Tulin raskaaksi, haluan pitää lapsen mutta mies ei

Liekkö jo vammainen lääkkeidensyönnin takia??

paina abort nappia ja hommoo musta mies, ne pittää huolen

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 10:09"]

Minulla oli ollut kuusi vuotta vaikea masennus ylä-asteesta asti, kunnes sain lääkityksen. Kun tulin raskaaksi, lääkärin kanssa päätettiin alkaa vähentää lääkitystä niin, että olin irti lääkkeistä kuukauden ennen LA. Päätettiin, että jos oireita masennuksests tulee synnytyksen jälkeen, aloitetaan lääkitys uudelleen. Jos on äidillä on taipumusta masennukseen, tarkkaillaan hänen vointiaan erityisen tarkasti. Minulle ei tullut oireita synnytyksen jälkeen, perus väsymystä jne. mikä kuuluu juttuun kun on pieni lapsi joja heräilee öisin. Sitten yhtäkkiä mies sanoi että tarvitsee vähän etäisyyttä suhteeseen.. En kuulemma ollut tarpeeksi hänen tukenaan..(?!) Sanoin hänelle, että jos hän lähtee, haen yksihuoltajuutta eikä mies välttämättä nää lasta niin usein kun haluaisi. Hän vastasi että "ei haittaa".. Tiesin että en halua tuollaista miestä rinnalleni, mutta huolestuin yh-äitiyden ja masennusriskin yhdistelmästä. Kerroin neuvolassa tapahtuneesta. He määräsivät minut kerran viikossa puhumaan psykologille niin kauan kuin olin epävarma jaksamisestani. Loppuenlopuksi totuin yh:na elämiseen enkä vaihtaisi päivääkään pois. Lapseni on nyt 4v. ja olemme onnellisia. Se että puhuu ja kertoo asioista ammattilaisille ajoissa ja vaikka ennen kuin mitään mielialaan liittyvää on tapahtunut auttaa paljon. Ei tarvitse jäädä yksin. Se että pelkää oman jaksamisen takia, tarkoittaa että siitä pitää puhua. Ei sitä että pitää jämähtää paikoilleen pelkäämään. Älä tee aborttia jos et itse halua. Luulen että masennuksesi "pääsee" aivan uudelle tasolle, ja mies ei kestä sitä ja teille tulee silti ongelmia. Ex-mieheni yrittää päästä takaisin, mutten vielä tiedä mitä haluan. Ehkä tiedän joskus.

[/quote]

Tässä tekstissä oli harvinaisen selkeää ja realistista näkemystä, kiitos! Olen sairastanut vaikeaa toistuvaa depressiota kauan, ollut pitkään työelämässä, kunnes sain vanhemmalla iällä tyttären, kauan toivomani pikku rakkaan. Lapsen biologinen isä oli kanssani samoilla linjolla että saa tulla jos on tullakseen, mutta hylkäsi meidät jo ennen lapsen syntymää ja heittäytyi sittemmin hirviöksi meitä kohtaan, sen kummemmin raadollisiin yksityiskohtiin menemättä.

Jäin siis yksin, nelikymppisenä vauvan kanssa lähestulkoon ilman minkäänlaista tukiverkkoa (minulla iäkkäät vanhemmat, ei sisaruksia, paluumuuttajan vanhojen ystävien puute, lapsen biologisen isän lähisuku joko yli 80-90-vuotta tai kehitysvammaisia). Silloin pyysin ja sain apua ammattilaisilta, en jäänyt tilanteeseen yksin, vaan lopulta vaikeuksien kautta voittoon. Lähinnä isoimmat ongelmat tuotti tämä lapsen "isä", ei suinkaan minun depressiodiagnoosi tai tukiverkon puute.

Tukea järjestyi sekä sosiaali- että terveystoimen kautta ja oma tätini perheineen oli onnekseni tukena. Riittää, kun on ainakin muutama henkilö johon voi turvata aina, olivat he sitten ammattilaisia tai muita. Oman ajan saaminen äidille on hyvin tärkeää, alkaen siitä että voi rauhassa käydä vaikka pitkässä suihkussa olematta hälytystilassa vauvan takia. Tai joku tulee viemään vauvaa vaunulenklle, että äiti saa nukkua, käydä kaupassa tai vaikka lenkillä. Arki lähtee pienistä teoista ja jos vauvan biologinen isä ei ole järjestämässä perheelleen näitä asioita, kannattaa todellakin turvautua ammattilaisiin.

Me pääsimme elämässämme tyttäreni kanssa hienosti alkuun ja nyt on asiat paremmin kuin hyvin. Olen rakastavassa ja tasapainoisessa parisuhteessa, saan asua viimein maaseudulla, mieheni on tyttäreni isä alkaen kun lapsi oli 1-vuotias. Tyttö alkoi itse kutsua häntä isiksi, miten muutenkaan, ja mieheni kantaa vastuun lapsesta yhdessä kanssani.

Tässä vaan esimerkki, miten asiat voivat selkeytyä ajan kanssa, vaikka ahdingossa tuntuu ettei mikään tule parantumaan, kun on depressio ja yksin.

Tsemppiä aloittajalle, sinulla on täysi vapaus valita pitää lapsi. Et todellakaan ole tuomittu kurjuuteen.

Mikä on saanut sinut luulemaan ettet voi tulla raskaaksi? Meillä kuopus odotutti itseään liki 5 v. Kummassakaan ei mitään ns.vikaa. Miksi ette käyttäneet kondomia jos mies ei lasta halua??

Minkä ikäinen olet? Entä mies?

Suosittelen että teet abortin nyt ja hankit lapsia miehesi kanssa yhdessä myöhemmin, sitten kun molemmille on parempi ajankohta.

Oletko nyt läänityksellä? Terapiassa? Työelämässä?

Siis lääkityksellä. Depressiosi takia

Tietenkin pidät lapsen. Jos tekisit abortin, niin katuisit sitä varmasti enemmän. Abortin kanssa voi olla vaikea elää ja masennuskin voi pahentua. Ottaisin siis riskin, että menettäisin miehen tässä tapauksessa. Minulle olisi helppo valinta. Lapset ovat arvokkaita lahjoja, joita ei kaikille suoda.

Ihmettelen tuon sun miehes logiikkaa, vedellään paljaalla ja sitten ei kuitenkan haluta vastata seurauksista. Lapsellinen mies. Itse en oo abortin kannalla, mutta toisaalta sun pitää miettiä mikä on parasta sille lapselle. Siis lapsen etu edellä, ei sun eikä miehen.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 04:50"]Ihmettelen tuon sun miehes logiikkaa, vedellään paljaalla ja sitten ei kuitenkan haluta vastata seurauksista. Lapsellinen mies. Itse en oo abortin kannalla, mutta toisaalta sun pitää miettiä mikä on parasta sille lapselle. Siis lapsen etu edellä, ei sun eikä miehen.
[/quote]

No jos nainen väittää, ettei voi tulla raskaaksi niin kai mies silloin vetelee paljaalla...

Tämän episodin jälkeen (mihin ratkaisuun sitten tuletkaan) huolehdi ehkäisy kuntoon.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 05:25"][quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 04:50"]Ihmettelen tuon sun miehes logiikkaa, vedellään paljaalla ja sitten ei kuitenkan haluta vastata seurauksista. Lapsellinen mies. Itse en oo abortin kannalla, mutta toisaalta sun pitää miettiä mikä on parasta sille lapselle. Siis lapsen etu edellä, ei sun eikä miehen.
[/quote]

No jos nainen väittää, ettei voi tulla raskaaksi niin kai mies silloin vetelee paljaalla...
[/quote]

Voihan sitä toinen aina väittää mitä vaan. Hyväuskoinen voi päästä elatusmaksuja maksamaan.

Päätöksesi on utan helppo: Pidät lapsen. Jos kesti neljä vuotta raskautua, tämä voi olla ainoa mahdollisuutesi. Ota yhteyttä ITU-projektiin. Saat henkistä tukea. Yhteystiedot löytyvät netistä.

Ei oo reilua pitää lasta, jos mies ei sitä halua. Jos olisi tiennyt tuon etukäteen, olisi varmasti käyttänyt kondomia.

No et todellakaan tapa lastasi.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2015 klo 08:21"]No et todellakaan tapa lastasi.
[/quote]

Juuri näin. Jos ette voi itse kasvattaa lasta, niin annatte adoptioon.

Mitä jos miettisitte ja keskustelisitte asiasta ihan rauhassa, ennen mitään päätöksiä. Kuuntele myös, mitä miehelläsi on asiasta sanottavaa ja anna hänellekin aikaa sisäistää ja miettiä asioita. Älkää myt menkö vielä asioiden edelle ja koittakaa ajatella myös järjellä, kyllä te varmasti löydätte yhteisen ratkaisun, mutta se vaatii keskustelua.

Lapsi mielenterveyspotilaalle, joka vielä yh kenties. Ei hyvä kohtalo. Miksi et käyttänyt ehkäisyä? Taisit haluta sitoa vaan miehen. Et sinä siitä pakolla miestä saa. Paras antaa lapsi adoptioon tai abortti.

En ymmärrä näitä "vahinkoraskauksia", niitä on hyvin harvassa KUN käyttää ehkäisyä.

Jos ilman ehkäisyä harrastaa seksiä ja mies on asian tiennyt pitää olla valmis tulemaan isäksikin. Jos suhde kaatuu niin sitten kaatuu, mutta varmasti sinä selviät.

Kenenkään maailma ei yhteen lapseen kaadu, mutta siihen voi toki kaatua että että sen maailman haluaa kaataa lapsen takia.

Mies

Minkä ikäisiä olette?