Pelkään oksentamista sairaalloisen paljon.

Olen myös kaivellut menneitä ja miettinyt mikä tähän voisi olla syynä ja luulen löytäneeni vastauksen. Äitini pelkää sitä kun muut oksentaa. Pienenä kun oksensin, mutsi sai hirveän paniikin ja suuttui siitä kun "taas on kannettu joku tauti kotiin". Yhä edelleenkin se pelkää sitä ihan älyttömästi ja sen takia saan täällä kotona pelätä että jos oksennankin. Vuosi sitten kun oksensin niin kuulin kun äiti itki ja voivotteli että taas on tuotu joku kauhea tauti kotiin yms. On mulla omakin kämppä mutta en uskalla olla siellä yksin.. T. Ap

Mun äiti huusi ja raivosi kun 5-vuotiaana oksensin yllättäen olohuoneen lattialle. Aiempia selviä muistoja oksentamisesta mulla ei ollut sen ikäisenä. Säikähdin oksennusta ja äidin reaktiota.

Yökin tyhjää koko yön enkä uskaltanut herättää äitiä. Tästä alkoi oksennusfobia.

Terapiasta eikä lääkkeistä ole ollut minulle mitään hyötyä. Olen oksentanut viimeksi teininä eli melkein 20 vuotta sitten.

Ap pystyy oksentamaan ilman pelkoa mutta oksentamiseen liittyvät pakkoajatukset tulisi saada kuriin. Miten?

3. Kauheeta :( en toivois tätä kenellekkään. Sen verran rajoittaa elämää.. Kaippa tää tästä joskus ehkä.. Ap

Moikka. Mulla oli todella paha emetofobia n. 15 vuotta. Siitäkin onneksi voi parantua. Itsellä helpotti kun sairastin todella pahan oksennustaudin. Ymmärrän sinua täysin.

Ymmärrän sua! Mulla on samoja kokemuksia osin. Ja samoja ajatuksia. Koetan vain järkeistää, että oksentaminen on luonnollista eikä sitä kannata ajatella. Voimia sulle, tuen sua mielessäni! Kyllä sä pääset eroon tuosta ongelmasta ihan varmasti. Päätetään yhdessä niin. Onni että on muitakin joille tää on hankalaa.

Täälläkin emetofobiasta kärsivä :( Oon ihan lapsesta asti pelännyt oksentamista, lensi se laatta itsellä tai jollakin muulla. Miten teillä muilla, pelkäättekö jos joku toinen oksentaa? Mä kammoan sitä ääntä, näkyä ja hajua ihan kauheena! Jos mua alkaa oksettamaan nii saan paniikkikohtauksen :( sitä kauhun määrää kun oksennustauti jyllää...

Voi :( Avasin ketjun, koska mun 5-vuotias pelkää oksentamista enkä osannut ajatella, että se voisi vaivata vielä aikuisena. Tytöllä on yksi ikävähkö (tosin näin vanhemman näkökulmasta aivan triviaali) oksennustautikokemus. Eli pari vuotta sitten hän tuli yhtäkkiä yöllä sänkymme luokse, heräsin ja samantien kuulin miten tyttö oksentaa. Nostin hänet syliini ja kannoin kohti vessaa, kun hän oksensi uudelleen keittiössä, jonka lattia oli liukas ja kaaduin tyttö sylissä kun liukastuin siihen oksennukseen. Häneen ei sattunut, mutta varmaan pelästyi ja minuun sattui vähän mutta ei liikaa jatkaakseni vessaan jossa tyttö oksensi lavuaariin kolmannen ja viimeisen kerran. 

Loppuyö meni rauhallisesti eikä hänessä näkynyt mitään järkytyksen elementtejä ennen kuin hän kuukausia myöhemmin alkoi itkeskellä, että oksettaa ja äiti mua pelottaa ja en halua oksentaa. Mitään ei tullut eikä hän ole oksentanut sen jälkeen. 

Nyt hän ei ole vähään aikaan pelännyt asiaa, mutta aikaajoin se nousee hänellä pelkoihin. Onpa hyvä tietää, että asiaan on suhtauduttava vakavasti vaikkakaan ei kiinnittää liikaa huomiota. Itse en tietenkään tykkää oksentamisista mutta en mielestäni reagoinut mitenkään pahasti. Ellei hän sitten tosi herkkänä tyttönä kokemut että "petti" äidin kun olin tietty vähän että ääh jne ja se tulisi muistoihin jostain sieltä sen takia... Voi voi..

On niin kiva saada "vertaistukea" tässä asiassa :) me ei olla todellakaan yksin tän asian kanssa ja mitä oon netistä lukenut niin tää pelko pitää monia otteessaan.. Ymmärrän että oksentaminen voi pelottaa kun se saattaa vähän sattua yms mut se että sitä pelkää ja pelkää se pyörii mielessä niin huhhuh.. Sit ei oo enää kivaa. Ja viesti nro 8 kirjoittajalle: Kannattaa todellakin suhtautua vakavasti siihen pelkoon että se ei sit rupee kummittelemaan vanhempana. Varsinkin jos on taipumusta paniikkiin ja ahdistukseen niin riski on aika suuri.. :( itse olisin pienenä vaan toivonut että joku on vaikka siinä vierellä ja kertoo ettei ole mitään hätää, kohta on parempi olo. Mutta siihen suhtauduttiin niin negatiivisesti kun vain voi. Olen pienenä jopa joutunut pari kertaa sairaalaan kun äiti ei uskaltanut syöttää\juottaa mua oksennustaudissa koska pelkäsi että oksentelen enemmän. Tämän asian miettiminen aiheuttaa mulle niin suuria vihantunteita ettei mikään. Tuntuu helvetin pahalta ajatella että muut mun ikäiset vaan mennä viipottaa tuolla täysillä, kun mä vaan makaan kotona sängyllä lukemassa kirjoja. :( mitäköhän mä oon tehnyt että tän ansaitsen. Mut jaksuja ja haleja teille kaikille! Päivä kerrallaan :) toivottavasti kohti parempaa huomista.. <3

Apua

Pelkään oksentamista yli kaiken, oksensin sitten itse tai joku muu. Mulla on joku juttu, että mua oksettaa koko ajan, on jo monta vuotta ollut. Se tekee pelosta vahvemman, kun en tiedä milloin oksennan oikeasti. Olen nyt 13 ja pelot alkoi kun olin 9. Pelkään oksentamista, syömistä, ihmisiä, koulunkäyntiä ja kaikkea mahdollista. Tänäänkin, kun pikkuveljeni sanoi että hänellä on huono olo, sain paniikin, edelleen odotan kauhulla että hän oksentaa, vaikka paha olo meni vartissa ohi.

Pelkojen lisäksi mulla on paniikkihäiriöitä, jotka ei kyllä helpota yhtään...

Pelkään koko ajan enkä saa melkein mitään aikaiseksi.

Kaiken lisäksi en uskalla nukkua omassa huoneessani, vaan nukun vanhempieni huoneessa ja istun täällä lattialla päivät peläten.