Miten sitä välillä onkin hermona ihan pikkuasioista ja valittaa kaikesta turhasta,
ja sitten toisinaan osaa ajatella isompia kokonaisuuksia ja arvostaa pieniä onnen hetkiä. Hitsi kun toi jälkimmäinen olotila olis vallitsevampi.
Saatan olla nyt raskaana, odottaa kolmatta lasta. Eka ajatus oli paniikki. Mietin tunnissa kaikkea mahollista raha-asioista tulevan lapsen todennäköisesti vaikeaan murrosikään :) Nyt jotenkin jo ajatukset seestinyneet ja paniikki hälvennyt. Tottakai me selvitään ja uusi ihmisen alku on ihme. Elämä kuljettaa ja kaikkea ei voi suunnitella etukäteen. Joku toinen suree kun ei tule raskaaksi ja mitän kai sitten tulen tuosta vain. Mä harjottelen arvostamaan sitä.
Tälläsiä ajatuksia.
Kommentit (3)
Suurena pointtina koen, että aika hyvin oon oppinut huomaamaan mistä asioista hermostun. Siis kova työ karttaa niitä. Mut sitten kun ne hermot menee, niin voi voi... Siinä on loppupäivän tekeminen että saa ne taas kuriin.
i kaikin puolin. Koitan oikeen treenata nyt itteeni, että tosiaan tunnistaisin itessäni (kuten joku vähän siihen suuntaan jo tässä ketjussa mainitsi) sen olotilan, kun alkaa pinnakiristyä ja osaisin vielä siinä hetkessä muuttaa suuntaa. Että jaksaisin taas kerran luovia tilanteen yli. Haastetta kerrakseen, mutt ihmisenä kasvista todellakin samalla.
joka voisi sanasta sanaan kompata sinua! Aloitus voisi olla joka kantilta kirjoittamani. :)
Hyvää jatkoa sinulle ja perheellenne! :)