Väsynyt isä avautuu: ”Vaimoni on todella huono äiti”

Tää on oikeesti niin totta! Nainen on hullu jos äitiys ei ole kiinnosta, isä saa tehdä mitä tahansa.

No onhan se epätasa-arvoista joo. Mutta ei kukaan nainenkaan huvikseen epäonnistu äitiydessä, että en mä nyt sellaista oikeutta menisi vaatimaan, vaan pikemminkin ymmärrystä, jos äiti ei haluakaan olla äiti. 

Vaikeampaa ehkä hei avautua enää tänne jos saa pelätä, että oma ketju nostetaan uutiseksi? Meinaan ketju hautautuu pian mutta tällaisen voi vaikka kohde bongatakin ja se ei varmaan ole kenenkään tarkoitus. Meinaan miksei tuosta voi tunnistaa itsensä. Toki nettiin laitetut sinne jäävät, mutta tarkoitan, jos näkymisen riskin on kirjoittaessaan laskenut paljon pienemmäksi kuin sitten käykään. Sinänsä tosi tärkeä aihe mutta etenkin näin arkaluontoisista asioista ajattelen, että pelätä sitten saa. Jotkut syödyt vanukkaat ihan ookoo :)))

Itselläni oli aikoinaan sama tilanne. Avioliiton kaksi viimeistä vuotta oli kammottavia. Tuolloin pieni tyttäreni oli jatkuvasti äitinsä hampaissa eikä tytön äiti tehnyt lapsen kanssa juurikaan mitään. Itse touhusin tytön kanssa aina jotain ja se on edelleen mielessäni yhtenä elämäni parhaimmista hetkistä. Muistan sellaisenkin tilanteen kun tyttö yritti äitinsä syliin ja halusi äidin leikkimään, tytön äiti sanoi kylmästi että äidit ei ole leikkimistä varten.

avioliiton kaksi viimeistä vuotta oli minun osalta väkisin liitossa olemista, kunnes päätin ottaa eron. Tuostahan sitten riemu repesi, tytön äiti aloitti säännöllisen lähes kolme vuotta kestäneen terrorin, yrittäen koko ajan tuhota minun ja tyttäreni tapaamiset. Voin sanoa että tytön äiti käytti kaikki mahdolliset keinot tuhotakseen minut ja saadakseen tahtonsa läpi. Siihen pyöritykseen joutuivat äitini, minun kaverit ja myös työkaverini. 

Eron jälkeen tyttäreni oli lähes kolme vuotta 80% minun luona kun tyttö ei halunnut olla äitinsä luona, minulle asia oli ok, sillä tulin tyttären kanssa hyvin toimeen ja haluan tytölle terveen ja tasapainoisen kasvatuksen.

Parin vuoden kuluttua erosta exä löysi uuden kumppanin ja huokaisin helpotuksesta. Ajattelin että nyt hänellä on muuta ajateltavaa, mutta kappas vain, terrori vaan jatkui. Näitä asioita oli tietysti ratkottu myös sosiaalivirkailijoiden toimesta mutta turhaan, he ei voineet terrorisoinnille mitään. Lopulta sosiaalivirkailijat hankkivat tytön äidille apua yksityisestä terapiasta ja terrori loppui siihen. En tiedä mitä ne exälle siellä teki, mutta terrori loppui kuin seinään. 

Mutta joo, ero kannattaa ottaa jos tilanne on tuon kaltainen. Nyt jälkikäteen kun ajattelen, niin minun olisi pitänyt erota jo ainakin pari vuotta aiemmin, ihan turhaan odotin tilanteen muuttuvan paremmaksi, kaikki keinot oli jo käytetty. Olenkin ystävilleni sanonut että jos en olisi tuolloin eronnut, tulevaisuuteni olisi ollut hullujenhuone tai hauta.

Jos päätät erota, niin pidä omista oikeuksistasi tiukasti kiinni. Keskustele kaikki asiat tekstareilla tai sähköpostitse, silloin sinulla on todisteita, säästä myös omat viestisi. Älä puhu riitaisesta erosta lastesi kuullen, ero pitää terhdä lapsille mahdollisimman helpoksi.

Ja varoituksen sana, älä odota eropäätöstäsi liian pitkään, sillä tavoin romutat vaan itsesi. Erosta olen tyytyväinen mutta kaksi viimeistä vuotta avioliitossa ja sen jälkeiset kolme vuotta terroria jätti minuun pysyvät jäljet.

Niinkuin jo tuossa alkuperäisessä ketjussa sanoin, tuo on ihan normaalia käytöstä miehiltä eli isältä ja ei niiltä juuri enempää kukaan vaadikkaan. Sitten jos joku nainen käyttäytyy samalla tavalla siitä nousee haloo. Naapurin rouva aina sanoi,ettei heillä mies mitenkään puuttunut lasten elämään. Ja vähän sama meilläkin oli. Mies tuskin tietää millä luokilla kukakin lapsista on. ja muutenkin on pihalla kuin lumiukko perheen elämästä. Mutta kyllä meillä hyvin menee koska äiti(eli minä) olen lapsille läsnä. Mies tässä lopulta häviäjä on kun lapset tuskin tuntevat isäänsä.

Minun mielestä äiti kuulostaa masentuneelta. Millä tavoin mies on keskustellut asioista naisen kanssa? Onko kysynyt ja huomioinut myös vaimon naisena ja puolisona, ei vain äitinä ja vielä huonona sellaisena? Eiköhän puolison asenne näy jotenkin lävitse.

Miksi keskustellaan taas akselilla naiset vastaan miehet. Sekä miehiä että naisia on erilaisia, eikä miehet taikka naiset ole automaattisesti hyviä vanhempia. Joidenkin käytökseen vaikuttaa stereotypiat, kotikasvatus ja se millaista käytöstä hyväksytään ja miten ohjaus oikealle polulle osataan antaa. Yleensä onnistuu parhaiten ilman sarvia ja hampaita. Tilanteen kehittymisestä on vastuuta molemmilla osapuolilla.
Itsellä oli aikoinaan henkisesti tasapainoton vaimo ihan ilman provosointiakin. Välillä hyvä äiti ja välillä aivan hirveä. Minulla on aina hyvä kontakti kaikkiin lapsiin ja myös arjen pyörittäminen hanskassa. Luojan kiitos lapsesta tuli fiksu ja normaali, mutta turvautuu kyllä minuun, kun on ongelmia, eikä uskalla puhua äidille avoimesti.
Seuraava vaimo oli sitten kuin viilipytty (miksiköhän), mutta laiska ja jääräpäinen. Mutta en ole täydellinen minäkään. Riittää kun lapsi on.

Oli sitten mies tai nainen, niin hyvä että edes yksi aikuinen on läsnä ja henkisesti lähellä lasta.

Jos oikein hyvin käy, lisäksi löytyy vielä sukulaisia, naapureita, päiväkodin henkilökuntaa, kerhon vetäjiä.

"Lähipiiri toki tietää miten asia on. En kuitenkaan usko, että vaimoni lähisuku suostu kääntymään häntä vastaan."

Ööh.., siis eikö tuo on hiukan outo asenne? Mies siis haluaa että vaimon lähipiiri kääntyy vaimoa vastaan? Ymmärrän, että väsymyksessä voi tulla kaikenlaisia ajatuksia, mutta tuo on minusta hiukan outo asenne, eikö mieluimmin kannattaisi yrittää hakea parisuhdeterapiaa, vaikka sitten yksin, jos ei puoliso suostu.

niin, siis minun mieheni on juuri tuollainen isä. aina on omia menoja, pitää levätä jne. koskaan ei ole käynyt lapsen kanssa puistossa, vienyt hiihtämään tai ulkoillut. koneella ovat yhdessä tai katsovat yhdessä telkkaria. kun sitä isäkin tykkää tehdä. lapsi menee isän mukana, isä ei mene lapsen mukana. onneksi kuitenkin välillä saa olla isän mukana, vaikka usein isä on omissa menoissaan eli joka päivä töitten jälkeen on harrastuksia. 

mutta heillähän onkin omistautuva äiti =) toivottavasti se riittää.

Mä olin masentuneena tuollainen. Onneksi minulla on upea mies joka antoi lapsille kaiken huomionsa kun mä voin huonosti ja nosti minutkin takaisin jaloilleni tukemalla ja auttamalla. Ei ole koskaan syyllistänyt minua asiasta. Tuloksena se että meillä on nyt koossa ehyt ja onnellinen perhe. Lapset ovat läheisiä sekä minulle että isälleen. Joskus nykyään kinataan siitä kuka saa viedä aamulla lapset kouluun:) Emme sysää lapsia vain toisen niskoille vaan huolehdimme lapsista kumpikin yhtälailla

Tuossa utisessa jätettiin referoimatta se tärkeä seikka, että kyseisen pariskunnan kohdalla isä suunnilleen tiesi, mihin oli ryhtymässä, koska he olivat keskustelleet siitä tarkkaan ennen lapsia. Että äiti siis palaa heti äitiysloman jälkeen töihin ja hoitovastuu jää miehelle. Miehestä sitten siis tuli se hoivaaja ja vaimosta se itsekeskeinen ja poissaoleva isäke.

Arvostus miehiä kohtaan suorastaan huokuu näissäkin kommenteissa. Miksi naisen ylipäätään on vaikea uskoa miehen olevan perheessä tasapainoisempi ja vastuullisempi kuin kanssasisarensa, on asia jota en todellakaan tajua. 

Huonoja äitejä on ihan oikeasti olemassa vaikka asialta kuinka yrittäisi silmänsä sulkea.

Kuten kahden lapseni äiti. Ymmärrän täysin eroamispelon näissä ikävissä tapauksissa joissa äiti käyttää eron koittaessa lapsia vain ja ainoastaan kostonvälineenä, vaikka ei juurikaan itse edes muksuista välittäisi. Tämän exän mielestä oli oikein kostaa minulle hänen jättämisensä tekemällä melkein10 vuoden ajan lasten tapaamisista niin vaikeita kun hänen mielikuvituksensa antoi myöden.  Uskokaa tai älkää, hän oli kekseliäs nainen.

Eniten harmittaa lasten kanssa menetetty aika. Uskon etten ole ainoa näin tunteva mies.

Jälkeenpäin hän on jopa myöntänyt olleensa väärässä, mikä on häneltä kuitenkin paljon sanottu. Osaltaan tuokin luultavasti johtui siitä kun lapset alkoivat kääntymään häntä vastaan tapaamis asioissa ja kyseenalaistivat toinen toistaan omituisempia esteitä isän näkemiselle.

En edes halua ymmärrärtää sellaista pahuutta äidissä mitä hän lapsillemme teki. Samalla koko perheelle. Lapset kuitenkin aivan täysin viattomina joutuivat syyttä suotta myrskyn silmään vain sen takia että hän saisi kostonsa. 

En minäkään juo enkä lyö. Enkä pidä sitä edes saavutuksena. Toisin kun sitä täältä opittua arvosanaa "ihan hyvä ihminen"

 Kuka tässä oli sitten häviäjä? Me kaikki.

Lasketaanko keskustelupalstojen siteeraaminen nykyään journalismiksi? Av-palstallehan perinteisesti kirjoitellaan mitä sattuu höpöjuttuja, joten en kyllä lähtisi niiden pohjalta tekemään mitään artikkeleita. Onneksi mikään lähde ei ole liian huono toimittajien nykyisellä osaamisella.

Palsta on täynnä naisten avautumisia toinen toistaan hirveämmistä miehistä ja isistä, mutta niille ei kukaan jaksa letkauttaa korvaansa. Mutta annas olla kun yksi mies kertoo äidistä, joka on omaksunut perinteisen miehen roolin ja vieläpä yhteisestä sopimuksesta, niin heti tehdään iso nyyhkyjuttu ilman minkäänlaista lähdekritiikkiä. Vaikka onhan sen saanut tältä palstalta jo oppia, että koti on aina ja iankaikkisesti naisen vastuulla, miehen kuuluu korkeintaan hieman "autella" ja "osallistua". Mitä siitä, että nainen kantaa myös puolet rahoista kotiin.

Miksi äidin pitäisi touhuta, jos kerran isä tekee sen? En minäkään osaa leikkiä, enkä todellakaan ota siitä mitään huonoa omaatuntoa.

Kyllä tuosta tietty yksipuolisuus paistaa läpi.

Lainaus jutusta: "Olin jo tavatessamme sitä mieltä, ettei vaimoni ole äitityyppiä. Myöhemmin hän alkoi haluta lasta. Olin kauhuissani: tuosta lyhytpinnaisesta, häijystä, itsekeskeisestä naisestako äiti? En tiedä, millainen aikuinen 12-vuotiaasta pojastamme kasvaa."

Miksi ihmeessä jatkoit suhdetta ja hankit lapsia, jos sinulla näin negatiiviset fiilikset naisesta oli? 😮