Oletko koskaan miettinyt reaktiotasi,

Miehen siskot suhtautuisivat mutkattomasti, sen tiedän. Mutta omat sisarukseni eivät. Lapseni isovanhemmat taitaisivat nikotella aika pahasti, kuten myös mieheni. MInä varmaan surisin.

Mieheni ei luultavimmin myöskään mitään hirveätä hepulia saisi, saattaisi ehkä minulle asiaa hieman ihmetellä. Sukulaiset ja isovanhemmat kyllä nikottelisivat.

ei homoseksuaalisuus paljoa liikauttaisi, mutta transsukupuolisuus on niin iso ja vaikea asia, että sitä varmaan surisin. Siis ennen kaikkea ympäristön suhtautumista lapseen.

lapsensa normaaliksi ja hyväksytyksi.

voi vaikuttaa.

isovanhemmat eivät varmaankaan olisi kovinkaan ymmärtäväisiä. Tädeistä, sedistä, kummeista osa suhtautuisi hyvin, osalla on aika huonot asenteet.

No ehkä jos isäni tai äitini ilmoittautuisi seksuaalisuudeltaan poikkeavaksi niin siinä olisi sulateltavaa mutta kaikki veljet, siskot, kaverit, miehen sukulaiset - en tiedä reagoisinko edes mitenkään erityisesti.

8 luki että jos joku lähisukulaisista osoittautuisi, olikin kyse omasta lapsesta... En ole miettinyt sitäkään, lapset niin pieniä, mutta en usko että siihenkään kyllä reagoisin erityisesti. Olisin tyytyväinen että uskalsivat kertoa.

nuorten miesten lukuisiin itsemurhiin on ollut homoseksuaalisuus ja se että siitä ei ole uskallettu kertoa. Olisipa hyvä jos tulevaisuudessa tuo syy poistuisi.

Pääasia, että lapsi on onnellinen. Mutta kuvitelkaa, mies oikein suuttui, kun sanoin anopin kuullen, että eihän sitä voi tietää, tuoko poikamme teininä kotiin tyttö- vai poikaystäviä. Ja anoppi ei tosiaankaan ole mitenkään suvaitsematon. Mutta mieheni taitaa olla...



Transsujuttua en ole miettinyt, ei kuulu kokemuspiiriini, en ole osannut ajatella. Eipä se minulle kuuluisi.

Eihän se ole minun asiani mitä lapseni sitten joskus aikuisena sängyssään tekee. Transsukupuolisuus voisi olla vaikeampi, en varmaankaan tietäisi aiheesta tarpeeksi ja joutuisin kovasti kyselemään. Vaikka kyllähän tuo olisi varmaan kuitenkin ihan " selkeää" , ei ihmiset yhdessä yössä löydä itseään. Lasteni tukemiseen oman identiteetin löytämisessä hakisin varmaan apua vaikka Setasta, jos he haluaisivat.



Minun suvulleni varmaankin " kaikki käy" . Mieheni puolelta ongelmia tulisi varmasti hänen veljensä vaimon kovan uskonnollisuuden takia. En tiedä, miten heidän perheensä reagoisi. Voisivat jopa " kieltää" .

Joutuisin häpeämään sukulaisten ja ystävien edessä.

Sitten joku kysyi tuota transseksuaali-juttua, ja se - yllättävää kyllä - pani oikeasti nikottelemaan.



Mutta olen sitä myöhemmin vähän ajatellut, eikä ajatus enää tunnu kamalalta. Useimmat ihmiset tottuisvat aikaa myöten mihin tahansa, varsinkin, kun kyse on omasta rakkaasta lapsesta. Tuntuisi siltä, että naiset ovat tässä suvaitsevampia kuin miehet.

meillä on ollut oikeitakin ongelmia, ei jaksa tuommoisista välittää.



Transseksuaalisuus voisi olla pahempi pähkinä, sehän tarkoittaisi että lapsi on käytännössä ollut onneton koko ikänsä ja on sitä siihen asti kun saa sukupuolensa muutettua oikeaksi. Se olisi aika kamalaa. VIelä kamalampaa on, että tutkimusten valossa monista ei tule onnellisia vielä siinäkään vaiheessa, johtuu se sitten sukupuolen ongelmallisuudesta sinänsä tai kertyneiden traumojen määrästä.

mutta tosiaan transsukupuolisuus olisi aikas iso juttu, ihan jo siksi, että kukapa haluaisi syntyä väärään sukupuoleen? Minusta olisi surullista, jos lapseni olisi joutunut koko lapsuutensa, nuoruutensa ja osan aikuisikäänsäkin elämään väärässä sukupuolessa ja sen jälkeen valitsemaan jatkostaan melko vaikeista ja " huonoista" vaihtoehdoista. Surisin myös sitä, että ympäristön suhtautuminen transsukupuolisuuteen olisi arvatenkin nihkeä.

Eihän se ole omasta valinnasta kiinni, onko homo tai lesbo.

Jos kuitenkin näkisin että hän pärjää hyvin, niin ei tällainen suuntautuminen minua mitenkään haittaisi.

Tiedän, että transsukupuoleinen kokee seksuaalisuutensa toiseksi, kuin mikä on hänen alkuperäinen. Entä jos kasvatetaan ns. sukupuolettomasti? Eli tavallaan silloin seksuaalisuutta ei sidota siihen kroppaan? En tiedä, ymmärsikö kukaan?



Itse ajattelen vaikka fantasioissani itseni usein miehen paikalle ja fantasioin naisista, mutta olen ihan tyytyväinen seksuaalisuuteeni naisena. Olen tosin melko sukupuolineutraali ja vahvasti bi. Ovatko transseksuaalit seksuaalisesti suuntaantuneet vastakkaiseen sukupuoleen vai omaansa? Entä esim. leikkauksen jälkeen. Ovatko he homoja vai heteroita sitten?



Koska kysymykset ovat mielestäni kuitenkin niin " vaikeita" ja monitahoisia, en oikein tiedä mitä aiheesta sanoa. Tyytyväinen kai voi olla itse ja se on tärkeintä. Näin minä äitinä lapsilleni toivon. Kunhan kasvaisivat " ehjiksi" ihan itsenään, olivat sitten mitä vaan.

on syntynyt väärään kehoon. Heissä on sekä hetero- että homoseksuaaleja.

Transseksuaali on just sellainen joka kokee syntyneensä väärän sukupuolen edustajaksi.



Vrt. transvestiitti, joka nauttii seksuaalisesti vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumisesta.