Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä" avautui, ja minua itkettää nyt
13.05.2015 |
En ole mielestäni ansainnut tällaista, ja tämä on minulle elämässä jo kolmas kerta kun ihminen jota olen pitänyt ystävänä avautuukin minulle ja käy ilmi, että hän ei minusta niin mukavasti ajattelekaan. Minun elämäni ei ole ollut helppo, ja olen taistellut masennusta vastaan ja elänyt sen kanssa lapsesta lähtien. Minulla on alkoholistiäiti joka oli paitsi väkivaltainen, myös hyvä pahoinpitelemään henkisesti. Teini-ikäni vietin lähes tulkoon yksin asuen, kun isä löysi uuden vaimon joka ei minua sietänyt silmissään. Olin myös kiusattu, ja kärsin jo silloin vakavista pelkotiloista.
Tähän päivään mennessä (olen nyt vähän päälle kolmekymmentä) olen kuitenkin saanut aviomiehen ja lapsia, olen matkustanut, olen miehen kanssa rakentanut talon, ja nyt olen vihdoin ja viimein terapian avulla niin ehjä että olen uskaltautunut opiskelemaan. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ja mieheni on keskituloinen. Mistä ystäväni sitten avautui?
No siitä, että kun minulla on kaikkea enkä ansaitse sitä. Että minulla on kamera jolla kuvata hyviä kuvia (hän on käynyt ns. luovan alan koulun muttei koskaan tehnyt sen alan töitä), että minulla on rahaa ja voin matkustaa, että voin ostaa mitä vain (no en voi) miettimättä asiaa sen kummemmin. Hänen mielestään en edes tajua, miten onnekas olen ja että se on väärin ja että hän on kyllästynyt katselemaan minua.
En oikeasti ihmiset jaksa enää. Joka päivä mietin, että miten olenkin tähän asti tullut ja miten pelkään tämän kaiken menettäväni. En ole ylpeä ihminen, enkä hiero mitään matkoja kenenkään naamalle. En vain oikeasti enää ymmärrä, miksi ihmiset eivät siedä minua :( Nytkin itken, en käsitä miten aina käy näin.
Kommentit (80)
Jos olet jotenkin liian huoleton ja ystäviesi silmissä "leuhkit" saavutuksillasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset vaan on sellaisia "paskamagneetteja" että aina jotenkin vetää puoleensa ihmisiä jotka ei sitten ihan olekaan ihan sitä mitä luuli tai vievät enemmän energiaa kuin antavat.
Tämä ystävä ei ollut oikea ystävä vaan hän on kateellinen ja katkera ja omaan elämäänsä tyytymätön.
Älä jää vatvomaan vaan koveta itsesi ja jatka elämässä eteenpäin niin kuin olet tähän astikin tehnyt kaikesta huolimatta.
Älä ole liian luottavainen ja naiivi äläkä ole liian kiltti koska sellaisia vaan tietyt ihmiset kohtelee huonosti.
Moi ap!
Mä luulen että tässä on olemassa kaksi vaihtoehtoa. Joko se, että sä kuvittelet ystäväsi sanat pahemmiksi mitä ne olikaan. Eli tulkitset häntä väärin. On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka sylkevät asiat suustaan liian suoraan, enempiä ajattelematta. Ja he voivat silloin kuulostaa TODELLA töykeiltä. Mutta he eivät tee sitä pahalla, se on vaan jonkinlaista sosiaalista kyvyttömyyttä. Mutta on tälläinen ystävä, ja meni tosi pitkään ennenkuin ymmärsin hänen olevan ihan sydämellinen ja hyvä ihminen, mutta puhuvan välillä vaan ihan tosi outoja. Opin että hänelle pitää vaan sanoa napakasti takaisin.
Mutta jos kyseessä ei ole lainkaan sun omaa tulkintaa, vaan tämä on kirjaimellisesti se mitä tapahtui, on tuo ihminen todella outo. En jäisi moisen perään itkemään. Kuka on noin julma?! "en jaksa enää katsella sua, kun sulla menee niin hyvin etkä tajua sitä". Siis mitä h*lvettiä?! Ei keneltäkään tarvitse sietää tuommoista käytöstä. Menköön mokoma kateellinen ja katkera ihminen myrkyttämään mielellään muita, hyvä että pääsit eroon tuollasesta "ystävästä".
Sinällään olen kyllä tosi pahoillani sun puolesta, tiedän ettei aikuisiällä ole helppo saada ystäviä. Mutta noin ilkeän ihmisen pitäminen lähellä ei ole ap kenellekään hyväksi. Etenkään sinulle, jos olet hauras jo valmiiksi.
Tsemppiä, ansaitset kaiken sen hyvän mitä sulla on, ja paljon PALJON enemmänkin!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:51"]
M?
[/quote]
Ei, vaan 007.
Ap.
Jos olet ärsyttävä ja ikävä ihminen? Ruikutatko edelleen lapsuuttasi livenäkin kuten täällä?
Kuka nyt ystävän jättäisi sen takia, että tämä matkailee ja on suunnilleen keskiluokkaisen elämän saavuttanut? Ja näitä vielä kolme siunaantunut.
Sori, vaikuttaa, että sinussa se vika on tavalla tai toisella. Kateuden piikkiin on aivan liian helppo laittaa tällaisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä että masentunut ihminen on välillä todellakin hankala. luin sinun aloituksen ja huomasin taas samat asiat josta voin itse ärsyntyä. Eli kaikki on aina muitten vika? Tässäkin samassa lauseessa on, kaveri, äiti, äitipuoli syyllisiä sinun huonoon oloon. Jo, sinulla on hankalaa ja kärsit masennusta, mutta teillä kaikilla on se sama valitustarina jossa joku muu on syyllinen.
Sinulla on tällä hetkellä kaikki hyvin, opi kuuntelemaan muita ihmisiä, älä koko aja valita kuinka rankaa sinulla on ollut. Kuuntele kun sillä toisella voi olla hankalaa, ja älä vastaa mutta kun minulla on tämä masennus ja minulla on ollut ilkeä äitipuoli. Kyllä jaksetaan kuunella kerran tuon tarinan, mutta kun se tuppaa tulla 50 kertaa. Jos vaikka tuleekin joku ongelma, niin aina vedetään se sama latina muille. Minulla oli, mun lapsuus oli ja nyt vielä tämä.
Te ette sitä huomaa, mutta se negativisuus huokuu teistä ja se syö kaverisuhteita.
Ymmärrän että on rankaa, mutta yritä miettiä mikä ongelma kaverilla on. Onko hänellä rahahuolia, onko joku suhde mennyt pieleen. Jäikö sinulta jotain kuulematta, ja aloit taas puhumaan sinun ongelmista. Ymmärrän että masentunut ihminen ei välttämättä jaksa kuunella, mutta se taito sinulla tulisi olla jotta saisit ystäviä. Kukaan ei jaksa olla roskasäkki.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:37"]
Ja olen ollut työelämässä, onneksi, sillä sieltä pääsin kunnollisen terveydenhuollon piiriin ja ohjausta. Ap
[/quote]
Miksi tätä on alapeukutettu?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten voi olla vaikea ymmärtää masennusta joka ei näy ihmisen arkielämässä ja toimintakyvyssä mitenkään. Kun itse olin masentunut, näytin haudasta nousseelta, asuttiin vuokrakämpässä joka oli hukkua paskaan ja lasta oltiin ottamassa huostaan koska koin itsekin olevani liian huonossa kunnossa huolehtimaan hänestä kunnolla (tuo oli kamalinta masennuksessa!). Vain järeiden lastensuojelun tukitoimien avulla sain pitää lapsen kotona. En todellakaan jaksanut harrastaa mitään saati kyennyt nauttimaan harrastuksestani tai nauttimaan siitä ja matkailu olisi ollut vain sarja paniikkikohtauksia kun pelkkä kauppaan lähtö tuntui ylivoimaiselta. Ei puhettakaan, että olisin kyennyt minkäänlaiseen parisuhteeseen. En pystynyt osallistumaan edes normaaliin keskusteluun koska en muistanut mitään ja järkevän lauseen muodostaminen tuntui ylivoimaiselta. Silti töihin olisi ollut mentävä jos olisin onnistunut niitä saamaan vaikkei pää olisi toiminut edes sitä vertaa, että saisin arkielämääni pyöritettyä.
Tälläkin hetkellä työelämässä sinnittelee hitosti ihmisiä viimeisillä voimillaan, joilla työltä ei jää energiaa ollenkaan lapsilleen saati mihinkään harrastuksiin tai matkusteluun. Ymmärrän että herättää vähän pahaa verta nähdä sitten miten joku huomattavasti toimintakykyisempi pääsee eläkkeelle ihan terveen ihmisen kyvyllä nauttia asioista ja tehdä niitä mutta ilman terveen ihmisen velvollisuuksia mm. elättää itseään.
Ap, sulla on kaikki hyvin nyt. Sulla on käynyt hyvä flaksi elämässä kun oot löytänyt tuollaisen miehen. Miksi tarvitsisit edelleen jotain säälipisteitä ihmisiltä siksi että sulla on ollut vaikeaa joskus 10 vuotta sitten? Jokaisella meillä on ristimme kannettavana.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:00"]
Eli kaikki on aina muitten vika?
*
älä koko aja valita kuinka rankaa sinulla on ollut. Kuuntele kun sillä toisella voi olla hankalaa, ja älä vastaa mutta kun minulla on tämä masennus ja minulla on ollut ilkeä äitipuoli. [/quote]
En todellakaan sanonut, että kaikki on aina muiden vika. Yritin pohjustaa sitä, miksi avautuminen tuntui niin pahalta: että minulla ei ole aina ollut näin kuin nyt on. Kirjoitinkin, että minulla ei tällä hetkellä ole paljon mitään valittamisen aihetta elämässä, ja kirjoitin myös, etten valita.
Kuuntelen muita, enkä ota esiin omaa taustaani muuten kuin silloin, jos sen kertominen tuo vertaistukea toiselle. Harvoin näin on edes, joten olen hiljaa. Kuuntelen todellakin muiden juttuja, yritän ymmärtää, en neuvo jos en osaa, mutta sanon väliin jotain tyyliin "uskon, että tuntuu pahalta" tai muuta vastaavaa.
Toisaalta ymmärrän, miksi haluatte nähdä minut hirveän negatiivisenä ihmisenä, toisaalta taas en ymmärrä ollenkaan. Totta kai puolustaudun, jos minusta luodaan aivan väärä kuva. Toivon, että uskotte mitä tähän kirjoitin nyt.
Ja ymmärrän ystävääni ihan hyvin, en vain tiedä miksi hänen piti vihaisena sanoa tuollaisia asioita. Itse en ole kenellekään koskan sanonut mitään, vaikka joskus olen miettinyt että joopajoo. Mutta kun jokaisen murhe on jokaisen oma. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:00"]
Eli kaikki on aina muitten vika?
*
älä koko aja valita kuinka rankaa sinulla on ollut. Kuuntele kun sillä toisella voi olla hankalaa, ja älä vastaa mutta kun minulla on tämä masennus ja minulla on ollut ilkeä äitipuoli. [/quote]
En todellakaan sanonut, että kaikki on aina muiden vika. Yritin pohjustaa sitä, miksi avautuminen tuntui niin pahalta: että minulla ei ole aina ollut näin kuin nyt on. Kirjoitinkin, että minulla ei tällä hetkellä ole paljon mitään valittamisen aihetta elämässä, ja kirjoitin myös, etten valita.
[/quote]
Ja sinä kuvittelet, että ei-masentuneilla on aina ollut kaikki hyvin? KAIKILLA ihmisillä on vastoinkäymisiä. Osa selviää niistä paremmin, osa huonommin. Hyvin harvalle ihmiselle on tarjoiltu hyvä elämä kultalautasella, vaan moni joutuu tekemään töitä sen eteen. Väkisinkin tulee vaikutelma, että vatvot vuosikymmeniä vanhoja asioita, etkä osaa oikeasti olla kiitollinen ja onnellinen asioista, jotka olet saavuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:29"]
Voin niin kuvitella itseni siihen sun kaverin tilanteeseen (tai sellaisessa olen ollutkin). Näillä masentuneilla on tapana voivotella omaa tilannettaan jopa sen ohi mentyä että jossain vaiheessa sitä ei vain enää jaksa kuunnella. Varsinkin jos kyseisellä voivottelijalla on oikeasti asiat hyvin.
[/quote]
Mäkin uskon, että kyse on tästä. Ystävän lausahdus liittyy valittamiseen, joka ei lopu. Vaikka asiat on hyvin
Tuollainen ihminen ei ole oikea ystävä. Unohda hänet ja hänen sanomisensa, älä anna niiden myrkyttää elämääsi. Jatka vaan elämääsi päivä kerallaan, olet kyllä hyvät asiat ansainnut ja voit hyvillä mielin elää eteepäin ja nauttia niistä ja koko elämän kirjosta.
Harmi, että olet kohdannut vastaavaa useammin. Voi olla, että sinulle on puhtaasti käynyt tosi huono tuuri. Tai sitten olet kokemasi perusteella sillä tavalla avoin/herkkä, että vedät vähän tavallista helpommin puoleesi ikäviä ihmisiä? Karsi vaan sellaiset ihmiset pois elämästäsi, ansaitset parempaa. Ehkä tuollaiset ihmiset eivät oikeasti ymmärrä mitä olet kohdannut elämässäsi (kaikilla ei vain ole kykyä asettua toisen asemaan). Tai sitten he kokevat kateutta tai katkeruutta siitä etteivät itse osaa laittaa elämäänsä kuntoon kun taas sinä olet saanut oman elämäsi kuntoon paljon vaikeammista olosuhteista.
Nauti elämästäsi, älä tunne syyllisyyttä tai huonommuutta, ole mieluumminkin ylpeä ja iloinen siitä miten olet taistellut itsesi pois ahdingosta. Ja jos joku vielä joskus yrittää "avauta", lopeta tilanne heti alkuunsa. Sanot, että toinen ei ilmiselvästi ymmärrä elämääsi ja keskustelu loppuu nyt tähän.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:00"]
Eli kaikki on aina muitten vika?
*
älä koko aja valita kuinka rankaa sinulla on ollut. Kuuntele kun sillä toisella voi olla hankalaa, ja älä vastaa mutta kun minulla on tämä masennus ja minulla on ollut ilkeä äitipuoli. [/quote]
En todellakaan sanonut, että kaikki on aina muiden vika. Yritin pohjustaa sitä, miksi avautuminen tuntui niin pahalta: että minulla ei ole aina ollut näin kuin nyt on. Kirjoitinkin, että minulla ei tällä hetkellä ole paljon mitään valittamisen aihetta elämässä, ja kirjoitin myös, etten valita.
Kuuntelen muita, enkä ota esiin omaa taustaani muuten kuin silloin, jos sen kertominen tuo vertaistukea toiselle. Harvoin näin on edes, joten olen hiljaa. Kuuntelen todellakin muiden juttuja, yritän ymmärtää, en neuvo jos en osaa, mutta sanon väliin jotain tyyliin "uskon, että tuntuu pahalta" tai muuta vastaavaa.
Toisaalta ymmärrän, miksi haluatte nähdä minut hirveän negatiivisenä ihmisenä, toisaalta taas en ymmärrä ollenkaan. Totta kai puolustaudun, jos minusta luodaan aivan väärä kuva. Toivon, että uskotte mitä tähän kirjoitin nyt.
Ja ymmärrän ystävääni ihan hyvin, en vain tiedä miksi hänen piti vihaisena sanoa tuollaisia asioita. Itse en ole kenellekään koskan sanonut mitään, vaikka joskus olen miettinyt että joopajoo. Mutta kun jokaisen murhe on jokaisen oma. Ap
[/quote]
Onko kaverisi työelämässä? Tekeekö pitkiä päivä? Onko lapsia? Onko tiukaa rahatilanne? Et vastaa näihin koska et ilmeisesti ole niin hyvä ystävä. onko hän yrittänyt selittää jotain? Onko hän väsynyt?
Joskus ihmiset eivät jaksa muita, ja jos olet oikeasti tehnnyt jotain väärin ja häneltä yksinkertaisesti paloi pinna?
Mieti asioita näin, ja älä vaan taas aloita tätä minulle ei saa sanoa pahasti koska minulla on ollut rankka lapsuus. Riitoja voi selvittää, ja asoista voi puhua, mutta se edellyttää että osaa kuunella.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:00"]
Eli kaikki on aina muitten vika?
*
älä koko aja valita kuinka rankaa sinulla on ollut. Kuuntele kun sillä toisella voi olla hankalaa, ja älä vastaa mutta kun minulla on tämä masennus ja minulla on ollut ilkeä äitipuoli. [/quote]
En todellakaan sanonut, että kaikki on aina muiden vika. Yritin pohjustaa sitä, miksi avautuminen tuntui niin pahalta: että minulla ei ole aina ollut näin kuin nyt on. Kirjoitinkin, että minulla ei tällä hetkellä ole paljon mitään valittamisen aihetta elämässä, ja kirjoitin myös, etten valita.
Kuuntelen muita, enkä ota esiin omaa taustaani muuten kuin silloin, jos sen kertominen tuo vertaistukea toiselle. Harvoin näin on edes, joten olen hiljaa. Kuuntelen todellakin muiden juttuja, yritän ymmärtää, en neuvo jos en osaa, mutta sanon väliin jotain tyyliin "uskon, että tuntuu pahalta" tai muuta vastaavaa.
Toisaalta ymmärrän, miksi haluatte nähdä minut hirveän negatiivisenä ihmisenä, toisaalta taas en ymmärrä ollenkaan. Totta kai puolustaudun, jos minusta luodaan aivan väärä kuva. Toivon, että uskotte mitä tähän kirjoitin nyt.
Ja ymmärrän ystävääni ihan hyvin, en vain tiedä miksi hänen piti vihaisena sanoa tuollaisia asioita. Itse en ole kenellekään koskan sanonut mitään, vaikka joskus olen miettinyt että joopajoo. Mutta kun jokaisen murhe on jokaisen oma. Ap
[/quote]
Johtuu varmaan siitä, että aikuisten ystävyydet harvoin on tollasia. Osataan suhteuttaa asioita puolin ja toisin. Ei tarvi jäädä märehtimään jonkun sanomisia. Ei ole uskottavaa, vaan näyttää siltä, että sinä olet jollain sanomisilla provosoinut ystäväsi sanat. Todennäköisintä on että valittamalla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:37"]
Ja olen ollut työelämässä, onneksi, sillä sieltä pääsin kunnollisen terveydenhuollon piiriin ja ohjausta. Ap
[/quote]
Miksi tätä on alapeukutettu?!
[/quote]
Kertokaa nyt, teitä on jo yhdeksän jotka ette pidä siitä että ap on ollut työelämässä.
"Kateellinen että oot saanut työssäkäyvän elintason yhdistettynä työttömän vapaa-ajan määrään miehesi avulla?"
Työttömän vapaa-aika? Vapaa-aika? Kuulostaa halventavalta. Masennuksen kourissa oleminen tai siitä itsensä parantelu ei ole mitään "vapaa-aikaa". Kun pahin sairaus on päällä,olo on niin kestämätön että pahimmillaan miettii viereisen talon katolta hyppäämistä jotta saisi pahan olon pois. Elämä on sinnittelyä hetkestä toiseen. Ja sitten kun olo on paranemaan päin, niin kovaa työtä se itsensä hoitaminen on, terapiaa ym. epävarmuus elämästä, itselleni tämä on ainakin kovempaa kuin mikään työ mitä olen ikinä tehnyt. Ja työttömänkään vapaa-aikaa ei kannata kadehtia, ei sekään ole mitään lomaa, siinäkin joutuu elämään jatkuvassa epävarmuustilassa.
Masentumista ja sen vuoksi sairaslomalla olevaa ei kannata kadehtia vaikka tällä olisikin materialistiset puitteet kunnossa. Materia ei tuo onnea. Itselläkin on materialistiset puitteet suht kunnossa mutta voisin kadehtia ihmisiä jotka pystyvät nukkumaan yönsä hyvin ja pystyvät arkitoimiin normaalisti ja pystyvät jopa nauttimaan pienistä asioista kuten keväästä tai kirjanlukemisesta tai elokuvasta. Minulle olisi kuin lottovoitto jos pystyisin samaan. Antaisin koko omaisuuteni pois jos saisin siitä edestä nukkua yöt hyvin ja että pystyisin toimimaan fyysisesti normaalisti, ilman hirveää väsymystä ja uupumusta. Antaisin mitä vain että voisin elää normaalia elämää.
Itselläni on samanlainen ystävä. Koko sairauteni ajan hän on vähätellyt sairauttani. Sairaspvrahani on aika pieni mutta silti hän on kateellinen. Naljailee että minun pitäisi tehdä töitä, vaikka minulla on psykiatri todennut vaikean masennuksen poikineen jo kolmatta vuotta. Ystäväni itse valittaa koko ajan omasta elämästään, työstään, raha-asioistaan. Koskaan ei kysy miten minä voin, aina olettaa että viihdytän häntä juuri silloin kun hänelle sopii ja kuuntelen hänen ongelmiansa. Jos itse erehdyn kertomaan omasta voinnistani niin varmasti tulee 30 min. luento miten kurjasti hän voi.
"Sanon tämän, koska olen itse ollut masentunut ja tiedän olevani sen takia itsekäs, itsekeskeinen ja välillä vittumainenkin ihminen. "
No kaikki masentuneet eivät ole itsekkäitä, vittumaisia tai epäempaattisia. Itse olen päinvastoin, olen liian kiltti, liian epäitsekäs ja liian empaattinen ja siksi olenkin sairastunut masennukseen. Nyt vasta olen oppinut pitämään puoliani. Aion pitää rajat tuohon ystävääni joka mollaa minua sekä muitakin. Jauhaa päivästä toiseen kuinka isoja asuntoja kenelläkin on, kuka omistaa mitäkin ja kuka tienaa mitäkin jne. tosi katkera ihminen. Minulla on muitakin kavereita. Itse en ole heille kateellinen vaan iloinen heidän puolestaan, monilla heillä on paljon mitä minulla ei ole,lapset, perhe jne.
Toivottavasti ap sulla on muitakin kavereita. Ei olla liian kilttejä ja suostuta kavereiksi siksi kun eivät löydä likasankoja katkeruudelleen muualta.
Masentuneet ihmiset eivät välttämättä ole kovin helppoja ja mukavia. Jos kolme ystävänäsi pitämääsi ihmistä on tilittänyt sinulle todellisista tunnoistaan tuohon tapaan, syy saattaa olla jossakin käyttäytymisen tavassasi, josta et ole itse tietoinen. Sanon tämän, koska olen itse ollut masentunut ja tiedän olevani sen takia itsekäs, itsekeskeinen ja välillä vittumainenkin ihminen. Sellainen perusmukavuus ja ihmisrakkaus ei tule minulta enää luonnostaan, vaan minun on tarvinnut opetella kiinnostumaan kavereideni asioista ja tiristämään empaattisuutta hedän asioitaan kohtaan, vaikka sitä ei aina riitä minulle itsellenikään. Arvostan kuitenkin ystäviäni ja haluan pitää heidät elämässäni.