Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
saako oman vauvan itkuun mennä hermot?
29.06.2015 |
Tuli tosi paha mieli, kun nukutin tunnin huutavaa vauvaa, ja huomasin, että alkoi mennä jo hermot, kun ei rauhoittunut millään :( Siinä sitten yrittää pusutella, silitellä ja rahoitella sitä pientä, vaikka oikeasti tekisi mieli jättää vauva siihen ja lähteä ulos hiljaisuuteen. Tai tekisi ja tekisi. Tiedän, etten koskaan oikeasti jättäisi itkevää vauvaa yksin edes pariksi minuutiksi. Onko tällaiset ajatukset silti "luvallisia", ettei joka hetki sitä vauvaa oikeasti jaksaisi? En koskaan "uskaltaisi" sanoa miehellenikään esim, että "voitko sitä tulla jatkamaan tätä nukutusta, koska minulla menee hermot", koska minähän se olin, joka sen lapsen ensisijaisesti halusi. Siksi varmaan tuntuukin, että kaikki negatiiviset tunteet pitää väkisin sysätä syrjään :( Vauva on yleensä tosi helppo ja kaikin puolin aivan ihana, mutta tämä oli toinen kerta, kun huomasin, että tuollaiseen pitkään itkuun meni vähän hermot. Tulee siinä hetkessä aika iso itseinho, joten jos jollain samanlaisia kokemuksia niin niistä mielelläni kuulisin!
Kommentit (28)
Ensinnäkin, jos tuntuu että hermo menee,niin laita vauva vaikka sänkyynsä ja mene itse esim parvekkeelle rauhottumaan. Vauva ei kuole jos joutuu hetken olemaan yksin. Vauva voi saada vammoja jos menetät hermosi ja vaikka ravistat vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Sano seuraavan kerran miehelle että nukuttaa vauvan. Kuuluu se lapsen hoito yhtä paljon isällekin.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:52"]
Ensinnäkin, jos tuntuu että hermo menee,niin laita vauva vaikka sänkyynsä ja mene itse esim parvekkeelle rauhottumaan. Vauva ei kuole jos joutuu hetken olemaan yksin. Vauva voi saada vammoja jos menetät hermosi ja vaikka ravistat vauvaa.
[/quote]
Ei minulla sentään noin pahasti ne hermot mene! Tulee siis vain sellainen olo, että "ei hel***i kun voisi nyt vaan lähteä vaikka illaksi pois kotoa ja jättää nämä vauvanhoitohommat hetkeksi puolisolle". Mutta silti en oikeasti pystyisi jättämään vauvaani ainakaan vielä kenenkään muun hoitoon. Vauva on pian 4kk. Hermojen menetys on siis omassa päässäni vain, en usko että vauva huomaa ahdistustani, kun häntä kuitenkin yritän rauhoittaa. Pystyn siis jopa laulamaan rauhoittavasti samalla, kun päässäni olen hermostunut.
Ei sellaista vanhempaa olekaan, joka ei ikinä hermostuisi. Hermostuminen tunteena on kuitenkin eri asia kuin se, että käyttäytyy esim. väkivaltaisesti.
Ovat aivan normaaleja ajatuksia ja tuntemuksia. Äiti on edelleen hahmona ihanteellisen täydellinen, ehdottoman rakastava ja hoivaava, superihminen. Tosi elämässä äiditkin ovat kuolevaisia ihmisiä, väsyviä, virheellisiä ja tuntevia otuksia. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat ap olla todella nuori? Tottakai tuo on ihan normaalia, ja kyllä se vauvan hoito kuuluu isällekin, jos on lapsen hankintaan suostunut.
Koliikkivauvan yh-äitinä tuo oli todella tuttu tunne. Itsekin mietin samaa, monesti teki mieli vain lähteä ja jättää vauva huutamaan, kun joskus niitä iltaitkuja kesti monta tuntia. Mutta ajattelin, että niin kauan kuin oma turhautumiseni ei näy ulospäin vauvalle, se on ihan luvallista ja luonnollista. Koskaan en hermostumut niin, että vauvalle sitä näytin, mutta raskasta se oli, kun ei ollut ketään, joka olisi ollut apuna. Sinuna puhuisin asiasta miehen kanssa, yhdessä se lapsi on hankittu, vaikka sinä sitä ehkä ensisijaisesti halusit. Sinulla on mies, niin anna hänen välillä hoitaa huutavaa lasta sen aikaa, että kokoat itsesi. Sen jälkeen jaksat sinäkin paremmin jatkaa huutavan lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:56"]
Taidat ap olla todella nuori? Tottakai tuo on ihan normaalia, ja kyllä se vauvan hoito kuuluu isällekin, jos on lapsen hankintaan suostunut.
[/quote]
3-kymppinen, eli en tiedä sitten lasketaanko vielä kovin nuoreksi..
No eihän sulla sitten edes pahasti mene hermot :) Ihan normaalia tuo on. Itse väsyneimpinä vauvavuosinani jouduin monesti lähtemään "jäähylle" ulos ja jättämään huutavan vauvan pinnasänkyyn. Muutama minuutti pihalla kävelyä ja sitten takasin hoitamaan. Siinä vaiheessa kun tekee mieli heittää seinään nii pitää mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla meni myös, juuri tuollain kun sinulla. Samalla tavalla kärsin huonoa omaatuntoa.
Olin useimmiten ulospäin rauhallinen ja päässä kirosin, tosin tuli väsyneenä tiuskittua vauvallekin.
Valitettavasti vauva aistii kehosi jännitteet, mutta eihän sille mitään voi.
Tuo 4kk on useimmilla hankala aika, ensimmäinen ns eroahdistuskausi.
Tutustu vauvan psyykkiseen kehitykseen se helpottaa
Mulla oli illalla täysin sama tilanne. Kyllä saa mennä hermot kunhan siitä ei aiheudu haittaa vauvalle. Oli kyllä just niinkuin mun suusta toi teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:47"]
Tuli tosi paha mieli, kun nukutin tunnin huutavaa vauvaa, ja huomasin, että alkoi mennä jo hermot,
[/quote]
Ohis, mutta eikö tuossa vaiheessa kannattaisi keksiä jotain muita keinoja. Oletko testannut esimerkiksi kantoliinaa?
Niin ja tottakai on ihan normaalia, että pinna kiristyy tuollaisessa tilanteessa, mutta jos kerran osaat hallita tilanteen ja ei ole mitään aikomusta vahingoittaa lasta, niin homma on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai se on normaalia, mulla helpottaa mahtava mies jonka kanssa voi läpsystä vaihtaa syliä ja käydä tasaamassa verenpaineensa pihalla. Ensimmäiset 3kk meillä huudettiin koliikkia 4-8h illassa. Nyt tehään sitten hampaita :D Ei koskaan oo tullut edes mieleen että satuttaisin vauvaa, mutta välillä on tullut mieleen että muutan timbuktuun :D
Miksi sitä huutavaa vauvaa pitää nukuttaa tunnin???
Ja tottakai on ok hermostua välillä.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:56"]
Taidat ap olla todella nuori? Tottakai tuo on ihan normaalia, ja kyllä se vauvan hoito kuuluu isällekin, jos on lapsen hankintaan suostunut.
[/quote]
3-kymppinen, eli en tiedä sitten lasketaanko vielä kovin nuoreksi..
[/quote]
Ja vielä tuossa iässä kuvittelet että äidit ovat jotain pyhimyksiä? Mistä ihmeestä moinen on tullut päähäsi?
Muista aina se, miten paljon enemmän turhautunut vauva varmasti on kun ei voi puhuen kortoa, mistä kiikastaa. Tää auttaa jaksamaan. Muista juoda paljon vettä ja ulkoilla illalla vauvan kanssa.
Vesituoppi 0,5l huiviin ja huomaat että olet paljon rauhallisempi.
Tunnin?! :'D huh huh, jos nyt laitan vähä mittasuhteita: meidän lapsi oli helvetin hyvällä tuulella, jos se huus vaan tunnin.
Semmonen 10 tuntia putkeen puolestaan sai otsasuonen pullottamaan ja ajatuksissa kävi vaikka ja mitä miten sen itkun sais loppumaan. Vaikka tunnin huuto onkin ikävää, niin mulla ei oo muuta vinkkiä ku koita kestää ja laita korvatulpat ja mieti et sun lapses ei todellakaan oo pahimmasta päästä.
Miksi et syötä vauvaa? Se nukahtaa sen jälkeen tyytyväisenä.
Alue: Aihe vapaa
Ihan sallittua se on. Sinä olet vain ihminen, kuten lapsesikin. Välillä toiset ihmiset käyvät hermoille, vaikka kuuluisivatkin omaan perheeseen.