Masennusta vai onko tämä ikään kuuluvaa?
Olen siis täyttämässä 32 ja tuntuu että tästä edespäin kaikki on vain alamäkeä, hidasta rapistumista kohti kuolemaa. En odota mitään enkä ole innostunut mistään, lähinnä vaan just ajattelen että raahaudun näitten muutamien tuhansien arkipäivien läpi ja sitten kuolen. Että ajatteleeko muutkin lähellä keski-ikää olevat näin koska fysiikka alkaa rappeutua vai onko tämä jotain muuta? Pitäisikö minun odottaa tulevaisuudelta jotain? Mulla ei siis ole asioita mitä pitäisi tässä iässä olla eli lapsia, miestä eikä taloa, en siis ole ns. saavuttanut kaikkea haluaamaani ja ihmettele että mitäs nyt- teoriassa siis jotain odotettavaa pitäisi olla, en vain odota, koska en usko että jaksan a) etsiä miestä b) tehdä sen kanssa lapsia c) rakentaa taloa. Jotenkin oon aatellut että tämmöistä se on kun on vanha, mutta sitten tajusin, että jotkut hiihtää vielä kilpaa olympiatasolla tämän ikäisenä...olenko siis onnistunut saamaan itseni kroonikko-osastolla makaavan eläkeläismummon mielenmaisemaan jo tässä iässä.
Kommentit (11)
Siis sulla menee.muuten hyvin muttei ole miestä jab swn kanssa lapsia ja taloa. Koko homma ratkeaa hankkimalla mies. Pistä ilmoitus nettiin. Eiköhän se mies löydy. Niistä on ylitarjontaa jos ei ole kovin kranttu.
Vaikka olen mies, olen naimisissa ja on kaksi lasta...on oma yritys ja työ josta jopa ihan tykkään niin mulla on silti samanlaiset ajatukset päässä. Että tätäkö tää on ja pitääkö sen ollakin sellaista? En edes osaa selittää että mitä kaipaan ja mitä multa puuttuu mut tää elämä tuntuu olevan yksi iso tyhjiö. M31
No, hienoa jos on määritelmiä joiden mukaan en ole vielä ihan keski- ikäinen..sekin keski-ikäisyys on masentava ajatus koska elämäntilanne ei vastaa normeja. Joista en tiennyt välittäväni mutta kuitenkin. Itse olen ruvennut muistelemaan sitä aikaa kun olin lapsi, ja heräsin jokaiseen päivään innostuneena, koulussa oli kiva käydä ja sitten odotti kesälomaa ja sitten kouluunmenoa jne. Nykyisin herään usein valmiiksi väsyneenä ja tiedossa on vain taas yksi päivä joka pitää suorittaa joten kuten loppuun. Tuntuu kuin kaikki ihmisetkin olisi nykyisin keskenään niin samanlaisia että ihan sama kenen kanssa puhuu. Ihan kuin olisin siis todellakin jo nähnyt kaiken..irtoaisikohan tällaisella deitti-ilmoituksella sitä miesseuraa.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 04:10"]No, hienoa jos on määritelmiä joiden mukaan en ole vielä ihan keski- ikäinen..sekin keski-ikäisyys on masentava ajatus koska elämäntilanne ei vastaa normeja. Joista en tiennyt välittäväni mutta kuitenkin. Itse olen ruvennut muistelemaan sitä aikaa kun olin lapsi, ja heräsin jokaiseen päivään innostuneena, koulussa oli kiva käydä ja sitten odotti kesälomaa ja sitten kouluunmenoa jne. Nykyisin herään usein valmiiksi väsyneenä ja tiedossa on vain taas yksi päivä joka pitää suorittaa joten kuten loppuun. Tuntuu kuin kaikki ihmisetkin olisi nykyisin keskenään niin samanlaisia että ihan sama kenen kanssa puhuu. Ihan kuin olisin siis todellakin jo nähnyt kaiken..irtoaisikohan tällaisella deitti-ilmoituksella sitä miesseuraa.
[/quote]
Edelleen komppaan sua. Ihan kuin omia ajatuksia lukisin. Just se fiilis kun kaikki on jo nähty, varsinkin ihmiset jotka tuntuu olevan samasta puusta veistettyjä.
Niin, jos lapsuuteen tai edes parikymppisyyteen vertaa niin sellainen elämänilo puuttuu- en saa enää kiksejä suorittamisesta, saavuttamisesta ja pätemisestä mutta yllättäen niitä ei saa sitten oikein mistään muualtakaan..ja olen huomannut, että useimmat ihmiset itse asiassa ajattelee ja puhuu aika paljon siitä mitä he ovat tehneet tai mitä aikovat tehdä. Nyt kun on jotenkin pakotettu olemaan ns. tässä hetkessä, kun ei enää huvita miettiä mitä sitä nyt seuraavaksi tekisi tai kehen yrittäisi tehdä vaikutuksen, niin jäljellä onkin tyhjyys. Että miksi tämä olemassaolo itsessään ei enää tunnu miltään.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 03:43"]
Siis sulla menee.muuten hyvin muttei ole miestä jab swn kanssa lapsia ja taloa. Koko homma ratkeaa hankkimalla mies. Pistä ilmoitus nettiin. Eiköhän se mies löydy. Niistä on ylitarjontaa jos ei ole kovin kranttu.
[/quote]
Se tunne että tässäkö tämä oli, on usein sitä, että ihminen kaipaa jotain syvempää elämäänsä. Henkisen elämän rikastuttaminenminen esim. kirjallisuudella auttaa jo heti. Elämä ei todellakaan ole vain saavutuksia, vaan paljon muutakin. Tai sitten olette masentuneita. Joko tai. Tai kummatkin; masentuneita, ja ns.materialisteja; ette ole miettineet elämän henkistä puolta ollenkaan. (Enkä tässä tarkoita nyt uskontoja, vaan ihan yleisesti ottaen. Ateistikin voi kiinnostua henkisyydestä.Nykyään löytyy paljon tietoa jos osaa/haluaa etsiä).
Onko sulla ap mitään harrastusta? vois piristää, kun löytäisi uutta mielenkiintoista tekemistä :)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 17:08"]
Se tunne että tässäkö tämä oli, on usein sitä, että ihminen kaipaa jotain syvempää elämäänsä. Henkisen elämän rikastuttaminenminen esim. kirjallisuudella auttaa jo heti. Elämä ei todellakaan ole vain saavutuksia, vaan paljon muutakin. Tai sitten olette masentuneita. Joko tai. Tai kummatkin; masentuneita, ja ns.materialisteja; ette ole miettineet elämän henkistä puolta ollenkaan -- [/quote]
Hyvin sanottu - juuri samaa itsekin tarkoitan vaikka annoin ns. jonkun syvemmän etsimiselle nimeksi rakkaus, koska mielestäni rakkaus (myös ilman romanttista merkitystä tai ihmissuhdetta) pitää sisällään elämän tarkoituksen ja syvemmän sisällön :) "Rakkaus antaa tarkoituksettomuuteen tarkoituksen ja täyttää sisimmän tyhjyyden."
Ei muuta, mut et sä vielä ole lähellä keski-ikää. Joudut venaa siihen viel tommoset 8-12 vuotta ainakin.