Mitä sitten tapahtuu kun vauva kuolee synnytyksessä?

Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Synnytin hänet Naistenklinikalla. En halunnut ottaa syliin, mitä olen jälkeen päin katunut. Synnytyksen jälkeen pääsin Naistentautien osastolle, huonekaverit olivat 85v ja 65v. Puhumisen tarve oli suuri ja heille puhuin tapahtuneesta. Olen ruotsin kielen vihaaja, mutta siinä tilanteessa kerroin tuolle 85v porvoolaismummolle tapahtumasta hänen äidinkielellään - ruotsiksi.

Vajaan viikon kuluttua oli siunaus Lastenklinikan kappelissa. Tuhkat on viety Honkanummen hautausmaan Lasten muistolehtoon. Tuosta kaikesta tuli huhtikuun alussa 20v.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:51"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:38"]

Entä mitä sille vauvalle tapahtuu? Repästään ulos ja laitetaan, mihin? Johonkin pahvilaatikkoon, valmiina arkkuja siellä? pakastetaan? Poltetaan samantien?

[/quote]

Repäistään ulos? Ei, kyllä vauva synnytetään ihan normaalisti. Pitkään saimme pitää vauvaa sylissä, lopulta pestiin ja käärittiin  lakanaan. Sitten hoitaja vei hänet Kätilöopiston ruumishuoneelle. Siellä on laatikoita vauvoille, mutta hautaamista varten piti ostaa arkku. Lisäksi kävimme pukemassa hänet omiin vaatteisiin ennen arkkuun laittamista.

Siunaus oli Kätilöopiston kappelissa, jos hänet kuljetettiin tuhkattavasti Honkanummelle. Haudattiin sitten myöhemmin pohjoiseen sukuhautaan.

10

[/quote]

Noniin, kiitos täsmentävästä vastauksesta. Kuoleminen muutenkin niin kovasti laitostunut, että ei sitä tavallinen kadun tallaaja pääse näkemään :/ Siksi asia kiehtoi.
[/quote]

Ole onnellinen ettet ole "päässyt" lue joutunut!

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 18:19"]

Miten kätilönä voi suhtautua näinkin luonnottomiin tilanteisiin? ;(

[/quote]

Ei kuolema ole luonnotonta, ei edes vauvan tai lapsen. Kuolema on niin luonnollista kuin vain voi olla. Surullista se kyllä on ja varmasti myös hoitohenkilökunnalle rankkaa. 

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 18:54"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:38"] Minä lähdin sairaalasta kotiin seuraavana aamuna kun vauva syntyi illalla. Mies sai sairauslomaa kaksi viikkoa. Alkupäivät meni shokissa, ei oikein tajunnut mitä on tapahtunut. Kävin jopa laittamassa hakemukset päivähoitopaikoista isommille lapsille. Sairaalassa on mahdollista tavata pappi ja sosiaalihoitaja. Aika pian kotiin paluun jälkeen piti alkaa järjestää vauvan hautaamista. Mitään yhteyttä muihin ihmisiin ei kyllä jaksanut pitää. Muutama tuttava laittoi viestiä ja naapuri toi kukkia. Äitiysloman tietenkin voi pitää, josta oli siinä vaiheessa jäljellä n. 70 päivää, sen jälkeen oli kesäloma. Töihin palasin n. 3,5kk vauvan kuoleman jälkeen. Sille joka sanoi näitä harvinaisiksi tapahtumiksi niin ei todellakaan. Joka vuosi syntyy 200-300 kuolleena/kuolee synnytyksessä.   [/quote] onko se noin suuri määrä????? [/quote] ei ole. Tiladtokeskuksen mukaan vuonna 2010 kuoli alle 1-viotiaita 138 lasta. Ja vain osa näistä kuolleena syntyi tai heti sen jälkeen.

[/quote]

Alle 1-vuotiaiden lasten kuolematilastoissa ei ole mukana kuolleena syntyneet. Kuolleena syntyneitä ei edes tilastoida syntyneiksi. Syntymätilastojen otsikkona on aina "elävänä syntyneet".

Kyllä Suomessa kuolee vuosittain perinataalikuoleman jopa 700 vauvaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Perinataalikuolema

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 18:54"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:38"] Minä lähdin sairaalasta kotiin seuraavana aamuna kun vauva syntyi illalla. Mies sai sairauslomaa kaksi viikkoa. Alkupäivät meni shokissa, ei oikein tajunnut mitä on tapahtunut. Kävin jopa laittamassa hakemukset päivähoitopaikoista isommille lapsille. Sairaalassa on mahdollista tavata pappi ja sosiaalihoitaja. Aika pian kotiin paluun jälkeen piti alkaa järjestää vauvan hautaamista. Mitään yhteyttä muihin ihmisiin ei kyllä jaksanut pitää. Muutama tuttava laittoi viestiä ja naapuri toi kukkia. Äitiysloman tietenkin voi pitää, josta oli siinä vaiheessa jäljellä n. 70 päivää, sen jälkeen oli kesäloma. Töihin palasin n. 3,5kk vauvan kuoleman jälkeen. Sille joka sanoi näitä harvinaisiksi tapahtumiksi niin ei todellakaan. Joka vuosi syntyy 200-300 kuolleena/kuolee synnytyksessä.   [/quote] onko se noin suuri määrä????? [/quote] ei ole. Tiladtokeskuksen mukaan vuonna 2010 kuoli alle 1-viotiaita 138 lasta. Ja vain osa näistä kuolleena syntyi tai heti sen jälkeen.

[/quote]

Alle 1-vuotiaiden lasten kuolematilastoissa ei ole mukana kuolleena syntyneet. Kuolleena syntyneitä ei edes tilastoida syntyneiksi. Syntymätilastojen otsikkona on aina "elävänä syntyneet".

Kyllä Suomessa kuolee vuosittain perinataalikuoleman jopa 700 vauvaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Perinataalikuolema

[/quote]

Se tarkoittaa, että kyseessä on varhainen/myöhäinen keskenmeno, joka on hieman eri asia kuitenkin kuin synnytyksessä kuollut tai juuri synnytyksen jälkeen kuollut. Todella monet kuolleena syntyneistä tai juuri syntymän jälkeen kuolleista ovat esim. vakavasti kehitysvammaisia (ei ole haluttu tehdä aborttia) tai vakavasti sydänsairaita, jne. Synnytyskomplikaatioihin, esim. napanuora kaulan ympärillä, menehtyy huomattavasti vähemmän lapsia vuodessa, olisiko 1-5? 

Lapsia syntyy 60 000 vuodessa ja 200 on siitä 0, 003 %.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 19:53"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 19:10"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 18:54"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:38"] Minä lähdin sairaalasta kotiin seuraavana aamuna kun vauva syntyi illalla. Mies sai sairauslomaa kaksi viikkoa. Alkupäivät meni shokissa, ei oikein tajunnut mitä on tapahtunut. Kävin jopa laittamassa hakemukset päivähoitopaikoista isommille lapsille. Sairaalassa on mahdollista tavata pappi ja sosiaalihoitaja. Aika pian kotiin paluun jälkeen piti alkaa järjestää vauvan hautaamista. Mitään yhteyttä muihin ihmisiin ei kyllä jaksanut pitää. Muutama tuttava laittoi viestiä ja naapuri toi kukkia. Äitiysloman tietenkin voi pitää, josta oli siinä vaiheessa jäljellä n. 70 päivää, sen jälkeen oli kesäloma. Töihin palasin n. 3,5kk vauvan kuoleman jälkeen. Sille joka sanoi näitä harvinaisiksi tapahtumiksi niin ei todellakaan. Joka vuosi syntyy 200-300 kuolleena/kuolee synnytyksessä.   [/quote] onko se noin suuri määrä????? [/quote] ei ole. Tiladtokeskuksen mukaan vuonna 2010 kuoli alle 1-viotiaita 138 lasta. Ja vain osa näistä kuolleena syntyi tai heti sen jälkeen.

[/quote]

Alle 1-vuotiaiden lasten kuolematilastoissa ei ole mukana kuolleena syntyneet. Kuolleena syntyneitä ei edes tilastoida syntyneiksi. Syntymätilastojen otsikkona on aina "elävänä syntyneet".

Kyllä Suomessa kuolee vuosittain perinataalikuoleman jopa 700 vauvaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Perinataalikuolema

[/quote]

Itse uskon mieluummin tilastokeskuksen tilastoa:

http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2011/Tr42_11.pdf Liitetaulukosta 17 löytyy vuosien 2010 ja 2008 luvut

[/quote]

Tuon tilastokeskuksen tilaston mukaan viikon 22 jälkeen syntyneitä kuolleita tai ensimmäisten 7 vrk:n aikana kuolleita lapsia on alle 190 vuonan 2010

No en mä täällä sitä alakaan puimaan, vaan haluan tietää mitä tapahtuu. Kaverini tuntien uskon, ettei hän halua käydä koettelemustaan läpi, ehkä todella läheisten kanssa, mutta ei muiden. Lohduton olo enkä tiedä miten suhtautua asiaan.

Niinkuin muuhunkin suruun. Ilmaise osanottosi ihan sanoilla. Kerro että olet olemassa, jos hän tarvitsee jotain. Älä tunge tai kysele liikaa, mutta älä katoa. Se paras lohdutus on se, että ihmiset uskaltaa tulla ja kohdata surevan.

Minä menin kotiin kahden päivän kuluttua. Paljon tuli viestejä kunhan sana alkoi leviämään. Kaikki viestit luin ja niitä kovasti arvostin - puheluihin en vastannu. Paras ystäväni & äitini tuli tueksi parin päivän kuluttua. Muiden seuraa en kaivannut vielä viikkoihin.
Laita viestillä pahoittelut ja kerro että olet valmiina tulemaan kuunteluavuksi tms heti jos/kun vain tarvitaan. Älä loukkaannu jos vastausta ei kuulu.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:23"]Minä menin kotiin kahden päivän kuluttua. Paljon tuli viestejä kunhan sana alkoi leviämään. Kaikki viestit luin ja niitä kovasti arvostin - puheluihin en vastannu. Paras ystäväni & äitini tuli tueksi parin päivän kuluttua. Muiden seuraa en kaivannut vielä viikkoihin.
Laita viestillä pahoittelut ja kerro että olet valmiina tulemaan kuunteluavuksi tms heti jos/kun vain tarvitaan. Älä loukkaannu jos vastausta ei kuulu.
[/quote]

Minkälaista oli sairaalassaolo? Saitko oman huoneen? Henkistä tukea jostain taholta?

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:25"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:23"]Minä menin kotiin kahden päivän kuluttua. Paljon tuli viestejä kunhan sana alkoi leviämään. Kaikki viestit luin ja niitä kovasti arvostin - puheluihin en vastannu. Paras ystäväni & äitini tuli tueksi parin päivän kuluttua. Muiden seuraa en kaivannut vielä viikkoihin.
Laita viestillä pahoittelut ja kerro että olet valmiina tulemaan kuunteluavuksi tms heti jos/kun vain tarvitaan. Älä loukkaannu jos vastausta ei kuulu.
[/quote]

Minkälaista oli sairaalassaolo? Saitko oman huoneen? Henkistä tukea jostain taholta?
[/quote]

Oma huone oli tietysti, julmaahan se olis ollu minut laittaa sinne vauvallisten huoneisiin. Kätilön kanssa juttelin moneen otteeseen pitkään, pappia tarjosivat, sitä en halunnut. Kyseinen kätilö piti pitkään tapahtuman jälkeekin yhteyttä, mahtava ihminen.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:25"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:23"]Minä menin kotiin kahden päivän kuluttua. Paljon tuli viestejä kunhan sana alkoi leviämään. Kaikki viestit luin ja niitä kovasti arvostin - puheluihin en vastannu. Paras ystäväni & äitini tuli tueksi parin päivän kuluttua. Muiden seuraa en kaivannut vielä viikkoihin.
Laita viestillä pahoittelut ja kerro että olet valmiina tulemaan kuunteluavuksi tms heti jos/kun vain tarvitaan. Älä loukkaannu jos vastausta ei kuulu.
[/quote]

Minkälaista oli sairaalassaolo? Saitko oman huoneen? Henkistä tukea jostain taholta?
[/quote]

Oman huoneen luultavasti saa mutta ei välttämättä niin eristyksistä ettei kuulisi muiden vauvojen itkua :( Ainakin naistenklinikalla saa yöllä kuunnella vauvoja.

Tyksissä ainakin sen omaan huoneen saa ihan eri osastolta ja kerroksesta kuin sieltä missä äidit ovat vauvojen kanssa.

Minä lähdin sairaalasta kotiin seuraavana aamuna kun vauva syntyi illalla. Mies sai sairauslomaa kaksi viikkoa. Alkupäivät meni shokissa, ei oikein tajunnut mitä on tapahtunut. Kävin jopa laittamassa hakemukset päivähoitopaikoista isommille lapsille.

Sairaalassa on mahdollista tavata pappi ja sosiaalihoitaja. Aika pian kotiin paluun jälkeen piti alkaa järjestää vauvan hautaamista. Mitään yhteyttä muihin ihmisiin ei kyllä jaksanut pitää. Muutama tuttava laittoi viestiä ja naapuri toi kukkia.

Äitiysloman tietenkin voi pitää, josta oli siinä vaiheessa jäljellä n. 70 päivää, sen jälkeen oli kesäloma. Töihin palasin n. 3,5kk vauvan kuoleman jälkeen.

Sille joka sanoi näitä harvinaisiksi tapahtumiksi niin ei todellakaan. Joka vuosi syntyy 200-300 kuolleena/kuolee synnytyksessä.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:38"]Entä mitä sille vauvalle tapahtuu? Repästään ulos ja laitetaan, mihin? Johonkin pahvilaatikkoon, valmiina arkkuja siellä? pakastetaan? Poltetaan samantien?
[/quote]

Näin typerällä tavalla kirjotettuun viestiin en ala edes vastaamaan.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:38"]

Entä mitä sille vauvalle tapahtuu? Repästään ulos ja laitetaan, mihin? Johonkin pahvilaatikkoon, valmiina arkkuja siellä? pakastetaan? Poltetaan samantien?

[/quote]

Repäistään ulos? Ei, kyllä vauva synnytetään ihan normaalisti. Pitkään saimme pitää vauvaa sylissä, lopulta pestiin ja käärittiin  lakanaan. Sitten hoitaja vei hänet Kätilöopiston ruumishuoneelle. Siellä on laatikoita vauvoille, mutta hautaamista varten piti ostaa arkku. Lisäksi kävimme pukemassa hänet omiin vaatteisiin ennen arkkuun laittamista.

Siunaus oli Kätilöopiston kappelissa, jos hänet kuljetettiin tuhkattavasti Honkanummelle. Haudattiin sitten myöhemmin pohjoiseen sukuhautaan.

10

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:46"][quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:38"]Entä mitä sille vauvalle tapahtuu? Repästään ulos ja laitetaan, mihin? Johonkin pahvilaatikkoon, valmiina arkkuja siellä? pakastetaan? Poltetaan samantien? [/quote] Näin typerällä tavalla kirjotettuun viestiin en ala edes vastaamaan.

[/quote]

Mikä tekee asiasta typerän? Ihan totta, kiinnostaa tietää mitä sille tapahtuu. Kätilö siitä nappaa sen ja kietasee johonkin ja jättää sen sitten mihin? Vai onko se kuollut vielä äidin sylissä tovin ja sitten vasta laitetaan johonkin piiloon?
[/quote]

Eiköhän se mene niin, että halutessaan vanhemmat saavat olla vauvan kanssa ja jättää hyvästit, jonka jälkeen vauva viedään kylmiöön odottamaan tutkimuksia ja hautausta.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:38"]

Entä mitä sille vauvalle tapahtuu? Repästään ulos ja laitetaan, mihin? Johonkin pahvilaatikkoon, valmiina arkkuja siellä? pakastetaan? Poltetaan samantien?

[/quote]

Repäistään ulos? Ei, kyllä vauva synnytetään ihan normaalisti. Pitkään saimme pitää vauvaa sylissä, lopulta pestiin ja käärittiin  lakanaan. Sitten hoitaja vei hänet Kätilöopiston ruumishuoneelle. Siellä on laatikoita vauvoille, mutta hautaamista varten piti ostaa arkku. Lisäksi kävimme pukemassa hänet omiin vaatteisiin ennen arkkuun laittamista.

Siunaus oli Kätilöopiston kappelissa, jos hänet kuljetettiin tuhkattavasti Honkanummelle. Haudattiin sitten myöhemmin pohjoiseen sukuhautaan.

10

[/quote]

Noniin, kiitos täsmentävästä vastauksesta. Kuoleminen muutenkin niin kovasti laitostunut, että ei sitä tavallinen kadun tallaaja pääse näkemään :/ Siksi asia kiehtoi.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:48"]En mä ainakaan haluais kuollutta ja kylmenevää vauvaa syliini. sairas ja puistattava ajatus.
[/quote]
No minä kyllä haluaisin, lapseni jota olen oppinut rakastamaan hurjasti sen raskausajan aikana. Olkoonkin kuollut, kyllä haluaisin edes hetken häntä pidellä ja katsella, se varmasti toisi omanlaisen rauhan ja päätöksen asialle.

Osanotot kaikille tuon kokeneille :(

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 17:48"]

En mä ainakaan haluais kuollutta ja kylmenevää vauvaa syliini. sairas ja puistattava ajatus.

[/quote]

No toivotaan, että et joudu sitä kokemaan. Ei sitä toivo edes vihamiehellensä, oman lapsen hautaamista. Oman suhtaumisen kuolemaan se kuitenkin muutti. Minun kuollut vauva oli kuin nukkuva vauva.

10