Mihin harrastukseen poika?
Poika itse on ilmoittanut toistuvasti olevansa kiinnostunut tanssista, taitoluistelusta, partiosta, jalkapallosta ja pianonsoitosta. Ikää on kahdeksan vuotta. Mihin itse ensimmäiseksi noista tarjoaisitte?
Luulen kyllä, ettei hänellä ole mitään käsitystä siitä, mitä on partio, mutta kun joku luokkakaveri on siellä. Pojan lahjakkuuden lajeista ei ole käsitystä. Kova on touhuamaan yleensä ottaen, aktiivinen.
Kommentit (32)
Valitakaa kaksi hiukan erilaista: liikunnallinen ja taiteellinen. Niistä on hyvä lähteä.
Varmaan futikseen, koska on liikunnallisin.
Lätkä jos kaverin tavoitteet ovat muutenkin korkealla.
Jos aikoo pysyä harrasteryhmän vauhdissa mukana, niin jalkapalloon ainakin alkaa olla jo kiire, sielä on suuri osa pelannut jo monta vuotta. Ei ole kiva mennä harrastukseen ja olla uusi ja ryhmän "huonoin".
Voittehan te aluksi kokeilla vaikka kaikkia ja pudottelette ne pois jotka ei kiinnosta.
Meillä on samanikäisellä kuoro ja partio. Oikeastaan kaikilla lapsilla sukupuoleen katsomatta, toisin pienin ei harasta vielä mitään. Ihan omia valintoja nämä olleet, pienemmät on halunneet mennä kun isommtkin on viihtyneet ja tykänneet.
Jos rahaa piisaa, niin tanssi tai taitoluistelu, kun kuitenkin kiinnostusta on sekä musiikkiin että liikuntaan.
Omalla pojallani oli samankaltainen tilanne. Puntaroin taitoluistelun ja tanssin välillä. Tanssi voitti, koska se oli halvempi, mutta pirun kallista sekin on ja myöhemmin vain kallistuu. Myös telinevoimistelu oli aluksi pohdinoissa mukana, mutta koska siitä puuttuu musiikki ja "taiteellisuus", se jäi.
Lätkässä ja futiksessa on mahdollisuus suuriin tuloihin ja ammattiin, mutta ammatin siitä saa 0,001 % aloittaneista. Ei siis kannata sen varaan laskea.
"Taiteellisissa" liikuntalajeissa saa paitsi henkisiä elämyksiä niin myös oppii kehon hallintaa ja henkistä rohkeutta, jota itseilmaisu kehittää. Lisäksi nuo lajit ovat hyväksi terveydelle, niissä kehittyy paljon monipuolisemmin kuin vaikka jääkiekossa.
Tanssin aloittamisesta on nyt kahdeksan vuotta ja poika on menestynyt kilpailuissakin. Rahaa on kulunut, mutta sen vastapainoksi lapseni on saanut monenlaisia elämyksiä. Elättämäänhän tuolla ei itseään tietenkään pysty.
Minä olen lapsen isä, tämä on siis miesnäkökulma. Oma taustani on kilpahiihdossa, piirikunnallisessa tasossa, parhaina vuosina jopa kansallisessa.
Partio on siitä helppo harrastus, että sitä on vain kerran viikossa (+leirit), ei tarvitse harjoitella ja pois saa olla milloin haluaa.
Muihin mainitsemiisi harrastuksiin menee helposti useita iltoja viikossa eikä poissaoloa katsota hyvällä. Täälläpäin ei joukkuisiin myöskään pääse noin vain, pitää hakea ja jonottaa.
Oma poikani harrastaa pianonsoittoa ja partiota. Se on hänelle sopivasti, enempää ei jaksaisi. Pianoa on 3xvko ja partiota se 1 kerta. On harrastanut ennen myös tanssia (hip-hop), mutta se tippui pois liikojen kiireiden vuoksi.
Anna olla vaan. Ei se harrastus minkäänlaista hedelmää tuota, jos äitikin on niin lahjaton että av:lla kyselee lapselleen sopivaa harrastusta. Lapsesihan on maininnut jo monta kiinnostuksen kohdetta, voitte itse miettiä mikä noista olisi se paras ja realistisin. Mitä oikeen odotat? Että joku tuntematon kertoo mitkä ovat ne kyvyt joita lapsesi tulee kehittää?
Lisään vielä edelliseen, että kaikki kilpaurheilijat, jotka ovat edes vähän panostaneet urheiluun, osaavat arvostaa lajeja, jotka kehittävät ominaisuuksia monipuolisesti. On vähän harmi, että sellaiset lajit kuin paini, telinevoimistelu, judo, taitoluistelu ja tanssi, eivät nauti suurta suosiota, koska niiden harrastaminen tarjoaisi monenlaista iloa koko loppuelämäksi ihmiselle itselleen.
Suomessa on valitettavasti tämä kulttuuri, jossa arvostetaan pallon perässä juoksemista tai räkäposkella rykimistä. Ja ei siinä mitään, arvonsahan silläkin on, mutta kun ajattelee koko loppuelämää, niin lajit, joissa kehittyy lihaskunto, koordinaatio, notkeus ja itseilmaisu, palvelevat todennäköisesti yksilön tarpeita paljon paremmin kuin yksinkertaisempi kohellus.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:41"]
Lisään vielä edelliseen, että kaikki kilpaurheilijat, jotka ovat edes vähän panostaneet urheiluun, osaavat arvostaa lajeja, jotka kehittävät ominaisuuksia monipuolisesti. On vähän harmi, että sellaiset lajit kuin paini, telinevoimistelu, judo, taitoluistelu ja tanssi, eivät nauti suurta suosiota, koska niiden harrastaminen tarjoaisi monenlaista iloa koko loppuelämäksi ihmiselle itselleen.
[/quote]Mainitsit juuri lajit, jotka nauttivat todella suurta suosiota lasten ja nuorten keskuudessa.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:40"]
Anna olla vaan. Ei se harrastus minkäänlaista hedelmää tuota, jos äitikin on niin lahjaton että av:lla kyselee lapselleen sopivaa harrastusta. Lapsesihan on maininnut jo monta kiinnostuksen kohdetta, voitte itse miettiä mikä noista olisi se paras ja realistisin. Mitä oikeen odotat? Että joku tuntematon kertoo mitkä ovat ne kyvyt joita lapsesi tulee kehittää?
[/quote]
Onpas ilkeä mielipide. Taas yksi AV-mamma, joka kuvittelee olevansa maailman napa ja tietävänsä kaiken. Onneksi aloittajalla on nöyryyttä kysyä neuvoja ja näkökulmia.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:46"]Mainitsit juuri lajit, jotka nauttivat todella suurta suosiota lasten ja nuorten keskuudessa. [/quote]
Pieniä ovat harrastajamäärät noissa verrattuna joukkuelajeihin. Minä en tiedä lapseni kavereista yhtään painijaa tai telinevoimistelijaa. Yhden judon harrastajan tiedän. Judokin taitaa vain monilta jäädä, kun ikää tulee.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:27"]
Lätkä jos kaverin tavoitteet ovat muutenkin korkealla.
[/quote]
Perusteita tälle? Voihan tavoitteet olla korkealla missä harrastuksessa vaan.
Toisaalta voi tietty myös kysyä pitääkö harrastuksessa olla korkeita tavoitteita. Itse ymmärrän harrastuksen mukavana, rentouttavana asiana jota tehdään vapaa-aikana ajakuluksi ja mielen virkistämiseksi. :)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:47"][quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:40"]
Anna olla vaan. Ei se harrastus minkäänlaista hedelmää tuota, jos äitikin on niin lahjaton että av:lla kyselee lapselleen sopivaa harrastusta. Lapsesihan on maininnut jo monta kiinnostuksen kohdetta, voitte itse miettiä mikä noista olisi se paras ja realistisin. Mitä oikeen odotat? Että joku tuntematon kertoo mitkä ovat ne kyvyt joita lapsesi tulee kehittää?
[/quote]
Onpas ilkeä mielipide. Taas yksi AV-mamma, joka kuvittelee olevansa maailman napa ja tietävänsä kaiken. Onneksi aloittajalla on nöyryyttä kysyä neuvoja ja näkökulmia.
[/quote]
Mutta ei tarpeeksi nöyryyttä neuvotella lapsensa kanssa mikä olisi hänelle hyvä vaihtoehto.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2015 klo 20:46"]Mainitsit juuri lajit, jotka nauttivat todella suurta suosiota lasten ja nuorten keskuudessa. [/quote]
Pieniä ovat harrastajamäärät noissa verrattuna joukkuelajeihin. Minä en tiedä lapseni kavereista yhtään painijaa tai telinevoimistelijaa. Yhden judon harrastajan tiedän. Judokin taitaa vain monilta jäädä, kun ikää tulee.
[/quote]Täällä telinevoimistelu, judo, taitoluistelu ja tanssi ovat ihan suosituimpia harrastuksia. Tiedän lastemme luokilta pitkälle toistakymmentä noiden lajien harrastajaa.
Kilpatanssi on hyvä. Suht edullinen ja pojalle löytyy helposti tyttö tanssipariksi.
Mä laittaisin partioon ja tanssiin tai luisteluun ekaks, sitten voi kattoa haluaako useampia harrastuksia tai vaihtaa jotain. Partio on ilmainen ja siellä voi oppia monenlaista yhdessä toimimista ja vastuunkantoa ja saada elinikäisiä ystäviä, joten jos se kiinnostaa niin kannattaa kokeilla ainakin. Todennäköisesti löytyy joku lippukunta aika läheltä kotoa, joten matkat eivät olisi ongelma. Sitten nuo kalliimmat ja virallisemmat pitää miettiä tarkemmin. Tanssiin/taitoluisteluun kannustaisin nyt kun vielä poika on ennakkoluuloton niitä kokeilemaan. Joku kiva liikuntalaji on hyvä löytää elämään.
JOS osoittaisi vakavia merkkejä musiikaalisesta lahjakkuudesta (enemmän kuin liikunnallisesta) laittaisin tossa iässä sen pianon pariin, koska se on hyvä aloittaa nuorena jos aikoo vakavissaan soittaa. Eli se olisi tanssin/luistelun sijasta.
Varmaan esim. vuoden aikana selviää, onko löytynyt rakas harrastus vai kannattaako kokeilla vaihteeksi jotain muuta seuraavana vuonna.
Tutki paikallista tarjontaa ja kysele mihin pääsee. Se voi jo rajata osan harrastuksista pois. Kokeilee jotain mihin pääsee heti ja vaikka aloittaa uuden harrastuksen ensi syksynä.
Nopeasti kannattaa asiaa tutkia. Täällä ainakin esim. musiikkiopistoon haku on jo käynnissä ja vika hakupäivä on tässä kuussa.
Kysyisin häneltä itseltään mitä lajia haluaa kaikista eniten harrastaa ja sen saisi sitten aloittaa.