Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en enää välitä mistään, mut en ole masentunut
02.06.2015 |
En siivota kotia, en pestä pyykkiä, en olla lasten kanssa, en hoitaa heitä, en pukea, en pestä... Ei huvita mikään mitä naiset normaalisti tekee. Enkä mä tee noita koska mua ei kiinnosta, eikä huvita! Mies tekee. Masennun heti, ja raivostun, jos mun pitää. Töissä jaksan käydä ja olla koneella, mut siinä se suunnileen sitten onkin. Ne asiat ei masenna, jotka ei liity kotiin tai lapsiin.
Olen vain itsekin (itsestäni) että voiko tosiaan olla näin?
Kommentit (16)
Ap, onko tapahtunut jotain, josta tilanne voisi johtua?
Millaista apua toivoisit itsellesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei toikaan kauheen hyvalta kuulosta "ei kiinnosta olla lasten kanssa" ja hyva jos miehes hoitaa kodin mutta molempien tehtava se on silti lapsista huolehtia. Mita mielta miehes on?
Mulla on ollut sama viimeiset 10 vuotta. Luojan kiitos ei ole lapsia. En ole syrjäytynyt tms... Mulla ei oo oikeastaan koskaan kivaa. Aina on sama EVVK olo. En myöskään jaksa lähteä lomalle tms. vaikka kaikki kulut katettaisiin puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No toihan on ihan tavallista miehille. Mitä jos sä ootkin mies?
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 22:36"]
Ap, onko tapahtunut jotain, josta tilanne voisi johtua?
Millaista apua toivoisit itsellesi?
[/quote]
No on, joo.
Millaista apua toivoisin, ehkä hyväksyntää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 22:45"]
No ei toikaan kauheen hyvalta kuulosta "ei kiinnosta olla lasten kanssa" ja hyva jos miehes hoitaa kodin mutta molempien tehtava se on silti lapsista huolehtia. Mita mielta miehes on?
[/quote]
Mies sanoi että mun pitää saada tehdä sitä mitä mä haluan, mutta siinä on just se ristiriita, että koen, että se on huono heille, siis perheelle. Tänäänkin miehen piti siivota, kun huomenna meille tulee eskarintäti kylään, mutta ei ollut siivonnut. Mitä mä tein? Tulin yöksi hotelliin. Tiesin, etten mäkään siivoais kotona enkä halunnut mennä sinne suremaan tilannetta.
ap
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 22:45"]
Oletko ennen ollut kiinnostunut?
[/quote]
En, mutta olen kokenut ne asiat velvollisuuksikseni, tuntui ne nyt pahalle tai hyvälle. Eli pahalle. Mutta pahalle tuntuminen lisääntyi lasten tultua. Koitan olla hyvä äiti miehenkin ja tietenkin lasten mieliksi, mutta en osaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa erota. Ei se sun lapsista johdu, ettet muka halua tehdä niiden kanssa mitään. Kyllä sä oikeasti haluaisit. Tarvitset kodin, jossa saat itse päättää elämästäsi. Löydät vielä suunnan elämääsi. Sun ja miehen suhteessa on jotain sellasta, mikä vie motivaation sulta tehdä mitään teidän yhteisen elämän eteen.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 22:55"]
Mulla on ollut sama viimeiset 10 vuotta. Luojan kiitos ei ole lapsia. En ole syrjäytynyt tms... Mulla ei oo oikeastaan koskaan kivaa. Aina on sama EVVK olo. En myöskään jaksa lähteä lomalle tms. vaikka kaikki kulut katettaisiin puolestani.
[/quote]
Joo ei mullakaan ole koskaan kivaa. Esim. täällä hotellilla vois vaikka käydä jossain, mutta en uskalla, oon vaan huoneessani, eikä tää nyt ole sen kivempaa, kuin kotonakaan, mutta ainakin olen rauhassa ja yksin. Olisi kauhean kivaa viettää iltaa ihan kenen kanssa vaan, mutta kun olen perheellinen, niin huono idea. Enkä mä tuolta tietty seuraa löytäisikään. Kauheita ajatuksia, mä haluaisin rakastaa mun miestä kyllä, mutta ei se ainakaan näin onnistu. Mies hoitaa lapsia ihan liikaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 22:57"]
Oletko usein avlla?
[/quote]
Liian paljon!
ap
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 22:57"]
No toihan on ihan tavallista miehille. Mitä jos sä ootkin mies?
[/quote]
Niinpä. Siltä se ihan tuntuu. Vaikka olen kuitenkin nainen. Sellainen vain, joka ei ole henkisesti pärjännyt yksi. Siis osaan olla yksin, mutta tuntuu hylätyltä, jos mulla ei ole ketään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 23:19"]
Kannattaa erota. Ei se sun lapsista johdu, ettet muka halua tehdä niiden kanssa mitään. Kyllä sä oikeasti haluaisit. Tarvitset kodin, jossa saat itse päättää elämästäsi. Löydät vielä suunnan elämääsi. Sun ja miehen suhteessa on jotain sellasta, mikä vie motivaation sulta tehdä mitään teidän yhteisen elämän eteen.
[/quote]
Niin, tiedän tämän, että tekisin lasten kanssa, joo. Olen vain itse eroperheestä. Mulla ei ollut koskaan molemmat vanhemmat yhdessä. He erosivat kun olin pieni. Äitini haukkui isääni, joka sai pullat rusinasta -vanhemmuuden. Halusi, etten arvosta sellaista. Ei halunnut itse arvostaa isäni osuutta, ei mitään. Mä oon sit kuin isäni, tyhmä äiti, jolle arki on liikaa. Miten mun lapset vois mua kunnioittaa ja arvostaa?
ap
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 23:19"]
Sun ja miehen suhteessa on jotain sellasta, mikä vie motivaation sulta tehdä mitään teidän yhteisen elämän eteen.
[/quote]
Tätä mäkin pelkään, että näin se just on. Voin hiukan paremmin yksin, vaikkei miehessäni ole mitään syytä, ei vikaa. Siksikin ero ajatuksena tuntuu hirveälle, siis ei-oikeudenmukaiselle miestä kohtaan. Tai vaikeuksien voittamista kohtaan, siis niiden voittamisen yrittämistä kohtaan. Mutta tää mun tunne siitä, ettei kotona ole mulle mitään, vain pehenee kuukausi toisensa jälkeen. Kaadan miehen niskaan mun pahaa oloani. Se sattuu, vaikka helpottaa - muka.
Ja sit on se, etten ehkä vieläkään osaa hyväksyä että mä olisin ilman kumppania. Koska en mielestäni ansaitse uuttakaan, koska olisin petturi, kun en pysyisi mieheni rinnalla. Vaikkei se nyt minusta johdukaan, vaan mun ongelmista, mutta kuitenkin. Ei mun mieskään syyllinen niihin mun ongelmiin ole ja haluaisiko hän sitten katsella mulla uutta kaveria tai mun lapset. Enpä usko.
ap
Alue: Aihe vapaa
Ahdistusta, uupumista ja stressiä?