****suureperhekuumeilijoiden kesä****
Kommentit (23)
Pienokaiset päiväunilla, kupponen kahvia ja mistä taas itseni löydänkään..!!
Aloitimpa meille uuden ketjun näin kesän alun kunniaksi!!
En osaa laittaa linkkiä edelliseen joten jos joku muu sen tekisi..
En tiedä kuuluisinko oikeasti tähän porukkaan, mutta en tiedä missä muuallakaan vuodattaa..
Nyt loppuu meidän vauvalta tissittely. Hän siis täytti tuossa juuri kaksi vuotta ja on pieni vielä iltaisin tissiä ottanut joskus vähän aamullakin.. Mutta nyt jostain syystä mulla ainakin viikon verran ollet tissit niin arat, että kauhistuttaa ajatuskin tissillä roikkujasta. Ittellä itkusilmässä kivun lisäksi, myös kamalasta haikeudesta.. Pakko se on antaa tämänkin pienokaisen kasvaa isoksi pojaksi!! Ei vaan lasten on kasvettava niinhän se kuuluu mennäkin, mutta aina yhtä haikeaa tämä silti on. Taitaa olla äidille vaikeampaa kuin lapselle!! Ihan pöllö minä taidan olla..!!
Niin ja ei. En ole raskaana. Kierukka löytyy multa vielä.. ja toivottavasti pitkään! Sellaista hullunmyllyä toisinaan tämä elämä!! Vaikka silti se hiipii mieleen se ajatus että jos vielä jonain päivänä meillekin oma pikkuinen..
Ei ehkä pitäisi roikkua täällä jos vaikka menisi paremmin ohi tämä vauvan kaipuu.. Ehkä tämä kaikki on vain haikeutta kuopuksen kasvaessa.. ehkä.. Mieskin sanoi että olisihan se aika herttainen ajatus että tässä vielä joku vauvakuume iskisi, hänelle siis.. Hän ei todellakaan toivo meille enää pikkuisia vaikka niin ihanasti hänkin ystäviemme vauvaa tuossa yhtenä päivänä sylitteli. Ei paljon muiden syliin sitä pientä olisi antanutkaan! Sanoi jotta ovat aivan ihania kunhan ei enää omia!!
Mutta minä poistun takavasemmalle tai siis välipalaa valmistelemaan!! Aurinkoista kesää kaikille ja plussapuhuri puhaltakoon!!
Niin ja tervetuloa uusille!!!!
pönttis joka taitaa olla aivan päästään sekaisin..
Nyt oli pakko tulla kurkkimaan ja kirjoittelemaan jotain pientä... Osaisinkohan?
Teretulemast ainakin Roxymama takaisin kuumeilemaan ja toivottavasti pian raskautumaan ;) Muitakin uusia oli tullut (voi tätä minun onnetonta päätä, kun ei muista nikkejä) ja ihan yhtä kovasti tervetuloa teillekin :) Koitetaanpas saada nyt vähän eloa tähän hiljaisuuteen, mukavahan se on turista ja vaihtaa ajatelmia tästä yrittämisestä, odotuksen odottamisesta, yrityksen aloituksesta, yrityksen aloittamisen odottamisesta ja mitä kaikkia variaatioita vielä lieneekään ;)
Itsellä on vähän sekalainen olotila... Kierto käyttäytyikin tosi kummasti, kun taas tauti yllätti. Kierron pituudeksi jäi jotain 26 päivää, ja se on kyllä minulle tosi vähän. Tismalleen kuitenkin samanlainen vuoto kuin viimeksikin eli varovaisen alun jälkeen "niagara" repesi ja taas mentiin tahdilla 2h/yöside!? Vajaa viikko sitten kävin lääkärillä "jalkitarkastuksessa" ja sanoi limakalvojen olevan todella siistit. Otettiin papa ja bakteeriviljely ja passitti verikokeisiin sekä ultraan. Soitti sitten parin päivän päästä täti ja sanoi, että viljelystä löydetty streptokokki ja antibioottikuuri heti päälle. Ultraankin pääsin tosi nopeasti, mutta siellä kyllä niin hämärä tyyppi tutkimassa, että huh huh. Katteli ehkä n.5 minuuttia ja töksäytti sitten ynseästi, että mee gynelle, ei hän täällä mitään selitystä vuodoille näe. Ihan kuin minä itse olisin keksinyt tulla koko tutkimukseen!
Syksyllähän tämä sama taival käytiin, joten toisaalta toivoin, että olisi lähetteen gynelle jo nyt suoraan saanutkin, mutta ei. Perjantaina nyt sitten lääkäri ja kuulee verikoevastaukset, ja saa toivottavasti sen passituksen sinne gynelle. Ei oikein osaa asennoitua mitenkään tähän "temppuamiseen". Toisaalta vaan pelkää, että tämä liittyy jotenkin tyttöjen kuolemaan, vaikkei oikein ymmärräkään, että miten... Niin se vaan heinäkuun alku lähenee ja mahdollisten tulosten kuuleminen. Kaipa se jotain vastauksia antaa tai sitten ei...
Kovasti tässä yrittänyt reippailla kirpparihommien parissa. Nurkkia koittanut tyhjennellä kaikesta turhasta :) Kaverin kekaratkin tuli meille pariksi viikoksi kesälomalle, siinäkin vähän extrahyörinää. Aika usein ne vaan ajatukset harhailee ja itkua tulee. Raskausviikkoja kun olisi takana nyt jo kolmenkymmenen pinnassa ja "viimeistään" -leikkauspäivä häämöttäisi. Ei tästä ajatuksestaan vaan eroon pääse, ei surusta eikä varsinkaan ikävästä! Pakko vaan jatkaa...
Kaipa tässä olisi unillekin taivuttava. Huomenna hakemaan tyttö leiriltä kotiin ja jatkettava siivousurakkaa *plääh*. Juhannuksena tulossa kai jotain porukkaa meille, eikä yhtään jaksaisi... Kiva olisi saada sitä ennen paikkoja kuntoon, että nukkumapaikkojakin sitten olisi, aitoissa ym. Nyt kyllä yrittää ainakin tämä tulla useammin taas "horisemaan", ettei nyt pino vallan kuoleennu!
Mutta palailemisiin!
T. Omppuli
ps. ja varmistus tuli toinenkin: it's another BOY!!! Eli kahden viikarin tätiksi tulossa syksymmällä :) Tyttöjen mekot saa siis viedä kirpparille myyntiin ;)
Kyllä melkein tuli itku (?) kun luin tuota kirjoitustasi! Kauhea ikävä itsellekin imettämistä, vaikka aina on ensin tissit auenneet ja olleet niin pirun kipeät ja kurjat. Nyt antaisin mitä vaan, että siihen vielä pääsisi...
Muutenkin sympatisoin sinua, kun meilläkin sitä päätöstä tämän kaiken lopettamisesta ei kumpikaan ole esiin ottanut. Mies antaa ymmärtää, että ei yhtään lasta enää ole haluamassa, mutta silti ei edes puhu ehkäisystä, eikä myöskään käytä sitä tai vaadi minua käyttämään. Itse kiroan harva se päivä näitä "marakatteja", ja silti kauhulla ajattelen, että mitä tekisin jos nyt nämä tutkimukset ym tuovatkin uutisen, että enempää ei kerta kaikkiaan tule?! Todellakin olen ikikiitollinen näistäkin, mutta en kestäisi ajatusta, etten saisikaan päättää asiasta itse, että viimeiseksi muistoksi raskauksistani jäisi kuolleet pienet enkelini, ettei enää koskaan...
On tämä vaan niin kummallista. Kovasti yrittänyt miettiä tässä, että mitä sitä ryhtyisi tekemään? Pitäisikö aloittaa opiskelemaan jotain ihan uutta vai etsiä töitä... Edelleen kiinnostusaste kaikkeen on kokolailla nolla, mutta jollain tasolla sitä kaipaisi jotain "aivotyötä", ettei aina mielessä pyörisi nämä samat aatokset...
Ja miten tämä nyt taas lipsahti :) Nyt kyllä häivyn vaakatasoon. Koko muu talo nukkunut jo hyvän tovin.
Omppu
Maalaisomppu: Mä muistan sut siis kaukaa vuosien takaa nimimerkistä, itse palstailin silloin vallan muulla nikillä. Olen tässä aikani kuluksi (saikulla kotona) lukenut koko tarinasi tuolta odotuspuolelta ja itkuhan siinä tuli silmään. Kova koettelemus sinulla takana, en voi muuta sanoa. Vaikken tunnekaan, lähetän sulle ison virtuaalihalin! Ja toivon sydämestäni, ettei tuo tyttöjen menetys jää viimeiseksi raskausmuistoksesi.
Onnea myös tätiytymisestä! Olen aina jotenkin melankolinen kun puhutaan sellaisesta, itse kun olen ainut lapsi enkä voi tätiytyä.
Mä niin tajuan sua tuossa marakatti-asiassa, joskus tekisi mieli myydä nuo omat kolme eniten tarjoavalle. Ja sitten tulee hetki jolloin antaisin heidät ilmaiseksi pois. Mutta ajatus, ettei lapsia olisikaan eikä lisää saisi, on kestämätön. Kaipa se on sitä äitiyttä ja ihan normaalia. Rakastan noita pikkuapinoita (kuten he itseään nimittävät) enemmän kuin mitään =).
En uskonut, että olisin enää koskaan tällä palstalla. Jätin palstailut taakseni 2009 kuopuksen synnyttyä ja meno varsinkin av-puolella oli ihan hullua. Mutta nyt kun ensimmäistä kertaa puhtaasti kuumeilen ihan vaan luomuna ilman ultran ultraa ja napin nappia niin tuli vahva tunne siitä, että pitää tulla kurkkaamaan mitä tänne kuuluu. Ja koukkuun jäin, tietenkin. Tuolla helmikuisissa mä nyt ihmettelen vaikka ei tää mulle niin vakavaa ole kuin ehkä sellaiselle joka kuumeilee sitä ensimmäistä.
Nyt pitäs lähteä kuopuksen kanssa kauppaan. Sitten siivoilua ja puistossa piipahdus. Hyvä ystäväni tulee huomenna tänne meille kylään koko viikonlopuksi ja se tekee gutaa. Saa miettiä just tasan muita juttuja kuin tätä omaa napanteria.
Pönttis: Miten sunkin nikki vaikuttaa niin tutulta? Ootko palstaillut jo joskus vuosien 2002-2009 aikana lapsettomissa ja/tai plussanneissa lapsettomissa? Jostain tuon nikin kyllä tiiän...! Terve sullekin!
Ihanaa loppuviikkoa kaikille!!!
Roxymama kera katraan
vaan, taidan liittyä tänne suurperhekuumeilijoiden joukkoon :)
Itselläni poika -02, tyttö -05 ja tyttö -12. Uusperhe ollaan, isommat minun ja pienin sitten uuden miehen kanssa yhteinen. Haaveissa neljäs lapsi, ja ehkä se viideskin, ajankohta on vielä vähän auki. TOisaalta ollaan heitetty ilmaan ajatus, että heti tähän perään, mutta toisaalta järki sanoo, että täytyy mennä töihin välillä ja asunnon ostaminenkin on edessä, koko ajan katsellaan sopivaa. Hirveä vauvakuume on kuitenkin, vaikka sylissä on 3kk:n ikäinen ihana pienokainen :) Merkillistä..
Christabel: Tervetuloa mukaan!! Päivittelin sut tuonne listaan. Toivottavasti meni oikein!
Roxymama: En ole palstaillut lapsettomissa enkä plussanneissa lapsettomissa. Mutta kuitenkin välillä enemmin ja välillä vähemmin täällä roikkunut kai jostain vuodesta -05 tai -06. Ainakin elokuisista -07 sekä neliapiloista mut on voinnu pongata.. niin ja kesäkuisista-10 Joskus jostain muualtakin!!
Marakatti asiasta: Meilläkin toisinaan varsinainen sirkus siis..!!! Ihan pöllö taidan olla kun tähän vielä lisää pieniä haaveilen! Meillä siis neljän hyvin vauhdikasta poikaa ja muutama hoitolapsi siihin päälle.. Sitten vielä lasten kavereita tässä pyörimässä. Joskus miehen kanssa mietittiin että jos tästä vielä hengissä selvitään niin voitais vaikka lasten kasvettua hakeutua töihin korkeasaareen. Molemmilla vähän sinne soveltuvaa koulutusta ja sitten ennen kaikkea kokemusta apinakatraan kanssa elämisestä!!!
Mutta nyt uhkaa kahvitauko taas venähtää.. välipalaa lapsille laittamaan siis!! Kohta nuo pienet tuolta jo heräilevätkin.
pönttis
tulisi mukaan.Mulla kova vauva/raskauskuume,ja neljännestä pienokaisesta haaveilen..mies ei niin innostunut ajatuksesta :/
meillä lapset tyttö 6v,poika 3v ja poika 1 v.Mukava huomata että joku muukin on välillä hermoraunio näitten kultamussukoitten kanssa,en siis ole ainoa jolla hermo menee ja se taitaa olla normaaalia :)
Nuorin 1v 2kk,ei nuku vieläkään kokonaisia öitä,eikä ole ikinä vielä nukkunutkaan yhtään yötä heräämättä kertaakaan.Tosi huono uninen on.
Lisäksi olen juuri aloittanut työt taas,joten uusi vauva kyllä hieman arveluttaa.Mitenkä jaksan kaiken pyörityksen.Mutta en kyllä osaa kuvitella elämää että meillä ei vauva-aikaa enää olisi.JOten kyllä mä aijon sen yhden ainakin vielä saada.Vaikka aina synnytyssalissa oon manannu et nyt ei enää ikinä tätä touhua! :D
Niin ja ikää mulla 29 ja mies 27
Joo-o, hiukan olen ottanut etäisyyttä koko kuumeiluun. En tiedä, tekeekö ikä nyt tepposet, vai mikä... mitään uutta päivitettävää ei valitettavasti ole.
Käsi on leikattu, sairaslomat jo menneet ja töihin palattu. Ihan sen leikausta edeltävän ajan käytettiin ehkäisyä.. en halunnut että se leikkaus siirtyisi raskauden vuoksi (kun tiesin että pitkään en leikkaukseen jonota). Mutta nyt on käsi kunnossa.
Hiukan outo tilanne kyllä.. aikaisemmat raskaudet ovat saaneet alkunsa viimeisätään 3. kierrosta, nyt takana on kiertoja jo vaikka miten monta. Eihän me olla käytetty ehkäisyä lainkaan Tontun syntymän jälkeen. Josko se yrityskään ei ole mitenkään super-aktiivista (eipä ole ollut ennenkään). Pikkuhiljaa olen sovittanut ajatuksiani myös siihen, että meille ei ehkä tule enää lapsia lisää. No viidessä on ihan riittävästi kyllä... mutta olisi tähän joukkoon vielä jokunen lisääkin mahtunut.
Että näillä mietteillä kesää kohti..
Viikonloppu vierähti ystävän kanssa maailmaa parantaessa. Sitten tää kroppakin sekoilee taas huolella. Mun kohtuullisen tasainen kiertoni vähän muuttui ja menkat kurvasi sunnuntaiaamuna kylään silleen niagaran lailla. Hassua kyllä olin testannut aamuyöstä plussan raskaustestiin, joten vähän oli eilen sekava fiilis. Mutta tässähän tää elämä menee, mitäpä tuota murehtimaan.
Mies on niin ihana ja jaksaa innostua minusta ihan huolella. Niinpä hän pienestä pettymyksestä huolimatta iloitsee jo jatkuvista vaakamambotreeneistä. Hassu mies!
On tää jotenkin erilaista nyt kun on noita lapsia jo kolme ja kummipoikaa ja niin edelleen. Elämä pyörii lasten ympärillä niin vahvasti, että huomaan kyllä olevani perin lunkisti. Joskus entisessä elämässä ennen noiden kolmen saamista mä oisin ollut tuollaisesta plussa+menkat alkaa-composta ihan ranteet auki. Kai se ikäkin tekee tehtävänsä, ei jaksa hötkyillä...
Noh, eipä tänne muuta. Jos tota pyykkikonetta tyhjäisi ja pistäis vaikka uudestaan pyörimään. Sellasta.
T. Roxymama
Täällähän olikin paljon uusia kuumeilijoita :) Itse en meinaa keretä tänne kirjoittelemaan, mutta lapsihaavetta en silti ole kuopannut. Sukulaisille olen jopa vihjaillut ja ihme kyllä, kukaan ei olekaan sitä vastaan. Moni jopa kannustaa hankkimaan lisää, kun meille tuntuu sopivan niin hyvin tällainen suurperhe elämä :) Ja tottahan se on. Kyllä olisi mukavaa vielä yksi pikkuinen taloon saada. Tai miksei jopa kaksikin :D Talo vaan on liian pieni. En tiedä mistä sitä rahaa saisi että voisi taloa vähän laajentaa?
Koleaa kesäkuista päivää kaikille! Meikäläinen täällä taas kahvikupposen äreellä ja lapsukaiset päiväunilla. Paitsi nuo koululaiset jotka katsovat olkkarissa jotain vanhaa uuno turhapuroa. Rauha talossa siis. Aika ihanaa!!
Päivittelin pikkukolmosen tuonne listaa, että Tervetuloa mukaan vaan!!
Tässä päivänä eräänä puutarha lehteä selailin ja sieltä sitten vähän pihaan jotain haaveilin. Että jos sitten kun nämä lapset ovat tästä kasvaneet vaikka niin.. No mies siihen, että eikö me tehdäkkään niintä uusia pienokaisia (monikko!!) kun nämä aiemmat ovat tästä vähän kasvaneet? Mitä lie hän tuolla tarkoitti.. mutta ei kai siis ihan mahdoton juttu hänenkään mielestä..ehkä..
No jospa nyt ei kuitenkaan ihan vielä..
pönttis
teretulemast kaikillen uusillen tänne! :)
andrea: mulla ihan sama meininki! eipähän ole tärpännyt ja ärsyttävintä oli tuossa kun laskin ovikset ja menkkojen alkamisen niin osasin todellakin odottaa tätiä ajallaan kylään ja ainahan tuo on tullut viimeisten kuukausien aikana. nyt voin ihan rehellisesti sanoa, että kierrosta ei ole minkäänasteista aavistusta ja tämähän mun tarkoituskin olikin tuossa kevään korvalla että en laskelmoi yhtään niin josko se pikku vitonen sieltä tärppää..tosin yritystä ei ole juurikaan hirveästi ollut mutta koitan edelleen välttää kuukautis- ja ovulaatiolaskureita :)
melkoista haipakkaa se tämän "apinalauman" kanssa myöskin on! juniori nousee kovaa vauhtia ylös ja kohta varmaan kävelee (nyyh, äidin vauvaa), koko porukkaa viihtyy ulkona eri hyvin ja nyt vaan odotellaan kunnon kuumia hellekesän päiviä...
niitä odotellessa olenkin päässyt hyvin tuohon siivouksen makuun ja kirpparikasa senkuin kasvaa! ihanaa päästä edes kerran vuodessa siivoilemaan ihan ajan kanssa noita kaappeja kun siis kaikki sosiaalinen ulkoelämä on vähän tauolla..
kesän jatkoja tässä kohden1
uhmis ja pikkumonsterit
Heippa! Tulikohan mun esittely viesti perille? Ite en sitä ainakaan löydä mistään :/ ja pitkän viestin kirjotin minne,ni kyllä harmittaa.
Eli täällä ois kuumeileva neljän lapsen äiti 32v,mies 35v,lapset 2003,2006,2008 ja 2010
Ois tarkoitus jättää ehkäisy pois elokuun menkkojen jälkeen,koska kesävauva ois tällä kertaa haaveessa :) kirjottelen myöhemmin lisää,jos nyt tämäkään viesti tulee näkyvin
-Unelmat todeksi
niin ja Oulun seudulla asutaan :) Kun nyt tuo äskönen kirjotus näytti tulevan perille niin ehkäpä jaksan kirjottaa uudestaan samat asiat mitä eka kirjotukseenkin joka hävis..
Elikkäs tuntuu vähän tyhmälle ajoittaa vauvan yritys just johonkin vuodenaikaan varsinkin kun olemme ennen esikoista kärsitty lapsettomuudesta kolmisen vuotta ja tiedän ettei lapsia vaan saada,mutta kun nämä kolme nuorimmaista ovat saaneet alkunsa niin helposti niin ajattelimme kuitnekin yrittää kesävauvaa.Muut ovat syntyneet talvella,keväällä ja syksyllä ja aina on ajateltu että kuin helppoa ois järjestää kesällä syntyneen lapsen syntymäpäivät kun niitä vois viettää hyvällä ilmalla meidän isolla pihallakin.Ja jotenkin tuntus niin helpolle olla raskaanakin kesällä.Mulla kun on ollut ensimmäisiltä just talvella jättimaha ja oli tosi hankalaa vaatteiden kans ku ei mahtunu mihinkään toppavaattesiin.Viimeisin lapsi synty syksyllä ja voi kunka nautin kesällä raskaana olosta kun sai olla vähillä vaatteilla.
Nuorimmaisemme täyttäisi ensi kesän jälkeen 3v ja olisi kuitenkin ihan kiva että vauva syntyisi sitä ennen kun muilla ei ole kuin n.2vuotta ikäeroa enkä hirveen paljon isompaa ikäeroa tämän hetken kuopukselle ja haaveilemalleni vauvalle haluais.Tuo kakasi vuotta on ollut kiva ikäero,mutta nyt ajattelin omaakin jaksamistani ja siinä samalla tietysti muidenkin lasten hyvinvointia.Haluan jaksaa olla jokaiselle hyvä äiti :) Meillä viidennen vauvan hankintaa on vähän myös jarruttanut se kun mietin omaa jaksamistani jos viides olisi tullut taas heti neljännen perään ja se kun mieheni ei meinannut pahan onnettomuutensa jälkeen enään suostua viidenteen lapseen.Minullakin oli tosi rankkaa kun nuorimmaisemme oli vain kuukauden mieheni onnettomuuden aikaan ja jouduin jonkun aikaa hoitamaan lapsieni lisäksi myös miestäni ja selviämään tunteideni kanssa.onneksi nyt on kaikki paremmin ja mieskin on kolmen leikkauksen ja puolentoistavuoden sairasloman jälkeen palannut töihin.Ja minä olen antanut itselleni luvan haaveilla viidennestä lapsesta
Taitaa kaikilla olla niin kesäkiireitä ettei kukaan koneelle jouda. Niin hiljaista täällä..
Itsekin olen saanut tätä vauvakuumetta vähän suitsittua. Lasten kanssa ollaan kovasti mökkeilty ja sellaista, isännän remontoidessa meidän vessaa ja eteistä.. sellaista "kohti unelma kämppää" meinikiä meillä.. vanhassa talossa kun asutaan niin hommia piisaa.. uusia jo suunnittelen vaikkein edellisetkää ole vielä valmiita. On sitten puuhaa aina loma-aikoina. Arkena ei meillä oikein nuo remontti hommat onnistu kun kotona töitä teen.
Unelmat todeksi: Tervetuloa mukaan!! Tuonne listaan sinutkin päivittelin. Toivottavasti meni kaikki oikein!
Aurinkoisia päiviä odotellen!!
pönttis
Touhua on piisannut, ei ole ehtinyt paljoa koneella istua. Vauvakuumekin hävisi hetkeksi jonnekin takavasemmalle...
Nyt se kuume pukkasi takaisin. Ei ihan täysillä, mutta kutittelee kainaloita. Nyt on ihanan helppoa, kun lapset ovat niin isoja. Mietin, että miksi nyt haluaisin "vaikeuttaa" elämää neljännellä lapsella.
Jotenkin tuntuu, että tätäkö se loppuelämä sitten on: työssä ramppaamista ja lasten kiikuttamista tarhaan ja takaisin. Sitten on vaan kaksi liian nopeasti menevää viikonlopun vapaapäivää.
Taloudellinen tilannekin on ihan rempallaan. Jotenki tuntuu, että mieskin on ihan rempallaan. Pitäisi saada rahatilanteet kuntoon ja hoitaa parisuhde paremmalle tolalle. Ehkä sitten mies voisi innostua nelosesta ja ehkä itekin semmosessa tilanteessa olisi "enemmän valmis" ottamaan uuden vauvan vastaan.
Toisaalta ikää tulee vain lisää ja lisää. En haluaisi kovin vanhana enää hommailla lapsia lisää. Ja haluaisin mahdollisimman pienen ikäeron kolmosen ja nelosen välille. Nyt lasten ikäerot on 2,2 v ja 2,8 v. Nyt ikäeroksi tulisi väh 4 vuotta. Olisi niin kiva, jos pienemmistä olisi toisilleen leikkikavereiksi.
Ehkä tänään on vain mollipainoitteinen päivä... ...menkat alkoi tänään... ja väsyttää... ja ottaa päähän, kun kesäloma tuli ja meni ja pitäisi vaan kököttää töissä kauniilla kesäsäällä.
Hiljaista on ollut, itse olen aina käynyt kurkkimassa olisko mitään uutisia keneltäkään kuulunut mutta pino melkein jo hukkui :)
Uusiakin on tullut, heille onnea yritykseen :)
Itsellä menossa 36+3 elikkä loppusuoralla ollaan ja hiukan jo synnytys hirvittää vaikka olo on kyllä semmonen ettei tätä kauaa enää jaksakkaan, kyllä huomaa että ikää on hurjasti enemmän kuin ensimmäisistä. Lääkärikäynnillä sain kuulla sen minkä jo vähän arvelinkin eli isohko vauva tulossa, meidän ainut poika painoi syntyessään 3940 ja samoisin mittoihin tai mahdollisesti yli 4 kilonkin tällä kerralla mennään, vielä ei kyllä ole toivoakaan synnytyksestä kun pikkuinen oli vielä niin ylhäällä eikä siis pääkään ollut kiinnittynyt. Ei siis helteitä kiitos minulle ;)
Mukavaa kesän jatkoa kaikille :D
T: Ansku ja pikkumahamönkijä
Hitto tätä konetta, pakko testata ensin, tuleeko edes sivuille näkyviin tekstit....
Vihdoin ja viimein tuli sen oloinen rako, että karkasin tänne kurkkimaan ja samaan syssyyn äkkiä "purkamaan sydäntä" :) Meillä on ihan koko kesän ollut enemmän tai vähemmän trafiikkia nurkilla, ja lapsillehan on ollut ihan unelmaa kun on koko ajan kamuja, kun niin syrjässä täällä asustellaan. Kouluarkena niitä kavereita ei näekään, jos ei erikseen kuskailla, ja nämä kamut kun asuvat kaukana Etelä-Suomessa, ettei sieltä ihan vaan viikonlopuks kannata edes vaivautua. Mukava on ollut äidistäkin, kun on "aikuista" juttukaveria, kun ukkokin on paljon ollut menossa, ei ole lomaa malttanut (taaskaan) pitää ollenkaan.
Henkinen status on ollut vähän niin ja näin nyt kesän mittaan. Käytiin tosiaan silloin heinäkuun alkupuolella kuuntelemassa niitä tuloksia siellä KYS:ssä ja aika rankkaa aikaa oli, kun ensin jännitit hulluna sitä päivää, itkit koko matkan sinne ensinnäkin, ja tietysti ensimmäinen asia mitä näit kun päästiin sairaalalle oli joku onnellinen pari kantamassa pientä koppaa... Sillon kyllä tuntui, että juoksen autoon ja takas kotiin! Tietysti sitten kun sinne äitipolin luukulle pääsi, se "täti" iloisesti hymyillen kyseli neuvolakorttia. Minä siinä sitten itku kurkussa änkytän, etten taida tarvita sellaista... Annoin kyllä palautetta siitä, ettei näiden asioiden hoitaminen mielestäni kuulu äitipolille!
Mentiin ensin kätilön juttusille, joka kyseli pissalla käymisestä ja alkoi ottaa verenpainetta. WTF! Mulle sanottiin ihan selvästi sillon kun tytöt syntyi, ettei tule mitään varsinaista jälkitarkastusta, vaan se tulosten kuulemiskäynti. En sitten rimpuillut, lähinnä vaan koko ajan odotin, että sanoisivat sen mitä varten sinne tultiin!
Lääkärillehän siinä sitten mentiin, ja itku tuli jo siinä vaiheessa kun lääkäri totesi ettei meidän pienille annettu mitään mahdollisuuksia... Kaikkien tulosten perusteella kuolinsyy oli juuri se monoamniaalisuus. Aiemmin menehtyneen vauvan napanuora oli ollut korkkiruuvilla toisen nuoran ympärillä ja kaksi solmukohtaa löytyi myös. Lisäksi tämä "nuoravyyhti" oli kiertynyt pienen kaulan ympärille tosi tiukasti. Halusin katsoa lääkärin ottamat kuvatkin vielä, ja eipä siinä paljon selityksille sijaa ollut.
Teki minulle sisätutkimuksen, ei löytänyt mitään fyysistä selitystä vuodoille, totesi vaan, että toisessa munasarjassa on joku "möykky", jota nyt sitten seurataan kontrollein, ettei ala kehittämään mitään ylläreitä. Mitään estettä raskaaksi tulemiselle ei myöskään nähnyt, ihmetteli ehkä kuitenkin vähän kohdun limakalvoa, joka oli hänen mielestään aika paksun näköinen (mahtaako siihen sitten mitään pystyä kiinnittymäänkään?!). Oli sitä mieltä, että minä olen itkuisempi, kun yleensä "tässä vaiheessa" ollaan, mutta sanoin, että eipä ole kaikki muutkaan asiat menny viime aikoina niinku Strömsössä, että eiköhän se syy hyvinkin pitkälti löydy siitä. Kerroin, että käyn säännöllisesti terapiassa ja aion jatkossakin käydä, tyytyi sitten siihen.
Ehkäisyasioista juteltiin, ja koko ajan sivusilmällä vilkuilin miestä, että vinkaseeko vierestä mitään, mutta eipä tuo virkannut sanaakaan. Tässä sitten reilua kuukautta myöhemmin aihetta jossain yhteydessä sivuttiin, ja laittoi mulle sitten TEKSTIVIESTIN, että kannattaisko meidän ensin laittaa itsemme "kuntoon" ja talous ennen kuin aletaan miettiä mahdollisia pienokaisia... Kyllä kuulkaa hieman tökkäs, että ensinnäkään tollasia asioita aletaan takstarilla juttelemaan ja sitten se, että kuitenkin tässä kaiken aikaa ollaan ilman mitään oltu. Minä ilmoitin hälle sitten hyvin ynseästi, että keskustelemme asiasta kasvokkain kun rauha sille järjestyy, minä en ala tekstailemaan!
On tosiaan ollut miettimistä tuonkin lisäksi. Tämän oman kropan "renkkaaminen" huolestuttaa, totta kai. Eniten just nyt pelkään sitä ettei mitään vauvaa saada enää edes alulle, ei nyt eikä myöhemminkään. En minä uskalla antaa ajan valua, kun tosiasia kuitenkin on se, että meidän suvussa ne kohdut on vaan poistettu ennen neljääkymmentä ikävuotta, niin mummolta kuin äitiltäkin. Siks toisekseen, kyllä oikeasti masenti, ettei tuo mies siis sittenkään tajua, että minä en tämän kummempaan kuntoon tule. Että minun "rikkinäisyyteeni" on se syy, että kaipaan ihan valtavasti niitä pieniä, ihan fyysisesti välillä koskee.
Veli kävi avovaimonsa kanssa meillä viikonlopun vietossa, ja tuli sitten ilmi, että vauvatavaroita kovasti toivoivat, kun kaikki on niin kallista (nuori pari ovat, ja vaikka kumpikin on töissä, on asuminen pääkaupunkiseudulla sen verta hinnakasta, ettei kauheasti ylimääräistä mihinkään jää). Kun sitten aloin varastojani purkamaan, sainkin ihan kerrassaan hämmästyä, kun mukaan kelpasivat kaukalo, vaunut, keinusitteri, mobile, itkuhälyttimet, valtava kasa vaatetta, pulloja jne jne. Vaikka olo oli järkyttävän haikea, kun starttasivat auto täynnä tavaraa pihasta, olin kuitenkin valtavan iloinen, että meidän käytetyt vermeet kelpasivat nuorille. No ok, vaunut ja kaukalo on Emmaljungaa ja se keinu ostettu nuorimmalle, että käytännössä ihan uusi, mutta silti. Toisen veljen perheeseen kun eivät taida kelpuuttaa mitään, uudet kaukalot ja muut jo hankkineet. Mutta jokainen tyylillään, minä en tuputa enkä tyrkytä, osaavatpahan nuo kysellä, jos jotain haluavat.
Hui kamala, tässä minä vaan oma napa ymmyrkäisenä suu vaahdossa paasaan *nolotus* . Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille, rohkeasti mukaan vaan :) Täti ei ole paha, vaikka siltä kuulostaakin... Ehkä pitäisi hieman useammin olla täällä, niin ei aina ihan näin valtavasti tulisi "oksennusta", kun tänne tulee.
PikkuKeijun kirjoitusta kun luki, tuntui, että itse olisin kirjoittanut. Juuri tuo talous&parisuhde -osio tuntui niin tutulta. Meilläkin on ihan ylimääräistä rahahuolta pukannut niskaan ihan pitkin kevättä ja kesää, ja tosiaan välillä saanut melkein taikoja tehdä, että "särvintä" on pöytään saanut!
Mutta juu, sitä "punaista paholaista" tässä itsekin odottelee... Hieman varoitusta eilen antoi, mutta nyt ei sitten kuulukaan, jomottaa vaan pirkaleesti ja hermoa kiristäääääää... Käsileikkaus mullakin edessä elokuussa (joku olikin käynyt, nikki taas unohduksissa), enkä todellakaan haluais mennä, pelottaa niin perkuleesti! Pakko kai se olis saada kuntoon nekin, että vois tosiaan alkaa suunnitella mitä sitten tekis näin vähän isompana :) Työkkäristä varasin jo ajan ammatinvalinnan ohjaajalle, josko antaisi vähän vinkkejä ja kateltais mitä tällanen tollikka vois tehdä. Mutta nyt pakko siirtyä taas touhuilemaan, palataan astialle kaikki!
Maalaisomppu
Tervetuloa kaikille suurperhekuumeilijoille! Rohkeasti vaan kirjoittelemaan kaikki joilla on toiveissa suurperhe nyt tai myöhemmin :)
Tässä me ollaan:
Nikki, oma ja miehen ikä, lasten iät, paikkakunta, yritys aloitettu
Andrea: 36v, mies 40v:poika -93, poika -95, tyttö -98, poika -03 ja poika 12/10
Cedarfalls: 36v ja mies on 39v, tyttö -05, tyttö -07 ja poika -10 (taustailee)
Inala: tyttö -97, tyttö -04 ja poika -05
mehu78: kohta 34 vee ja mies 41, lapset 2004, 2005 ja 2009.
Maalaisomena: 35v ja mies 39v (Pohjois-Savo), Lapset: poika-99, poika -02, tyttö -04, tyttö -09, tyttö -10, ja enkelitytöt -12. Yritys alkanee kesän-syksyn mittaan
Mimmuli2010: 27v ja mies 36v. Lapset: 2003, 2004, 2005 ja 2010, kuumeilee viidettä
Misu-78, Lapset -05, -07 ja -10
Murujen äiti: Ikää 35 ja miehellä 36v, kaksospojat-98 ja tyttäret -00, -06 ja -08. Eli kuudetta kullanmurua kuumeillaan
Musher: -05 tyttö ja -08 tyttö ja poika
Nassukka81: 30v ja mies 28v, poika -99, tyttö -01 ja poika -03
PikkuKeiju: tyttö 04, pojat 06 ja 09, neljäs lapsi haaveissa
pönttö-örvelö: 31v, mies 31. Lapset 2002, 2003, 2007 ja 2010.
Soffala: 34v ja mies 36v. Lapset: tyttö -97, poika -99, tyttö -02 ja tyttö -08
Uhmaikä: ikää 35 ja sama isännällä. lapset tyttö -03, tyttö -06, tyttö -07 ja poika -11
Roxymama: 34v mies 30v lapset: poika-04, poika-07 ja tyttö-08 yritys aloitettu: 04/2012
Hekku: 30v mies 34v lapset: -97, -02, -05, -06 ja -08
Christabel: lapset: p-02, t-04 ja t-12
pikkukolmonen: 29v ja mies 27v lapset: tyttö 6v, poika 3v sekä poika 1v
Unelmat todeksi: 32v ja mies 35v lapset: 2003,2006,2008 ja 2010
PLUSSANNEET Kuumeilijat ;)
taita: 38v, tyttö-00, poika-01, tyttö-03, poika-05, ja tyttö-10. Kuudes tulossa LA heinäkuu 2012
Ansku80: tyttö 1999, tyttö 2000, tyttö2002, tyttö 2004 ja poika 2007. Kuudes tulossa LA 14.8.2012?
wattuwarwas: 30v ja 32v, poika-00 tyttö-05 poika-06 poika-08 ja tyttö-10. Kuudes tulossa LA 19.10.2012
nani76: 36v ja 38v, 02/95 poika, 08/99 poika, 08/07 poika ja 11/10 tyttö. Viides tulossa LA 23.10.2012
Myrtti85: tyttö -04, poika -06 ja tyttö -08. Neljäs tulossa LA 8.11.2012
Riesa75: yhdeksäs tulossa tammikuussa 2013 (Ruotsi)
Suuren surun kohdanneet:
Kinuski: Ikää kohta molemmilla 34v, lapset 2003, 2005 ja 2010.
Maalaisomena: enkelitytöt -12
"Enkelit valkoiset taivaassa tuolla,
pitäkää pikkuisesta hyvää huolta