selviäisivät. Mulla inssit sujui kans hyvin, kahdessa inssissä munasolu oli irronnut jo, mutta ajoitus ei ollut huono siltikään. Clomeja ei ole kokeiltu vaan suoraan pistoksiin siirryttiin. Ovuloin luomusti muutenkin. Simppanäytteet olivat hyviä.



Noh, kerron sitten heti miten mulle kävi. Tsemppiä ja toivottavasti sun tilanne selkenee!!