Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä" avautui, ja minua itkettää nyt
13.05.2015 |
En ole mielestäni ansainnut tällaista, ja tämä on minulle elämässä jo kolmas kerta kun ihminen jota olen pitänyt ystävänä avautuukin minulle ja käy ilmi, että hän ei minusta niin mukavasti ajattelekaan. Minun elämäni ei ole ollut helppo, ja olen taistellut masennusta vastaan ja elänyt sen kanssa lapsesta lähtien. Minulla on alkoholistiäiti joka oli paitsi väkivaltainen, myös hyvä pahoinpitelemään henkisesti. Teini-ikäni vietin lähes tulkoon yksin asuen, kun isä löysi uuden vaimon joka ei minua sietänyt silmissään. Olin myös kiusattu, ja kärsin jo silloin vakavista pelkotiloista.
Tähän päivään mennessä (olen nyt vähän päälle kolmekymmentä) olen kuitenkin saanut aviomiehen ja lapsia, olen matkustanut, olen miehen kanssa rakentanut talon, ja nyt olen vihdoin ja viimein terapian avulla niin ehjä että olen uskaltautunut opiskelemaan. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ja mieheni on keskituloinen. Mistä ystäväni sitten avautui?
No siitä, että kun minulla on kaikkea enkä ansaitse sitä. Että minulla on kamera jolla kuvata hyviä kuvia (hän on käynyt ns. luovan alan koulun muttei koskaan tehnyt sen alan töitä), että minulla on rahaa ja voin matkustaa, että voin ostaa mitä vain (no en voi) miettimättä asiaa sen kummemmin. Hänen mielestään en edes tajua, miten onnekas olen ja että se on väärin ja että hän on kyllästynyt katselemaan minua.
En oikeasti ihmiset jaksa enää. Joka päivä mietin, että miten olenkin tähän asti tullut ja miten pelkään tämän kaiken menettäväni. En ole ylpeä ihminen, enkä hiero mitään matkoja kenenkään naamalle. En vain oikeasti enää ymmärrä, miksi ihmiset eivät siedä minua :( Nytkin itken, en käsitä miten aina käy näin.
Kommentit (80)
Noniin, vähän ensin sääliä kerätään ja sitten todennäkösesti kaunistellaan totuutta.hyvä että saat av-mammoilta sääliä, kun sitä ei kaverit jaksa antaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 16:07"]
--
Uskomaton palapeli, mikä olisi sitten se kultainen keskitie? Hyväksyä sairauden, joo sen voi tehdä. Mikä on oikea lähestymistapa? Antaa masentuneen olla hankala? Kuinka pitkää pitää kestää? Jos masennus on krooninen tila ja lääkkeet ja terapiat ei auta, toinen vaan vetää muita alas. Itse juuri taistelen tämän kysymyksen kanssa, koska en todellakaan enää jaksa. Minua pelottaa puhelin soitto koska sieltä tulee vaan valitusta. Ja joo, minulla on omat ongelmat jota ystäväi ei jaksa kuunella koska hän on masentunut. Mikä on minun velovollisuus tässä asiassa? Kuinka kauan minun pitää tätä kestää. (nyt 5 v)
Tähän haluaisin jonkun masentuneen vastaamaan. jotta oikeasti tietäisin mitä minun pitäisi tehdä?
[/quote]
No, entinen masentunut, mutta myös masentuneen tuki vastaa. Ei sinun tarvitse olla tuki ja turva 24/7 masentuneelle. Kyllä se pääasiallinen apu pitää tulla terveydenhoidon taholta (toki se on todella ongelmallista, että apu voi tänä päivänä olla masentuneelle kiven takana. Mutta olkoon se toinen keskustelu). Ja jos et suoranaisesti etääntyä halua (tai vaikkapa ettet vastaa puheluihin tietyn kellonajan jälkeen tai vastaat tai soitat takaisin silloin, kun sinulla on aikaa tai jaksamista/rajoitat tapaamisia), niin voithan ihan sanoa, että jaksamisesi murheille on rajallinen, tai sopia, että pyritte pitämään tapaamisenne kevyinä ja vaikka leffailtojen tai muun ajatuksia muulle siirtävän parissa. :)
Ja suoranaisesta huonosta käytöksestä on aina ok sanoa, olipa kyseessä masentunut tai ei.
[/quote] Tuota on yritetty, jos en vastaa niin hän soittaa ja soittaa ja soittaa kunnes vastaan. Tai jos laitan puhelimen äänettömälle niin hän soittaa minun lapselle. Ok tää ei nyt koske AP:ta ja uskon että teitä on moneen junaan. Mutta ilmeisesti on kysymyksessä jotain muuta kuin masennus ja tuo sinun teksti sai ajatukset avautumaan. Minun pitää hänen kanssa puhua ja laittaa selvät säännöt. Ja ilmoittaa jopa suorin sanoin että en jaksa enää. Hän on hoidossa ja on ollut jopa osastolla, on yrittänyt itsemurhaa ja siksi olen vuosia kestänyt hänen käytöstä. Nyt minulla on voimavarat aivan loppu ja varsinkin kun lapseni sairastaa vakavasti. Minun pitää nyt käyttää voimavarat lapseeni eikä häneen.
En ole kirjoittanut mitään kommenttejä Ap:lle, luin vaan tämän ja halusin kysyä tätä. Ap:lle onnea uudelle elämälle ja muille masennuksen sairastuneille.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 16:57"]
--
Tuota on yritetty, jos en vastaa niin hän soittaa ja soittaa ja soittaa kunnes vastaan. Tai jos laitan puhelimen äänettömälle niin hän soittaa minun lapselle. Ok tää ei nyt koske AP:ta ja uskon että teitä on moneen junaan. Mutta ilmeisesti on kysymyksessä jotain muuta kuin masennus ja tuo sinun teksti sai ajatukset avautumaan. Minun pitää hänen kanssa puhua ja laittaa selvät säännöt. Ja ilmoittaa jopa suorin sanoin että en jaksa enää. Hän on hoidossa ja on ollut jopa osastolla, on yrittänyt itsemurhaa ja siksi olen vuosia kestänyt hänen käytöstä. Nyt minulla on voimavarat aivan loppu ja varsinkin kun lapseni sairastaa vakavasti. Minun pitää nyt käyttää voimavarat lapseeni eikä häneen.
En ole kirjoittanut mitään kommenttejä Ap:lle, luin vaan tämän ja halusin kysyä tätä. Ap:lle onnea uudelle elämälle ja muille masennuksen sairastuneille.
[/quote]
No joo, persoonia ihmiset ovat diagnoosinsakin kanssa, mutta tosiaan: kyllä se hoitovastuu on ammattilaisilla, ei sinulla. Ja tosiaankaan ei tarvitse olla tuolla tavalla tavoitettavissa, ja vielä vähemmän lapsesi. Ystäväsi tilanne on kurja ja kaikki apu on varmasti tarpeen, mutta kyllä sitä omaakin jaksamista on ajateltava. Selvät pelisäännöt lempeästi mutta peräänantamattomasti. :)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:42"]
No, mietitään sitten toisinpäin. Oletko kesällä lähdössä taas matkalle? Onko sinulla kesäloma suunitelmia jota olet kertonut hänelle? Onko hänellä suunitelmia? Onko hänellä vaikea järjestää lastenhoidon? Onko hänellä lomaa. Näin loma kynnyksellä voi olla harmittavaa jos ei itse pääse lomalle, ja jos on ongelmia lastenhoidon kanssa. Onko hän pyytänyt apua tai tarvitseekohan hän jotain konkreettista apua kun on väsynyt. Onko jotain jäänyt huomaamatta. Koska riitelyyn tarvitaan kaksi.
Etkö oikeasti ymmärrä, vai etkö haluaa ymmärtää ystävääsi käytöstä. Voihan myös olla että kaverisi on kusipää, mutta jos hänellä onkin syy olla sinulle vihainen ja et halua ymmmärtää häntä.
[/quote]
Ihan mielenkiinnosta, olisivatko nämä spekuloimasi syyt todella mielestäsi apn vika, ja kaveri oikeutettu suuttumaan? Nuohan kuvastavat vain ja ainoastaan sataprosenttista kateutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, Johnny Wunderbar auttaa aina noissa jutuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on vaan kateellinen tietyistä asioista sulle. Älä tuota nyt liikaa murehdi, ei se niin vakavaa ole eikä mitenkään sinusta kiinni.
Maailmassa riittää aina kateellisia ihmisiä. Eihän tuo "ystäväsi" edes tiedä miten rankkaa sinulla on ollut,hän näkee vain nykyisen hetkesi ja kokee sen olevan parempi kuin oma elämänsä. Hänellä on varmaan itsellään vähän vaikeaa ja purkaa vihaa sinuun, älä ota siis liian henkilökohtaisesti. Ole nyt vain ylpeä miten hyvin olet selvinnyt elämästäsi vaikeuksista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kosta se sille. Puhdistat siten sielusi
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:29"]
Voin niin kuvitella itseni siihen sun kaverin tilanteeseen (tai sellaisessa olen ollutkin). Näillä masentuneilla on tapana voivotella omaa tilannettaan jopa sen ohi mentyä että jossain vaiheessa sitä ei vain enää jaksa kuunnella. Varsinkin jos kyseisellä voivottelijalla on oikeasti asiat hyvin.
[/quote]
En voivottele elämääni vaan elän sitä päivä kerrallaan. Minulla ei ole paljoa valittamisen aihetta, vaikka masennuksesta edelleen kärsin. Pidän sen omana tietonani. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:29"]
Maailmassa riittää aina kateellisia ihmisiä. Eihän tuo "ystäväsi" edes tiedä miten rankkaa sinulla on ollut,hän näkee vain nykyisen hetkesi ja kokee sen olevan parempi kuin oma elämänsä. Hänellä on varmaan itsellään vähän vaikeaa ja purkaa vihaa sinuun, älä ota siis liian henkilökohtaisesti. Ole nyt vain ylpeä miten hyvin olet selvinnyt elämästäsi vaikeuksista huolimatta.
[/quote]
Kyllä hän osasta tietääkin, kun niistä joskus on puhuttu. Ja edelleen, en valita yleensä mistään. Hän tietää, että ihan tavallinen elämäni ei ole ollut (enkä aloituksessakaan kaikkea kertonut). Siksi tämä tuntuukin niin pahalta. Taas. Ap
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:31"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:29"]
Voin niin kuvitella itseni siihen sun kaverin tilanteeseen (tai sellaisessa olen ollutkin). Näillä masentuneilla on tapana voivotella omaa tilannettaan jopa sen ohi mentyä että jossain vaiheessa sitä ei vain enää jaksa kuunnella. Varsinkin jos kyseisellä voivottelijalla on oikeasti asiat hyvin.
[/quote]
En voivottele elämääni vaan elän sitä päivä kerrallaan. Minulla ei ole paljoa valittamisen aihetta, vaikka masennuksesta edelleen kärsin. Pidän sen omana tietonani. Ap
[/quote]
Niin minulle on aiemminkin sanottu, mutta sitä voivottelua on muutakin kuin verbaalista. Syvä huokaus sinne ja suu mutrulle tänne. Semmoisen ihmisen kanssa toimiminen on todella väsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sinun kannattaa kertoa hänelle hiukan menneisyydestäsi tai sitten ymmärrät hänen surkeata oloaan.
Ihminen hänkin on ja voi kurjasti, kun oma elämä ei tunnu rakentuvan millään. Muistat varmaan millaista itselläsikin on joskus ollut, kun on tuntunut että ihan kaikilla muilla on asiat paremmin. Sinulla on jo kokemusta ja viisautta ymmärtää itseäsi heikompaa. Älä ylpisty ja katkeroidu.
Olet työkyvyttömyyseläkkeellä, etkä ole ollut ikinä töissä, mutta silti sinulla on lapsia, vastarakennettu talo, hieno kamera ja ulkomaanmatkoja. Ystäväsi mielestä sinulla on kaikkea, koska sinulla on kaikkea! Kateellinenhan hän on, mutta tässä maailmassa jossa moni sinnittelee pienillä pätkätöillä tai työttömyyskorvauksilla, asuu kalliissa ja huonokuntoisessa vuokra-asunnossa, ja vain haaveilee ulkomaanmatkoista - siitä näkökulmasta sinulla on kaikki.
Ajattele asiaa tosiesta näkulmasta, älä siis uhriudu. Nyt näet itsesi ikuisena uhrina, vaikka sinulla on tällä hetkellä kaikkea.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:31"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:29"] Voin niin kuvitella itseni siihen sun kaverin tilanteeseen (tai sellaisessa olen ollutkin). Näillä masentuneilla on tapana voivotella omaa tilannettaan jopa sen ohi mentyä että jossain vaiheessa sitä ei vain enää jaksa kuunnella. Varsinkin jos kyseisellä voivottelijalla on oikeasti asiat hyvin. [/quote] En voivottele elämääni vaan elän sitä päivä kerrallaan. Minulla ei ole paljoa valittamisen aihetta, vaikka masennuksesta edelleen kärsin. Pidän sen omana tietonani. Ap [/quote] Niin minulle on aiemminkin sanottu, mutta sitä voivottelua on muutakin kuin verbaalista. Syvä huokaus sinne ja suu mutrulle tänne. Semmoisen ihmisen kanssa toimiminen on todella väsyttävää.
[/quote]
Ja se oikeuttaa sitten avautumaan? Eikö jokainen ihminen huokaile josksu ja ole suu mutrulla? Mikä pakko minun on käyttää kaikki energiani siihen, etten toisi ilmi sitä, että en ole ihan normaali?
Minä ihan totta yritän olla ihmisten parissa, jaksaa ja kuunnella ja olla "normaali". En valita, enkä kyllä mielestäni mutruilekaan sen enempää kuin vaikka meidän naapurit tai opiskelutoverini. Ap
Kateellinen että oot saanut työssäkäyvän elintason yhdistettynä työttömän vapaa-ajan määrään miehesi avulla?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:35"]
Olet työkyvyttömyyseläkkeellä, etkä ole ollut ikinä töissä, mutta silti sinulla on lapsia, vastarakennettu talo, hieno kamera ja ulkomaanmatkoja. Ystäväsi mielestä sinulla on kaikkea, koska sinulla on kaikkea! Kateellinenhan hän on, mutta tässä maailmassa jossa moni sinnittelee pienillä pätkätöillä tai työttömyyskorvauksilla, asuu kalliissa ja huonokuntoisessa vuokra-asunnossa, ja vain haaveilee ulkomaanmatkoista - siitä näkökulmasta sinulla on kaikki.
Ajattele asiaa tosiesta näkulmasta, älä siis uhriudu. Nyt näet itsesi ikuisena uhrina, vaikka sinulla on tällä hetkellä kaikkea.
[/quote]
Täsmälleen. Jotain tällaista yritin minäkin sanoa.
11
Ja olen ollut työelämässä, onneksi, sillä sieltä pääsin kunnollisen terveydenhuollon piiriin ja ohjausta. Ap
Mulla oli, ap, aivan samanlainen tilanne kuin sinulla. "Ystävä" oli kanssani, kun olin sairas. Tavattuani mieheni, päästyäni elämässä eteenpäin, valmistuttuani, saatuani töitä ja nyt ollessani raskaana hän on sitä mieltä, että en ansaitse tällaista. Oli selän takana puhunut, että toivoo minulle keskenmenoa. Laitoin välit poikki, ja nyt tuntuu hyvältä. Laita sinäkin.