Kannattiko ero? Kokemuksia

Kannatti joo. Säilyi henki. Ukko sen sijaan kuoli sittemmin. Voisin sanoa, että sain elämänsisältöä huomattavsti enemmän kuin ruumisarkussa.

Ei kannattanut.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 11:57"]Ei kannattanut.
[/quote]

Miksi? Ap

Kannatti
Oma elämä ja valinnat sallittu nyt

Olisi kiva kuulla enemmän kokemuksia, olen voinut huonosti tässä suhteessa jo pitkään, mutta jännittää miten jatkossa pärjää. Ap

Kannatti. En ollut edes tajunnut miten huonosti voin väärän miehen kanssa. Olen iloisempi ja onnellisempi, vaikka olen nyt yksin. Laihduin yli 10 kiloa. Löysin itsestäni uutta virtaa ja jaksan paljon enemmän. Töissäkin positiivinen muutos huomattu ja olen edennyt paremmin kuin osannut unelmoida. Yh:n arki ei ole ollutkaan kauheaa kuten pelkäsin, elämä lasten kanssa on ollut tosi mukavaa ja rauhallista. Harmittaa että tuhlasin niin monta vuotta jahkailuun ja jäin huonoon liittoon.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 12:22"]Kannatti. En ollut edes tajunnut miten huonosti voin väärän miehen kanssa. Olen iloisempi ja onnellisempi, vaikka olen nyt yksin. Laihduin yli 10 kiloa. Löysin itsestäni uutta virtaa ja jaksan paljon enemmän. Töissäkin positiivinen muutos huomattu ja olen edennyt paremmin kuin osannut unelmoida. Yh:n arki ei ole ollutkaan kauheaa kuten pelkäsin, elämä lasten kanssa on ollut tosi mukavaa ja rauhallista. Harmittaa että tuhlasin niin monta vuotta jahkailuun ja jäin huonoon liittoon.
[/quote]

Kiva kuulla! Minulla ei ole vielä lapsia niin siinä mielessä nyt varmasti kannattaisi lähteä kun se vielä on "helpompaa". Ap

Jos ei lapsia, turha edes pohtia jäämistä! Kamat kassiin ja adios!

Unelmia kohti!

Kannatti!

Ei enää väkivaltaa, kännisen äijän örvellystä, ei riitelyä eikä pelkoa.

Nautin ihan pienistäkin asioista, kuten siitä että joku ei minulle naputa kun katson lempiohjelmaani. Minulla jää nykyään rahaa itseenikin ja on ihanaa sisustaa kotia mieleiseksi.

Rehellisesti, ei kannattanut. Erosta on nyt kulunut jotain 4 vuotta ja vieläkin kaipaan häntä välillä.. Hän oli se Elämäni Suuri Rakkaus, mitä en ikävä kyllä nähnyt silloin. Olen nyt kihloissa toisen miehen kanssa, suunnittelemme häitä ym.. mutta aika-ajoin sisälläni hiipii suuri kaipuu siitä rakkaudesta mitä silloin koin edellisen kanssa ja sitä kaipuuta ei nykyinen mies voi korvata vaikka rakas minulle onkin.

Kannatti. Väliaikaisesti talous romahti mutta tilalle tuli vapaus.

Kannatti. Mies ei ollut paha, mutta en ollut onnellinen eikä meillä ollut yhteisiä tulevaisuuden kuvia. Oltiin pikemminkin vain totuttu olemaan yhdessä nuoresta pitäen, jämähdetty paikoillemme. Pitkän harkinnan jälkeen päätin että tämä on nyt nähty, minä haluan muutakin. Nyt sen sijaan on uusi mies ja lapsia ja tulevaisuus näyttää enemmän omaltani.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 19:54"]

Kannatti. Mies ei ollut paha, mutta en ollut onnellinen eikä meillä ollut yhteisiä tulevaisuuden kuvia. Oltiin pikemminkin vain totuttu olemaan yhdessä nuoresta pitäen, jämähdetty paikoillemme. Pitkän harkinnan jälkeen päätin että tämä on nyt nähty, minä haluan muutakin. Nyt sen sijaan on uusi mies ja lapsia ja tulevaisuus näyttää enemmän omaltani.

[/quote]

Mulla aivan sama! 13 vuotta elämstä meni "hukkaan", sitten riuhtaisin itseni siitä irti, vaikka epäröin minäkin. Uusi elämä on ihana!

Kannatti. Mies oli väkivaltainen joten ei varmaan kaipaa sen kummempia perusteluja.

Kannatti todella!
Joka päivä tulee eteen asioita joista olen onnellinen. Tänään se että saan katsoa rauhassa jääkiekkoa.
Isompia asioita, että on rahaa, saa nukkua rauhassa, ei tarvi pelätä mitään, kotitöistä ei tule riitaa, arki on helppoa ja mukavaa...
Erosta pari vuotta, ja tänä keväänä yksi lapsista kysyi, että eihän iskä vaan muuta tänne.
Terveisin alkoholistin ex

Ap. Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, että ihminen ei halua edes itselleen myöntää tehneensä virhevalintoja silloin, kun on kyse isoista elämänvalinnoista. Esimerkiksi aniharva myöntää katuvansa vaikkapa lasten hankkimista tai juuri avioeroa. 

Ja nyt tarkoitan siis valintoja, jotka ovat käytännössä peruuttamattomia. Alanvalinta, työpaikan tai asuinpaikan valinta ovat sellaisia, että niitä voi katua ja vaihtaakin, mutta lapsista on paha päästä eroon ja avioeroakaan voi olla vaikea perua, jos se siippa on jo toisella kierroksella.

On siten aika varmaa, että tällaiseen ketjuun ei tule kamalasti avioeroa katuvien kommentteja. Varsinkaan, kun kysymyksen muotoilusi on sellainen, että kysyt siltä, joka itse on halunnut erota.

Jos taas kysytään vaikkapa jätetyltä osapuolelta, kommentit voisivat olla tyystin toisenlaisia.

Ja voi olla, että osa myös alitajuisesti kieltäytyy myöntämästä edes itselleen mitenkään kaipaavansa entiseen. 

Itselläni on sisar, joka on minua vaik pari vuotta vanhempi. Olemme hyvin läheisiä. Sisar erosi miehestään 20 vuoden liiton jälkeen. Lapset olivat varhaisteinejä ja teinejä. Kyllä se oli rankka prosessi, jota sisko aina vieläkin herkkänä hetkenä itkee. Toisaalta ajoittain taas saattaa sanoa, että olipa hyvä, että pääsi siitä paskiaisesta eroon. Ei, miehessä ei ollut isompaa vikaa, vaan ero oli klassinen "ollaan kasvettu erilleen". Hän voisi siten yhtenä päivänä kirjoitta tähän ketjuun katuvansa avioeroa, toisena taas uhota, että oli paras mahdollinen ratkaisu. 

Mitään ehdotonta varmuutta tai pelkäsrään hyvää tai pahaa ratkaisua harvoin on olemassakaan. Eroat, jos sen hyödyt painavat vaakakupissa enemmän kuin haitat. Silti voi olla, että jos rehellisesti osaat myöhemmin puntaroida asiaa, haittojen määrä VOI olla kasvanut hyötyjä isommaksi. Tai sitten ei. Semmoista se on elämässä, että varma et voi mistään olla loppuelon ajaksi.

Rohkeutta tehdä valintoja siitä huolimatta - tai ehkä juuri sen ansiosta. Kun tajuat, että saatat joka tapauksessa mhöhemmin katu, päätätä niin tai näin, ehkä et edes kuvittelemaan löytäväsi täydellistä ratkaisua, kunhan "riittävästi harkitset".

Ei huonossa suhteessa kannata olla...

Kannatti, mies oli väkivaltainen alkoholisti.

Joi, nyt mulla on mies, jolla on samat tavoitteet