Lue keskustelun säännöt.
Kulissiliitossa eläviä?
09.06.2015 |
Olen parin viikon aikana tajunnut, että tämä meidän avioliitto taitaa olla kulissiliitto. Filmataan lapsille, naapureille ja sukulaisille, että meillä olisi muka jotain muutakin yhteistä kuin lapset ja asuntolaina. Voi mennä monta vuotta ilman että kosketetaan toisiamme ollenkaan, eikä meillä tulisi asiaa toisillemme, vaikka toinen olisi viikkoja reissussa. Molemmilla on myös kulissit pystyssä suhteessa toiseen: kumpikaan ei kerro ajatuksistaan tai tunteistaan mitään. Vedän aina "kotinaaman" päälle kun tulen kotiin ja mies on paikalla, se tarkoittaa että nielaisen kaikki tunteet tuonne pallean seudulle ja olen vain ihan neutraali. Miehellä on varmaan sama, ei se ainakaan asioistaan puhu tai näytä millään lailla mitään tunteita, hyviä tai huonoja. Puhutaan lapsista, säästä tai töistä, jos jotain ylipäänsä puhutaan. Mies tuijottaa televisiota illasta toiseen, minä puuhaan omiani. Nukutaan eri sängyissä ja mennään ihan eri aikoihin nukkumaan.
Muita?
Kommentit (19)
Säälittää miten jotkut ihmiset heittävät elämänsä hukkaan ja vielä nostavat defenssit päälle (tässä tapauksessa ap perustelee paskaa avioliittoaan lasten takia yhdessä olemisella).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:31"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:28"]
Ala elämään. Siihenhän ei tietenkään tarvita avioeroa. Alat käymään ystävien kanssa ulkona, matkustelet yms. Sitä ei tiedä mitä elämä vielä tuo sulle eteen joko loppuelämäksi tai lyhyemmäksi aikaa...
[/quote]
Olet ihan oikeassa. Toistaiseksi olen kuitenkin vielä kiinni lapsissa niin etten pääse, kun nuorin on vasta ekaluokkalainen, ja mies on sitä mieltä että lapset pitää hoitaa itse. Odottelen siis sitä, että kaikki pärjäävät itsekseen ilman äitiä, ennen kuin alan miettiä, mahtaisiko minulla olla vielä jossain joku kaveri tallessa, jonka kanssa jotain tehdä. Ap
[/quote]
Mä en nyt ymmärrä. Miehen mielestä lapset pitää hoitaa itse? Koululaisethan ovat päivät koulussa, ja iltoina niillä lienee kuitenkin kaksi vanhempaa, niin ettei kummankin tarvitse koko ajan olla paikalla? Jos miehesi on sitä mieltä että lapset pitää hoitaa niiden äidin, eikä isän niinkään, niin siitä mielipiteestä ei ehkä tarvitse hirveästi välittää? Tuollainen asenne puoltaisi kyllä eroa.
Itse olen kokeillut tuota neuvoa, eli vain teen omia asioitani enkä odota niitä avioliitosta saavani. Omalla kohdallani on käynyt (voi olla etten ole tyypillinen tässä, puhun vain omasta puolestani) niin että olen tyytyväisempi elämääni kuin jokunen vuosi sitten kun marttyroin enemmän kotona, mutta avioliitostani olen kyllä todella vieraantunut. Elämme enemmän kämppiksinä kuin koskaan, meillä on vähemmän yhteistä kuin koskaan. Kummallakin oma erillinen elämänsä.
Jonkin aikaa ajattelin että eläisin pitempäänkin näin (silloin ajattelin että kunnes lapseet menevät yläasteelle), mutta nyt on tullut sellainen tunne ettei tässä ole mitään järkeä. Olisi niin paljon parempaa elää omaa elämäänsä itsenäisesti kuin kulissiliitossa ihmisen kanssa joka ei juurikaan osallistu elämääni.
No jopas sulla on asiat ihan viturallaan, ja tollasta jaksat vetää päivästä toiseen? Ei helkutti.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 18:46"]
No jopas sulla on asiat ihan viturallaan, ja tollasta jaksat vetää päivästä toiseen? Ei helkutti.
[/quote]
No on tätä tässä nyt vedetty jo vuosikausia, että ilmeisesti jaksan. Kävin välillä yksin pariterapiassakin pohtimassa sitä, vaadinko kohtuuttomia avioliitolta, vai miksi olen niin onneton toisinaan, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkihan me naiset ollaan välillä onnettomia, en minä ainakaan tunne yhtäkään aina onnellista, ain löytyy jotain valitettavaa. Hmm, sun on pakko jutella ukkos kanssa, hyvä kun rupeat edes miettimään, huomaat etä jotain on tehtävä.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 18:57"]
Kaikkihan me naiset ollaan välillä onnettomia, en minä ainakaan tunne yhtäkään aina onnellista, ain löytyy jotain valitettavaa. Hmm, sun on pakko jutella ukkos kanssa, hyvä kun rupeat edes miettimään, huomaat etä jotain on tehtävä.
[/quote]
Minä nyt vaan en voi tässä liitossa puhua kenenkään muun kanssa kuin itseni kanssa. Puoliso ei kuuntele, tai jos kuuntelee, ei vastaa. Jos vastaa, vastaa yhdellä sanalla. Ja olen minä tätä tosiaan ruvennut miettimään, itse asiassa olen miettinyt vuodesta 2001 asti. Kerran olen tänä aikana puhunut avioerostakin, mutta ei mies halunnut sitäkään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän samanlainen tilanne, mutta ei ole kulisseja toisiamme kohtaan. Tämä tila tullut parisuhteeseen hiljalleen. Noin 2 vuotta tunteeni ovat olleet epävarmoja. Nyt tuntuu, että en rakasta.
No - oletko kuurosokea vai mikä? Mikähän se pitää sua tuossakin liitossa, voisit hullutella ja rakastua ja löytää uuden onnen toisesta uroosta tai voisit olla yksinkin, varmaan tervetullutta vaihtelua tuohon. Elä kun vielä voit, oot jo katellut tuota touhua noin liian pitkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos huomenna kuolisit, voisitko olla tyytyväinen että käytit elämäsi näin?
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:07"]
No - oletko kuurosokea vai mikä? Mikähän se pitää sua tuossakin liitossa, voisit hullutella ja rakastua ja löytää uuden onnen toisesta uroosta tai voisit olla yksinkin, varmaan tervetullutta vaihtelua tuohon. Elä kun vielä voit, oot jo katellut tuota touhua noin liian pitkään..
[/quote]
Lapset ja tottumus, ja sekin ettei meidän suvussa ole kukaan koskaan eronnut. Tuntuu niin hankalalta tehdä sellaista päätöstä. Tai päätöskin on kohtuullisen helppo tehdä, kun olen sen kerran aikaisemminkin tehnyt, mutta toteutus ontuu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se pariterapeutti sanoi asiasta? Oliko sitä mieltä että sinun odotuksesi avioliittoa kohtaan ovat liian suuret, ja että sinulla on oikeastaan ihan hyvin?
Minä olen tavallaan samassa tilanteessa, paitsi etten kutsuisi tätä niinkään kulissiksi (jolla esitetään jotain ulkopuolelle) vaan lapsiperhe-elämän takia yhdessä olemiseksi. Meille kummallekin lapset ovat tosi tärkeät, ja olemme parhaimmillamme silloin kun olemme lasten kanssa. En ole vuosiin rakastanut miestäni, hän väittää rakastavansa minua mutta ei tosiaankaan käyttäydy niin kuin rakastaisi (tuo kuulosti tutulta ettei kuuntele, tai jos kuuntelee niin ei vastaa).
Nyt olen ajatellut vihdoin lähteä, tätä on kestänyt niin kauan että lapsetkin ovat jo ehtineet kohtuullisen hyvään vaiheeseen (koululaisia). Jos odotukseni avioliittoa kohtaan ovat olleet epärealistiset niin okei, sitten en enää halua olla naimisissa.
Kuulostaa hyvinkin tutulta ilman kolmansia osapuolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:15"]
Mitä se pariterapeutti sanoi asiasta? Oliko sitä mieltä että sinun odotuksesi avioliittoa kohtaan ovat liian suuret, ja että sinulla on oikeastaan ihan hyvin?
[/quote]
Ei, kyllä terapeutti puhui vaillejäämisestä. Mielestäni se oli hyvä sana. Tässä avioliitossa jään vaille asioita. (Se on sitten toinen kysymys, haittaako se. Tarvitseeko aina saada kaikkea, mitä haluaa? Jos itse kärsin, mitä se loppujen lopuksi haittaa koko maapallon tai Suomen tai tämän kaupungin tai meidän perheen mittakaavassa?) Sinulla oli hyvä kommentti, tunnistin meidän avioliiton piirteitä siitä. Ap
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:10"]
Jos huomenna kuolisit, voisitko olla tyytyväinen että käytit elämäsi näin?
[/quote]
Kyllä ja ei. Koen, että olen onnistunut todella hyvin äitinä ja olen onnistunut kasvattamaan heistä tasapainoisia ihmisiä. Osansa asiassa on varmaan tehnyt sekin, että he ovat saaneet elää sekä äidin että isän kanssa. Oma kokemukseni rakkaudettomuudesta kyllä kalvaa, kyllä minä sitä kaipaisin. Ap
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:13"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:07"]
No - oletko kuurosokea vai mikä? Mikähän se pitää sua tuossakin liitossa, voisit hullutella ja rakastua ja löytää uuden onnen toisesta uroosta tai voisit olla yksinkin, varmaan tervetullutta vaihtelua tuohon. Elä kun vielä voit, oot jo katellut tuota touhua noin liian pitkään..
[/quote]
Lapset ja tottumus, ja sekin ettei meidän suvussa ole kukaan koskaan eronnut. Tuntuu niin hankalalta tehdä sellaista päätöstä. Tai päätöskin on kohtuullisen helppo tehdä, kun olen sen kerran aikaisemminkin tehnyt, mutta toteutus ontuu. Ap
[/quote]
Olet siis jo kerran eronnut nykyisestä vai jostain eksästä? Se, että suvussa ei erota, kuulostaa omissa korvissasikin naurettavalta. Tämä on sinun elämäsi, sinun. Ei sinun tarvitse sitä sukulaisille selvittää. lapset ja tottumus. Jos jäät tuohon samaan, valitat aina vain, jos lähdet, saatat kiittää itseäsi. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:13"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:07"]
No - oletko kuurosokea vai mikä? Mikähän se pitää sua tuossakin liitossa, voisit hullutella ja rakastua ja löytää uuden onnen toisesta uroosta tai voisit olla yksinkin, varmaan tervetullutta vaihtelua tuohon. Elä kun vielä voit, oot jo katellut tuota touhua noin liian pitkään..
[/quote]
Lapset ja tottumus, ja sekin ettei meidän suvussa ole kukaan koskaan eronnut. Tuntuu niin hankalalta tehdä sellaista päätöstä. Tai päätöskin on kohtuullisen helppo tehdä, kun olen sen kerran aikaisemminkin tehnyt, mutta toteutus ontuu. Ap
[/quote]
Olet siis jo kerran eronnut nykyisestä vai jostain eksästä? Se, että suvussa ei erota, kuulostaa omissa korvissasikin naurettavalta. Tämä on sinun elämäsi, sinun. Ei sinun tarvitse sitä sukulaisille selvittää. lapset ja tottumus. Jos jäät tuohon samaan, valitat aina vain, jos lähdet, saatat kiittää itseäsi. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
[/quote]
Nyksästä olisin kerran eronnut, mutta mies ei asialle lämmennyt. Hakemuskin laitettiin sisään, mutta toteutus tosiaan ontui sen verran, että toista vaihetta ei hoidettu. Suhteessa ehkä tapahtui inasen positiivista liikahdusta siinä välissä. Ja joo, valitan aina vaan jos en eroa, olen minä täällä valittanut koko tämän vuosituhannen jo. Välillä Kaksplussalla ja sitten taas täällä. Ap
Ala elämään. Siihenhän ei tietenkään tarvita avioeroa. Alat käymään ystävien kanssa ulkona, matkustelet yms. Sitä ei tiedä mitä elämä vielä tuo sulle eteen joko loppuelämäksi tai lyhyemmäksi aikaa...
[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 19:28"]
Ala elämään. Siihenhän ei tietenkään tarvita avioeroa. Alat käymään ystävien kanssa ulkona, matkustelet yms. Sitä ei tiedä mitä elämä vielä tuo sulle eteen joko loppuelämäksi tai lyhyemmäksi aikaa...
[/quote]
Olet ihan oikeassa. Toistaiseksi olen kuitenkin vielä kiinni lapsissa niin etten pääse, kun nuorin on vasta ekaluokkalainen, ja mies on sitä mieltä että lapset pitää hoitaa itse. Odottelen siis sitä, että kaikki pärjäävät itsekseen ilman äitiä, ennen kuin alan miettiä, mahtaisiko minulla olla vielä jossain joku kaveri tallessa, jonka kanssa jotain tehdä. Ap