Faktaa arvioinnista
opettajana tuskastuttaa lukea noita arviontia ( ei arvosteluja) koskevia viestejä. Toivottavasti suurin osa opettajina kommentoivista eivät oikeasti arvio ketään, ku perusteet on ihan hukassa.ntässä lyhyesti kaikille kertaus arviointiperusteista.
ensinnäkin: kokeiden arvosanat eivät saa suoraan olla peruste arvosanalle millään kaavalla. Opehan päättää koealueen (joskus ihan lyhyen, joskus tosi laajan), tekee kokeen (joskus helpon, joskus vaikeamman), päättää arvosanataulukon (välillä läpi pääsee 15% välillä 50%) pisteistä. Myös tehtäväkohtainen maksimipistemäärä on opettajan harkinnassa. Koe ei ole siis mitenkään absoluuttinen mittari.
arvionti tehdään (jo vuoden 1994 opsin ja 2004 opsin mukaan) jatkuvaan näyttöön pohjautuen ja nykyään vertaamalla kaikkea oppilaan antamaa näyttöä (tuntityöskentely, osallistuminen tuntikeskusteluun, kotitehtävät, testit, pistarit, ne kokeet, projektityöt, esitelmät....) arvosanan 8 kriteereihin eli hyvän osaamisen kuvauksiin.
tuntiaktiivisuudesta paljon puhutaan. Se on tottakai juuri tuota jatkuvaa näyttöä. Tosin aina aktiivisuus ei nosta esim.kokeesta saatua numeroa. Esimerkki itseltäni tältä käväältä: Helppo koe (itse puhuin testistä) heti tietyn opiskeltavan aineksen jälkeen, oppilaan numero 8. Tunnilla aktiivisesti viittaamalla oppilas osallistui opetuskeskusteluun, jossa minulle valkeni, että oppilas ei itseasiassa ollutkaan ymmärtänyt tiettyjä testissäkin mitattuja asioita. Arvosanaksi lopulta kurssissa tuli seitsemän. Tosin kurssin aikana tehtiin myös arvioitava projektityö ja tuntitehtäväportfolio.
Päättöarviontiin on ihan oikeat valtakunnalliset kriteerit. Valitettavasti niiden idea pahasti vesittyy, jos niitä ei käytetä oikein koko maassa ja jokaisessa koulussa... Päättöarvionnissa arviodaan oppilaan päättövaiheessa (yleensä 8-9 luokka) antamia näyttöjä opetushallituksen määrittelemiin hyvän osaamisen kuvauksiin. Päättöarvionnissa ei enää huomioida "reipasta käytöstä""innokasta viittaamista"" positiivista asennetta" vaan päättöarvionti oph:n ohjeoden mukaan perustuu vain oppilaan osoittamiin tietoihin ja taitoihin. Päättöarvionti ei ole mikään kurssien keskiarvo vaan ihan itsenäinen arvionti oppilaan tiedoista ja taidoista perusopetuksen päättövaiheessa.
Itse pyrin kertomaan kaikille oppilailleni nämä arvionnin perusteet heti kurssin alussa. Lisäksi pidän kahden keskisen lyhyen arviontikeskustelun, joka valottaa oppilaalle arvosanan taustaa. Esim. arvosana 8(hyvä) tarkoittaa yleensa opetetun asian hyvää hallintaa. Kiitettävässä pitää sitten osata jo soveltaa vanhoja tietoja näihin uusiis, tehdä opitun pohjalta uudenlaisia tehtäviä, jne.
nyt olen päässyt pauhaamaan asiani. Kiitos ja anteeksi. Tämä ope menee nyt aamukahville terassille.
Kommentit (6)
Mitenkä sä selvität ujon oppilaan tuntiosaamisen tason, jos hän ei uskalla viitata? Tuntiaktiivisuus lienee sit nelonen?
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 09:32"]
Mitenkä sä selvität ujon oppilaan tuntiosaamisen tason, jos hän ei uskalla viitata? Tuntiaktiivisuus lienee sit nelonen?
[/quote]
Et sitten lukenut tuota tekstiäni? Arviontia tehdään joka hetki, kun oppilaiden kanssa ollaan. Eikä tuntiaktiivisuus tarkoita vain viittaamista. Tuntiaktiivisuutta on myös tuntitehtävien tekeminen, opetuskeskustelun seuraaminen, muistiinpanojen tekeminen jne.
Niinpä niin, juuri näin. Monta keskustelua pyörii täällä mututuntumapohjalla. Toivottavasti moni varmana asiastaan keskusteleva ei oikeasti ole ope. Vaan löytyy meitäkin monenlaisella ammattitaidolla...
Kannattaisi tarkentaa, että puhut nimenomaan peruskoulun päättäarvioinnista. Yksittäisen kurssin arvosanan ei tarvitse perustua valtakunnallisiin kriteereihin, eikä kursseista ole ylipäätään edes pakko antaa numeroarvosanoja. Lukio ja ammatillinen puoli on sitten vielä asia erikseen.
Huh... Ilmeisesti luokanopettaja ja tuommoinen kirjoitustaito...
Itselleni selitettiin aikoinana koulussa, että numero tulee: koenumero 1+- tuntiaktiivisuus. Ja näin se aika pitkälle menikin, oli koulu mikä vain. ja peruskoulun kävin vuosina -96-05.
Ehkä kaikki opettajat eivät selitä arvioinnin perusteita kovin hyvin, puhumattakaan siitä, että varmasti on aina sellaisia, jotka sitten vaan ei ymmärrä niitä, vaikka kuinka on selitetty.