Tunnen hylkääväni perheeni jos muutan opiskelemaan
Eli olen 19, abi, ja haluaisin muuttaa toiseen kaupunkiin yliopistoon syksyllä mutta hieman epäilen "voinko" kun tuntuu että perheeni tarvii minua kotona.
Äitini on työssäkäyvä yksinhuoltaja ja minulla on 3 nuorempaa sisarusta, joista nuorin alle 3 vuotta. Pelottaa että äitini ei pärjää ilman minua, kun teen kuitkenkin paljon kotihommia sun muuta. Olemme pienituloisia niin ei ole rahaa perheen ulkopuoliseen apuun.
Äiti on tukenut minua tosi paljon kun olen ollut koulukiusattu ja itsetunto-ongelmainen, aina kuunnellut, maksanut kaikki lukiokirjani, jopa hankkinut minulle ylimääräisiä matematiikan tunteja, vaikka tajuan nyt jälkikäteen ettei rahaa tosiaan olisi ollut. Äiti ei ole pyytänyt että jäisin; päinvastoin hän kannustaa minua hakeutumaan opiskelupaikkaan mihin itse haluan.
Minusta kuitenkin tuntuu että petän äidin jos jätän hänet yksin kaiken häneltä saamani avun jälkeen. Jos teillä olisi lapsi ja olisitte vaikeassa tilanteessa, toivoisitteko aidosti että lapsi lähtee opisklemaan vai haluaisitteko kuitenkin että hän jäisi avuksi ?
Kommentit (10)
Herranen aika, menet opiskelemaan! Vähän kieroutuneelta kuulostaa tuollainen ylitunnollisuud ja syyllisyys. Sulla on elämä edessä- älä pilaa sitä. Äitis pärjää kyllä!
Opiskelemaan vaan, et voi uhrata omaa elämääsi äitisi ja sisarustesi tähden. Se jäisi aina vaivaamaan teitä kaikkia ja aiheuttaisi kitkaa suhteisiinne. Äitisi tuntisi syyllisyyttä, jos uhraudut hänen tähtensä. Puhu asiasta vielä kerran vakavasti äitisi kanssa ja lähde opiskelemaan. Se on oikea vaihtoehto teille kaikille. Tsemppiä!
Mulla on ollut vähän samoja fiiliksiä. Lähdin sitten kuitenkin opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle ja muutin sinne, mutta porukoiden luokse oli vaan tunnin ajomatka, ja kävin useesti vanhempia moikkaamassa. Nykyään asun taas samassa kaupungissa heidän kanssaan, vaikka opiskelupaikkani ei täällä olekaan. Koita ajatella omaa tulevaisuuttasi, sinun parastasi. Opiskeluaika on unohtumatonta, tee siitä sellainen, josta nautit ja jota haluat muistella. Pääset aina vanhempiesi luokse, voitte soitella puhelimitse ja varmaan sisaruksesi voivat tulla myös sinun luo välillä? Tekstistä ei tietenkään selviä, kuinka vanhoja he ovat.
Mitäs alaa lähdet opiskelemaan? :)
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:32"]
Eli olen 19, abi, ja haluaisin muuttaa toiseen kaupunkiin yliopistoon syksyllä mutta hieman epäilen "voinko" kun tuntuu että perheeni tarvii minua kotona.
Äitini on työssäkäyvä yksinhuoltaja ja minulla on 3 nuorempaa sisarusta, joista nuorin alle 3 vuotta. Pelottaa että äitini ei pärjää ilman minua, kun teen kuitkenkin paljon kotihommia sun muuta. Olemme pienituloisia niin ei ole rahaa perheen ulkopuoliseen apuun.
Äiti on tukenut minua tosi paljon kun olen ollut koulukiusattu ja itsetunto-ongelmainen, aina kuunnellut, maksanut kaikki lukiokirjani, jopa hankkinut minulle ylimääräisiä matematiikan tunteja, vaikka tajuan nyt jälkikäteen ettei rahaa tosiaan olisi ollut. Äiti ei ole pyytänyt että jäisin; päinvastoin hän kannustaa minua hakeutumaan opiskelupaikkaan mihin itse haluan.
Minusta kuitenkin tuntuu että petän äidin jos jätän hänet yksin kaiken häneltä saamani avun jälkeen. Jos teillä olisi lapsi ja olisitte vaikeassa tilanteessa, toivoisitteko aidosti että lapsi lähtee opisklemaan vai haluaisitteko kuitenkin että hän jäisi avuksi ?
[/quote] tottakai menet opiskelemaan ja itse jos olisin äitisi tilanteessa niin tietysti opiskelemaan, sinun on elämä.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:41"]
Mitäs alaa lähdet opiskelemaan? :)
[/quote]
Fysiikkaa jos nyt oikeasti päätän muuttaa toiseen kaupunkiin, sähköinssiksi jos en päätä :/
Mene toki. Varmaan äitinikin haluaa sulle onnellisen elämän.
t. YH joka itkisi onnesta jos oma lapsi menisi yliopistoon. Iloinen toki olisin kunhan on onnellinen
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 22:49"]
Mene toki. Varmaan äitinikin haluaa sulle onnellisen elämän.
t. YH joka itkisi onnesta jos oma lapsi menisi yliopistoon. Iloinen toki olisin kunhan on onnellinen
[/quote]
Siis äitisikin
Sun äiti haluaa, että olet onnellinen! Hän on tukenut sua läpi vaikeiden aikojen, koska hänen kuuluukin, et ole mitään velkaa. Syyllisyys on silti normaali tunne tuossa tilanteessa. Nauti opiskelijaelämästä ja soita äidillesi sieltä ja käy katsomassa pikkusisaruksiasi :) make your mama proud!
Tottakai opiskelemaan!