Miten reagoitte, kun vieraat ihmiset tulevat vauvaanne liian lähelle?
Miten reagoitte, kun vieraat ihmiset tulevat vauvaanne liian lähelle?
Vauva on esimerkiksi naama menosuuntaan rintarepussa tai istuu sylissänne, mutta vieras tulee silti liian lähelle; kurottaa koskettelemaan, työntää naamansa vauvan naamaan kiinni ym.?
Haluan kasvattaa lapseni vahvaksi muiden ja omia rajoja kunnioittavaksi. Kärjistetysti sanottuna mietin, että jos antaa pienestä pitäen kaikkien halukkaiden tulla vauvaansa niin lähelle kuin heitä huvittaa, niin eikö pienelle tule väistämättä käsitys, että tämä on ihan oikein, näin saakin toimia vaikka tuntuu pahalta.
Vauvani (4,5 kk) on sosiaalisesti oikein utelias auringonpaiste. Ei siis ihme, että suurisilmäinen kanssaihminen on vetoavaa _katseltavaa_! Vauva on kuitenkin ihminen siinä missä aikuinenkin. Vaikuttaa jotenkin, että vauvaa pidetään enemmän leluna kuin koiranpentuja ikään. Ja äitinä tuntuu PAHALTA. Kuinka moni antaisi ventovieraan työntää naamansa omansa eteen tai kosketella jalkojaan tai käsiään? Mitä tapahtuisi jos joku näin yrittäisi? Tilannetta tulisi ehkä pohtia tästä näkökulmasta.
"Tyhmä" kysymys ehkä. Itse olen kokenut pienenä (ja vähän isompanakin) seksuaalista väkivaltaa. Pitkälle tästä syystä on jäänyt puolitiehen kyky puolustaa reviiriään HETI tilanteessa. JÄLKIKÄTEEN sitä vaan miettii mitä oikein tapahtui ja mitä olisi voinut tehdä. Nyt jos alan toimia tilanteessa, kuten katson vauvani parhaaksi eli suojelen pienen reviiriä tunkeutujilta, vaihtoehdot ovat melko huonot: kunnon mojaus (tuskinpa...), äkkinäinen selän kääntäminen tai hyökkäävän kommentin heittäminen (todennäköisimmin).
Kommentit (33)
saattaa auttaa myös tähän "ongelmaan". ;) Eli osaa suhtautua kevyesti ohimennen heitettyihin huomatuksiin ym.
Hei!
Juuri tähän kyseiseen asiaan minulla ei löydy vastausta, mutta noin yleisemmin oman itsensä arvostamisesta ja omien rajojen puolustamisesta kiinnostuneena kannattaa lukea Raisa Cacciatoren kirja Huomenna pannaan pussauskoppiin. Minä luin sitä jo odotusaikana (eli ei voi mielestäni lukea liian aikaisin) ja kyseessä on mielestäni erittäin hyvä ja käytännöllinen kirja.
että "älä pahastu, mutta en halua, että tulet noin lähelle vauvaa / otat vauvan käsistä kiinni / laitat pääsi vaunujen sisälle".
Yleensä ihmiset ymmärtävät ihan ok. Vain kerran bussissa yksi vanhempi mummeli suuttui, mutta se on hänen ongelmansa.
Yleensä reilusti ystävllisesti sanominen on paras keino.
Minä en varsinaisesti puolusta vauvan koskemattomuutta, vaan olen bakteerikammoinen. Mutta ei minustakaan kaikkien tarvi mistään syystä päästä "käpälöimään" toisten lapsia.
kirjavinkistä, täytyypä lukasta! :)
tuo koskemattomuus juttu tulee, kun alan spontaanisti tai ajan kanssa miettiä enemmän ja pidemmällä tähtäimellä.
Ensisijassa juuri meinaan tätä, ettei kaikkien tarvitse MISTÄÄN syystä tulla oma-alotteisesti toisten reviirille/lapsia lääppimään.
Tuokin on jo ihan hyvin sanottu, että "Ei millän pahalla, mutta..." Miksiköhän en heti keksinyt...
Välillä osaan sanoa, että eipäs tulla noin lähelle mun lasta, mutta joskus taas tilanne on jotenki hankala (!?) ja tuntuu vaikealta sanoa suoraan, että siirtykääpä kauemmas. Sillon yleensä kuitenki siirryn itse lapsen kanssa kauemmas sanomatta mitään.
Täytyy vaan yrittää pitää mielessä se, että sitä on itse aikuisena ja lapsen vanhempana se, jonka velvollisuus ja tehtävä on lastaan suojella ja toimia sen mukaan, tykkäsi siitä kuka mitä hyvänsä. Eipä ne mummot ja muut ventovieraat vauvan ihailijat ja lääppijät aikuisiakaan tuu yhtä läheltä ihastelemaan (paitsi jotkut odottavien äitien mahojen taputtelijat!!), joten mikä oikeus niillä olis puolustuskyvytöntä lasta tulla koskettelemaan.
Rohkeasti vaan sanoo suoraan, miten asia on ja jos ei muu auta, niin siirtää vaunuja kauemmas tai siirtyy itse kauemmas, jos lapsi on sylissä.
ja likaiset kädet... mut ei kehtaa sanoa et voitko pestä tytön kädet kun koskee vauvaani. 2v ja imee peukaloa sit koskee tyttöäni... :| (tyttöni 5.5kk)
tuossa viivi-maria08 tapauksessa ottanut oman vauvan syliin ja puhunut ystävällisesti taaperolle, että vauvan kanssa voi "leikkiä" kun kädet ovat puhtaat tmv. ja vienyt vaikka saman tien ystävällisesti ja itsevarmasti käsien pesulle. Olen käsittänyt, että 2 v tajuaa jo melko paljon. Voi tietysti olla, että 2 v äiti närkästyy? Toisaalta jos on ystävällinen, niin voi salaa mielessään olla jopa hyvillään. Jos taas "kaveri" on sellaine, joka hyökkää kimppuun pienimmästäkin vihjeestä, olisin vain ottanut vauvan syliini muitta mutkitta, ohi mennen.
Riippuu tietysti tilanteesta miten toimia. Jos esim. olisi ollut toisaalla, kun 2 v uhkaa toteuttaa aikeensa ja toteuttaakin, vahinko olisi jo tapahtunut...
Itsellä ärsytti ja tuntu tosi pahalta miehen siskon käytös vauvani ristiäisissä. Hän sanoi katsovansa vauvaa, pitävänsä sylissä siis, sen aikaa, että saan juotua kahvit. "Selkäni kun käänsi" oli tämä tuore kummitäti kierrättämässä vauvaani kaikki sukulaisten sylit läpi oma 7 vuotias tyttärensä mukaanlukien (jolle käsihygienia on vieras käsite/ei niin tarkasti opetettu...)! HIEMAN liian oma-aloitteista toimintaa!!! Ei käynyt mielessäkään, että moinen vauvan kierrätys olisi mahdollista. Nimenomaan nämä bakteerit. Lisäksi vauva voi mennä pyörälle päästään moisesta sirkuksesta ja olla sitten levoton loppupäivän ehkä yönkin.
Onneksi mitään vahinkoa ei kuitenkaan tapahtunut. Silti en voi ajatella kovin positiivisesti asiasta...
Silti en voi ajatella kovin positiivisesti asiasta...
Tarkoittaa tietysi katkeraa ja ikuisesti mielessä pysyvää naisen muistia asiasta...
Ymmärrän kyllä, ettei ihan liian lähelle saa vieraat tulla ja moni voi bakteereita kammota, mutta eikö nyt ole vähän liioteltua, jos lapsen ristiäisissä vain nimetyt henkilöt saavat koskea vauvaan.. Oikeesti, ketä oikein kutsutte ristiäisiin, jos siellä on porukkaa, joka ei saa lapseen koskea? Meillä on ainakin molemmat pojat kiertäneet sylistä syliin ristiäisissään, ja molemmat nauttineet ja naureskelleet eivätkä todella vahingoittuneet mitenkään. Tietty nyt kun on jo kaksi leikki-ikäistä, osaan varmaan suhtautua asioihin vähän vähemmän hysteerisesti kuin sellainen, jolla kyseessä eka lapsi, mutta uskokaa pois - ei kannata ainakaan pöpöjen pelossa liikaa suojella vauvoja, liika steriilisyys aiheuttaa vaan sairastumisia ja tutkimusten mukaan jopa allergioita, joten kannattaa vaan rohkaistua vähän äitienkin, eikä hysterisoida joka asiasta. Liian lähelle tulemisesta voin kommentoida, että minua on häirinnyt ainoastaan ventovieraat esim bussissa, jotka ovat tunkeneet kiinni vauvaan - lähinnä en pidä sitä mitenkään hyväksyttävänä käytöksenä, jokaisella on oikeus omaan reviiriinsä. Mutta tilanteista olen selvinnyt, kuten joku muukin neuvoi, sanomalla asiasta ystävällisesti mutta suoraan.
tuossa viivi-maria08 tapauksessa ottanut oman vauvan syliin ja puhunut ystävällisesti taaperolle, että vauvan kanssa voi "leikkiä" kun kädet ovat puhtaat tmv. ja vienyt vaikka saman tien ystävällisesti ja itsevarmasti käsien pesulle. Olen käsittänyt, että 2 v tajuaa jo melko paljon. Voi tietysti olla, että 2 v äiti närkästyy? Toisaalta jos on ystävällinen, niin voi salaa mielessään olla jopa hyvillään. Jos taas "kaveri" on sellaine, joka hyökkää kimppuun pienimmästäkin vihjeestä, olisin vain ottanut vauvan syliini muitta mutkitta, ohi mennen.
Riippuu tietysti tilanteesta miten toimia. Jos esim. olisi ollut toisaalla, kun 2 v uhkaa toteuttaa aikeensa ja toteuttaakin, vahinko olisi jo tapahtunut...
minulla oli tyttö sylissä koko ajan. olen vain niin kiltti ihminenetten halua pahoittaa kenenkään mieltä.
ja kyseinen tilanne tapahtu niin äkkiä... en huomannut ku tää 2v piti tyttöä kädestä. sit vauva vei jo omat kädet suuhun
"Keinot on monet." sano emäntä ku kissalla pöytää pyyhki. :D
Eli minusta alle 2 kk ikäsen ei kuulu kiertää yli 20 ihmisen vieraan sylistä syliin. Kukin taaplaa tyylillään.
Tiedän, että tuon ikäisen vastustuskyky on ihan eri luokkaa kuin 3 kk, 4 kk tai eteenpäin. Ei siinä tarvita kyseenalaista vieraslistaa, ainoastaan ripaus suojeluvaistoa...
En kokenut sitä millään lailla ongelmana.
Ja mulla meni ohi myös tuo Viivi-marian viesti. Siis jos toinen lapsi imee peukaloa ja sitten koskee vauvaa, niin se pitäisi kieltää? Ööh.. mitä se muka haittaisi? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska meillä ainakin vauva on siinä iässä että kaikki menee suuhun ja nuolee myös likaisia lattioita. Siinä jonkun toisen suussa käyny sormi ei paljon haittaisi.
Kukin tietysti tavallaan, itse en kovin tarkka ole ollut näitten asioitten suhteen ja kaikki ketkä haluaa koskea vauvaani, saa sen myös tehdä. Vauva on pian 7 kk ja täysin terve ollut koko ajan.
Minusta olisi mukava nähdä jostain kristallipallosta, mitä lellona sekä tämä viivi ajattelevat asioista, jos perheeseen tulee joskus lisää lapsia, kun tämä nykyinen vauva aloittaa vaikka päivähoidossa tai ylipäänsä alkaa toimimaan sosiaalisemmin vaikka puistossa. Muistan hyvin omia mietteitänikin ajalta yhden vauvan kanssa, tosin ne eivät kyllä olleet yhtään näin radikaaleja kuin näiden kahden (vauvat on kiertäneet kaikille halukkaille sukulaisille syliin ja muutenkin saaneet keräillä julkisilla paikoilla ihailupisteitä), mutta nyt kohta neljän lapsen äitinä ajatukset on hieman saaneet lihaa luiden ympärille.
Tottakai ihmisillä on joku reviirinsä, mutta eivät lapsi toimi eivätkä ajattele samoin kuin aikuiset. Lapset ovat hyvin uteliaita oppimaan elämän ihmeitä ja niin kuuluu ollakin, eli koskevat toisiaan painivat, ehkä pussaavatkin spontaanisti. Siinä on äidin turha kirkua vieressä, että pöpöt vaihtuu ja lapsellani pitää olla joku reviiri. Ja mitä tuohon seksuaalisuuteen tulee niin siinäkin suhteessa lapset ovat hyvin viattomia toisiaankin kohtaan, lapsi saattaa tutkia omia sukukalleuksiaan hyvin avoimesti (toki näistä asioista sitten puhutaan, mikä on soveliasta), ihmetellään jos sisaruksella tai tarhakaverilla onkin potalla käydessä erilainen varustus, saatetaan tökkästäkin jnejne. Minusta sinun olisikin hyvä käsitellä omat kamalat komeukset ennekuin lapsesi tulee tähän tutkimisikään, ettet tuomitse ns. normaaleja lapsen toimintoja häpeällisiksi tai kielletyiksi, sillä sekin on haitallista.
Ihan jokainen meistä haluaa suojella lapsiaan kaikelta maailman pahalta, mutta silti on oleellista erottaa ns. normaali, sellainen yleismaailmallinen toiminta epänormaalista. Vauvat vat hellyttäviä, aikuiset ovat kautta aikain laskeutuneet lapsen tasolle ja tulleet lähelle juttelemaan, koskevat herkästi ja haluavat pitää sylissään pieniä palleroisia. MIkäli oma käsitys poikkeaa huomattavasti tästä yleismaailmallisesta, on sitten aseistauduttavakin niin, että tollokin tajuaa olla tulematta lähelle. Olen itse pitänyt elämäni aikana ties kuinka monta kymmentä ellen sataa vauvaa sylissäni enkä ole ikinä ajatellutkaan, että turvallisen syin tarjoaminen näyttääkin lapsen äidistä pöpöjen viljelemiseltä lapselle tai lapsen seksuaalisen reviirin rikkomiselta.
Mua ihan puistattaa ettei vauvaan saa katsoa vaunuihin tai sukulaiset ei saa koskea!
Itsekin olen kokenut pienenä seksuaalista väkivaltaa, mutta ei se kyllä estä minua antamasta lasta sukulaisen syliin. Se ei tarkoita ettenkö suojelisi lastani!
Lasta näköjään voi YLIsuojellakin.
Minulle on täysin normaalia että ristiäisissä lapsi saa jokaisen sylissä kelliä. Ei ne sukulaiset paskassa ole kieriny. Ja parikuinen lapsi on kerinny saamaan ympäristöstä bakteereita päivittäin jollei vanhemmat kasvata lasta tyhjiössä.
Koittakaa ny hyvät ihmiset käsittää, että lapsi myös TARVITSEE ulkopuolisienkin (siis ei vaan äidin ja isän) koskemista!
Mikä olisi parempaa kuin luonteva halaus ja syli mummojen ja kummien kanssa?
Milloin te sellasen "opetatte" lapsille?
"Miten reagoitte jos... "
Miten nämä muutamat tulenkatkuiset tuomiot vastavat kysymykseen? Miksi koitte tarvetta esittää omia tulkintojanne totuuksina ja vieläpä syyttää virhetulkinnoista muita?
En ymmärrä miten joillakin ihmisillä on PAKKO nähdä mörköjä siellä missä niitä ei ole tai ehkä vähiten on. En näe tarvetta tai hyötyä lähteä puolustelemaan perättömiä väitteitä. Ei käynyt kenelläkään näistä syyttäjistä mielessä, että EHKÄ oma tulkintanne ei ehkä sittenkään ole se totuus asiassa...
ps. puistattaa, että minkälaisia lapsia kasvaa näin äkäsesti tuomitsevista ja kapeakatseisista aikuisista...
näkeväni itse mörköjä (ylireagointi), mutta sentään näen minkälaisia ja miksi! En nyt hakenutkaan vahvistusta sille, että juu on hyvä juttu hysterisoida. Tarkoitus oli selvittää miten ihmiset yleensä kokevat elämän pienen vauvan kanssa tältä osin ja jos kokevat liian lähelle tulemista niin miten reagoi.
Seksuaalisen hyväksikäytön otin esille vain tehdäkseni ymmärrettäväksi rajojen näkemisen vaikeutta. En tarkoittanut kokevani vieraita siltä osin uhkaavina. Uhkaavaa on pikemminkin oma epävarmuuteni rajoista, ei niin, että kokisin mitään todellista uhkaa.
kuitenkin vastauksista!
Ja eikä se tarkota, että jos synnytyksen jälkeen ja imettäessä olisi yliherkkä, niin olisi sitä sitten siitä hetkestä lukien koko elämänsä.
Mutta on tietysti näitä ihmisiä, joiden ymmärryskyky pystyy venymään oman napansa akselin ympäri. Suotakoon se heille, voihan toki niinkin elää. "Autuaita ovat tietämättömät"
en mitenkään, jos ei näytä siltä, että vauva häiriintyy. olen huomannut, että varsinkin lapset haluavat mieleellään kosketella pikkuvauvan kasvoja tai käsiä tai jalkoja. jos tilanne näyttää menevän häseltämiseksi, menen väliin.
mutta luulenpa, että pientä lasta et voi kasvattaa kantamaan vastuuta oman koskemattomuutensa rajoista, rajojen kunniottaminen ja niistä kiinni pitäminen on aikuisen tehtävä.
olla juurikin kyse samasta, kuin mitä kirjoitti nim. Pioni08: "hmiset ärsyttävät, onko samoja fiiliksiä?"
Eli ehkei tästä sen enempää... Puoliksi ajateltu, puoliksi kirjoitettu! :D
Mutta kiinnostaa silti tietää, jos joku on onnistunut (edes joskus) vastaamaan utelijoille ja reviirirauhan rikkojille ystävällisesti MUTTA lujasti eli kohteliaasti ja silti tehokkaasti. Ja miten se on tapahtunut.