Etta olen taynna kaverin imetyshehkutusta. Miten voi olla niin vaikeeta tajuta, etta ma en saa mitaan kikseja imetyksesta, tunne itseani Aiti Maaksi vaan ihan laiskuuttani imetan.

Nyt kun kakkosella on ikää 4,5kk, alan jo surra sitä ettei minulla kohta ole enää vauvaa... :D Tulee näitä hetkiä niin ikävä!



Mutta en tuota sen enempää hehkuttele, paitsi silloin kun tulee asiasta juttua jonkun kanssa joka ymmärtää tunteen. Tiedän että kaikille imetys ei ole mikään autuas kokemus ja jollekin se voi olla jopa kovin arka paikka. Pääasiahan on että lapsi saa ruokaa.

Olosuhteiden pakosta kuopukseni imetys ei onnistunut. Siinä on ollut hyviä puolia. Olen aika vapaa menemään ja tulemaan, kun lapselle kelpaa muutkin hoitajat kuin minä. Iso miinuspuoli on ollutkin se, etten ole saanut samaa symbioosin tunnetta kuin esikoisen kanssa. Surettaa :(

näin se vain on

Pulloruokintahan on helppoa!!

Helppoa se oli kyllä!!! Esikoisen kans oli kyllä semmosta korvikerumbaa ja kaikki jauheet ja maidot kun tetroja en raaskinu ostaa;) Tietty korvikkeis kyl tiesi et muksu saa tarpeeks kaikki vitamiinit jne. Itsellä oli aina stressi syökö nyt oikein tms, kun imetti.