Viisaammilta kyselen
Hei!
Ajattelin vierailla tällä puolella, kun ajattelin, että täältä voisi löytyä kokeneempia vastaamaan. Eli kysymys liittyy siihen, millaisia ajatuksia/kokemuksia teillä on tilanteeseeni liittyen.
Itselläni rv 29+1 ja sain viikon sairauslomaa työstä (vaikka se ei ole raskasta vaan istumatyötä). Supisteluja (maha kovettuu) on ollut päivittäin (10-30 klp) n 20 raskausviikolta asti. Nyt mukaan on ilmestynyt ilkeät vihlaisut alapäähän, itse paikannan ne kohdunsuun tietämille. Supistelu ei liity rasitukseen vaan esim. myös yöllä saattaa supistella.
Lääkärin mukaan kohdunkaulaa oli 2 cm jäljellä, kohdunsuu kiinni ja osittain pehmennyt. Itse en osaa suhtautua kauhean vakavasti tilanteeseen, kun usein sanotaan, että toista lasta synnyttävillä paikat pehmenevät aikaisemmin. Nyt kysyisinkin teidän mielipidettä ja kokemuksia, kannattaisiko kuitenkin reippaasti rauhoittua ja kuinka itsellänne tilanne on edennyt? Kokemuksia ja mielipiteitä, kiitos!!!
Kommentit (5)
Mulla oli myös näitä ns. harjoitussupistuksia n. rv 18 lähtien. Ne olivat aina kivuttomia, mutta saattoivat tulla rasituksesta riippumatta ja jäsmähtää päälle. Rv 27 paikat olivat kiinni, kaulaa normaalit 3 cm, mutta sen jälkeen asiaa ei tutkittu ennen kuin synnyttäjien vastaanotossa vesien mentyä. Mulla oli lisäksi epäilys, että sikiö olisi pieni, mutta sitä ei oikein otettu todesta. Viikkoja oli loppujen lopuksi 35+3; tyttö painoi 1620 g.
En halua pelotella, koska useimmiten kyse on todellakin kohdun harjoittelusta. Mutta oman kokemuksen perusteella kehotan ottamaan iisisti ja vaatimaan kohdunsuun tilanteen tarkkailua, jos
- supistuksia tulee paljon
- ne ovat kivuliaita
- ne jäävät päälle tai
- ne eivät liity selvästi rasitukseen eivätkä tahdo mennä levolla ohi.
Toivotan AP:lle vielä monta raskausviikkoa!
Moi!
Ota ihan rauhassa vaan. Oma keskoseni syntyi ihan toisesta syystä kuin ennenaikaisista supisteluista johtuvista syistä (raskausmyrkytys), mutta viikkoja oli suht saman verran kuin sinulla tällä hetkellä. Mulla 29+6, painoa vasta 1120g ja pituutta vähän alta 40 cm, apgar pisteet huonot 1/6/7 ja ei jaksanut itse vielä hengitellä ja koneen avulla hengitettiin ja kauan.
Keskosuus on oikeasti rankka juttu ja taival pitkä ja kivinen. Jos lääkäri määrää lepäämään ja ottamaan rauhassa ja vaikka se kuinka tylsältä tuntuisikin ota iisisti. Jokainen päivä kypsyttää vauvaa lisää ja antaa aikaa kehittymiselle.
Meillä onneksi ollut onnea matkassa ja vaikka ollut tosi vaikea alku, Viivi on terve, puhelias taapero, jonka kehitys on ihan ikää vastaavalla tasolla...mutta kaikki ei ole yhtä onnekkaita.
Paljon lisäviikkoja toivotellen:
Henna ja tytöt
Raskaana ollessaan sitä usein miettii vain lapsen selviytymisprosentteja, ja sehän se tärkeintä onkin, mutta kyllä sairaala-aikakin keskosen syntymän jälkeen voimille ottaa. Meillä sairaalareissu kesti vain viitisen viikkoa, mutta jokaikinen päivä erossa vauvasta on liikaa, oli sitten viikkoa taio puoli vuotta. Tilanne on vielä hankalampi, jos on ennestään lapsia.
Keskosuus ei myöskään lopu kotiutumiseen. Vaikkei meilläkään ollut ongelmia oikeastaan muuten kuin koliikin ja kasvun kanssa, vauvavuoden aikana ehti miettiä ja huolehtia kaikenlaista.
Jos lääkärikin on sitä mieltä, että pitää ottaa iisisti, kannattaa kuunnella ja totella kiltisti. Se maksaa itsensä takaisin.
viivinäiti03:
Keskosuus on oikeasti rankka juttu ja taival pitkä ja kivinen. Jos lääkäri määrää lepäämään ja ottamaan rauhassa ja vaikka se kuinka tylsältä tuntuisikin ota iisisti. Jokainen päivä kypsyttää vauvaa lisää ja antaa aikaa kehittymiselle.
Hei!
Minulla myös on supistellut päivittäin rv 19 lähtien niin, että supistukset jäävät päälle useiksi tunneiksi jopa yöllä ja täydessä levossa. Olen ollut sairaslomalla käytännössä rv 20 lähtien, sillä jopa istumatyössä sain supistuksia päivittäin niin, että iltaan mennessä supparit tuntuivat jo todella pahoilta.
Tilanne ei suinkaan ole helpottanut, vaan kohdunsuu on lähtenyt vähitellen pehmenemään ja lyhenemään ja kipeitä supistuksia tulee päivittäin pienestäkin rasituksesta (20 min rauhallinen kävely, WC:ssä käynti jne.), vaikka kuinka yrittäisin olla rasittamatta itseäni ollenkaan. Ellen olisi ymmärtänyt ottaa rauhallisemmin jo rv 20 lähtien, olisin varmaan nyt joko sairaalassa makaamassa kohdunsuu auki / lapsivedet pihalla tai sitten hoitamassa lastani keskososastolla.
Motivaatio kotilepoon kyllä löytyy, kun ajattelet miltä vauvasi näyttäisi nenä-mahaletkussa sairaalan keskoskaapissa - sen vuoksi ettet itse malttanut levätä. Nyt ei kuitenkaan ole kovinkaan monesta kuukaudesta kysymys!
Naana (rv 31+4)
mutta varovainen olisin kuitenkin. Viikkoja kuitenkin vielä sen verran vähän ja supistuksia kuitenkin aika paljon. Itselläni kävi ainakin niin, että (viikkoja en enää muista, mutta sinua aikaisemmin) jossain vaiheessa oli 3,5cm vielä jäljellä ja parin päivän päästä enää cm ja paikat pehmenneet. Kaikki supistukset minulla oli kivuttomia, mutta kuitenkin aiheuttivat paljon muutoksia. Mahdollisimman rauhallisesti ottaisin, ainakin lääkäreiden ohjeiden mukaan. Mitä enemmän viikkoja ja päiviä lisää, sen parempi. Keskosuus sekä lapselle että vanhemmille kova juttu.
Voimia odotukseen ja toivotaan, että kaikki sujuu lopulta oikein hyvin!