Miten reagoitte, kun vieraat ihmiset tulevat vauvaanne liian lähelle?

alkoi itse ottaa kontaktia muihin ihmisiin eli n. +- 3 kk en muista tarkkaan. Mielestäni vauvan oikeuksia on kunnioitettava. Ei vauva ole nukke tai esittelykapine vaan ihminen oikeuksineen. Jos hän ei ole vielä kiinnostunut ulkopuolisista, se hänelle suotakoon.



Jo syntyminen tähän kylmään maailmaan on stressi. Turvallisinta on lähellä tuttuja ääniä (äiti ja isä) lämpimässä eli lapsen lämpö suunnilleen sama kuin kohdussa. Pään suojaaminen on tärkeää, koska aivoja suojaa vain sidekudos ja vilu tulee helposti.



Kyllä suku ja kaverit ehtivät leikkiä ja sylitellä tulokasta ihan kyllästymiseen asti myöhemminkin.

kokee muutenkin naama eteenpäin ollessansa ylistimulaatiota, eikä pysty kääntämään katsettaan piiloon, joten ymmärrän kyllä että sitten ärsyttää jos siihen päälle vielä tullaan liian lähelle ;)

Itse pidän tuon ikäisen kyllä visusti naama minuunpäin (kantoliinassa...), on aika karun näköistä se rintarepussa naama menosuuntaan roikotus eikä tosiaan lapsellekaan mikään paras mahdollinen asento...

- luitte ajatukseni! =)

arniva

Meillä vauva oli vain vanhempien sylissä kunnes alkoi itse ottaa kontaktia muihin ihmisiin eli n. +- 3 kk en muista tarkkaan. Mielestäni vauvan oikeuksia on kunnioitettava. Ei vauva ole nukke tai esittelykapine vaan ihminen oikeuksineen. Jos hän ei ole vielä kiinnostunut ulkopuolisista, se hänelle suotakoon.

Kyllä suku ja kaverit ehtivät leikkiä ja sylitellä tulokasta ihan kyllästymiseen asti myöhemminkin.

Turvallisinta on lähellä tuttuja ääniä (äiti ja isä)

nazuli

Tuon ikäinen vauva kokee muutenkin naama eteenpäin ollessansa ylistimulaatiota, eikä pysty kääntämään katsettaan piiloon, joten ymmärrän kyllä että sitten ärsyttää jos siihen päälle vielä tullaan liian lähelle ;)

Meille ei ole käynyt ikinä niin, että kukaan vieras olisi tullut jotenkin liian lähelle. Ainakin täällä Helsingissä musta tuntuu, että ihmiset eivät yleensä ole kovin kiinnostuneita toisten lapsista.



Meillä ei ole ikinä kukaan tullut työntämään päätään vaunuihin tai koskettelemaan vauvaa vaikka jossain junassa tai kaupassa.



Jos niin tapahtuisi, niin toki sanoisin siitä tai lähtisin lapseni kanssa pois siitä tilanteesta.



Ystävät ovat sen sijaan kertoneet täysin päinvastaisia tarinoita ulkomailta, täysin vieraat saattavat tulla kadulla suukottamaan. Näin siis jossain Aasiassa tai Afrikassa.



Sen sijaan mä olen ajatellut, että esimerkiksi lapseni sukulaiset ja meidän ystävät osoittavat vain rakkautta ja välittämistä ottamalla lapsen syliin. En ole sitä osannut ajatella jotenkin lapseni koskemattomuuden loukkaukseksi.



Tuon ylistimulaation minä kyllä allekirjoitan, mutta ei se mun mielestä johdu siitä, että lapsen koskemattomuutta loukataan. Ainakin oman lapsen kohdalla on kyse siitä, että on liikaa tapahtumaa, hulinaa ja nähtävää. Mä onnistuin itse väsyttämään vauvani viemällä hänet kantoliinassa metsäretkelle keväällä. Oli siihen asti ollut ulkona vain vaunuissa ja yhtäkkiä olikin paljon nähtävää, tuoksuja, ilmavirtaa ja auringonlämpö.



Mä en ymmärrä myöskään rintareppuja, lapsi ei pysty niissä kääntämään päätään. Entä mitä tehdään kun alkaa nukuttamaan?

Jos vieras ihminen tuli vauvan lähelle, hän sai toki jutella vauvalle. Kenenkään tuntemattoman (esim.kauppakeskuksessa) syliin en olisi antanut, mutta eipä kyllä tuollaisissa paikoissa kukaan tuntematonkaan tullut yhtään liian lähelle. mikäli joku vieras juttelullaan aiheutti vauvassa itkua (nuorempi lapsi alkoi vierastamaan 3kk iässä), sanoin että neiti on aika kova vierastamaan. jokainen juttelija ymmärsi siinä vaiheessa olla kiinnittämättä huomiotaan vauvaan.

Sitten kysymyksen ohi.

alkoi itse ottaa kontaktia muihin ihmisiin eli n. +- 3 kk en muista tarkkaan. Mielestäni vauvan oikeuksia on kunnioitettava. Ei vauva ole nukke tai esittelykapine vaan ihminen oikeuksineen. Jos hän ei ole vielä kiinnostunut ulkopuolisista, se hänelle suotakoon.

No meni lainauksen alku ohi. Mutta arnicalla vauva oli siis vain vanhempien sylissä ensimmäiset 3kk! Kuulostaa erittäin oudolta. jokainen saa tehdä aivan niin kuin haluaa, mutta en ole ikinä aiemmin törmännyt moiseen. Siksi ihmeessä ei vauvaa saa muut ottaa syliin? Vauvan oikeuksien takia? Vaikuttaako vauvan kasvuun ja kehitykseen jotenkin jos sukulaiset tai ystävät pitävät vauvaa sylissään tulleessaan kyläilemään?

Miten ihmeessä nykyajan ihmiset voivat tehdä asioista mielettömän vaikeita. en ymmärrä. Kuka on meidän aikanamme ollut vahtimassa ettei ulkopuoliset pidä vauvaa sylissä, ja aivan tolkkua väkeä ollaan? Jos vauvaa täytyy näin suojella, niin mitä kaikkea vanhemmilta vaaditaankaan sitten kun vauva kasvaa? Kyllä on tehty kasvatuksesta hankalaa, täytyy sanoa. Ei elämä noin vakavaa ole!

Meillä ei ole vieraat ihmiset tulleet liian lähelle vauvaa. Tutut ovat jutelleet vauvalle eikä se ole minua mitenkään häirinnyt. Jos joku on vauvan halunnut ottaa syliin niin on saanut ottaa, ellei vauva ole vierastanut tms. (kuopus alkoi vierastamaan 3kk iässä).



Kysymyksen ohi...En ymmärrä ollenkaan Arnican tapaa olla antamatta vauvaa kenenkään muun syliin kuin vasta 3kk iässä. Vauvaa ei voi sillä vahingoittaa että hän on jonkun sylissä (toki erikseen tilanteet joissa vauva näyttää ettei halua kenenkään muun syliin). Tuli vaan mieleen että jos kaikkeen suhtautuu noin suojelevasti, niin lapsen kasvaessa kasvatus on varmaan tosi rankkaa. Ihan oikeasti, vain nykyajan vanhemmat "keksivät" mitä erilaisempia tapoja suojella ja kasvattaa lastaan. Ennen ei ole ollut mitään mahdollisuutta moiseen - eikä silloin vanhemmat olleet niin hukassa jo yhden tai kahden lapsen kanssa.



Asiat voi tehdä vaikeasti tai vähän helpommin, kaikkea ei ehkä kannata ottaa niin mielettömän hankalasti.

kun ei saa emo enää puolustaa ja suojella poikastaan ulkomaailmalta sen mukaan mitä vaisto sanoo!! Se kuuluu niihin alkuvoimaisiin vaistoihin ja käytäntöihin, että ei emo anna ulkopuolisten tulla lapsensa lähelle. Itsekullakin meillä se on vasito ja "raja" kulkee jossain, jokaisella erilailla, mutta annetaan toisille lupa olla tarkempia kuin toiset. Ei koirakaan päästä vieraita lähelle pentujaan, tai emolehmä jolla on paljon alkuperäisvasitoja - käy ihmisen päälle.

Ei minustakaan tarvitse 2 kk:n ikäisen olla kiertopallo, kyllä se äiti tai isä sen lapsensa syleihin antaa jos sille tuntuu. En olisi tsekään tykäänyt.

Itse muistan ensimmäisen lapsen kohdalla sen miltei tuskan, kun joku meni liian lähelle - en voinut jättää lasta yksin sellaisen kanssa vaan piti olla siinä vieressä ja vahtia. Silloin en vielä tunnistanut sitä emo-oloa, ja osittain pöpökammoaasiaa enkä uskaltanut sanoa - juuri se arkuus sanoa mitään on hankalaa. Sitä olettaa automaattisesti että muut jotenkin käyttäytyisivät hillitysti ja antaisivat pesimisrauhan, eivätkä tuppais liki. No, esikoinen on terve, allergiaton, vaikka saikin ekan korvatulehduksen jonkun nuhaisen tulijan seuralaisena...

Nuoremmat lapset syntyivät keskosena ja silloin jo pidin "pääni" ja tiesin että minä itse tiedän parhaiten, miten toimitaan. Käsienpesu tulijoille, ja vain terveitä vieraita jne. Se "ylisuojelulle" tuntuva vaihe menee ohi, kunhan vähän hormonit laskee ja tilanne äidillä selkenee - ei siinä sen kummempaa.



Antakaa vaan itsellenne lupa sanoa reilusti jos ei joku miellytä - sillä on tarkoituksensa. Meitä on erilaisia ja kyllä se suojeleminen ja omiensa puolia pitäminen kera asiallisen neuvonnan, on ok. Esim. lapset nyt eivät voi tietää näistä käsienpesuasioista, ellei niitä aikuinen neuvo...

Kylläpä kirjoitit ihanasti! Oon täysin samaa mieltä. :)



Naisten pitäisi kyllä rohkeammin luottaa omaan vaistoonsa äitinä ja uskaltaa suojella lastaan myös sellaisilta asioilta, mitkä saattaa tuntua ihan hassuilta ja typeriltä. Huomasin itse myös saman, että esikoisen kanssa sitä ei vielä niin rohjennut pitää pienokaisensa puolia. Esimerkkinä mainittakoon niinkin tyhmä asia kuin valokuvaaminen. Esikoista saivat kaikki mahdolliset kuvata alusta asti niin paljon ja niin läheltä kuin halusivat. En silloin edes tiennyt, että salamavalo oikeasti on vauvan silmille vahingollinen, mutta joku järjen ääni päässä kuitenkin huusi, että nyt ne kamerat kauemmas lapsestani. En kuitenkaan rohjennut sanoa mitään. Olisihan se ollut kamalaa kieltää esimerkiksi lapsen isovanhempia kuvaamasta ensimmäistä lapsenlastaan. No, toisen lapsen synnyttyä olinkin jo itsevarmempi ja tiesin enemmän eikä kukaan kuvannut lastamme, ainakaan siis salamavalon kanssa, ensimmäisten viikkojen aikana.



Suojellaan ja puolustetaan pikkuisiamme parhaaksi katsomallamme tavalla. Peace :)

Divaani:

Kysymyksen ohi...En ymmärrä ollenkaan Arnican tapaa olla antamatta vauvaa kenenkään muun syliin kuin vasta 3kk iässä. ....

Noh, äiti ei koskaan ollut kovin kaukana. Lapsi söi (imetin) päivisin kerran tunnissa ja öisin joka toinen tunti ekat 6-7 kk. Kiinteät aloitettiin 3,5 kk iässä, mikä oli "ylimääräistä herkkua" (vauva kasvoi 1. vuoden aikana 30 cm).

Kun vauvani vähän vanheni ja alkoi itse kiinnostua ympäristöstään, hän on tietenkin saanut harjoitella sosiaalisia taitojaan kaikkien ystävien sukulaisten tuttujen jne kanssa ja välillä mm. junassa tuntemattomienkin.

Kasvatus ei ole ollut vaikeaa. Yritän auttaa lastani kasvamaan itsenäiseksi ja omatoimiseksi aikuiseksi. Lapsi on nyt 5-vuotiaan hyvinkin sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen kaikenikäisten kanssa. Omatoimisuutta löytyy (äidin mielestä välillä vähempikin riittäisi ainakin kokkauspuolella..)

Lapsen perusturvallisuus kehittyy 2 ensimmäisen vuoden aikana. Silloin halusin häntä varjella järkytyksiltä enkä jättänyt kuin ihan luotetuille tutuille hoitoon edes hetkeksi. Ensimmäisen kerran oli yksin pois kotoa yön 4-vuotiaana mummolassa. Tänä kesänä oli jo viikon, tosin 4-5 päivän jälkeen alkoi puhelin piristä useamman kerran päivässä ja ikävä tuntui vaivaavan.

Kaverin luo yökylään ei mielestäni alle kouluikäiset kuulu. (sukulaiset läheiset perheystävät jne ovat tietenkin poikkeus)

että vaistojensa kuuntelua vähätellään, yritetään kyseenalaistaa. Ei olisi oikeutta vaalia sitä suurinta tehtävää mitä naissukupuolelle tässä maailmassa on suotu.



aamiainen, hyviä pointteja ja esimerkkejä: lehmien käytös (divaanille: mistäköhän lie keksinyt...), emo-olon salliminen itselle ja puoliensa pitäminen (!)

arnica, perusturvallisuusnäkökulman esille tuomisesta



- Kiitos, juuri näin! :)

Tottakai ja aivan varmasti jokainen äiti suojelee lastaan omien vaistojen mukaan VAARALTA, kuten tekee eläimet luonnossa. Viittaus eläinmaailmaan on kyllä todella ontuva, koska meillä ihmisillä on hiukan erilainen päämäärä poikastemme kasvattamisessa kuin esimerkiksi koirilla ja lehmillä. Voisin eläinrakkaana ihmisenä luetella tähän monia kohtia, joissa eläimet toimivat aivan juuri päinvastoin kuin ihmiset, mutta se nyt on turhaa.



Me ihmiset olemme mekin laumaeläimiä ja hyvin varhaisessa vaiheessa pienet vauvatkin erottavat ne läheiset ja rakkaat, oman lauman, vieraista ihmisistä. Tiettyjä kehitysvaiheita lukuunottamatta lapset pääsääntöisesti ovat kiinnostuneita ihan pienestä pitäen muista ihmisistä, seuraavat tapahtumia ja oppivat tunnistamaan erilaisten ihmisten hajuja ja tapaa olla. Tutuille vastataan avoimuudella ja vaikka hymyllä, vieraampia katsotaan varautuneemmin tai ilmaistaan heti, että ei tämä ole nyt ollenkaan tuttu. Vanhemmat ja oma perhe ovat tottakai kaiken turvan ja lämmön lähde, mutta kyllä minusta on melko brutaalia ajatella, että jos vauva käy ensikuukausinaan vaikka rakastavan isovanhemman, sisaruksen tai kummin sylissä, niin jo heti on haava perusturvallisuuden syntymisessä. Tässä kohtaa kyllä mennään aika kauaksi ns. luonnosta, sillä lauma käsittää kyllä muitakin läheisiä kuin omat vanhemmat. Korostan, että jollain voi hyvin olla erittäin vahvat suojeluvaistot vauvaansa kohtaan, mutta onko tosiaan ristiäisiin kutsutut vieraat nin etäisiä tai vaarallisia, että vanhempien pitää lastaan näiltä suojella eikä heillä saa olla mitään kosketuspintaa päivän tähteen?



Mietin lisäksi, että ovatko tosiaan kaikki tämän ketjun voimakkaasti vauvaa suojelevat yksilapsisia? Miten tosiaan sitten kun on isosisaruksiakin, saavatko he pitää lasta sylissä tai koskea?

Joku sentään ymmärtää mistä on kyse. Perusturvallisuuden kehittymisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että vauva on ensimmäiset kuukaudet vain vanhempiensa sylissä. Jotain rajaa voisi kehityspsykologian esiintuomiseenkin vetää.



Vanhemmat saavat ja vanhempien pitää suojella lastaan. Varmasti jokainen terve aikuinen niin tekeekin. Lapsen kehityksen kannalta ei ole mitään hyötyä siitä että häntä ei anneta tuttujen syliin, jos lapsi ei ilmaise sen olevan mitenkään hänelle vastenmielistä. Itse olen aika emovaistoinen ja lapsiani suojeleva tapaus, mutta rajansa kyllä kaikella. Kuten myös sillä, että alle 2-vuotiasta voi aivan hyvin jättää hieman pidemmäksikin aikaa tutun ihmisen hoitoon kuin vain pieneksi hetkeksi. Ei perusturvallisuus siitäkään mihinkään järky.



Hyvää vanhemmuutta voi toteuttaa muutenkin kuin olemalla lapsen vierellä jokaikinen tunti. Vanhemman tehtäviin kuuluu myös auttaa lasta kasvamaan omaksi yksilökseen, joka luottaa itseensä vanhemmista erillisenä ihmisenä. Tämä tehtävä voi olla hankalampaa jos lapsen ei sallita harjoitella yhtään vanhemmista erillään oloa. Silloin viestitään lapselle sitä, että hän ei kykene olemaan oma itsensä ilman äidin ja isän läsnäoloa.

Hyviä kirjoituksia Divaani ja OskarixOlematon. Biologia ei ole mun vahva laji, mutta esimerkiksi lehmähän on laumaeläin, joten ei lehmät suojele vasikoita erityisesti toisilta lehmiltä. Ihmisiltä kyllä, sen voi havainnoida omin silmin jokainen joka on joskus nähnyt lehmiä laitumella.



Mä jäin miettimään sitä äidinvaistoa. Ainakin oma vaistoni kertoo, että tärkeintä on saada lapselle turvaverkkoa ja tukipilareita elämään, että on muitakin aikuisia kuin vanhemmat, joihin voi luottaa. Mun lapsi on vasta puolivuotias, joten omä ihmisiin tutustuminen tapahtuu esimerkiksi niin, että kummit ovat meillä kylässä ja he voivat pitää lasta sylissä ja leikkiä lapsen kanssa. Kyllä oma lapseni ainakin itse ilmaisee sen a) että on hauskaa ja b) että nyt väsyttää, on aika lopettaa. Pitää vain lukea lapsen antamia merkkejä.



Mietin, että voisiko tuo voimakas ydinperheen ja äidin korostus johtuu näistä uuskonservatiivisista arvoista, joissa korostetaan yksilön merkitystä ja vastuuta. Minulle on luontaisempaa ajatella perhe-elämää hiukan yhteisöllisemmin.