Suurimpia haasteita sijaislasten kanssa?
Minkälaisia ne perheisiin sijoitetut lapset ovat? Millaisia traumoja, mitä oireita niistä tulee, onko toiveita parantumisesta, paljonko lapsilla terapioita tms, mitä niissä tehdään, auttaako, minkälaisia on tapaamiset biologisen perheen kanssa, missä ne tapahtuu, millaiset suhteet biologiseen sukuun, yrittävätkö hankaloittaa lapsen perheessä elämistä?
Ja kaikkea muutakin voi kertoa. Hyviäkin asioita tahtoisin kuulla. Sopivan anonyymisti, sekoitelkaa tapauksia tai muuntakaa totuutta.
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:31"]
Lähdetäänpä siitä, että ei ole sijaislapsia. Mahdolliset traumat ynnämuut ovat tietenkin ihan yksilöllisiä. Ei voi sanoa mitään yleistä.
[/quote]
Joo, aika näppärästi lyhensin, kun ajattelin sijoitettuja lapsia. Korjaan: Sijaisvanhempien suurimpia haasteita lastensa kanssa? Ap
-biovanhemmat, se ettet voi välttämättä luottaa heihin ( aiheuttavat sillä tietenkin myös pettymyksiä lapsille sillä tottakai biovanhempi on lapselle rakas). Vanhemmat voivat olla myös ihan todellinen uhka sijaisvanhemmalle.
-käytöksessä usein näkyvät traumat. Ja voivat olla vuosikausien ongelmia.
-lapsen voi olla mahdotonta jäädä kenenkään muun hoiviin.
-sijaisvsnhemmalla pitää olla hirvittävästi voimaa vielä lapsen ongelmien keskellä olla osa aputahojen verkostoa.
Olen nähnyt sijaisvanhempia joilla on jo oma jaksaminen järkkynyt kovasti.
Kuten sanottu, se riippuu niin tapauksesta.
Jos mietin yhtä, niin viikoittainen terapia ollut monta vuotta, hankaluuksia koulussa, taantumista ja pelkoja kun on puhunut isän kanssa puhelimessa, tyyppi ihan ok, mutta sijaisvanhemmalla menee älyttömästi aikaa kaikkeen paperisotaan, kaiken sen käyttäytymisen haasteen lisäksi.
Voi olla myöskin niin, että ei ole ongelmia sen kummemmin, kuin ihan oman biolapsenkaan kanssa. Näin on meillä. Lapsella on kyllä erityistarpeita, mutta ne eivät riipu mitenkään siitä, että hänet on huostaanotettu.
Lähdetäänpä siitä, että ei ole sijaislapsia. Mahdolliset traumat ynnämuut ovat tietenkin ihan yksilöllisiä. Ei voi sanoa mitään yleistä.