Olenko huono ystävä jos en kestä katsoa ystäväni jatkuvia vaikeuksia?

Hän on ollut ongelmissa jo vuosia. Huonoja parisuhteita, liikaa tai liian vähän lääkkeitä, alkoholia, sairauksia... ei saa vaan elämästä kiinni ja ajelehtii sitten näiden vähän kiihkeämmin rakastavien miesten nurkissa. Saan sitten aina viikonlopun jälkeen kuulla pitkät pätkät mitä se mies taas teki ja se on kamala mutta ei voi jättää kun käy sääliksi :(

Valitettavasti olen tämän naisen ainoa ystävä. En kuvittelekaan että voisin "pelastaa" hänet, mutta jos otan etäisyyttä niin olen varma että hakeutuu sitten entistä tiiviimmin näihin huonompiin porukoihin. Niin se on nytkin, edes se väkivaltainen mies välittää kun minulla on muitakin kiireitä kun kuunnella ystävää. Mä voin itsekin pahoin tän tilanteen takia. Ystäväni on jo ammattiavun piirissä, mutta silläkään ei ole mitään vaikutusta näköjään. Neuvojani kuuntelee, mutta ei pysty tekemään mitään päätöksiä. On aina miesystävänsä kynnysmatto.

Onko kokemuksia vastaavasta? Meillä oli aikoinaan niin hyviä hetkiä, joiden vuoksi olen halunnut pysyä ystävänä ja auttaa, mutta nyt tämä näyttää olevan loputon suo :(