Haastava 3,5-vuotias, löytyykö " vertaistukea" ?

...meillä on 2v10kk:n ikäinen poika, joka päiväkodissa, kylässä jne. varsinainen enkeli, mutta hänellä on myös hmm.. sanoit hyvin, pimeä puoli. Kamalia kiukkukohtauksia tulee vähän väliä, jos ei saa tahtoaan läpi. uusin " kamaluus" on eräs v-alkuinen sana, jota hän aina kiukuspäissään huutelee (mistä lie oppinut)? Kaikista kamalinta on, että hän kiukkuaa myös öisin, joten väsyneitä ollan...hohhoijaa.

Toivon sydämeni pohjasta, että tämä menee ohi.

Tylsintä näissä " kiukkukausissa" on se, että itsekin saa olla skarppina koko_ajan. Tytöllä on ilmiömäinen kyky kaivaa kaikkein ärsyttävimmät asiat esille, esim. saan hepulin sängyllä pomppimisesta! Siihen vielä iloista kikatusta ja " Hip-hip-hei" -kiljahduksia päälle kymmenen kertaa päivässä... :/

Meillä kaksi poikaa 2v9kk ja 4v10kk. Etenkin tuolla nuoremmalla juuri noita " pimeän" puolen kohtauksia. Ja en voi muuta sanoa ku et uhmaa on ja toivon et menee ohi ja pian!!! Isommallakin väsyneenä on raivareita..

Meidän 4,5 vuotias alkoi saamaan kummallisia kiukku/uhmakohtauksia kun pikkuveli ohitti vauvavaiheen ja muuttui liikkuvaksi taaperoksi, ja alkoi mm. sotkea ison veljen leikkejä ja ottaa tavaroita. Pikkuveli on muutenkin luonteeltaan tempperamentikkaampi kuin rauhallisempi isoveli, mutta tuntui, että isomman piti matkia näitä pikkuveljen älyttömyyksiä, mm. heittäytyä lattialle sätkimään jalkojaan kiukuspäissään. Tulimme siihen tulokseen, että suurin syy on sisarkateus ja isompi huomasi, että tällä epätoivottavalla käytöksellä saa hyvin huomiota itselleen. Koska isompi meillä jo ymmärtää asioita, puhuimme, ettei käytös ole kivaa ja sitten toisaalta olen yrittänyt jakaa aikaa ja huomitota isommalle. Ja pikkuhiljaa on helpottanut. Mutta kieltämättä tulee niitä hetkiä, että äidin pinna on aika lyhyt.

Poika on vähän yli kolmen ja oireet hieman helpottuneet tai

sitten on parempi kausi tässä välillä. Jonkin verran auttaa,

että opettaa lasta nimeämään tunteensä " nyt sinulla on huono

päivä" -tyyliin, sillä eivät ne kohtaukset ole lapsellekaan

helppoja. Lapsi saattaa ottaa asian puheeksi itsekin myöhemmin.

ja perusluonteeltaan kuten teidänkin, iloinen ja reipas. Raivokohtauksia tulee päivittäin, mitään ei tottele, tekee kaikkea kiellettyä ja raivoaa kun estän puree ja raapii ja lyö minua muttei muita lapsia. >Öisinkin herätään raivoamaan. En osaa lohduttaa, en tiedä itsekään miten tästä selvitään täyspäisenä, kun tämä alkaa näin varhain.

saattaa olla ruokavaliossa? Liikaa sokeria, viljatuotteita ja huonoja hiilihydraatteja.

Mielenkiintoista luettavaa aiheesta löytyy esim. Antti Heikkilän uudesta kirjasta " Hyvän olon keittokirja 2" . Kaikki lasten käytösongelmat eivät aina johdu lapsen " haastavasta" luonteesta, taustalla voi olla herkkyys jollekin ruoka-aineelle.

joka on todella uuvuttava tapaus. Perusluonne kuten teidän lapsella, käytös jokseenkin sama, tosin ei juuri itkeskele, mutta siis NIIN kuluttava temperamentti, ettei meillä lähipiirissä toista moista. Kolmen muun lapsen kanssa ei olla jouduttu vastaavaan taistoon ikinä ja siksipä tämä juniori tuntuukin ajoittain äärimmäisen hankalalta, hän kun ei anna periksi, ei suostu mihinkään eikä jousta pätkääkään, saa tosiaan käyttää mielikuvitusta jos meinaa saada jonkin asian toimimaan sopuisasti. Välillä rasittaa kanssaihmisten suhtautuminen, kun katselevat ihmeissään meidän raivopäätä ja jakelevat auliisti neuvojaan esim. jätä se sinne, kyllä tulee perässä yms...tämä kun ei vaan tule, päinvastoin, lähtee johkin aivan muualle. Kasvatamme kaikkia lapsia samoin periaattein, ketään ei lellitä jne, mutta kohta en oikeasti tiedä mitä tän ipanan kanssa tekis =/ Neuvolan kommentti oli, että tällaiset lapset tulevat selviämään elämässään hyvin....Ei vaan lohduta tällä hetkellä. Joskus muutama kk sitten oli hieman helpompi jakso, mutta nyt kevätauringon myötä on pojan sisu taas nostanut päätään....