Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä" avautui, ja minua itkettää nyt
13.05.2015 |
En ole mielestäni ansainnut tällaista, ja tämä on minulle elämässä jo kolmas kerta kun ihminen jota olen pitänyt ystävänä avautuukin minulle ja käy ilmi, että hän ei minusta niin mukavasti ajattelekaan. Minun elämäni ei ole ollut helppo, ja olen taistellut masennusta vastaan ja elänyt sen kanssa lapsesta lähtien. Minulla on alkoholistiäiti joka oli paitsi väkivaltainen, myös hyvä pahoinpitelemään henkisesti. Teini-ikäni vietin lähes tulkoon yksin asuen, kun isä löysi uuden vaimon joka ei minua sietänyt silmissään. Olin myös kiusattu, ja kärsin jo silloin vakavista pelkotiloista.
Tähän päivään mennessä (olen nyt vähän päälle kolmekymmentä) olen kuitenkin saanut aviomiehen ja lapsia, olen matkustanut, olen miehen kanssa rakentanut talon, ja nyt olen vihdoin ja viimein terapian avulla niin ehjä että olen uskaltautunut opiskelemaan. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ja mieheni on keskituloinen. Mistä ystäväni sitten avautui?
No siitä, että kun minulla on kaikkea enkä ansaitse sitä. Että minulla on kamera jolla kuvata hyviä kuvia (hän on käynyt ns. luovan alan koulun muttei koskaan tehnyt sen alan töitä), että minulla on rahaa ja voin matkustaa, että voin ostaa mitä vain (no en voi) miettimättä asiaa sen kummemmin. Hänen mielestään en edes tajua, miten onnekas olen ja että se on väärin ja että hän on kyllästynyt katselemaan minua.
En oikeasti ihmiset jaksa enää. Joka päivä mietin, että miten olenkin tähän asti tullut ja miten pelkään tämän kaiken menettäväni. En ole ylpeä ihminen, enkä hiero mitään matkoja kenenkään naamalle. En vain oikeasti enää ymmärrä, miksi ihmiset eivät siedä minua :( Nytkin itken, en käsitä miten aina käy näin.
Kommentit (80)
Vika on "ystävässäsi" ei sinussa!! Hän on kateellinen. Älä oikeasti pahoita mieltäsi, vaan mielummin ota etäisyyttä tai jopa katkaise välit. Luultavasti koska sulla on ollut vaikea nuoruus ja huono itsetunto keräät tuollaisia ilkeitä "ystäviä" ympärillesi jotenkin huomaamatta, tai pikemmin ilkeät hakeutuvat sinun seuraasi. Tiedän että susta tuntuu nyt pahalta mutta jos olisin sinä, sanoisin kaverille suoraan että olet kateellinen ja minulla on ollut niin rankkaa jo muutenkin että en halua olla tekemisissä ellet muuta suhtautumistasi. Se vaatii pokkaa mutta hei, olihan kaverillasikin pokkaa sanoa sulle asioita suoraan.
Eli pää pystyyn ap, onhan sulla onneksi hyviäkin asioita elämässä :) Älä anna kaverin nujertaa sinua, sitähän hän yritti kateuksissaan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:33"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:26"]Onko kaverisi työelämässä? Tekeekö pitkiä päivä? Onko lapsia? Onko tiukaa rahatilanne? Et vastaa näihin koska et ilmeisesti ole niin hyvä ystävä. onko hän yrittänyt selittää jotain? Onko hän väsynyt?[/quote]
On työelämässä, ei tee pitkiä päiviä. On lapsia. Ei varsinaisesti ole sanonut, etteikö rahaa olisi. Niukkuutta on lähes kaikilla. Miten niin en vastaa näihin? Sinä olet ensimmäinen jonka olen huomannut tätä kysyvän, anteeksi jos on mennyt ohi. On hän väsynyt, moni muukin on ketä tunnen.
En oikeasti ymmärrä, mitä olen tehnyt toista kohtaa väärin, jos EN valita ja EN nalkuta ja enemmänkin kannustan ja olen positiivinen? (Se on hassua, miten toisten kohdalla on oikeasti helppo nähdä paljon hyvää, paljon vaihtoehtoja ym). En ole sanonut hänelle pahasti. En ole jättänyt vastaamatta puhelimeen/viestiin, en ole tehnyt ohareita, en keksi mitään.
[/quote] No, mietitään sitten toisinpäin. Oletko kesällä lähdössä taas matkalle? Onko sinulla kesäloma suunitelmia jota olet kertonut hänelle? Onko hänellä suunitelmia? Onko hänellä vaikea järjestää lastenhoidon? Onko hänellä lomaa. Näin loma kynnyksellä voi olla harmittavaa jos ei itse pääse lomalle, ja jos on ongelmia lastenhoidon kanssa. Onko hän pyytänyt apua tai tarvitseekohan hän jotain konkreettista apua kun on väsynyt. Onko jotain jäänyt huomaamatta. Koska riitelyyn tarvitaan kaksi.
Etkö oikeasti ymmärrä, vai etkö haluaa ymmärtää ystävääsi käytöstä. Voihan myös olla että kaverisi on kusipää, mutta jos hänellä onkin syy olla sinulle vihainen ja et halua ymmmärtää häntä.
Alkoiko hän avautumaan ihan yhtäkkiä vai miten se keskustelu meni? Mitä itse sanoit hänelle?
Ap, älä välitä noista ikävistä teksteistä täällä. Ne ovat kiusaajien kirjoittamia, jouduit jo koulussa kiusaajien kohteeksi, mutta älä suostu kiusattavaksi enää. Tyhmiin kysymyksiin tai kirjoituksiin ei tarvitse edes vastata. Sinulla ei ole mitään velvollisuuksia vastata. Netissä riittää näitä kiusaajia, aika usein he hyökkäävät ja parjaavat jotain julkkista, joskus meitä tavallisia pulliasiakin. Sanallisesti he taitavasti yrittävät nujertaa toisen henkisesti tai nolata toisen. Ovat itse katkeria ja yrittävät saada itselleen paremman olon parjaamalla toista.
Älykäs ihminen näkee jo aloitustekstistäsi että sinulla on ollut vaikeaa ja tuollaiset tosiaan jättää pitkät arvet, ei se ole mitään " 10 vuotta vanhojen asioiden vatvomista" niin kuin joku kirjoitti.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:43"]
Masentuneet ihmiset eivät välttämättä ole kovin helppoja ja mukavia. Jos kolme ystävänäsi pitämääsi ihmistä on tilittänyt sinulle todellisista tunnoistaan tuohon tapaan, syy saattaa olla jossakin käyttäytymisen tavassasi, josta et ole itse tietoinen. Sanon tämän, koska olen itse ollut masentunut ja tiedän olevani sen takia itsekäs, itsekeskeinen ja välillä vittumainenkin ihminen. Sellainen perusmukavuus ja ihmisrakkaus ei tule minulta enää luonnostaan, vaan minun on tarvinnut opetella kiinnostumaan kavereideni asioista ja tiristämään empaattisuutta hedän asioitaan kohtaan, vaikka sitä ei aina riitä minulle itsellenikään. Arvostan kuitenkin ystäviäni ja haluan pitää heidät elämässäni.
[/quote]
Komppi tälle. Masentuneen miehen vaimona sanon, että masenutunut ihminen voi olla todella itsekäs ja hankala kumppani. Vieläpä joskus syyttää alitajuisesti ongelmistaan ja pahasta olostaan muita ihmisiä (tällä en viittaa ap:he, koska en ap:ta tunne, vaan omaan mieheeni).
Enkä nyt tarkoita, että masentunut ihminen on vittumainen tahallaan. Vaan että se kuuluu taudin kuvaan, että mieli kiertää omassa navassa ja omissa ongelmissa. Ihan ymmärrettävää! Mutta se, että se on inhimillistä ja ymmärrettävää ei tee siitä välttämättä helppoa sietää!
Joten voi olla ap, että vaikka et kauheasti valittelekaan ongelmistasi muille, et välttämättä myöskään jaksa todella olla läsnä ja tukea heitä, jos heillä on murheita. Tämänkin siis on täysin inhimillistä, mutta voi selittää osin sen, miten sinulle on jo kolme ihmistä "avautunut" (itse koen avautumiseksi positiivisen omien ajatusten ja murheiden kertomisen, sinun ystäväsi mielestäni pikemminkin suuttui ja sanoi suorat sanat... )
VOI myös olla, että KOSKA olet masentunut ja varmaan kamppaillut pienen ikäsi itsetunto-ongelmien kanssa (?), sinä alitajuisesti hakeudut ikävien ihmisten ystäväksi. Eli että koska sinä suostut dominoivien ihmisten seuralaiseksi, sinulle he herkemmin laukovat paskamaisia kommentteja, kun eivät koe voivansa pomottaa sinua enää entiseen tapaan.
Kuka tietää, kummasta syystä on kyse vai onko kummastakaan. Sinuna en silti antaisi kaverin avautumisten liikoja rassata. Kateuttahan siinä on taustalla rutkasti, ja se on sen kaverisi ongelma. Mutta jos siinä on LISÄKSI jotain edellä mainitun laista, johon itse voit vaikuttaa (minusta on pakko olla, koska muuten on jo aika epätodennäköistä, että kohdalle osuu kolme kademieltä, vaikka sinun elintasosi on aika tavallinen ja vaatimatonkin), kannattaa miettiä voitko muuttaa käytöstäsi.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:42"]mietitään sitten toisinpäin. Oletko kesällä lähdössä taas matkalle? Onko sinulla kesäloma suunitelmia jota olet kertonut hänelle? Onko hänellä suunitelmia? Onko hänellä vaikea järjestää lastenhoidon? Onko hänellä lomaa. Näin loma kynnyksellä voi olla harmittavaa jos ei itse pääse lomalle, ja jos on ongelmia lastenhoidon kanssa. Onko hän pyytänyt apua tai tarvitseekohan hän jotain konkreettista apua kun on väsynyt. Onko jotain jäänyt huomaamatta. Koska riitelyyn tarvitaan kaksi.[/quote]
Olen lähdössä kesällä matkalle mutta en ole maininnut hänelle siitä mitään. Enkä muillekaan, itse asiassa. En ole puhunut kesäsuunnitelmista muuta, kuin mökinvuokrausesta toisen kaverin kanssa yhdessä (ja samalla harmittelin, ettei meillä ole omaa mökkiä, tai meidän kummankaan vanhemmilla).
Hänellä ei ole kesälomaa, muttei myöskään mitään ongelmia saada lapsilleen hoitajia. Hänellä on heille enemmän hoitajia kuin meillä ja hän tietää sen. Hän ei ole pyytänyt väsymyksen kanssa apua, mutta olen sitä hänelle tarjonnut (siivousapua ennen lapsensa juhlia ja hänen kirpparipöydän siistimistä hänen puolestaan).
Keskustelu meni jotenkin niin, että minä kuuntelin, hän puhui. Olin varmasti väsyneen oloinen, enkä juuri sillä kertaa jaksanut keksiä joka asiaan mitä hän sanoi, jotain sanottavaa. Sitten hän suuttui. Ja olen kyllä mielestäni ilmaissut, että tavallaan ymmärrän häntä ja haluankin ymmärtää paremmin. Toisaalta taas en tiedä kannattaako edes yrittää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:29"]
Voin niin kuvitella itseni siihen sun kaverin tilanteeseen (tai sellaisessa olen ollutkin). Näillä masentuneilla on tapana voivotella omaa tilannettaan jopa sen ohi mentyä että jossain vaiheessa sitä ei vain enää jaksa kuunnella. Varsinkin jos kyseisellä voivottelijalla on oikeasti asiat hyvin.
[/quote]
Psyykkiset sairaudet ei välttämättä johdu nykyisistä oloista mitenkään. Masennus on psyykkinen sairaus. Voihan syöpäkin iskeä, vaikka olisi rahaa ja rakkautta....
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:33"]
En oikeasti ymmärrä, mitä olen tehnyt toista kohtaa väärin, jos EN valita ja EN nalkuta ja enemmänkin kannustan ja olen positiivinen? (Se on hassua, miten toisten kohdalla on oikeasti helppo nähdä paljon hyvää, paljon vaihtoehtoja ym). En ole sanonut hänelle pahasti. En ole jättänyt vastaamatta puhelimeen/viestiin, en ole tehnyt ohareita, en keksi mitään.
[/quote]
ehkäpä tämä lähtikin nyt ystävästäsi, eikä sinusta. ehkä hän on masentunut, miehensä henkisesti pahoinpitelemä, työpaikkakiusattu, sairautta ja muuta elämässään kokenut ja nyt sitten meni oma kuppi yli ja se purkautui sinuun, koska satuit siinä olemaan.
tietenkään ei saisi tuollatavalla tehdä, mutta voi olla ettei hän nyt omista lähtökohdistaan johtuen jaksanut ottaa huomioon tunteitasi (eikä varsinkaan rankkaa lapsuuttasi ja kokemaasi masennusta).
ehkä kyse ei ole varsinaisesti siitä, ettei hän sietäisi sinua, vaan siitä, että hän ei siedä itseään ja sinun selviytymistarinasi vaan lyö tavallaan suolaa haavoihin. hän kokee elämänsä onnettomaksi sinun elämäsi rinnalla (ei edes sen oman luovan alan töitä, ei yhtä onnellisen näköistä parisuhdetta ja perhettä joka nauttii yhdessä (?) lomamatkoista jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekstiesi perusteella vaikuttaa, että sulla on ehkä hieman huono itsetunto. Moni onkin jo kehottanut ottamaan etäisyyttä "ystävääsi" ja minä rohkaisen samaan. Ystävyys on vastavuoroista, toisen ymmärtämistä, tsemppausta ja olkapäänä oloa. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joilta saat iloa ja voimia arkeesi, ja joista oikeasti välität.
Ap. mä uskon että kun valmistut ja pääset töihin, tilanne helpottaa. Ihmisillä on omia kipupisteitään ja tällä hetkellä oot liian kadehdittavassa asemassa sekä muille mt-syistä eläkkeellä oleville (joista suurella osalla ei ole perhettä, rakkautta tai sellaista taloudellista toimeentuloa) kun taas muiden keskiluokkaisten ei-masentuneiden silmissä sulla on kadehdittavan paljon vapaa-aikaa itsesi toteuttamiseen ja leppoisaan elämään ja ehkä moni kadehtii myös sitä että itsellään ei ole ollut mahdollisuutta jäädä kotiin lasten kanssa vaikka olisivat halunneet.
Itselläni ei ikinä ole mennyt kovin lujaa, olen itsekin väkivaltaisesta kodista ja kiusattu ja masennus ollut seurana aikuisikään asti sillä erotuksella sinuun, että sitä pelastavaakaan prinssiä ei ole tullut. Kärsin yksinäisyydestä kovasti ja sen myötä olen joutunut hautaamaan käytännössä myös kaikki haaveet mitä mulla on elämälle ollut koska yksin en voi perhettä perustaa eikä rahat riitä omakotitaloon yksin. Kellekään en ole pahasti sanonut, mutta tunnustan kyllä ottaneeni etäisyyttä moneen ystävään, joiden ihan arkipäiväiset kuulumiset ovat tuntuneet juurikin siltä suolan hieromiselta haavoihin joka saa oman elämän tuntumaan vieläkin surkeammalta ja mitättömämmältä.
Sulle tuli paha mieli ystäväsi sanomisista ja ilmeisesti joku (vaikka tahattomasttikin) oli pahoittanut sussa hänen mielensä pahasti. Ihmissuhteet, jotka tuo enemmän pahaa kuin hyvää mieltä, kannattaa jättää vaan taakse. Ei se välttämättä ole edes kummankaan vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ystäväsi" syyllistää sinua siitä, että olet menestynyt elämässä.
Vika ei todellakaan ole sinussa, vaan hänessä.
Unohda hänet ja tutustu mukavampiin ihmisiin. :)
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:29"]
Voin niin kuvitella itseni siihen sun kaverin tilanteeseen (tai sellaisessa olen ollutkin). Näillä masentuneilla on tapana voivotella omaa tilannettaan jopa sen ohi mentyä että jossain vaiheessa sitä ei vain enää jaksa kuunnella. Varsinkin jos kyseisellä voivottelijalla on oikeasti asiat hyvin.
[/quote]
Psyykkiset sairaudet ei välttämättä johdu nykyisistä oloista mitenkään. Masennus on psyykkinen sairaus. Voihan syöpäkin iskeä, vaikka olisi rahaa ja rakkautta....
[/quote]
Masentuneet on useimmiten erittäin rasittavia kaikille läheisille. Haluaa puhua kokoajan omista vaikeuksista ja vie energian ja valon lähipiiristä. Kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko häntä kenties ärsyttää se, että työskentelee perse ruvella ja silti elää kädestä suuhun. Samalla joku makaa kotona ja saa sen saman rahan. Silti pitäisi jaksaa kuunnella sitä uikutusta, miten kaikki on aina niin kurjaa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:35"]Olet työkyvyttömyyseläkkeellä, etkä ole ollut ikinä töissä, mutta silti sinulla on lapsia, vastarakennettu talo, hieno kamera ja ulkomaanmatkoja. Ystäväsi mielestä sinulla on kaikkea, koska sinulla on kaikkea! Kateellinenhan hän on, mutta tässä maailmassa jossa moni sinnittelee pienillä pätkätöillä tai työttömyyskorvauksilla, asuu kalliissa ja huonokuntoisessa vuokra-asunnossa, ja vain haaveilee ulkomaanmatkoista - siitä näkökulmasta sinulla on kaikki.
Ajattele asiaa tosiesta näkulmasta, älä siis uhriudu. Nyt näet itsesi ikuisena uhrina, vaikka sinulla on tällä hetkellä kaikkea.
[/quote]
Joo, siis yritä nähdä toinenkin puoli. Minä opiskelin ja piti käydä töissä ja piti oikeasti selvitä 10e/viikko ruokabudjetilla ja vanhempien piti vielä vipata rahaa. Samaan aikaan ystäväni laiminlöi opiskelunsa ja heittäytyi sosiaalitoimen loputtomaan tukiverkkoon. Hän sai ihan kaiken. Minulla meni 3v ilman uusia vaatteita ja kenkiä, laihduin 10kg, vanhemmat joutuivat maksamaan laskuni. Kyllä se minusta oli epäreilua että ystäväni sai kaiken tekemättä mitään ja minä jouduin kerjäämään ja näkemään nälkää ja käymään opiskelun ohessa töissä. Uskon että ystäväsi on kateellinen koska niin minäkin olin ystävälleni, olin myös hyvin katkera - olisinhan minäkin voinut alkaa yhteiskunnan elätiksi ja lopettaa koulun ja ottaa rennosti. Olisin saanut edes syödäkseni. Eli koita ymmärtää katkeraa ystävääsi. Hänellä ei mene nyt hyvin toisin kuin sinulla kaiken kokemasi jälkeen. Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olipa tuo show viesti masennuksesi kuormittavuudesta tai siitä, että hän kokee sinun brassailevan (ansaitsemattomalla?) onnellasi, eihän tuo ollut järin mukavaa käytöstä. Toki joskus on viisasta pysähtyä kuuntelemaan, olisiko tökeröjenkin sanojen takana totuuden siementä, mutta tuokin oli kuitenkin vain yhden ihmisen näkemys tilanteestasi. Ei sitä tarvitse ihan sellaisenaan niellä. Ja voihan olla, että tuo purkaus kertoi enemmän ystävästäsi kuin sinusta. Ehkäpä hänen elämässään on nyt jotakin, jota oma elämäsi korostaa, ja hän siksi purki nämä aatoksensa sinuun.
Masennus toki heijastelee myös muihin ihmisiin, mutta tästä keskustelusta kyllä huomaa, että pelkkä masennuksen maininta tuo jo isot ennakko-odotukset. Ihan niin kuin masentuneen tulisi olla alati valppaana, että ei mitenkään, ikinä kuormita ketään eikä vahingossakaan ilmaise yhtäkään negatiivista tuntemusta. Masennus on raskasta niin masentuneelle kuin lähipiirille, mutta osa täällä heitetyistä mutu-olettamuksista ovat kyllä jo sen verran övereitä, että ne kertoivat ehkä kommentoijan omasta elämästä enemmän kuin ap:n tarinasta.
No, ap. Anna pölyn hieman laskeutua, ja odota. :) Sitten, kun olette molemmat rauhoittuneet, voit toki kysyä, mistä moinen läksytys, ja että oliko se ihan ansaittua.
Vanha sananlaskukin sen tietää: kateus vie kalatkin vedestä. Turha masentua tuollaisesta. Et menetä mitään, jos tuollaisen katkeran kalkkarokäärmeen elämästäsi saat heivattua.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:29"]
Voin niin kuvitella itseni siihen sun kaverin tilanteeseen (tai sellaisessa olen ollutkin). Näillä masentuneilla on tapana voivotella omaa tilannettaan jopa sen ohi mentyä että jossain vaiheessa sitä ei vain enää jaksa kuunnella. Varsinkin jos kyseisellä voivottelijalla on oikeasti asiat hyvin.
[/quote]
Mäkin uskon, että kyse on tästä. Ystävän lausahdus liittyy valittamiseen, joka ei lopu. Vaikka asiat on hyvin.
[/quote]
Millä perusteella voi oikeasti kenestäkään sanoa, että asiat on niin hyvin, ettei mistään sovi valittaa? Masennus ei kysele lupia, kenelle ja missä elämäntilanteessa se puhkeaa. Ja väitän, että harva meistä sellainen meedio on, että näkee toisen elämän kaikki ilot ja surut, ja voi näin ollen heittäytyä tuomaroimaan, kenellä on oikeus tuntea mitäkin.
Tavallaan ymmärrän ystävääsi, jonka elämä on huonolla mallilla. Hän ehkä ihmettelee, miksi et nyt nauti siitä mitä olet saavuttanut, vaan märehdit mahdollisesti vanhoja aikoja, jolloin asiasi olivat huonolla tolalla. Miksi et vanhojen märehtimisen sijasta nauttisi kaikista hyvistä asioista, jotka olet saavuttanut (koti, aviomies, lapset, matkustelu)? Ystäväsi on ehkä kyllästynyt siihen, että et näe hänen hätäänsä ja epäonneaan, vaan keskityt murehtimaan, mitä mahdollisesti tulevaisuudessa voi tapahtua. Kukaan ei voi tietää tulevaisuuttaan, sillä elämää ei voi siinä mielessä hallita, vaikka moni näytää niin kuvittelevankin. Jotkut asiat vain tapahtuvat, eikä niille voi mitään. Jos nyt etukäteen murehdit mahdollisia tulevia menetyksiä, joudut ikään kuin suremaan ne taas uudelleen, jos jotain ikävää oikeasti tapahtuu. Keskity elämään tässä päivässä ja ymmärrä myös ystävääsi, jonka asiat ovat huonommin kuin sinun, ainakin aineellisesti. Kerro ystävällesi elämänhistoriasi juurta jaksaen. Se auttaa häntäkin suhtautumaan tilantenteeseesi ymmärtäväisemmin.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:20"]
--
Ja sinä kuvittelet, että ei-masentuneilla on aina ollut kaikki hyvin? KAIKILLA ihmisillä on vastoinkäymisiä. Osa selviää niistä paremmin, osa huonommin. Hyvin harvalle ihmiselle on tarjoiltu hyvä elämä kultalautasella, vaan moni joutuu tekemään töitä sen eteen. Väkisinkin tulee vaikutelma, että vatvot vuosikymmeniä vanhoja asioita, etkä osaa oikeasti olla kiitollinen ja onnellinen asioista, jotka olet saavuttanut.
[/quote]
Tyypillinen lyömäase mm. masentuneille. Kunpa ihmismieli olisikin sellainen, että ikävät ajatukset saisi napsautettua vain pois päältä kiitollisuusmoodiin - voipi olla melkoisen haastavaa etenkin masennusta sairastavalle, btw.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:29"]
Voin niin kuvitella itseni siihen sun kaverin tilanteeseen (tai sellaisessa olen ollutkin). Näillä masentuneilla on tapana voivotella omaa tilannettaan jopa sen ohi mentyä että jossain vaiheessa sitä ei vain enää jaksa kuunnella. Varsinkin jos kyseisellä voivottelijalla on oikeasti asiat hyvin.
[/quote]
Mäkin uskon, että kyse on tästä. Ystävän lausahdus liittyy valittamiseen, joka ei lopu. Vaikka asiat on hyvin.
[/quote]
Millä perusteella voi oikeasti kenestäkään sanoa, että asiat on niin hyvin, ettei mistään sovi valittaa? Masennus ei kysele lupia, kenelle ja missä elämäntilanteessa se puhkeaa. Ja väitän, että harva meistä sellainen meedio on, että näkee toisen elämän kaikki ilot ja surut, ja voi näin ollen heittäytyä tuomaroimaan, kenellä on oikeus tuntea mitäkin.
[/quote] Masennus on sairaus, sen jokainen ymmärtää. Mutta masentuneen pitää myöskin huomata ystäviä. Se ei oikeuta käyttäytymään muita kohden itsekkäästi. Läheltä seuraan kun ystäväni on nyt sairastanut masennusta 10 vuotta, ja se on todella rankkaa hänen miehelle ja meille muille. Välillä on osasto hoidolla, saa sähköterapia jne. Mutta henkisesti se on todella raskasta aina vieressä tukea, koska kaikki mitä sanot on väärin, tulkitaan väärin ja kaikki on muitten vika.
Tässäkin AP:n tapauksessa hän tuo vaan esille kuinka loistava hän on ja kuinka paljon hän tekee ystävyyden puolesta. Missään vaiheessa hän ei ole vieläkään kertonut itsestään huonoja puolia. Eli kun ei jaksa nähdä omia huonja puolia (meillä kaikilla on niitä) niin ei myöskään voi olla kenenkään ystävä. Joskus se sattuu kun katsoo itseän peilistä, mutta siitä voikin tulla jotain hyvää.
Tässäkin keskustelussa masentuneet puolustavat omaa käytöstään ja muut syyllistävät. Se ei ole ratkaisu, jos AP haluaa ystävänsä takaisin, niin paras tapa on soittaa ja kysyä miksi hän niin suuttu. Hengittää syvään ja kuunella. Kun ystäväsi on saanut purettuun lastinsa sun syliin voitte rauhassa keskustella jatkosta. Jos olet sitä mieltä että se on tässä, niin sitten se on. turha enää murhetia asiasta, mutta jos minä olisin sinä ja minulle olisi kolme ystävää tehnnyt saman jutun ottaisin luurin käteen ja kuuntelisin. Ja jos vieläkin olet sitä mieltä että sinussa ei ole mitään vikaa, niin sitten antaisin olla-
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:26"]Onko kaverisi työelämässä? Tekeekö pitkiä päivä? Onko lapsia? Onko tiukaa rahatilanne? Et vastaa näihin koska et ilmeisesti ole niin hyvä ystävä. onko hän yrittänyt selittää jotain? Onko hän väsynyt?[/quote]
On työelämässä, ei tee pitkiä päiviä. On lapsia. Ei varsinaisesti ole sanonut, etteikö rahaa olisi. Niukkuutta on lähes kaikilla. Miten niin en vastaa näihin? Sinä olet ensimmäinen jonka olen huomannut tätä kysyvän, anteeksi jos on mennyt ohi. On hän väsynyt, moni muukin on ketä tunnen.
En oikeasti ymmärrä, mitä olen tehnyt toista kohtaa väärin, jos EN valita ja EN nalkuta ja enemmänkin kannustan ja olen positiivinen? (Se on hassua, miten toisten kohdalla on oikeasti helppo nähdä paljon hyvää, paljon vaihtoehtoja ym). En ole sanonut hänelle pahasti. En ole jättänyt vastaamatta puhelimeen/viestiin, en ole tehnyt ohareita, en keksi mitään.