Kävin tänään lenkillä ja kävelin niitä tuttuja polkuja.

Just niitä samoja mitä koirani kanssa niin monet kerran aiemmin. Aurinko paistoi niin kauniisti ja kyllä se kesä on taas tullut. En itkenyt kertaakaan, kuka on ylpee musta? Meinaan se oli ensimmäinen kerta kun pystyin muistelemaan ilman kyyneleitä. Ja kävinpä vielä meidän lempipaikassa metsässä. Suoraan sanottuna ihan paskaahan se oli siellä yksin kävellä ja istuskella.