Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ilkeä ja julma mies - uusi taktiikka selviämiseen
12.05.2015 |
Mieheni on aivan hirveä: tuossa noin kolmisen tuntia sitten taas raivosi, huusi täysillä ja heitteli tavaroita seinään sekä solvasi minua, sillä tein itselleni iltapalaa ja se kuulemma häiritsi, vaikka hän samaan aikaan katseli televisiota eikä ollut edes tehnyt vielä iltatoimiakaan. Mies haukkui minua eri sanankääntein sekä tyhmäksi, rumaksi että muutenkin totaalisen kelvottomaksi ihmiseksi. Päätin nyt, että olen aina vain ystävällinen, vaikka hän olisi kuinka ilkeä minua kohtaan. Äsken kävelin ohitse hänen sänkynsä, jolloin hän tiuski ja solvasi minua kovaan ääneen. Sanoin vain "hyvää yötä!".
Toimiikohan tämä taktiikka; saa nähdä. Toisaalta hänen omat vanhempansa ovat juuri hiirulaismaisen kilttejä, vaikka mieheni on tosi ilkeä ja tökerö heitäkin kohtaan, joten voi olla, että ei öykkäriin tepsi edes kiltteys. Aiemmin olen aina ottanut hänen sanansa vakavasti ja pahoittanut mieleni sekä yrittänyt sanoa, miten pahalta se tuntuu, mutta ei mun mieheeni auta mikään järkipuhe ainakaan. :/ Tässä on ero suunnitteilla ollut jo useamman kuukauden, mutta en ole vielä uskaltautunut ottamaan ensimmäistä askelta siihen suuntaan - kunpa saisin jostain voimia. Toivon aina, että tilanne muuttuisi parempaan, mutta jo viimeistään seuraavana päivänä saan taas kohdata joko julmia sanoja tai sitten raivareita, tavaroitteni rikkomisia ja joskus jopa väkivaltaakin (tosin nykyään harvemmin onneksi).
Kommentit (70)
Ai niin! Sunnuntaina (äitienpäivänä) mies sai myös raivarin siitä, kun ei löytänyt jotain paperia, jonka tiedot kuitenkin pystyi kysymään kaveriltaan. Mutta hän heitteli tavaroita, raivosi sekä syytti minua siitä, että paperin löytymättömyys on minun syyni. Oikeasti en koskaan heitä mitään hänen papereitaan pois; sen sijaan hän itse on usein heittänyt tärkeitä papereita (esim. lääkärintodistus äitiyslomaa varten) ja laskujani suoraan roskikseen.
Äitienpäivänä mies ei "tietenkään" onnitellut minua kuin vasta siinä vaiheessa, kun hänen oma äitinsä puhelimitse iltapäivällä käski häntä onnittelemaan minua, jolloin hän sanoi vain lakonisesti "onnea" ja jatkoi puhelua. Muuten mies aivan kuin olisi kadehtinut sitä, että soitin äidilleni ja mummoilleni ja oli siitäkin jotenkin nyrpeä ja katkera. Kun tein sinänsä tosi hyvää ruokaa, niin mies ei meinannut suostua syömään, vaan vetosi siihen, että oli syönyt keksejä (todellisuudessa hän oli myös käynyt itsekseen Mäkkärissä hampurilaisella, kun meni noin puoleksi tunniksi "ajelemaan autolla" iltapäivällä).
Kaikki paha on miehen mielestä aina minun vikaani, melkeinpä jotenkin todella lapsellisella ja maagisella tavalla. Jos joku menee pieleen, niin hän kostaa minulle ja purkaa vihansa minuun, vaikka en olisi millään tavalla syypää ongelmaan. Mies on myös jotenkin pohjattoman kateellinen, jos jokin pienikin asia menee minulla kerrankin hyvin tai jos joku muu ihminen on minua kohtaan mukava tai ystävällinen. Me molemmat olemme tässä suhteessa enää lapsen vuoksi, toisaalta lapsen vuoksi haluaisin erota myös, sillä mielestäni mieheni on vain huono vaikute lapselle ja rauhallisempaa elämä olisi jopa yksinhuoltajaperheessä. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:27"]
Nämä viestit kuulostavat ihan hirveiltä. Aivan kuin nämä ihmiset eläisivät jossain vankiloissa johon heidät on tuomittu ikuisesti. He elää kituuttavat täysin helvetillistä elämää ja vaikuttaa siltä että he eivät edes ymmärrä että sellaisesta täytyy päästä pois. Kyllä on läpeensä paskat miehet löytäneet itselleen täydelliset uhrit. Herätkää nyt hyvät naiset ja tajutkaa ettei tuo ole ihmisarvoista elämää.
[/quote]
No ihan yhtä häiriintyneitähän nuo akat on kuin miehensä. Kukaan normaalijärkinen ei suostuisi tuollaiseen ikinä.
Itse olen kasvanut narsisti-isän lapsena, ja joutunut myöhemmin aikuisena terapiassa käsittelemään asioita, joiden keskellä jouduin elämään lapsena. Huono lapsuus on vaikuttanut negatiivisesti moneen asiaan myöhemmässä elämässäni. Vaikka yritän ymmärtää äitiäni, tunnen myös suurta katkeruutta häntä kohtaan siitä, ettei hän lähtenyt hirveästä parisuhteesta vaan me lapset jouduimme kärsimään. Huonoa parisuhdeta ei kannata jatkaa varsinkaan lasten takia. Asioilla voi olla kauas kantoiset seuraukset.
Ei helvetti! On niin turhauttavaa lukea tällaista. On kuin tekisit hidasta itsemurhaa ja kiskoisit lastakin siihen mukanasi.
Usko nyt että mies on päästään vialla eikä koskaan muutu. Sulla ei ole vaihtoehtoja tuossa tilanteessa. Mitä nopeammin lähdet sen pienemmillä vaurioilla sinä ja lapsesi selviätte.
Olen myös huomannut, että aina, jos on jotenkin mukava päivä poikkeuksellisesti ja mies suostuu, että lähdemme yhdessä kaupoille autolla siten, että minäkin pääsen mukaan tai menemme kaikki yhdessä kävelylenkille (mies suostuu noihin ehkä kerran-pari kuukaudessa), niin aina sen kivan päivän jälkeen saan todella kylmää kyytiä, jotta en ehdi innostua liikaa. Mies on oikein erityisen julma ja ilkeä aina niiden kivojen päivien jälkeen. Aivan kuin hyvä mieleni ja aivan hitusen kohentunut itsetuntoni olisi häneltä jotenkin pois. Hän haluaa runnoa mut jotenkin niin alas - aivan kuin hän kanavoisi jotain vihaansa ja katkeruuttaan minua kohtaan.
Tämä tilanne on vain niin hankala taloudellisista syistä sekä ikäni vuoksi (olen reilusti yli kolmekymppinen). Mies sanoikin, että olen niin vanha, että en voisi enää saada ketään muutakaan miestä, joten minun olisi ainoana oljenkortenani pysyttävä nykyisessä tilanteessa. Yritän tsempata ja elää lapseni vuoksi, sillä jos lapsi jäisi isälleen, niin se ei olisi hänelle hyväksi. :( Mutta tosiaan tuon aloitusviestin kiltteydellä selviämisen huomasin huonoksi. Nyt nimittäin mies tosiaan kosti minulle jotain jota en edes tiedä (ehkä hän sitten otti sen äärimmäisenä ilkeytenä, kun en enää edes jaksanut hänelle huomauttaa epäreilusta käytöksestä). :( T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua! Kunpa tämä ei olisi totta.
Sori, vaikka kerjäät sääliä täällä, niin itse valitset olla tuossa suhteessa etkä minulta ainakaan sääliä saa.
Lapsesi puolesta sen sijaan olen huolissani. Hän tarvitsisi turvallisen kodin kasvaakseen ehjäksi ihmiseksi. Sinä ja miehesi ette pysty sitä tarjoamaan.
Raha ei ole ongelma -eihän sinulla ole sitä nytkään ylimääräistä, joten se asia ei muutu vaikka muuttaisitkin. Tukien varassa elää moni muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielisairas mies mutta kysymystesi perusteella vaikuttaa että sinä et pärjää hänelle ja varmaan olet niin tossu, että hän veisi sinulta lapsenkin. Että parempi kun koetat kestää, lisää hänen ruokaansa suolaa ja rasvaa mahdollisimman paljon, jospa saisi sydärin raivotessaan. No vitsi vitsinä. Hanki ystäviä ja tukeudu lähipiiriisi.
Ap, oikea tekniikka meille narsisteille on alkaa itse käyttäytyä samalla tavalla: raivoa takaisin, heittele hänen tavaroitaan, älä ota huomioon mitenkään. Huuda takaisin. Uhkaile. Poliisilla, erolla, sillä että kerrot tuttaville ja sukulaisille miten hän käyttäytyy. Älä itke äläkä kiihdy vaan ole tunteeton. Sano että hänen säälittävät pikku temppunsa eivät vaikuta sinuun. Kysy miksi helvetissä sinun pitäisi tehdä MITÄÄN hänen puolestaan. Ole hänen peilinsä, heijasta samaa paskaa takaisin.
Minä olen hyvin narsistinen luonne, ja tunnistan itsessäni miehesi parisuhdekäyttäytymistä. Kiltteys saa minut entistä aggressiivisemmaksi. Sen jonka pystyn alistamaan, sen alistan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt suhteessa, jossa minulle ei alistuta vaan käyttäydytään edellä kuvailemallani tavalla. Sen sijaan että tästä tuli avointa sotaa, minä muutuin. Aloin nähdä peilistä omaa käytöstäni. Minusta tuli huomaavaisempi ja ystävällisempi. Kunnioittavampi. Aloin myös pikkuhiljaa huomata kuinka paska olen ennen ollut, kaikille muille kumppaneilleni. Jotenkin sitä ei osannut ajatella heitä irrallisina, omatahtoisina ihmisinä.
Tietysti kiltistä kovaksi muuttuminen voi olla uhrille hankalaa, ja feikkaaminen näkyy heti. Olennaista on se, ettei oikeasti pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 09:05"]
Minun mieheni on myös todella ilkeä ja julma minua kohtaan. Olen ollut hiljaa ja yrittänyt ymmärtää ja selitellä itselleni, että josko hän vain on stressaantunut tjt. Sillä seurauksella vaiennut, että lääkäri totesi yllätyksekseni mulla vakavan masennuksen. Mies on herätellyt minua humalassa öisin kuulemaan totuuksia itsestäni, mitään en osaa koskaan: autossa saan kuulla aina ajamisestani, en osaa edes käynnistää autoa, koiran vesikippaa tullaan mulle aamulla sängynviereen heiluttaa että "sekin on tyhjä!", kerran viedessään mut töihin kaasutti pois silleen, että ruopi kadun kuravedet päälleni. Mutta siis mä oon yrittänyt vuosien mittaan ihan kaikkea. Oon ollut hiljaa yli vuoden ja nyt kun avauduin hänelle ja kerroin seikkaperäisesti miten ja millä sanoin hän on mua loukannut niin hän vastas vaan, että pn etsinyt asuntoa koska sitähän Minä oon halunnut. Totesin hänelle itkien, että en ole muuta toivonut kuin sitä että hän olisi mulle kiltti. Tähän en sain takaisin naljailua ja kuulemma Kaikki tietää miten vaikea ihminen minä olen jne.
[/quote]
NAISET. MIKÄ.VITTU. TEITÄ. VAIVAA????????????
Siis ihan oikeasti, mikä? Älkää pliis ainakaan lapsia tehkö, ettette kasvata niistä samanlaisia vässyköitä kuin itse olette.
Kasvakaa nyt saatana jo aikuisiksi ja ottakaa vastuu itsestänne ja elämästänne. Ei ole miestenne vika, että te siedätte tuollaista paskaa, vaan ihan oma valintanne. Ja vielä vuosikausia??
Anteeksi kovasti, mutta kyllä mies on siinä mielessä aivan oikeassa, että aika tyhmä olet tai jollakin tavalla "jälkeenjäänyt", kun siedät tuollaista.
Joo, kyllä me tiedämme, että sinä rakastatat sitä miestä niin kovasti etkä osaa edes kuvitella elämääsi ilman häntä. Ja onhan se mies 'muuten aivan ihana'.
Et kuitenkaan paljasta meille, millä tavalla ihana hän on.
Mutta omapa on valintasi. Jos katsot hyväksi elää elämääsi tuollaisen kanssa, niin onnea valitsemallasi tiellä. Muista se, että parempiakin vaihtoehtoja on. Ehkä jossakin on mies, joka rakastaisi sinua ihan oikeasti. Kunhan vaan onnistuisi löytämään sinut.
Huomaathan, että sen jälkeen sinun ei enää tarvitse maksaa miehen koko vastiketta, kun asut omassa asunnossasi. Lisäksi saat kaikki yksinhuoltajan edut toisin kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:23"]
Ap, oikea tekniikka meille narsisteille on alkaa itse käyttäytyä samalla tavalla: raivoa takaisin, heittele hänen tavaroitaan, älä ota huomioon mitenkään. Huuda takaisin. Uhkaile. Poliisilla, erolla, sillä että kerrot tuttaville ja sukulaisille miten hän käyttäytyy. Älä itke äläkä kiihdy vaan ole tunteeton. Sano että hänen säälittävät pikku temppunsa eivät vaikuta sinuun. Kysy miksi helvetissä sinun pitäisi tehdä MITÄÄN hänen puolestaan. Ole hänen peilinsä, heijasta samaa paskaa takaisin.
Minä olen hyvin narsistinen luonne, ja tunnistan itsessäni miehesi parisuhdekäyttäytymistä. Kiltteys saa minut entistä aggressiivisemmaksi. Sen jonka pystyn alistamaan, sen alistan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt suhteessa, jossa minulle ei alistuta vaan käyttäydytään edellä kuvailemallani tavalla. Sen sijaan että tästä tuli avointa sotaa, minä muutuin. Aloin nähdä peilistä omaa käytöstäni. Minusta tuli huomaavaisempi ja ystävällisempi. Kunnioittavampi. Aloin myös pikkuhiljaa huomata kuinka paska olen ennen ollut, kaikille muille kumppaneilleni. Jotenkin sitä ei osannut ajatella heitä irrallisina, omatahtoisina ihmisinä.
Tietysti kiltistä kovaksi muuttuminen voi olla uhrille hankalaa, ja feikkaaminen näkyy heti. Olennaista on se, ettei oikeasti pelkää.
[/quote]
No eikö teille tule ero jos molemmat käyttäytyvät kuin...kusipää?
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:11"]
No niin. Nyt aamulla mies oli lähdettyään töihin vienyt mun pari lempiruokaani sekä limut pois jääkaapista. Olin itse maksanut niistä. Mies on aiemminkin heitellyt roskikseen mun lempiruokia jääkaapista, jos on jostain syystä minulle vihainen. Eilen mies suuttui, kun söin iltapalaa sekä ilmeisesti siksi, kun nostin lapsen omaan sänkyynsä nukkumaan miehen vierestä (mies lupasi, että saan laittaa lapsen nukkumaan aikaisintaan tunnin sen jälkeen, kun mies oli nukahtanut - mies haluaa lapsen viereensä nukkumaan nukahtaessaan). Mies sitten oli nostanut yöllä lapsen takaisin viereensä nukkumaan. Aamulla mies pakotti minut heräämään yhtä aikaisin kuin oli itsekin herännyt, vaikka menin pari tuntia hänen jälkeensä nukkumaan. Lisäksi mies sai raivarin, kun kännykkälaturini oli keittiön pistorasiassa kiinni. Kuulemma vain hän saa ladata siitä pistorasiasta ja ainoastaan hänen laturinsa saisi olla siihen kiinnitettynä. Niinpä mies huusi kurkku suorana myöhään illalla ja heitti kännykkälaturini seinään.
Nyt aamupäivällä olisin soittanut miehelle ja kysynyt, mihin hän oli ruokani piilottanut vai oliko jopa heittänyt ne roskikseen, mutta mies ei vastaa puhelimeen tai viesteihin. Sen sijaan hän laittoi oudon pilailukuvaviestin minulle. Mies pelaa kotona ollessaan lähes ainoastaan räiskintäkonsolipelejä kaiken liikenevän vapaa-aikansa, eikä juurikaan osallistu lastenhoitoon. Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen. :( T. Ap
[/quote]
Ap. mua suututtaa toi sun tossumaisuutesi niin paljon, että en voi muuta sanoa kuin NO VOI VOI. Oma valintasi olla siinä, tiedät itse tasan, ettei mikään tule muuttumaan ( miksi tulisi, kun sulle voi tehdä ihan mitä tahansa), joten onnea vaan elämääsi. Sääli että pilaat lapsesi elämän siinä samassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:11"]
No niin. Nyt aamulla mies oli lähdettyään töihin vienyt mun pari lempiruokaani sekä limut pois jääkaapista. Olin itse maksanut niistä. Mies on aiemminkin heitellyt roskikseen mun lempiruokia jääkaapista, jos on jostain syystä minulle vihainen. Eilen mies suuttui, kun söin iltapalaa sekä ilmeisesti siksi, kun nostin lapsen omaan sänkyynsä nukkumaan miehen vierestä (mies lupasi, että saan laittaa lapsen nukkumaan aikaisintaan tunnin sen jälkeen, kun mies oli nukahtanut - mies haluaa lapsen viereensä nukkumaan nukahtaessaan). Mies sitten oli nostanut yöllä lapsen takaisin viereensä nukkumaan. Aamulla mies pakotti minut heräämään yhtä aikaisin kuin oli itsekin herännyt, vaikka menin pari tuntia hänen jälkeensä nukkumaan. Lisäksi mies sai raivarin, kun kännykkälaturini oli keittiön pistorasiassa kiinni. Kuulemma vain hän saa ladata siitä pistorasiasta ja ainoastaan hänen laturinsa saisi olla siihen kiinnitettynä. Niinpä mies huusi kurkku suorana myöhään illalla ja heitti kännykkälaturini seinään.
Nyt aamupäivällä olisin soittanut miehelle ja kysynyt, mihin hän oli ruokani piilottanut vai oliko jopa heittänyt ne roskikseen, mutta mies ei vastaa puhelimeen tai viesteihin. Sen sijaan hän laittoi oudon pilailukuvaviestin minulle. Mies pelaa kotona ollessaan lähes ainoastaan räiskintäkonsolipelejä kaiken liikenevän vapaa-aikansa, eikä juurikaan osallistu lastenhoitoon. Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen. :( T. Ap
[/quote]
Taisit kirjoitellakin tilanteestasi tälle palstalle aikaisemmin? Sinun täytyy nyt todella sisäistää se ajatus, että et pysty muuttamaan miestäsi ja hänen käytöstään. Et vain pysty. Voit vaikka miten käytää päiväsi sen miettimiseen, että miksi mies nyt käyttäytyy miten käyttäytyy, mutta mihinkään muutokseen pohdintasi ei tule johtamaan. Ainut miten pystyt tilannettasi muuttamaan on alkaa hiljalleen katsomaan omaa asuntoa ja tekemään käytännön järjestelyjä. Jos olisin sinä, niin ukolle en kertoisi suunnitelmista vielä mitään, sitten kun kaikki on valmista niin se olisi soronoo.
[/quote]
Mä kerran teinkin niin, kun mies itsekin oli sitä mieltä, että ero olisi järkevintä. Hankin siis asunnon ja suunnittelin muuton. Mutta sitten kun mies saikin tietää kaiken, hän muuttui kuin taikaiskusta taas mukavaksi ja ystävälliseksi, mm. sain ekaa kertaa varmaan pariin vuoteen katsella illalla tv:stä leffan (siis oikeasti: en nimittäin saa katsoa oikeasti ikinä televisiosta mitään, jos haluaisin katsoa eri ohjelmaa kuin mieheni ja jos hän on kotona samaan aikaan). Peruin sitten suunnitelmani (siitä on noin kolme kuukautta nyt). Mies myös esti hakuni opiskelemaan paremmin työllistävää alaa. Ongelmana on myös se, että olen nyt hoitovapaalla, joten tuloni ovat erittäin pienet. Maksan myös miehen koko vastikkeen, joten se haukkaa suurimman osan kotihoidontuestani, joten tässä on vaikeaa suunnitella muuttoa, kun ei ole juurikaan rahaa. :( T. Ap
[/quote]
No nyt tää alkaa jo haiskahtaa provolta. Kukaan ei vaan vittu voi olla noin onneton tapaus.
Vanhempien parisuhde on lasten koti. Mietipä tätä ajatuksella.
Olen itse kasvanut tuollaisessa vääristyneessä ilmapiirissä ja jälki ei ole kaunista. Kaikista meistä lapsista (3) tuli jollain lailla riippuvaisia. Yksi on sekakäyttäjä ja yrittänyt monta kertaa itsemurhaa.
Lapsesi elämän sinä pilaat. SINÄ. Koska et suostu viemään lastasi turvaan, vaan itsellesi on tärkeämpää pitää kiinni tuosta 'parisuhteesta'. Ilmeisesti päässäsi on joku ydinperheen malli ja miehesi on saanut sinut uskomaan, että sinusta ei ole mihinkään muuhun. Kunpa joku ulkopuolinen tietäisi tilanteenne ja tekisi lastensuojeluilmoituksen. Pääsisi edes lapsi turvaan. Älä kuvittelekaan, että lapsi 'nukkuu' eikä kuule riitojanne. Kyllä kuulee. Lisäksi vielä käytätte lasta manipulaation välineenä (muistan tuon aiemman kirjoituksen tuosta miehen kontrollista lapsen unen suhteen).
Minä olen eronnut tuommoisesta miehestä.
Sen eropäätöksen tekeminen oli yllättävän vaikeaa, vaikka elämä miehen kanssa oli todella hirveää. Jostakin syystä koin olevani vastuussa miehestä, hänen tunteistaan ja pärjäämisestään. Hänellä ei esim. ollut mitään käsitystä talousasioista. Saattoi tyytyväisenä kuluttaa kaikki rahansa johonkin autontuunausjuttuun ja minä jouduin yksin huolehtimaan että rahaa löytyy vuokranmaksuun ja ruokakauppaan. Lisäksi hänellä oli isoja ongelmia tunne-elämänsä kanssa. Jouduin todella huolellisesti perustelemaan itselleni miksi en ole vastuussa aikuisesta ihmisestä.
Vasta siinä vaiheessa kun ymmärsin että olen vastuussa vain omasta elämästäni ja omasta pärjäämisestäni, pystyin lähtemään. Ei se ero helppo ollut, mutta vielä vaikeampaa suhteeseen jääminen olisi ollut.
Ap olen itse ollut samankaltaisessa tilanteessa, mies joi, käytti aineita, sekosi aina välillä uhkaillen ja käyden päälle jne. ja tämäkin tapaus oli aluksi mun elämän rakkaus.
Tiedän tarkkaan mitä on kun haluaa vain erota muttei osaa, pysty, jaksa.. Mutta mäkin sain lopulta erottua! Nyt mietin vain että miksen tehnyt sitä aiemmin vaan tuhlasin vuosia elämästäni tuohon paskaan. Sä tarviit vaan sen päätöksen että sä eroat, et mieti enää kertaakaan että jos se mies muuttuisi. Päätät että tiedät ettei niin tapahdu ja alat valmistella elämääsi ja itseäsi eroon. Usko pois. Sä pystyt siihen jos haluat mutta siihen tarvitaan sun oma päätös, kukaan ei sua tule kotoa pelastamaan, vähiten miehesi!
Kolmekymppinen on nuori, ap! Voit tehdä vielä vaikka mitä ja saat tukia sossusta.
Jotenkin haiskahtaa siltä että et haluakaan pois tilanteestasi. Sääliä kyllä kerjäät kybällä. Ehkä oletkin masokisti?
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 11:23"]
Ap, oikea tekniikka meille narsisteille on alkaa itse käyttäytyä samalla tavalla: raivoa takaisin, heittele hänen tavaroitaan, älä ota huomioon mitenkään. Huuda takaisin. Uhkaile. Poliisilla, erolla, sillä että kerrot tuttaville ja sukulaisille miten hän käyttäytyy. Älä itke äläkä kiihdy vaan ole tunteeton. Sano että hänen säälittävät pikku temppunsa eivät vaikuta sinuun. Kysy miksi helvetissä sinun pitäisi tehdä MITÄÄN hänen puolestaan. Ole hänen peilinsä, heijasta samaa paskaa takaisin.
Minä olen hyvin narsistinen luonne, ja tunnistan itsessäni miehesi parisuhdekäyttäytymistä. Kiltteys saa minut entistä aggressiivisemmaksi. Sen jonka pystyn alistamaan, sen alistan. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt suhteessa, jossa minulle ei alistuta vaan käyttäydytään edellä kuvailemallani tavalla. Sen sijaan että tästä tuli avointa sotaa, minä muutuin. Aloin nähdä peilistä omaa käytöstäni. Minusta tuli huomaavaisempi ja ystävällisempi. Kunnioittavampi. Aloin myös pikkuhiljaa huomata kuinka paska olen ennen ollut, kaikille muille kumppaneilleni. Jotenkin sitä ei osannut ajatella heitä irrallisina, omatahtoisina ihmisinä.
Tietysti kiltistä kovaksi muuttuminen voi olla uhrille hankalaa, ja feikkaaminen näkyy heti. Olennaista on se, ettei oikeasti pelkää.
[/quote]
No eikö teille tule ero jos molemmat käyttäytyvät kuin...kusipää?
[/quote]
Tuli, monta kertaa. :)
Mutta pikkuhiljaa sitä alkoi nähdä itsessäänkin vikoja ja muutettavaa. Välillä räiskyy vieläkin ja kovaa, mutta molemmat olemme oppineet myös ottamaan toista paremmin huomioon.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 10:11"]
No niin. Nyt aamulla mies oli lähdettyään töihin vienyt mun pari lempiruokaani sekä limut pois jääkaapista. Olin itse maksanut niistä. Mies on aiemminkin heitellyt roskikseen mun lempiruokia jääkaapista, jos on jostain syystä minulle vihainen. Eilen mies suuttui, kun söin iltapalaa sekä ilmeisesti siksi, kun nostin lapsen omaan sänkyynsä nukkumaan miehen vierestä (mies lupasi, että saan laittaa lapsen nukkumaan aikaisintaan tunnin sen jälkeen, kun mies oli nukahtanut - mies haluaa lapsen viereensä nukkumaan nukahtaessaan). Mies sitten oli nostanut yöllä lapsen takaisin viereensä nukkumaan. Aamulla mies pakotti minut heräämään yhtä aikaisin kuin oli itsekin herännyt, vaikka menin pari tuntia hänen jälkeensä nukkumaan. Lisäksi mies sai raivarin, kun kännykkälaturini oli keittiön pistorasiassa kiinni. Kuulemma vain hän saa ladata siitä pistorasiasta ja ainoastaan hänen laturinsa saisi olla siihen kiinnitettynä. Niinpä mies huusi kurkku suorana myöhään illalla ja heitti kännykkälaturini seinään.
Nyt aamupäivällä olisin soittanut miehelle ja kysynyt, mihin hän oli ruokani piilottanut vai oliko jopa heittänyt ne roskikseen, mutta mies ei vastaa puhelimeen tai viesteihin. Sen sijaan hän laittoi oudon pilailukuvaviestin minulle. Mies pelaa kotona ollessaan lähes ainoastaan räiskintäkonsolipelejä kaiken liikenevän vapaa-aikansa, eikä juurikaan osallistu lastenhoitoon. Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen. :( T. Ap
[/quote]
Taisit kirjoitellakin tilanteestasi tälle palstalle aikaisemmin? Sinun täytyy nyt todella sisäistää se ajatus, että et pysty muuttamaan miestäsi ja hänen käytöstään. Et vain pysty. Voit vaikka miten käytää päiväsi sen miettimiseen, että miksi mies nyt käyttäytyy miten käyttäytyy, mutta mihinkään muutokseen pohdintasi ei tule johtamaan. Ainut miten pystyt tilannettasi muuttamaan on alkaa hiljalleen katsomaan omaa asuntoa ja tekemään käytännön järjestelyjä. Jos olisin sinä, niin ukolle en kertoisi suunnitelmista vielä mitään, sitten kun kaikki on valmista niin se olisi soronoo.
[/quote]
Mä kerran teinkin niin, kun mies itsekin oli sitä mieltä, että ero olisi järkevintä. Hankin siis asunnon ja suunnittelin muuton. Mutta sitten kun mies saikin tietää kaiken, hän muuttui kuin taikaiskusta taas mukavaksi ja ystävälliseksi, mm. sain ekaa kertaa varmaan pariin vuoteen katsella illalla tv:stä leffan (siis oikeasti: en nimittäin saa katsoa oikeasti ikinä televisiosta mitään, jos haluaisin katsoa eri ohjelmaa kuin mieheni ja jos hän on kotona samaan aikaan). Peruin sitten suunnitelmani (siitä on noin kolme kuukautta nyt). Mies myös esti hakuni opiskelemaan paremmin työllistävää alaa. Ongelmana on myös se, että olen nyt hoitovapaalla, joten tuloni ovat erittäin pienet. Maksan myös miehen koko vastikkeen, joten se haukkaa suurimman osan kotihoidontuestani, joten tässä on vaikeaa suunnitella muuttoa, kun ei ole juurikaan rahaa. :( T. Ap