Allergisten/sairaiden/kitisijöiden äidit, miten jaksatte?
Nyt on pakko purkaa.
Mä olen väsynyt, tosi väsynyt, ja tuntuu myös että oon ihan masentunut enkä jaksais tätä tilannetta. mies hoiti taas lasta koko yön että sain nukkua, silti oon väsyny. Meillä on kotona vain riitoja johtuen siitä että poika itkee tai kitisee lähes aina eikä ole tyytyväinen. Miehen kanssa molemmilla hermot kireellä ja tänään aamulla karjuin pojallekin :´( 5 min heräämisen jälkeen oli hyvällä tuulella ja sen jälkeen itki ja kitisi koko ajan. Ja nukahtikin jo tunnin päästä.
Olen myös väsynyt näihin allergioiden selvittelyyn kun ei tässä ole mitään järkeä. Poika on soselakossa (joo no mustikka menisi muttei pelkältään sitten juuri anneta) joten neocatea menee nyt sitten vaan. On ihan sama syökö noita soseita vai ei kun ei tuo muutosta yleisolotilaan. Kalvaa koko ajan suuta mutta ei sieltä mitään hampaita tule kumminkaan. Öisin heräillään yhä väh. 5 kertaa ja tämä alkoi uudestaan soijakokeilun ja gavisconin aloituksen jälkeen. Gaviscon oli pari pv tauolla mutta röyhtäily ja närästys koveni joten aloitettiin uusiks.
Siis oikeasti millä te selviätte tai jaksatte? Meillä mies on suurena apuna mutta mä olen niin sekaisin että joskus on epäilys että kestääkö suhde tätä. Ja toinen lapsi ois ihana mutta ei uskalleta tehdä. Jos se on yhtä huonotuulinen.
Voiko kaikesta syyttää allergiaa? Tuntuu että kaikki keinot kokeiltu ja koitettu, ei lapsi nyt ruuatta/maidotta elä, mutta aina tuo kitisee vaan. Viikonloppu oli meillä kohtuuhyvä sitä ennen tais olla tammikuussa muutama hyvä päivä mutta silloin ripuloitiin almironin takia.
Antakaa vinkkejä jaksamiseen/selviytymiseen, ihan kaikkeen! Pelkään että kohta hermostun lapseen oikeesti kun se ei koskaan oo iloinen, ois ihanaa leikkiä lapsen kanssa mutta yleensä se kiva unohtuu niin nopeesti....
Ja poika on 8kk.
Kommentit (5)
Meillä ensimmäinen lapsi ei ollut allerginen vaan muuten jatkuvasti kipeenä (korvatulehduksia ja niiden liitännäissairauksia), mutta tämä toinen lapsi onkin sitten ollut allerginen ihan koko rahan edestä. Ensimmäisen lapsen kohdalla ajattelin tai yritin ajatella, että " nää on vaan korvatulehduksia, keuhkoputeken tulehduksia, ripulitauteja, märkärupea (koko poika ihan rupinen),jne" ja kuvittelin mitä kaikkea muuta pojalla VOISI olla. Siis tämä tuttu onneksi ei ole syöpää/pahaa vammaa/ kuolemaan johtavaa sairautta-linja oli itsellänkikin päällä.
No aika koville otti yrittää vaan pärjätä ja vastailla kyselijöille että joo kipee on taas, mutta onneksi ei ole sitä eikä tätä ja onneksi on muuten hyvällä tuulella jne.
Nyt tän toisen lapsen kanssa joka on koko ajan kipeenä (samat vaivat siis kuin ensimmäiselläkin) ja sen lisäksi on ne allergiat (saa syödä maissia, bataattia, hirvee ja päärynää + apteekin maitoo) olen jättänyt lapsen vaivojen vähättelyn pois. Jos joku kysyy kuinka menee niin vastan ihan rehellisesti, jos kyseinen ihminen aloittaa tuon vähättelylinjan (onneksi on VAAN allergiaa) niin olen asiallisesti mutta painokkaasti (ja joskus väsyneenä vähän asiattomammin) mitä arki OIEKASTI on moniallergisen lapsen kanssa.
Enää en vähättele vaan kerron, että meillä ei yöllä nukuta vieläkään 2 tuntia pitempää jaksoa heräämättä (pojalla ikä nyt vuosi), kuinka poika saa iho-oireet jo pelkästään olesekelmalla tiloissa joissa on samana päivänä lämmitetty munaa sisältävää ruokaa, kun mitään uusia ruokia ei voi kokeilla silloin kun on muuten kipeänä (ja on sitä koko ajan) kuinka emme löydä suurella todennäköisyydellä pojalle hoitopaikkaa kun syksyllä minun pitäsi palata kouluun...jne.
Noi nyt tietty on vaan niitä arjen asioita mutta oon kyllä joskus antanut pienen näytteen väsyneen allergisen lapsen äidin maailmasta.. ja se on joskus yllättävän terapeuttista. Voi tietty olla että kuuljia mielellään lähetäisi moisen äidin jonnekin kukkuluuruu-osastolle hetkeksi hoitoon, mutta jos tälläiselta on kuullostanyt kuulijan ajatukset niin olen kyllä kertonut että mielelläni hetkeksi lähtisinkin sinne lepämään, eivät vaan ota tälläisella taustalla vielä... :)
jatkoa myöhemmin lapset vaatii perään katomista
Kaikkein raskainta on aika, kun ei tiedetä vielä mitä allergioita lapsella on ja/ tai sopivaa maitoa/ syötävää ei ole löytynyt.
Ensiksi tuli mieleen konkreettinen apu eli samaa suosittelen, että rauhoittaisitte tilannetta nyt niin, että antaisitte pelkkää Neocatea jonkin aikaa. Kun lähdetään kokeilemaan uusia ruokia, lapsen pitäisi olla oireeton (tai joissain tilanteissa mahd. vähäoireinen). Muutoin on hyvin todennäköistä, ettei mikään kokeiltavistakaan sovi. Ja hankalasti allergisen kanssa tietysti vain yksi kokeilu kerrallaan oli kyse sitten maidosta, ruuasta, vitamiinista tai mistä tahansa. Jos kokeilu epäonnistuu, reilu tauko, esim. 2vkoa ennen seuraavan aloittamista.
Onko Neocaten sopivuus varmaa? Jos ei, se pitäisi selvittää ihan ensimmäisenä ja jättää kaikki muu pois. Minkälaista ohjeistusta olette saaneet lääkäriltä?
Olo on varmasti kärsimätön, kun sopivaa syötävää ei löydy ja lapsen oireilu ei lakkaa. Kuitenkin ilman malttia tilanne ei ihan helposti paranekaan. Meillä oli samanlaista ensimäinen vuosi ja siihen päälle muitakin rankkoja juttuja. Selkä vääränä kannettiin lasta ympäri vuorokauden ja herätyksiä oli parhaimmillaan vartin välein. Tilanne rauhottui vasta kun kiinteiden kokeilu pistettiin useammaksi kuukaudeksi tauolle. Sen jälkeen (1v+) löytyi muutama sopiva ruokakin. Nyt taaperoikäisenä kaikki on paljon helpompaa, vaikka allergiat ovat edelleen vaikeat.
Unohda se, mitä muut samanikäiset syövät tai mitä heidän tulisi syödä. Keskity niihin vähiin, mitä lapsi pystyy syömään, vaikka se olisi vain maitoa, ja etene pienin askelin.
Omia hetkiä kannattaa ottaa säännöllisesti, käydä vaikka kaupassa, kylässä, harrastamassa. Yövuorojen vaihtelu on hyvä tapa saada hetki levättyä, samoin päiväuniajat kannattaa käyttää lepäämiseen eikä huhkia ylimääräistä. Minä en pystynyt jättämään kipeää lasta kellekään hoitoon eikä hoitajia olisi edes ollut, joten vuoroteltiin miehen kanssa. Mutta ilman muuta kannattaa hyödyntää tukiverkostoa jos sellainen on.
Meillä tuo allerginen poika on tosin melko hyvän tuulinen, mutta oikea sylikissa. Kauhean seurankipee ja kokoajan sen kanssa pitäisi jotain touhuta. Sitten tuo vanhempi poika haluaa tietysti myös huomiota ja joskus tuntuu, etten vaan voi revetä kaikkeen ja joka taholle. No itse olen huomannut, että jos tuo allerginen on kauhean huonolla tuulella, kutinat vaivaa ja raapimiset vahvasti kuvioissa mukana. Silloin sille ei kelpaa mikään eikä kukaan. Noina kertoina olen lähtenyt poikien kanssa ulos. Vaunuissa tuo kitisijäkin rauhoittuu yleensä aina. Ja sitten on aikaa isommallekin kun pienempi ei koko aikaa roiku puntissa ja itke.
Jos olen ollut vain pienemmän (allergisen) kanssa kotosalla (kun isompi on kerhossa tai jos joku on ottanut kyläilemään luokseen) niin olen koittanut koko ajan touhuta pojan kanssa jotain. Ja aina kun tyytyy touhuamaan itsekskeen olen mennyt tekemään omia juttujani ja antanut pojan olla omissa oloissaan. Toki nuo hetket ovat olleet tosi lyhyitä ja omat tekemisetkin on painottuneet lähinnä siivoamiseen ja pojan ruokien tekemiseen,mitään kun ei kaupasta valmiina saa (tai saapas maissia..), mutta nyt on tuntunut siltä että poika tyytyy olemaan omissa jutuissaankin vähän pidempään kuin normaalisti.
En tiedä millaisia taitoja pojallenne jo on. Istuu, konttaa, nousee seisomaan, kävelee jne.???? Mutta meillä noi kaikenlaiset siirtymävaiheet teki aina oman " Pikku" kitinälisänsä. Unet olivat tosi huonoja allergian takiakin, mutta aina kun oppii jotain uutta niin unet on ihan onnettomat muutaman yön. Nyt kun pikku-ukko kävelee ei myöskään tarvise viihdyttämistä niin paljoa. Touhuaa ja tutkii itsekseen kaikkea. Olen myös silloin kun olen halunnut tehdä jotain muuta kuin viihdyttää lasta, ottanut lapsen lähistölle ja antanut jotain " omituisia" leuja. Esim. Jos olen tiskanut tai tehnyt pojalle/pojille ruokaa olen antanut kattiloita, puukauhoja tms pojan tutkittavaksi. Mitä suurempi kolina lähtee, sitä kauemmin on viihtynyt itsekseen :) Tosin äidin korvaparat ja hermot siinä sivuss on olleet kovilla.
Kaiken kaikkiaan kai sitä vaan täytyy jotenkin löytää omat keinonsa selvitä....mutta kuinka se olisi edes hivenen helpompaa en keksi mitään takuu varmaa juttuja. Itse olen itseäni lohduttanut aina vaikeuksien tullen että on kaksi vaihtoehtoa " joko sitä selviää ja pärjää edes jotenkin tai sitten ei" ...kovaa peliä, mutta jotenkin mua ainakin on tuo havainto auttanut. Noista edelltävän kirjottajan yksin olemisista mulla ainakin on ollut apua. Ollaan miehen kanssa tehty niin, että vuorotellen ollan jotain " omaa" tehty. Itse olen käynyt ihan vaan kävelemässä, kaverilla kahvilla tai sitten tuon isomman pojan kanssa jossain. Joskus on ollut ihanaa luksusta, kun mies on ottanut lapset matkaansa (käynyt vaikka autoajelulla) ja olen saanut olla kotona ihan yksin vaikka jopa hurjan tunnin ajan. Pienet on ilot, mutta itse ainakin yritän jotenkin ajatella vain sinne pitkälle tulevaisuuteen. Siis, että kun nyt vaan kaikkensa tekee taistellakseen lapsen majhdollisimman oireettomaksi niin on hyvät mahdollisuudet että lapsi on ennen kouluikää oireeton.
Mulla asiaa on ehkä helpottanut se, että on jo yksi allergiaton lapsi olemassa ennen tätä allergista. Tavallaan on jo kokemus siitä, mitä " normalimman" lapsen kanssa oleminen on. Välillä silloinnkin olin aivan raato ja kai se on niin että ensimmäinen lapsi on aina kuitenkin ensimmäinen. Sitten jos siinä kaiken uuden kokemisessa ja opettelussa joutuu opetteleen vielä ihan totaalisen uusia sairauksiin liittyviä juttuja niin aika paskamaista on. Itse olen olllut onnellinen, että ekalla ei ollut allergioita. En tiedä olisiko toista lasta tälläisen rumban jälkeen tullut jos olisi sattunut ensimmäisen kohdalle. Mutta nyt kun on saanut ekan kodhalla opetella ekaan liittyvät jutut ja huolet niin ei tän toisen lapsen kohdalla allergiat oo ihan niin pahalta tuntuneetkaan mitä olisin voinut kuvitella. Toivottavasti kukaan ei ymmärrä väärin..selvennykseks voisin sanoo, että tarkoitin siis sitä , että Jos ensimmäisen lapsen kohdalla olisi moiset allergiat olleet niin tuskin olisin edes ajatellut vakavasti toista lasta, mutta nyt kun tällä toisella lapsella allergioita on roppakaupalla niin ei haaveilu joksus siitä kolmannesta ole haihtunut pois :) Nykyään ajattelen että ei kannata pelon vuoksi jättää lapsia tekemättä jos niitä kuitenkin haluaisi. Sitten joskus 40v jälkeen jos ei enää pelotakaan niin ei niitä lapsia niin vaan enää tulekaan.
En tiedä oliko tästä tajunnan virrasta nyt mitään apua, kun vähän ajatus karkailee, muksut järjestää jotain tosi isoo siivottavaa mulle tuolla keittiön puolella :) Mutta joka tapauksessa tarkoitus oli sulle lähettää jaksamisia ja voimia ja miehelles myös. Toivottavasi teillä alkaa vaikeudet helpottamaan...ne tuntuu kyllä niin ylitsepääsemättömitlä välillä , mutta ehkä niistä kuitenkin jotenkin selviää. Koittakaa vaan jaksaa, ei tuossa oikein muuta kai voi.
Jaksamisia. Juuri huomasin että meidän pienemmällä allergikolla on pylly näpyillä. Ehkä sittenkin myös ruoka-aine allergiaa jota olen jo hetken epäillyt. Tai sitten ne on vesirokko näppyjä nekin mutta tuskinpa ulkonäöstä päätellen. Voi jos tietäis mikä ne aiheuttaa. Lopettaisin imettämisen vauhdilla jos tietäisin että se olisi ratkaisu. Tai välttelisin muitakin aineita kun nyt jo omassa ruokavaliossa jos se auttaisi. Tässä mieleeni tulleita selviytymiskeinoja.
Ota omaa aikaa. Ajattele jotain muuta. Aloita harrastus tai jatka vanhaa jossa saat hetkeksi nollattua allergiat ym. edes kerran viikossa. Koeta suhtautua lapsen kituutuksiin, kutinaan ym. ulkopuolisesti. Minulle on ollut helpompaa kun vältän ottamasta lapsen kurjaa oloa omanani pahimpina allergia aikoina. Tarkoitan että teen parhaani lapsen eteen mitä voin ja koetan sitten vaikka keskittää ajatukseni radio-ohjelmaan tai televisioon kun kantelen kitisijää.
Meillä kahdeksan kuukauden iässä rakastettiin keinua. Siis meillä roikkuu keittiön katosta keinu ja kotitöitä tehdessä on helppo " potkaista" ohimennen vauhtia ja poika näkee katsella äidin touhuja. Myös liinassa kantaminen rauhoittaa edelleen pahimpina känkkä hetkinä.
Viihtyykö lapsi kylvyssä ? Jos iho kestää niin kylvetä usein ja pitkään jos pääset siinä nauttimaan hyväntuulisesta lapsesta. Me käymme usein iltaisin kaupassa kun pojilla on pahin kituutus aika. Siellä on niin paljon katseltavaa että kituuttaminen unohtuu.
Itseäni myös helpottaa jos jaksan tehdä jotain kotihommia kun poika rähisee. Usein siivottavasta kaapista löytyy jotain " leluksi" sopivaa tutkittavaa ja kituutus unohtuu kun pääsee kurkkimaan äidin " salaisiin" kaappeihin tai siirrellään vaikka huonekaluja siivouksen yhteydessä.
Kokeileppa taustamusiikkia rauhoittuuko lapsesi siitä vai olisiko hän rauhallisimmillaan jos kodissa on suhteellisen hiljaista ? Tai voisitko kokea iloista lapsen kanssa oloa jos laitat reipasta musiikkia soimaan ja tanssitat pientä sylissäsi.
Ja sitten tositosi kaukaa haettu ajatus. Meillä kemikaalit, esim minun meikit aiheuttivat pojille allergista ihottumaa. Itselleni tulee tosi huono olo esimerkiksi kaupoissa joissa voimakas kemikaalien (vaikka kumisaappaiden tai hajuvesien) tuoksu. Voisiko teillä aiheuttaa kituisuutta myös joku muu asia kuin ruuat ? Siis joku asia ympäristössä ?
Koeta nauttia niistä hyvistä hetkistä joita löydät päivittäin. Minua helpotti hurjasti kun tiesin että tosipahoista allergioista kärsinyt kummipoikani on kasvanut terveeksi tavalliseksi lapseksi. Eli se hirveä kortisoonin ja ataraksin määrä sekä jatkuva kutina ja kipu eivät näytä vahingoittaneen lasta. Eli teen minkä voin ja koetan järjestää lapselle hyviä hetkiä ja sitten loppuaika vaan selvitään.
Tsemppiä !
t. äiti ja pojat 2v3kk ja 10kk
Ensiksi hurjasti voimia koko teidän perheelle! Meillä allerginen tyttö 1v8kk(+kaksi vanhempaa lasta) ja tuoreessa muistissa on tuo valvominen ja allergioiden selvittely.
Jotain vinkkejä, mitä mieleeni tulee:
Pääsetkö yksin tai kahdestaan miehesi kanssa minnekään? Hoitaisiko joku lasta vaikka illan tai mieluummin yön yli että saisitte molemmat nukkua ja nauttia toisistanne. Jos ette yhdessä niin yksin. Pieni ero tuosta tilanteesta voisi antaa voimia jaksaa taas arkea.
Itse koin lapseni ollessa vajaan vuoden ikäinen, että jo kauppareissu teki ihmeitä, minulla ei ollut mahdollisuutta pidempään eroon, koska sopivaa korviketta ei tuolloin ollut..enkä kyllä tiedä, olisimmeko löytäneet lapsen vahtiakaan.
Pystyisittekö rauhoittamaan tilannetta esim 2 viikkoa pelkällä maidolla (neocatella) ilman että kokeilette mitään kiinteitä tai yritätte edes tarjota niitä, mikäli lapsi ei syystä tai toisesta syö niitä. Tilanteen rauhoittaminen voisi auttaa oireisiin, jotka todennäköisesti ovat syy kiukkuun ja pätkäuniin. Neocate on niin tujua evästä, ettei tarvitse kantaa huolta lapsen ravitsemuksen riittävyydestä mikäli tuota maitoa vain menee riittävästi.
Vähän köyhiä nämä vinkit ovat..tenavat hilskaa ympärillä, joten ei oikein ajatus kulje. Kovasti tsemppiä ja voimia teille raskaassa vaiheessa. Yritä jaksaa ajatella että vielä se helpottaa..vaikka eipä tuo ajatus itseäni aikanaan jaksanut lohduttaa.
Hattara ja lapset