****suureperhekuumeilijoiden kesä****

Uusperheellinen, 5 lapsen äiti, notkuu edelleen vauvakuumepalstalla. Sama tauti kuin kaikilla meillä muillakin, ikuinenko sellainen? Roxymaman tapaan, joskus 09 lopettelin surffailun tällä palstalla. Kissankulman leidien jutusteluakin kurkistelin, iloissa ja suruissa elelin.



Onko lie väärin haluta vielä kuudetta lasta? Mulle oli aina raja tuo 5, mutta nyt niin kaipaan vielä omaa pientä. Aiemmin luulin tai uskottelin, että äidin iällä on merkitystä, nyt koen vielä, että olen tarpeeksi nuori saamaan lapsen. Kertokaahan te, jotka sen viidennen"kynnyksen" olette ylittäneet, ylittämässä? Wattu, Ansku....



Lapset ovat syntyneet 00,02,05,09,11. Mies pilailee kanssani, että poika on tekemättä, mutta samaan syssyyn kertoo kahden tyttären riittävän hänelle. Nyt on elämässäni hetki, jolloin olen ihan hukassa. Haluaisin lapsen, toisaalta en. Petyn valtavasti, jos perheemme on tässä, koen helpotusta, että saisin vihdoin nukuttua yöni kunnolla. Nuorallakävelyä, juupaseipäs-mietteitä, kyyneleitä, pelkoa ottaa asiaa puheeksi.



Siirrän siis tuskaani, en kysy mieheltäni lopullista vastausta, haaveilen salaa, säilytän toivonkipinääni vielä hetken.

Aika tosin käy vähiin. Itse peruin sterilisaation, miehelle sälytin vastuun ehkäisystä..... Sitä odotellessa.



Maren

Simpuran simpura... Saako tänne taas kerran tunkea mukaan?



Minun ei enää ikinä pitänyt löytää itseäni yhdestäkään vauvakuumeketjusta. Lukuunottamatta nelijalkaisia vauvoja, isoon ääneen olen julistanut kaikille ja kaikkialla, että jatkossa meille tulee vain ja ainoastaan koiranpentuja (ja joskus hamassa tulevaisuudessa poni) kaksijalkaisia korkeintaan sitten, kun saadaan kanakoppi pihaan joskus mahdollisesti.



Mutta niin sitä vain taas tuli tässä yhtenä päivänä avauduttua miehelle ja kerrottua, että minun puolestani voisi vielä yjsi ihmispentukin tulla... Jos mahdollisesti olisi tulossa vielä lähivuosina.Ikä alkaa olla aika paljon ja ehdoton takaraja olisi pari vuotta (nyt ikää jo 37v). Mies ei vielä lämmennyt ajatukselle täysin, sanoi että nyt tämä lapsiluku (5) kyllä tällä hetkellä riittää hänelle hyvin, tilannetta muutaman vuoden päästä ei voi tietenkään ennustaa. Epäilystä hieman siis ilmassa silläkin puolella... nyt pitää vain saada mies käsittämään, että minä en todellakaan tästä enää nuorennu ja jos vähänkin tuntuu siltä, että se viimeinen vielä puuttuu niin parasta alkaa yrittäminen ennemmin kuin myöhemmin.



Luulen kuitenkin, että kannattaa seurata niitä koirakasvattajien pentuesuunnitelmia ja varautua jo siihen, että 2-3 v:n päästä tuleekin se seuraava koira. Sen olen päättänyt, että jompikumpi silloin tulee minulle lahjaksi 40v:n korvilla. Saa nähdä kumpi: iltatähti vaiko näyttelytähti...



Ja nuo nykyiset ovat siis pojat 15v, 9v, 3v ja 1v sekä tyttö 7v.



T: eräs parantumaton ikikuumeilija.



Taisi täällä olla tuttuja muutamia muitakin. Parantumattomaan tautiin kun on sairastuttu.

Maren 74:n kanssa käyn samanlaista kamppailua; välillä ajatus, että ei tulisi enää vauvoja, tuntuu hyvältä: saisi nukkua ja elämä sen kuin vain helpottuisi joiltain osin. Toisaalta olisi ihana olla kodin hengetär ja hoitaa vauvaa. Olisi ihana olla kotona kun isoimmat koululaiset tulevat kotiin. Leipoa leipää ja siivota ja touhuilla ja leikiskellä pienten kanssa ulkona. Tykkäisin siitä niin paljon. Ei tarttisi juosta stressissä päiväkodin ja työpaikan ja kodin väliä ja huomata, että ei ehdi siivota eikä ehdi tehdä kunnolla lasten kanssa mitään. Aika menisi ohi niin vain että "huis" ja sitten olisin vanha kurppa mummo ja ja ja...



On tää karmeeta juosta töissä ja jättää lapset päiväkotiin. Kyllä ne siellä viihtyy, mutta tietenkin viihtyisivät paremmin kotona, jomman kumman vanhemman seurassa.



Katjalah, tervetuloa mukaan! :)

Täälläkin on elukka mietinnässä, kissa nimittäin, jos meille ei mukamas enää nelosta tule.



Omppupompun äippäpolikäynti ei varmaankaan ollut maailman ihanin reissu. Mutta onneksi saitte selvyyden ja vastauksen mieltä askarruttaneeseen asiaan. On varmasti helpompi olo ja tuo saamanne tieto auttaa teitä selviytymään tapahtuneesta ja auttaa hyväksymään menneisyyden ikävyydet. Joo, ja mies ja nuo tekstarit, ihan kuule samaa täällä harrastelee meidän mies: ailahtelee kyllä kuin tuuliviiri. Välillä antaa ymmärtää että juu, kyllä meille neljäs tulee ja sitte joku kaunis päivä tulee tekstari kuin puun takaa ja ilmoitus siitä, että unohda jo nuo haaveet nelosesta, meidän lapset on jo hankittu ja piste, että minun kanssa et enempää lapsia tee, että jos haluat vielä lapsia niin on hankittava sitten uusi mies... Niinä heikkoina riitelyhetkinä saa kuulla ihania totuuksia... Huokaus.



Nyt yritän pitää suuni kiinni toiveista ja ilmoitella mahdollisista kuumeiluintoiluista vasta loppuvuodesta. Nyt teen töitä nöyränä työläisorjana ja katsotaan mikä on tilanne myöhemmin.



...mutta jos tuo mies yhtäkkiä ehdottaisi että tehtäisiin vaan se neljäs, niin oisin sata lasissa mukana jutussa! :) On se vaan niin miehestä kiinni tämä juttu.