Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka eivät ole oikeastaan koskaan kiireisiä?
21.08.2015 |
''Kaikki'' aina valittaa, miten on kiirettä ja ei ehdi sitä ja ei ehdi tätä. Minulla on ihan päinvastainen kokemus.
Töissä on tosi harvoin oikeasti kiire, koska mielestäni silloin ei ole kovin kiire jos ehtii kaikki tauot pitämään ja jutustelemaan työkavereiden kanssa. Minulla ei ole lapsia, joten ei ole kotonakaan mikään kiire kuskata niitä harrastuksiin ym. Sosiaalinen elämäni on hiljaista, joten ei ole mitään velvoitteita juosta kavereiden kanssa kahvilla ja salilla joka ilta. Mitään aikataulutettuja harrastuksiakaan ei ole, leivon kun siltä tuntuu, teen käsitöitä samoin fiiliksen mukaan ja lenkkeilen.
Ärsyttää vain vähäsen, että silloin harvoin kun yritän nähdä kavereita, kaikilla on aina älytön kiire ja elämä minuutilleen aikataulutettua. Jonkun illallisen sopimiseen menee kuukausia, koska kaikilla tuntuu olevan muut jutut aina tärkeämpiä.
Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia vai oletteko itse näitä kiire, ei ehdi -tyyppejä?
Kommentit (11)
Ei ole kiire koskaan! Kiire on mielentila, ei mikään ulkoa tuleva pakko.
Ei ollut kiire pikkulapsiaikana, ns. ruuhkavuosina, ei lasten ollessa teinejä. Työssä olen rauhallinen, priorisoin asiat omalla tahdillani.
Nyt olen miehen kanssa kahdestaan ja totisesti EI ole kiire. Mihin sitä kiire olisi? Hautaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä meillä on välillä tosi kiire, mutta vapaalle ei tosiaankaan. Netissä surffailen, tv:tä katselen, ruokaa laitan, lenkitän koiraa. Ei ole kyläpaikkoja missä käydä, ei oikein harrastusta. Lapset jo koululaisia ja omat kaverit ja harrastukset.
Vapaa-ajalla ei ainakaan ole juuri koskaan kiire. Ihmettelen aina kiireisiä ihmisiä, miten heillä riittää ohjelmaa niin paljon..
Töiden kanssa on joskus kiire (tiukat deadlinet, itseään näistä saa syyttää jos on sopinut tekevänsä asian x ajassa y vaikka tietää , että tiukalle menee), mutta silloin teen vain pidempää päivää. Muuten ei ole, ehdin harrastaa ja hoitaa puutarhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Joskus minulla on paljon töitä, mutta ei koskaan kiire.
Kuten yllä joku totesi, niin kyse on korvien välisestä asiasta.
Oikeasti mulla ei ole kiire, mutta tykkään rauhallisesta tahdista ja elämästä, joten kiireeseen vedoten
-saan vältettyä töissä joitain hommia töissä
-saan vältyttyä vessapaperinmyynniltä joka lapsen harrastuspiireissä
-saan välteltyä tiettyjä sukulaisia ja tuttavia, joiden kanssa en vaan oikeasti halua nähdä, mutta en halua katkoa välejäkään
-saan sosiaalista hyväksyntää, kun ehdin hoitaa kaiken: vaativan työn ja lapsiperhearjen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiire on subjektiivinen kokemus. Mun työtön äitini kertoo monesti kuinka on ollut kiireinen päivä, jos on tyyliin käynyt kirjastossa (alle 1km matka) tehnyt ruokaa, tiskannut/siivonnut ruuan jäljet ja vielä jaksanut hiuksetkin pestä...
Ja mun eläkkeellä oleva äiti se vasta kiireinen onkin. On niin tottunut työelämässä stressiin (siis ihan oikeaan, oli ison firman pomo ja teki 12-tuntista työpäivää), että nyt eläkkeelläkin elää siinä samanlaisessa stressitilassa, vaikka elääkin ihan tavallisen aktiivista eläkeläiselämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pitkälti joo. Olen vain osapäivätöissä, tosin siellä saattaa joskus tulla kiire mutta työasiat eivät seuraa kotiin, joten ei ole paha. Viihdyn rauhallisessa elämänrytmissä, joten katson etten sovi liikaa menoja. Mieluummin tapaan läheisiä harvoin ja pidempään kuin lyhyinä pyrähdyksinä. Harrastuksetkin ovat hyvin itsellisiä, joogaa, valokuvausta, käsitöitä, luontoretkeilyä, lukemista, uimista...
Kiire on useimmiten itsetehostusta ja varsinkin töissä huonoa asioiden aikataulutusta ja epäjärjestelmällisyyttä. Tekosyynä usein uskottava muiden mielestä. Antaa aktiivisemman kuvan ihmisestä kuin todellisuus olisi.