Pitääkö äidinrakkauden olla kaikennielevää ja ehdotonta?

MÄ en muuten usko, että normaalissa kodissa normaalisti kasvatetusta lapsesta tulee esim. pedofiili.

Ja kyllähän ne äidit rakastaa, vaikkeivat hyväksykään tekoja. Sen kuvan olen saanut, kun on tullut telkkarista väkivaltarikollisten, narkkareiden, alkoholistien ja muiden vastaavien äitien haastatteluja.

Harva normaaliperheestä lähtöisin oleva kuitenkaan on mikään pedofiili tai väkivaltarikollinen...

SIis jos lapsesta tulee väkivaltainen tms. niin ei sellaiseen tarvitse alistua. Itse luulisin että noita lapsiani rakastan aina, vaikka niistä millaisia tulisi.



Niin ja onneksi mieheni vanhemmat jaksoivat häntä rakastaa sen reilut 10 vuottakin, jolloin mieheni oli narkkari. Koskaan eivät hylänneet, vaan aina auttoivat ja tukivat parhaansa mukaan. ´Varmasti tuntuu nyt tuhat kertaa paremmalta, kun mies on kunnon perheenisä ja hyvässä työpaikassa ja kaikki asiat hyvin.

joskus on rakkautta myös se, että ottaa etäisyyttä, rankaisee, suuttuu, jopa katkaisee välit, lattaa pakkohoitoon tms. riippuen asianhaaroista.

on ihan kunniallinen ihminen ja muut 5 lasta samoin, mutta yksi on juoppo linnanjätkä. Se on kumma mitä päihteet tekee ihmiselle ja ihmisen aivoille. Siinä ei tunteet ja hyvät lapsuusmuistot enää paina, kun ihminen sekoaa ja alkaa nähdä harhoja.



Ei, ei tarvitse olla ihan kaikennielevää. Meilläkin mummo katkaisi välit poikaansa, raskain sydämin mutta kun oli omakin terveys jo vaarassa, kun poika kävi nostelemassa seinälle että anna rahaa viinaan.

Tekojen hyväksyminen ja rakastaminen ovat eri asia.