Lue keskustelun säännöt.
"Ystävä" avautui, ja minua itkettää nyt
13.05.2015 |
En ole mielestäni ansainnut tällaista, ja tämä on minulle elämässä jo kolmas kerta kun ihminen jota olen pitänyt ystävänä avautuukin minulle ja käy ilmi, että hän ei minusta niin mukavasti ajattelekaan. Minun elämäni ei ole ollut helppo, ja olen taistellut masennusta vastaan ja elänyt sen kanssa lapsesta lähtien. Minulla on alkoholistiäiti joka oli paitsi väkivaltainen, myös hyvä pahoinpitelemään henkisesti. Teini-ikäni vietin lähes tulkoon yksin asuen, kun isä löysi uuden vaimon joka ei minua sietänyt silmissään. Olin myös kiusattu, ja kärsin jo silloin vakavista pelkotiloista.
Tähän päivään mennessä (olen nyt vähän päälle kolmekymmentä) olen kuitenkin saanut aviomiehen ja lapsia, olen matkustanut, olen miehen kanssa rakentanut talon, ja nyt olen vihdoin ja viimein terapian avulla niin ehjä että olen uskaltautunut opiskelemaan. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ja mieheni on keskituloinen. Mistä ystäväni sitten avautui?
No siitä, että kun minulla on kaikkea enkä ansaitse sitä. Että minulla on kamera jolla kuvata hyviä kuvia (hän on käynyt ns. luovan alan koulun muttei koskaan tehnyt sen alan töitä), että minulla on rahaa ja voin matkustaa, että voin ostaa mitä vain (no en voi) miettimättä asiaa sen kummemmin. Hänen mielestään en edes tajua, miten onnekas olen ja että se on väärin ja että hän on kyllästynyt katselemaan minua.
En oikeasti ihmiset jaksa enää. Joka päivä mietin, että miten olenkin tähän asti tullut ja miten pelkään tämän kaiken menettäväni. En ole ylpeä ihminen, enkä hiero mitään matkoja kenenkään naamalle. En vain oikeasti enää ymmärrä, miksi ihmiset eivät siedä minua :( Nytkin itken, en käsitä miten aina käy näin.
Kommentit (80)
Kuinka monella ei-masentuneella on useita katkenneita ihmissuhteita? Tätä vain sattuu, ja monet ihmiset voivat olla aika samantyyppisiä aina tietyllä alueella. Jos oikein hienovaraisesti on tutustunut ja ilmaissut vain niukasti todellisia aatoksiaan, niin voi saada tuttavasta väärän kuvan, ja sitten seuraa yllätys. Tätähän tää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten he kokevat kateutta tai katkeruutta siitä etteivät itse osaa laittaa elämäänsä kuntoon kun taas sinä olet saanut oman elämäsi kuntoon paljon vaikeammista olosuhteista.
Tästäkin voi olla kysymys. Ja kateellisuus tuli myös mieleen. Eli kun sun ystävien mielestä sulla on ns. "kaikki", niin he eivät ole ymmärtäneet miksi olet masentunut. Miten hän voi olla masentunut ja tyytymätön, kun hänellä on kaikki niin hyvin? Ei sellaiset ihmiset (välttämättä) ymmärrä masennusta, jotka eivät sitä ole sairastaneet. Eihän tuolla ihmisellä ole mitään syytä olla masentunut! Ehkä ystäväsi ajatteli, että et ole ansainnut "kaikkea", koska et pysty siitä nauttimaan. Miksi tuolla ihmisellä on kaikkea ja silti valittaa, eikä ole tyytyväinen ja onnellinen?
Ettekö te osaa lukea? Ap sanonut tuhat kertaa, että ei valita. Ja ainoa asia mistä täällä puhutaan on, että ap valittaa.
Kateus vie kalatkin vedestä, älä välitä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä! Itselläni on samanlainen lapsuus kuin sinulla. Olen käynyt läpi todella rankkoja asioita. Nyt olen kuitenkin naimisissa. Tytär on 8 kk. Olen asunut kahdessa eri maassa ja matkustellut muutenkin paljon. Kärsin kuitenkin paniikkihäiriöstä ja sos. til. pelosta. Ulospäin saattaa näyttää, että elän jotenkin tosi hienoa elämää. Totuus on kuitenkin toinen. Nämä kateelliset ihmiset ei näe sitä toista puolta asioista. Katkeruus on myös suomalainen perusominaisuus. Ei kannata itkeä tollasen ihmisen takia. Tulet vielä törmäämään paljon samanlaisiin ihmisiin. Itse ajattelen, että minä nimenomaan ansaitsen nämä hyvät asiat. Olenhan käynyt läpi niin paljon pahaa ja kärsimystä. Pitäisikö sinun olla kärsinyt koko ikäsi, että muilla olisi parempi mieli?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 10:37"]
Ja olen ollut työelämässä, onneksi, sillä sieltä pääsin kunnollisen terveydenhuollon piiriin ja ohjausta. Ap
[/quote]
Näihin alapeukkuihin en ole vieläkään saanut vastausta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös ystävä jolla on kaikkea; rahaa, perintöä, asuntoja, hyvä mies, matkoja etc. mutta melkein aina naama norsun vitulla. Kun kuulemma ahdistaa aina ja aina vaan eli on aikaa ja rahaa kieriskellä ahdistuksiensa kanssa. On saanut yhteiskunnalta terapiat, sairaseläkkeet, leskeneläkkeet (vaikka on uusissa naimisissa), perinnöt. Aina pitäisi jaksaa eläytyä tähän ahdistukseen, joka voi nousta vaikka siitä kun joku sanoo jotain mikä ei miellytä.
Itsellä tuntuu olevan vähän suuremmat ongelmat (vammainen lapsi, YT neuvottelut töissä, pieni palkka, vähän vaikeampi avioero), mutta ne eivät olekaan kovinkaan tärkeitä, sillä aina kun tavataan (onneksi jo harvemmin) kelataan vain hänen ahdistustaan, jota pitää lähteä hoitamaan matkoilla, noin 5 krt/v tai shoppailulla.
Kyllä, olen kade. Tuntuu että olisin maailman onnellisin ihminen jos lapsi olisi terve ja eikä aina tarvitsisi laskea joka euroa. En jumatsukka valittaisi ja keksi itselle remppoja ja ahdistuksia, jotka ovat ainoastaan säälin keräämistä ystäväni taholta.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:37"]
Minulla on myös ystävä jolla on kaikkea; rahaa, perintöä, asuntoja, hyvä mies, matkoja etc. mutta melkein aina naama norsun vitulla. Kun kuulemma ahdistaa aina ja aina vaan eli on aikaa ja rahaa kieriskellä ahdistuksiensa kanssa. On saanut yhteiskunnalta terapiat, sairaseläkkeet, leskeneläkkeet (vaikka on uusissa naimisissa), perinnöt. Aina pitäisi jaksaa eläytyä tähän ahdistukseen, joka voi nousta vaikka siitä kun joku sanoo jotain mikä ei miellytä.
Itsellä tuntuu olevan vähän suuremmat ongelmat (vammainen lapsi, YT neuvottelut töissä, pieni palkka, vähän vaikeampi avioero), mutta ne eivät olekaan kovinkaan tärkeitä, sillä aina kun tavataan (onneksi jo harvemmin) kelataan vain hänen ahdistustaan, jota pitää lähteä hoitamaan matkoilla, noin 5 krt/v tai shoppailulla.
Kyllä, olen kade. Tuntuu että olisin maailman onnellisin ihminen jos lapsi olisi terve ja eikä aina tarvitsisi laskea joka euroa. En jumatsukka valittaisi ja keksi itselle remppoja ja ahdistuksia, jotka ovat ainoastaan säälin keräämistä ystäväni taholta.
[/quote]
Ap on jo sanonut ettei valita ystävilleen tällaisia, joten mitä sinä tällä vastauksella hait?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
AP kyseli että miksi kolme ystävää on hänta haukkunut. Hän sai vastauksia josta hän mitä ilmeisemmin ei tykännyt. Kerrottiin kokemuksia miltä se tuntuu kun toinen on masentunut. Sairas ihminen ei välttämättä huomaa valittavansa, tai vahättele muitten ongelmia. En tarkoita että hän tekee sen tahallaan, mutta hän vaan sen tekee. Jos kolme ystävää avatuisi minulle, niin kyllä olisi peilin katsomisen paikka. Vaikka onkin masentunut niin itsetutkiseluun tulisi aina vähän väliin tehdä. Koska kukaan meistä ei ole virheetön, meissä kaikissa on jotain piireteitä josta toinen ei tykkää.
Ei tarvitse muuttaa omaa luonetta, eikä vähätellä omia ongelmia. Mutta asoista voi oppia ja välttää samanlaisia tilanteita.
Raju esimerkki: jos juot viina ja aina riitelet sen vaiktuksenalaisena, niin silloin vältät alkhooli juomia. Jos naapuri valittaa kovasta musiikista, niin laitat pienemmälle. Jos miehesi valittaa säärikarvoista saunassa, sivoat ne jne. Jos kolme ystävää valittaa sinusta ja mitä ilmeisemmin samasta aiheesta, niin silloin voi asiasta puha. Ei tilanne paranne sillä, että en ymmärrä miksi kaikki suuttuvat minulle. Yleensä ihmiset eivät helposti suutu ja suomalaiset harvoin avaa suullisen arkkunsa. Joten jos minulle kolme kaveria olisi huutanut alkaisin miettimään tarkasti mikä voisi olla vikana.
Ai niin, masentuneelle ei saa sanoa että siinä voisi olla joku vika, koska hän voi masentuu enemmän. Tämä on minun mielestä väärin, miksi ei saa sanoa jopa masentuneelle että on rasittava tai ylpeä. Miksi muut pitää huonoa käytöstä vaan kestää koska joku on masentunut. Eihän myöskään hyväksytä kun muut ihmiset käyttäytyvät huonosti.
Sitten toinen kysymys: miksi aina masentuneet ihmiset ovat masentuneita jostain muusta syystä kun omasta itsestään. Koska jokainen on oman onnensa seppä. Tämä voi olla vaikea ymmärtää, mutta yritän selittää sen niin: Jos tiput kuoppaan ja jäät katsomaan kuka tönäsi sinut kuoppaa, et löydä tietä ylös. Jos katsot eteenpäin voit löytää onnen edessä. Eli vanohja asoita voi ja pitääkin hetken ruotia, mutta sitten tulisi etsiä tietä eteenpäin, jatkaa eläämistä. Koska jokainen päivä' on kullan arvoinen ja sinun onnesi voi olla just tuossa edessä. Ja toiseksi, miksi annat vielä sinun kallisarvoista aikaa murhetimaan semmoista joka tapahtui vuosia sitten? Miksi uhraat aikaa siihen, kun sinun onnesi on just tuossa?
Tunnen juuri sinunlaisen ihmisen. Minäkin vihaan häntä. Kyllä, hänelläkin on ollut erittäin rankka lapsuus, todella kova. Nykyään mies, lapset, talo ja kaikki! Töitä ei ole tehnyt koskaan. Tämä vituttaa siksi että hän tästä hyvästä saa kaiken minkä haluaa. Mies antaa rahaa jokaiseen päähänpinttymään sisustuksesta uusiin vaatteisiin holtittomasti eikä mikään riitä. Kaiken lisäksi puhuu minusta pahaa selkäni takia kun en lähde tämän mukaan syömään shoppailemaan jne, ihmettelee miten minulla ei koskaa ole vara ja pitää tuhlarina. Noh, minä käyn TÖISSÄ, enkä silti voi tehdä samoja asioita kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneella ei ole mitään suojaa ihmissuhteissa. Kaiken voi kääntää sen syyksi, jolla on diagnoosi. Vaikka on yleisesti tiedossa, että masentuneet on paitsi erilaisia jo luonteiltaan, myös sairaudessaan eri vaiheissa: missään tapauksessa kaikki eivät ole samanlaisia.
Ap on yrittänyt sanoa, millainen hän muiden kanssa on, mutta te ette usko. Se kertoo meidän maailmastamme jotain. Itse olen työssäni huomannut, että moni masentunut on karsinut ihmissuhteita, sillä ne ovat raskaita myös heille - juuri siksi, että masentunut tuntee ainoana velvollisuudentunnetta olla ns. kunnolla ja ihmisiksi. Nämä ihmiset ovat yleensä hyvin kilttejä ja toisille hyväntahtoisia, vaikka totta kai joukossa on myös valittajia ja itsekeskeisiä ihmisi. Näillä jälkimmäisillä on sitten kyse vähän muustakin kuin masennuksesta, joka voi olla keksittyä jopa.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 14:08"]
Ettekö te osaa lukea? Ap sanonut tuhat kertaa, että ei valita. Ja ainoa asia mistä täällä puhutaan on, että ap valittaa.
[/quote]
Jep. Mutta ai niin, ap varmaan valehtelee, koska ei hän masentuneena ymmärrä, että hän valittaa ja surkuttelee jatkosyötöllä, ei koskaan kuuntele ystävänsä murheita ja rypee vain ja ainoastaan omassa suossaan. Muuta vaihtoehtoa ei selkeästi voi olla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:52"]
Masentuneella ei ole mitään suojaa ihmissuhteissa. Kaiken voi kääntää sen syyksi, jolla on diagnoosi. Vaikka on yleisesti tiedossa, että masentuneet on paitsi erilaisia jo luonteiltaan, myös sairaudessaan eri vaiheissa: missään tapauksessa kaikki eivät ole samanlaisia.
Ap on yrittänyt sanoa, millainen hän muiden kanssa on, mutta te ette usko. Se kertoo meidän maailmastamme jotain. Itse olen työssäni huomannut, että moni masentunut on karsinut ihmissuhteita, sillä ne ovat raskaita myös heille - juuri siksi, että masentunut tuntee ainoana velvollisuudentunnetta olla ns. kunnolla ja ihmisiksi. Nämä ihmiset ovat yleensä hyvin kilttejä ja toisille hyväntahtoisia, vaikka totta kai joukossa on myös valittajia ja itsekeskeisiä ihmisi. Näillä jälkimmäisillä on sitten kyse vähän muustakin kuin masennuksesta, joka voi olla keksittyä jopa.
[/quote] Uskomaton palapeli, mikä olisi sitten se kultainen keskitie? Hyväksyä sairauden, joo sen voi tehdä. Mikä on oikea lähestymistapa? Antaa masentuneen olla hankala? Kuinka pitkää pitää kestää? Jos masennus on krooninen tila ja lääkkeet ja terapiat ei auta, toinen vaan vetää muita alas. Itse juuri taistelen tämän kysymyksen kanssa, koska en todellakaan enää jaksa. Minua pelottaa puhelin soitto koska sieltä tulee vaan valitusta. Ja joo, minulla on omat ongelmat jota ystäväi ei jaksa kuunella koska hän on masentunut. Mikä on minun velovollisuus tässä asiassa? Kuinka kauan minun pitää tätä kestää. (nyt 5 v)
Tähän haluaisin jonkun masentuneen vastaamaan. jotta oikeasti tietäisin mitä minun pitäisi tehdä?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:52"]
Masentuneella ei ole mitään suojaa ihmissuhteissa. Kaiken voi kääntää sen syyksi, jolla on diagnoosi. Vaikka on yleisesti tiedossa, että masentuneet on paitsi erilaisia jo luonteiltaan, myös sairaudessaan eri vaiheissa: missään tapauksessa kaikki eivät ole samanlaisia.
Ap on yrittänyt sanoa, millainen hän muiden kanssa on, mutta te ette usko. Se kertoo meidän maailmastamme jotain. Itse olen työssäni huomannut, että moni masentunut on karsinut ihmissuhteita, sillä ne ovat raskaita myös heille - juuri siksi, että masentunut tuntee ainoana velvollisuudentunnetta olla ns. kunnolla ja ihmisiksi. Nämä ihmiset ovat yleensä hyvin kilttejä ja toisille hyväntahtoisia, vaikka totta kai joukossa on myös valittajia ja itsekeskeisiä ihmisi. Näillä jälkimmäisillä on sitten kyse vähän muustakin kuin masennuksesta, joka voi olla keksittyä jopa.
[/quote] Uskomaton palapeli, mikä olisi sitten se kultainen keskitie? Hyväksyä sairauden, joo sen voi tehdä. Mikä on oikea lähestymistapa? Antaa masentuneen olla hankala? Kuinka pitkää pitää kestää? Jos masennus on krooninen tila ja lääkkeet ja terapiat ei auta, toinen vaan vetää muita alas. Itse juuri taistelen tämän kysymyksen kanssa, koska en todellakaan enää jaksa. Minua pelottaa puhelin soitto koska sieltä tulee vaan valitusta. Ja joo, minulla on omat ongelmat jota ystäväi ei jaksa kuunella koska hän on masentunut. Mikä on minun velovollisuus tässä asiassa? Kuinka kauan minun pitää tätä kestää. (nyt 5 v)
Tähän haluaisin jonkun masentuneen vastaamaan. jotta oikeasti tietäisin mitä minun pitäisi tehdä?
[/quote]
Tässä varmaan oli kyse ap:sta, joka ei ole hankala? Ja muutenkin siitä, että kaikki eivät ole. Sinun läheisesi selvästi on, ja oikeaa vastausta ei varmaan osaa antaa kukaan. Voimia.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:52"]
Masentuneella ei ole mitään suojaa ihmissuhteissa. Kaiken voi kääntää sen syyksi, jolla on diagnoosi. Vaikka on yleisesti tiedossa, että masentuneet on paitsi erilaisia jo luonteiltaan, myös sairaudessaan eri vaiheissa: missään tapauksessa kaikki eivät ole samanlaisia.
Ap on yrittänyt sanoa, millainen hän muiden kanssa on, mutta te ette usko. Se kertoo meidän maailmastamme jotain. Itse olen työssäni huomannut, että moni masentunut on karsinut ihmissuhteita, sillä ne ovat raskaita myös heille - juuri siksi, että masentunut tuntee ainoana velvollisuudentunnetta olla ns. kunnolla ja ihmisiksi. Nämä ihmiset ovat yleensä hyvin kilttejä ja toisille hyväntahtoisia, vaikka totta kai joukossa on myös valittajia ja itsekeskeisiä ihmisi. Näillä jälkimmäisillä on sitten kyse vähän muustakin kuin masennuksesta, joka voi olla keksittyä jopa.
[/quote] Anteeksi, mutta vaaditaanhan jonkinlaista empatiaa kaikilta. Miksi masentuneelta ei saa tätä vaatia?
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:52"]
Masentuneella ei ole mitään suojaa ihmissuhteissa. Kaiken voi kääntää sen syyksi, jolla on diagnoosi. Vaikka on yleisesti tiedossa, että masentuneet on paitsi erilaisia jo luonteiltaan, myös sairaudessaan eri vaiheissa: missään tapauksessa kaikki eivät ole samanlaisia.
Ap on yrittänyt sanoa, millainen hän muiden kanssa on, mutta te ette usko. Se kertoo meidän maailmastamme jotain. Itse olen työssäni huomannut, että moni masentunut on karsinut ihmissuhteita, sillä ne ovat raskaita myös heille - juuri siksi, että masentunut tuntee ainoana velvollisuudentunnetta olla ns. kunnolla ja ihmisiksi. Nämä ihmiset ovat yleensä hyvin kilttejä ja toisille hyväntahtoisia, vaikka totta kai joukossa on myös valittajia ja itsekeskeisiä ihmisi. Näillä jälkimmäisillä on sitten kyse vähän muustakin kuin masennuksesta, joka voi olla keksittyä jopa.
[/quote] Uskomaton palapeli, mikä olisi sitten se kultainen keskitie? Hyväksyä sairauden, joo sen voi tehdä. Mikä on oikea lähestymistapa? Antaa masentuneen olla hankala? Kuinka pitkää pitää kestää? Jos masennus on krooninen tila ja lääkkeet ja terapiat ei auta, toinen vaan vetää muita alas. Itse juuri taistelen tämän kysymyksen kanssa, koska en todellakaan enää jaksa. Minua pelottaa puhelin soitto koska sieltä tulee vaan valitusta. Ja joo, minulla on omat ongelmat jota ystäväi ei jaksa kuunella koska hän on masentunut. Mikä on minun velovollisuus tässä asiassa? Kuinka kauan minun pitää tätä kestää. (nyt 5 v)
Tähän haluaisin jonkun masentuneen vastaamaan. jotta oikeasti tietäisin mitä minun pitäisi tehdä?
[/quote]
Tässä varmaan oli kyse ap:sta, joka ei ole hankala? Ja muutenkin siitä, että kaikki eivät ole. Sinun läheisesi selvästi on, ja oikeaa vastausta ei varmaan osaa antaa kukaan. Voimia.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 15:52"]
Masentuneella ei ole mitään suojaa ihmissuhteissa. Kaiken voi kääntää sen syyksi, jolla on diagnoosi. Vaikka on yleisesti tiedossa, että masentuneet on paitsi erilaisia jo luonteiltaan, myös sairaudessaan eri vaiheissa: missään tapauksessa kaikki eivät ole samanlaisia.
Ap on yrittänyt sanoa, millainen hän muiden kanssa on, mutta te ette usko. Se kertoo meidän maailmastamme jotain. Itse olen työssäni huomannut, että moni masentunut on karsinut ihmissuhteita, sillä ne ovat raskaita myös heille - juuri siksi, että masentunut tuntee ainoana velvollisuudentunnetta olla ns. kunnolla ja ihmisiksi. Nämä ihmiset ovat yleensä hyvin kilttejä ja toisille hyväntahtoisia, vaikka totta kai joukossa on myös valittajia ja itsekeskeisiä ihmisi. Näillä jälkimmäisillä on sitten kyse vähän muustakin kuin masennuksesta, joka voi olla keksittyä jopa.
[/quote] Anteeksi, mutta vaaditaanhan jonkinlaista empatiaa kaikilta. Miksi masentuneelta ei saa tätä vaatia?
[/quote]
Totta kai saa vaatia, mutta saako masentunutta kohtaan vaatia sitä myös? Ap näyttää yrittävän ymmärtää mitä nyt äkkiä noita alkupään viestejä luin mutta saa aika kovaa kyytiä osakseen huolimatta siitä, mitä itse sanoo. Se on väärin.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 16:07"]
--
Uskomaton palapeli, mikä olisi sitten se kultainen keskitie? Hyväksyä sairauden, joo sen voi tehdä. Mikä on oikea lähestymistapa? Antaa masentuneen olla hankala? Kuinka pitkää pitää kestää? Jos masennus on krooninen tila ja lääkkeet ja terapiat ei auta, toinen vaan vetää muita alas. Itse juuri taistelen tämän kysymyksen kanssa, koska en todellakaan enää jaksa. Minua pelottaa puhelin soitto koska sieltä tulee vaan valitusta. Ja joo, minulla on omat ongelmat jota ystäväi ei jaksa kuunella koska hän on masentunut. Mikä on minun velovollisuus tässä asiassa? Kuinka kauan minun pitää tätä kestää. (nyt 5 v)
Tähän haluaisin jonkun masentuneen vastaamaan. jotta oikeasti tietäisin mitä minun pitäisi tehdä?
[/quote]
No, entinen masentunut, mutta myös masentuneen tuki vastaa. Ei sinun tarvitse olla tuki ja turva 24/7 masentuneelle. Kyllä se pääasiallinen apu pitää tulla terveydenhoidon taholta (toki se on todella ongelmallista, että apu voi tänä päivänä olla masentuneelle kiven takana. Mutta olkoon se toinen keskustelu). Ja jos et suoranaisesti etääntyä halua (tai vaikkapa ettet vastaa puheluihin tietyn kellonajan jälkeen tai vastaat tai soitat takaisin silloin, kun sinulla on aikaa tai jaksamista/rajoitat tapaamisia), niin voithan ihan sanoa, että jaksamisesi murheille on rajallinen, tai sopia, että pyritte pitämään tapaamisenne kevyinä ja vaikka leffailtojen tai muun ajatuksia muulle siirtävän parissa. :)
Ja suoranaisesta huonosta käytöksestä on aina ok sanoa, olipa kyseessä masentunut tai ei.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 11:20"]
--
Ja sinä kuvittelet, että ei-masentuneilla on aina ollut kaikki hyvin? KAIKILLA ihmisillä on vastoinkäymisiä. Osa selviää niistä paremmin, osa huonommin. Hyvin harvalle ihmiselle on tarjoiltu hyvä elämä kultalautasella, vaan moni joutuu tekemään töitä sen eteen. Väkisinkin tulee vaikutelma, että vatvot vuosikymmeniä vanhoja asioita, etkä osaa oikeasti olla kiitollinen ja onnellinen asioista, jotka olet saavuttanut.
[/quote]
Tyypillinen lyömäase mm. masentuneille. Kunpa ihmismieli olisikin sellainen, että ikävät ajatukset saisi napsautettua vain pois päältä kiitollisuusmoodiin - voipi olla melkoisen haastavaa etenkin masennusta sairastavalle, btw.
[/quote] Pitääkö kaiken kestää, eli masentuneen ihmisen valitusta pitää kaikki kuunella, siihen saakka että itsekin masentuu. Ei sitä varten on terapia, jos ei saa sitä pois päältä, niin voi ainakin yrittää. Kukaan ei jaksa vuositolkulla kuunella sitä samaa virttä. Sitä ei masentuneet ihmiset välttämättä huomaa. Siksi he ovat aika yksinäisiä. Kyllä ystäviä tuetaan ja autetaan, mutta jossain kulkee raja. Joskus pitää myöskin nauttia toisen seurasta eikä olla likasanko.