Elävätkö nykyiset kolmikymppiset "pitkitettyä nuoruutta"? Mitä se tarkoittaa?

Pitäisi siis elää jotain tilastoelämää? Mä en ainakaan hanki lapsia niin kauan, kun fiilis on sellainen, että haluan tulla ja mennä miten itseäni huvittaa. Just nyt mua huvittaa laittaa rahani matkustamiseen, eikä lastenrattaisiin.

Mitä tulee velvollisuuteen yhteiskuntaa kohtaan, käyn töissä ja maksan veroja. Mielestäni siis kannan korteni kekoon tässä asiassa.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:00"]

Olen teini-ikäisten lasten nelikymppinen äiti jo ja nyt kun katson elämääni taaksepäin, niin olen todellakin nauttinut elämästäni. Lapset eivät ole siinä kuviossa olleet mikään kivireki, vaan onnen ja avartavien kokemusten lähde. Olemme matkustelleet, juhlineet ja harrastaneet, perheenä ja erikseen. Toki tukiverkostot ovat kunnossa ja asuntolainan takia ei tarvitse murehtia, kun on tehnyt valinnan asua vuokralla. Eikä ole ollut edes farmariautoakaan, ei autoa ylipäänsä. Ehkä siinä on syy niin vapaaseen mieleen - materian hankkiminen ei ole ollut keskeinen osa elämää vaan kokemusten ja elämysten jako läheisten kanssa.  

[/quote]

Hyvä sinulle, sittenhän olet ilmeisesti elänyt itsesi näköisen elämän. Kuitenkin aistin rivien välistä viestin siitä, kuinka lapsettomilla elämä on materian hankkimista? Tai että kenellekään kenelle tahansa lapset olisivat vain onnen ja ilon lähde eikä niistä voi olla mitään hankaluuksia? Harmi, että pilasit muuten hyvää fiilistä näillä kliseisillä typeryyksillä.

Minulle ainakin lapseton elämä nimenomaan merkitsee kokemusten ja elämysten hankkimista, ja niiden jakamista läheisten kesken. Ne läheiset nyt vaan eivät minulla satu olemaan jälkeläisiäni. Pidän sellaisista kokemuksista joita olisi hyvin vaikea toteuttaa nykyisenkaltaisena mikäli meillä olisi lapsia. Ilmeisesti sinun kokemuksesi ja elämyksesi ovat siis toisentyyppisiä, ja on hyvä homma, että ne eivät ole olleet ristiriidassa perheenhankkimishalusi kanssa. Mutta älä missään nimessä luule että sinun kokemuksesi olisi muihin rinnastettavissa. Siinä sinulla on vielä aikuistumisen paikka.

Ps: lapsiperheet ovat keskimäärin huiman paljon materialistisempia ja enemmän kuluttavia kuin lapsettomat. Aika harvalla lapsettomalla parilla on esim. kahta autoa, tai isoa taloa, tai tarvetta ostaa joka vuosi uudet kausivaatteet + harrastusvälineet jne jne. Kyllä ne on lapsiperheiden jätteet ja vaipat ja tuttelipurkit jotka kaatopaikan täyttää. Siksi on huvittavaa yrittää leimata lapsettomia materialisteiksi...

Kukapa järjissään oleva mies haluaisi jonkun perheen kitisevän ja nirppanokkaisen suominaisen kanssa? Itse ainakin tykkään matkustella, soittaa kahdessa bändissä ja ryypätä baareissa. Rahaakin on, kun olen DI. Voisin kyllä ottaa naisen rinnalleni, mutta kun 90% prosenttia on näitä patavanhoillisia ja dumaavia AV-mammoja.... Juu ei kiitos sellaista.

En tykkää ryypätä enkä irtosuhteilla, mutta ei kiinnosta siltikään omakotitalo, lapset ja 8-16 -työ. Työskentelen osa-aikaisesti, en silti nosta tukia, nautin elämästä. En tunne itseäni "haahuilijaksi". Tavoitteeksi riittää tulla paremmaksi ihmiseksi ja pitää elämällä hauskaa.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 11:00"]

Olen teini-ikäisten lasten nelikymppinen äiti jo ja nyt kun katson elämääni taaksepäin, niin olen todellakin nauttinut elämästäni. Lapset eivät ole siinä kuviossa olleet mikään kivireki, vaan onnen ja avartavien kokemusten lähde. Olemme matkustelleet, juhlineet ja harrastaneet, perheenä ja erikseen. Toki tukiverkostot ovat kunnossa ja asuntolainan takia ei tarvitse murehtia, kun on tehnyt valinnan asua vuokralla. Eikä ole ollut edes farmariautoakaan, ei autoa ylipäänsä. Ehkä siinä on syy niin vapaaseen mieleen - materian hankkiminen ei ole ollut keskeinen osa elämää vaan kokemusten ja elämysten jako läheisten kanssa.  

[/quote]

Hyvä sinulle, sittenhän olet ilmeisesti elänyt itsesi näköisen elämän. Kuitenkin aistin rivien välistä viestin siitä, kuinka lapsettomilla elämä on materian hankkimista? Tai että kenellekään kenelle tahansa lapset olisivat vain onnen ja ilon lähde eikä niistä voi olla mitään hankaluuksia? Harmi, että pilasit muuten hyvää fiilistä näillä kliseisillä typeryyksillä.

Minulle ainakin lapseton elämä nimenomaan merkitsee kokemusten ja elämysten hankkimista, ja niiden jakamista läheisten kesken. Ne läheiset nyt vaan eivät minulla satu olemaan jälkeläisiäni. Pidän sellaisista kokemuksista joita olisi hyvin vaikea toteuttaa nykyisenkaltaisena mikäli meillä olisi lapsia. Ilmeisesti sinun kokemuksesi ja elämyksesi ovat siis toisentyyppisiä, ja on hyvä homma, että ne eivät ole olleet ristiriidassa perheenhankkimishalusi kanssa. Mutta älä missään nimessä luule että sinun kokemuksesi olisi muihin rinnastettavissa. Siinä sinulla on vielä aikuistumisen paikka.

Ps: lapsiperheet ovat keskimäärin huiman paljon materialistisempia ja enemmän kuluttavia kuin lapsettomat. Aika harvalla lapsettomalla parilla on esim. kahta autoa, tai isoa taloa, tai tarvetta ostaa joka vuosi uudet kausivaatteet + harrastusvälineet jne jne. Kyllä ne on lapsiperheiden jätteet ja vaipat ja tuttelipurkit jotka kaatopaikan täyttää. Siksi on huvittavaa yrittää leimata lapsettomia materialisteiksi...

[/quote]

Nyt olit aistinut tosiaan ihan ylimääräistä. Katsohan niitä kahta ylimmäistä viestiä, joihin tekstini viittasi. Pointtini oli se, että miksi minä olen "selvinnyt" lapsiperhe-elämästäni niin hyvillä fiiliksillä on se, että en ole ottanut liikaa kannettavakseni. Tarkoitus ei ollut kritisoida lapsettomien elämää VAAN huomauttaa, että monesti perheellisen elämään (aikuisen elämään?) mielletään kuuluvan se asuntolaina, omakotitalo, farmariauto, juurikin MATERIAA.  Näinhän se monesti onkin ja siksi perheelliset (aikuiset) ovat niin uupuneita ja onnettomia. Ja siitä tulee useasti päätelmä, että lapsiperheen elämä olisi kauheaa kivireen vetämistä. Ei sen tarvitse olla niin! Se kivireki on materiaa (autot ja pelit ja pensselit), ne läheiset ja verkostot (oli ne sitten omia lapsia tai ketä tahansa) sitä hyvää sisältöä elämässä.

t. se nelikymppinen äiti

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 10:31"]Huhhuh, en tosiaan tarkoittanut, että avioliitto ja lapset olisivat elämän suola, vaan ihmettelen niitä 30v. huvikseen elelijöitä, joilla ei tunnu olevan mitään tavoitteita elämässään. Itsekään en tiedä, haluanko edes lapsia, mutta en todellakaan voi sanoa että mieluummin olisin jouten ja bailailisin irtosuhteillen. Koska minulle "nuoruuden jatkaminen" on sitä päämäärätöntä vouhottamista ilman mitään varsinaista tavoitetta. Omat tavoitteeni ovat itseni kehittämiseen liittyviä, enkä koe haahuilun edistävän sellaista.

Tätä ajoin Peter Pan-tarinoillinnani takaa. Jos se muka tekee minusta lapsellisen ni onpa maailma julma.
[/quote]
Tavoitteiden saavuttaminen ei lisää onnellisuutta kuin hetkellisesti. Onnelliseksi tullaan elämällä omien arvojen mukaista elämää jos päivä. Minua eivät saavutukset motivoi ollenkaan, ja sama pätee varmasti moneen muuhunkin.

Nelikymppinen äiti: Nyt ymmärrän mitä tarkoitat, kiitos selvennyksestä. Tuo on varmasti ihan totta, että moni tekee elämästään ihan liian vaikeaa vääristä syistä. Ts. hommaa vaikka sen omistusasunnon ja auton "koska niin kuuluu olla" eikä edes mieti pärjäisikö ilman ja jopa helpommin. Itse tehtyä stressiä, kuten ap:lla. Joku puutarha nyt ei todellakaan ole pakollinen.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:04"]

Tavoitteiden saavuttaminen ei lisää onnellisuutta kuin hetkellisesti. Onnelliseksi tullaan elämällä omien arvojen mukaista elämää jos päivä. Minua eivät saavutukset motivoi ollenkaan, ja sama pätee varmasti moneen muuhunkin.

[/quote]

Täsmälleen samaa mieltä. Minulle yksi iso oivallus aikuistuessa olikin juuri se, että onnellisuus ei tule siitä että koko ajan tavoittelee jotakin. Elämä ei ole mikään kilpajuoksu, jossa koko ajan ollaan menossa etapilta toiselle. Onnellisuus tulee ihan olemisesta ja nykyhetkestä nauttimisesta - ei siitä, että on juuri saavuttanut jotain, ja alkaa sitten juosta kohti seuraavaa "onnellisuuspistettä". 

Minusta päinvastoin tuollaisesta saavutuskeskeisestä elämästä seuraa hyvin usein onnettomuutta - on jo saavutettu kaikki mitä toivottiin, mutta sitten elämä tuntuukin tyhjältä. Onni ei ollutkaan jokin maaginen ilmalaiva, joka saapuu taivaasta kun kaikki ruksit toivelistalta on saatu ruksittua. Minusta ap:kin on juuri tässä jamassa. Ruksittu on avioliitto, talo ja lapset, ja kas kummaa, maaginen onnen tunne ei valtaakaan mieltä. Ei tuossa enää lisäruksien keksiminen auta, päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:14"]

Ja miksi tuollaista ilmausta käytetään halventavassa merkityksessä? Eivätkö hauskanpito, vapaus ja elämästä nauttiminen ole positiivisia juttuja?

[/quote]

Riippuu siitä,miten sitä pitkitettyä nuoruutta elää.Jos osaa olla vastuullinen aikuinen,ja samalla pitää hauskaa,se on OK.Jos pitkitetty nuoruus tarkoittaa jatkuvaa baareissa juoksemista ja sitä,että elää pikavipeillä ja muutenkin kuin viimeistä päivää,se ei ole OK.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 14:04"]

Tavoitteiden saavuttaminen ei lisää onnellisuutta kuin hetkellisesti. Onnelliseksi tullaan elämällä omien arvojen mukaista elämää jos päivä. Minua eivät saavutukset motivoi ollenkaan, ja sama pätee varmasti moneen muuhunkin.

[/quote]

Täsmälleen samaa mieltä. Minulle yksi iso oivallus aikuistuessa olikin juuri se, että onnellisuus ei tule siitä että koko ajan tavoittelee jotakin. Elämä ei ole mikään kilpajuoksu, jossa koko ajan ollaan menossa etapilta toiselle. Onnellisuus tulee ihan olemisesta ja nykyhetkestä nauttimisesta - ei siitä, että on juuri saavuttanut jotain, ja alkaa sitten juosta kohti seuraavaa "onnellisuuspistettä". 

Minusta päinvastoin tuollaisesta saavutuskeskeisestä elämästä seuraa hyvin usein onnettomuutta - on jo saavutettu kaikki mitä toivottiin, mutta sitten elämä tuntuukin tyhjältä. Onni ei ollutkaan jokin maaginen ilmalaiva, joka saapuu taivaasta kun kaikki ruksit toivelistalta on saatu ruksittua. Minusta ap:kin on juuri tässä jamassa. Ruksittu on avioliitto, talo ja lapset, ja kas kummaa, maaginen onnen tunne ei valtaakaan mieltä. Ei tuossa enää lisäruksien keksiminen auta, päinvastoin.
[/quote]
Sotket minut johonkuhun toiseen. :) -ap

Eiköhän pointti ole siinä että nykyiset kolmekymppiset elävät eri tavoin kuin aiemmat sukupolvet, ja se tuntuu aiemman sukupolven edustajien mielestä väärältä tavalta. Aiemmin ihmisillä oli vähemmän rahaa käytettävissä, oli kalliita opintolainoja maksettavana ja perheen perustamista pidettiin tärkeämpänä.

Itse koen että ilmaisua käytetään ihmisistä jotka eivät ole vakintuneet siihen menessä.

Ei ole edes suunnitelmissa parisuhdetta, omakotitaloa, 1,8 lasta, farmari autoa ja kultainen noutaja.

En sano että tarvitsisi olla suunnitelmissa nuo edellä mainitut mutta kyllä se jopa minulle antaa hivenen negatiivisen kuvan jos ei päälle 30v:llä ole suunnitelmia.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:20"]

Itse koen että ilmaisua käytetään ihmisistä jotka eivät ole vakintuneet siihen menessä.

[/quote]

Mitä kummaa tämä vakiintuminen tarkoittaa, ja miksi se on tärkeää?

Minusta pidennetty nuoruus sisältää ainakin seuraavia aineksia (yhdistele vapaasti): ei suunnitelmia hankkia lapsia, ei kiinnostusta omakotitalon ostamiseen, ei kiinnostusta omistusasumiseen, nautiskeluun ja itsen toteuttamiseen liittyvät arvot, omistautuminen harrastuksille ja ystäville oman ydinperheen sijaan, kulutuskulttuuriin osallistuminen, rahan käyttäminen omiin mielitekoihin, vastuiden ja velvollisuuksien välttäminen, sekä ura-ajattelun että lapsiperhe-elämän hylkääminen, alkoholin käyttö, baareissa käyminen ja klubeilla tanssiminen, hauskanpito, itsen etsiminen ja identiteettikokeilut vielä aikuisena, epävarmuus, pitkän aikavälin elämänsuunnitelmien puuttuminen.

Ei se pitkitettyä nuoruutta ole vaan aikaisempaa kivempaa aikuisuutta. Kun on mahdollista tehdä elämällä, mitä haluaa, yllättäen kaikille ei maistukaan se perinteinen lähiökodin, tarhan ja duunin Bermudan kolmio.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:14"]

Ja miksi tuollaista ilmausta käytetään halventavassa merkityksessä? Eivätkö hauskanpito, vapaus ja elämästä nauttiminen ole positiivisia juttuja?

[/quote]

No ei, kuka meistä huolehtii kun emme hanki lapsia (mitä myöhäisempi ensisynnytysikä, sitä todennäköisempi hedelmättömyys. Ainakin seuraavan lapsen kohdalla.) ? Luuletko että maahanmuuttajat sitten huolehtii?

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:41"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:14"]

Ja miksi tuollaista ilmausta käytetään halventavassa merkityksessä? Eivätkö hauskanpito, vapaus ja elämästä nauttiminen ole positiivisia juttuja?

[/quote]

No ei, kuka meistä huolehtii kun emme hanki lapsia (mitä myöhäisempi ensisynnytysikä, sitä todennäköisempi hedelmättömyys. Ainakin seuraavan lapsen kohdalla.) ? Luuletko että maahanmuuttajat sitten huolehtii?

[/quote]

Ai että pitäisi uhrata parhaat vuotensa jonkinlaisena yhteiskuntapalveluksena? Hankitaan lapsia yhteiskunnan edun nimissä ihan niin kuin Benito-setä käski?

Jos se vanhemmuus on niin kivaa kuin täälläkin mainostetaan, eiköhän riittävän moni lisäänny joka tapauksessa. -ap

Pidennetty nuoruus on mielestäni sitä, että ei oteta mistään vastuuta, pappa betalar, ei jatketa opintoja eikä mennä töihin. Eli teinimeininkiä jatketaan vailla huolta huomisesta, joka sinänsä ei ole väärin, mutta on aika hullunkurista kun sitä tekee vielä kolmikymppiset.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:44"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:41"]

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 07:14"]

Ja miksi tuollaista ilmausta käytetään halventavassa merkityksessä? Eivätkö hauskanpito, vapaus ja elämästä nauttiminen ole positiivisia juttuja?

[/quote]

No ei, kuka meistä huolehtii kun emme hanki lapsia (mitä myöhäisempi ensisynnytysikä, sitä todennäköisempi hedelmättömyys. Ainakin seuraavan lapsen kohdalla.) ? Luuletko että maahanmuuttajat sitten huolehtii?

[/quote]

Ai että pitäisi uhrata parhaat vuotensa jonkinlaisena yhteiskuntapalveluksena? Hankitaan lapsia yhteiskunnan edun nimissä ihan niin kuin Benito-setä käski?

Jos se vanhemmuus on niin kivaa kuin täälläkin mainostetaan, eiköhän riittävän moni lisäänny joka tapauksessa. -ap

[/quote]

Eikö siinä vuosina 16-26 ole saanut muka tarpeeksi kokea?

Ei lisäänny, katso tutkimustietoa. http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/f92ea51b29db39b136547f16742349f6/1426830622/application/pdf/263803/vpohjelma_lopullinenpdf.pdf

Mitä te höpisette? Itse täytän 30v. ihan tässä parin viikon päästä. Omat lapseni ovat kaikki alakoululaisia. KAIKILLA ikäisilläni naisilla on jo ollut vuosia lapsia, yleisin määrä 3. Tunnen tasan kaksi ikäistäni naista joilla EI ole lapsia: toinen on nyt yrittänyt 10 vuotta, toisella ei ole kohtua. En muista tavanneeni yhtään kuvailemaanne kolmekymppistä. Olen päinvastoin ihmetellyt ikäluokkani perhekeskeisyyttä moneen otteeseen.