Lue keskustelun säännöt.
Millaista on saada poikavauva? Olla pojan äitinä?
03.02.2015 |
Vielä ei tiedä kumpi meille syntyy, mutta kun on kokemusta vain tytöistä, mahdollinen poikavauva jännittää. Tytöt suloisia vauvasta asti, varmasti pojat myös, mutta miellän itseni niin tyttöjen äidiksi että olisi mukava kuulla millaista on saada poikavauva? :)
Etenkin, joilla ensin tyttöjä ja sitten poika, millä tavalla erosi?
Kommentit (143)
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 20:20"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 20:16"] [quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 19:58"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 19:53"] Kyllä ne pojat tuppaa tyttöjä vilkkaampia olemaan.. Ja ennen kun joku alkaa itkemään että "kyllä meijän pertti on rauhallisempi kun naapurin vilma", niin sanoin että tuppaa olemaan. [/quote] Se taas johtuu enemmän kasvatuksesta kuin kromosomeista. Tutkitusti poikia kasvatetaan eri tavalla kuin tyttöjä. Poikia kehutaan reippaiksi ja heille sallitaan enemmän. [/quote] Paitsi että kyllä se myös johtuu siitä että pojat kehittyy omaan tahtiin tyttöihin verrattuna tietyissä asioissa. Esim leikit erilaisia, tytöt kiinnostuu yleensä aiemmin rauhallisista kädentaitoa vaativista tehtävistä kun pojat taas taitavampia rakenteluhommissa ym vauhdikkaammissa leikeissä.. Kai sillä osansa että mitä vanhemmat lapselleen painottaa, mutta on se vähän sukupuolestakin kiinni. [/quote] Näytä yksikin tutkimus, joka tukee väitettäsi. [/quote] "Leikki-iässä pojat ovat tyttöjä kiinnostuneempia liikunnallisista leikeistä. Hiljaista paikallaanoloa vaativissa tilanteissa erityisesti poikien voimakas liikkumisen tarve voi ilmetä rauhattomuutena ja levottomuutena. Pojat ovat myös suurikokoisempia ja voimakkaampia kuin tytöt. Käden taidoissa tytöt voivat olla poikia näppärämpiä." http://www.tohtori.fi/?page=7381781&id=3562544 Ton hurjempaa nyt tähän hätään löytänyt
[/quote]
Samassa lähteessä todetaan: "Biologisen perimän ja kasvatuksen sekä muiden ympäristötekijöiden osuutta lapsen liikunnalliseen, kielelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen on vaikea erottaa toisistaan.
Sukupuolesta riippumatta yksilöiden väliset erot ovat kuitenkin selvästi suuremmat kuin tyttöjen ja poikien keskimääräiset kehityserot, ja erityisesti poikien keskinäiset kehityserot voivat olla suuria."
Plus, tuo ei ollut tutkimus.
[/quote]
Hyvä luoja on nyt kamalaa kun en oikeaa tutkimusta löytänyt sinua varten. Mielipiteeni oli että pojat tuppaa olemaan vilkkaampia kuin tytöt. Minulla on oma kokemus tästä ja joku on varmaan kanssani samaa mieltä. Missään vaiheessa ole kieltänyt että yksilöiden välillä ei ole eroja tai kasvatuksella merkitystä. Rauhotus nyt vähän sen boldauksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 21:04"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 20:31"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 20:27"] [quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 20:20"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 20:16"] [quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 19:58"][quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 19:53"] Kyllä ne pojat tuppaa tyttöjä vilkkaampia olemaan.. Ja ennen kun joku alkaa itkemään että "kyllä meijän pertti on rauhallisempi kun naapurin vilma", niin sanoin että tuppaa olemaan. [/quote] Se taas johtuu enemmän kasvatuksesta kuin kromosomeista. Tutkitusti poikia kasvatetaan eri tavalla kuin tyttöjä. Poikia kehutaan reippaiksi ja heille sallitaan enemmän. [/quote] Paitsi että kyllä se myös johtuu siitä että pojat kehittyy omaan tahtiin tyttöihin verrattuna tietyissä asioissa. Esim leikit erilaisia, tytöt kiinnostuu yleensä aiemmin rauhallisista kädentaitoa vaativista tehtävistä kun pojat taas taitavampia rakenteluhommissa ym vauhdikkaammissa leikeissä.. Kai sillä osansa että mitä vanhemmat lapselleen painottaa, mutta on se vähän sukupuolestakin kiinni. [/quote] Näytä yksikin tutkimus, joka tukee väitettäsi. [/quote] "Leikki-iässä pojat ovat tyttöjä kiinnostuneempia liikunnallisista leikeistä. Hiljaista paikallaanoloa vaativissa tilanteissa erityisesti poikien voimakas liikkumisen tarve voi ilmetä rauhattomuutena ja levottomuutena. Pojat ovat myös suurikokoisempia ja voimakkaampia kuin tytöt. Käden taidoissa tytöt voivat olla poikia näppärämpiä." http://www.tohtori.fi/?page=7381781&id=3562544 Ton hurjempaa nyt tähän hätään löytänyt [/quote] Samassa lähteessä todetaan: "Biologisen perimän ja kasvatuksen sekä muiden ympäristötekijöiden osuutta lapsen liikunnalliseen, kielelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen on vaikea erottaa toisistaan. Sukupuolesta riippumatta yksilöiden väliset erot ovat kuitenkin selvästi suuremmat kuin tyttöjen ja poikien keskimääräiset kehityserot, ja erityisesti poikien keskinäiset kehityserot voivat olla suuria." Plus, tuo ei ollut tutkimus. [/quote] Hyvä luoja on nyt kamalaa kun en oikeaa tutkimusta löytänyt sinua varten. Mielipiteeni oli että pojat tuppaa olemaan vilkkaampia kuin tytöt. Minulla on oma kokemus tästä ja joku on varmaan kanssani samaa mieltä. Missään vaiheessa ole kieltänyt että yksilöiden välillä ei ole eroja tai kasvatuksella merkitystä. Rauhotus nyt vähän sen boldauksen kanssa.
[/quote]
Linkkisi vain totesi, että käyttämäsi erottelu oli turhaa. Erot lasten välillä ei ole luokiteltavissa sukupuolen mukaan. Linkkisi nimenomaan sanoi, että yksilöiden väliset erot ovat selvästi suuremmat kuin tyttöjen ja poikien väliset erot. Silloin on fiksua olla tekemättä mitään musta tuntuu -yleistyksiä.
mulla on tyttö 2v ja poikavauva. kyllä mä jotenkin iloinen olen, että nyt tuli poika, ettei tartte enää ns väkisin koittaa kolmatta. toki jos olisi toisinpäin, että ensin poika, ja sitten tyttö, niin ajattelisin varmasti samalla lailla, että onneks tuli tyttö :D jotenki miellän ite, että tää poikavauva on jotenki sellanen enemmän ressukka, varsinkin ku se niin kovaa koittaa seurata, mitä hienouksia isosisko touhuaa :D mutta, jos jompaakumpaa sukupuolta olis pitänyt jäädä vaille, niin ottaisin ennemmin 2 tyttöä kun kaks poikaa, koska ajattelisin, että on enemmän yhteisiä juttuja tyttösten kanssa :P mutta, paras tilanne näin että molempia yksi :)
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 16:17"]
Teinipoikien äidit: miten selviätte päivästä toiseen siitä, kun mällisiä lakanoita ja patjansuojuksia saa olla koko ajan pesemässä? Oletteko ohjanneet poikanne itse huolehtimaan pyykeistään?
[/quote]
Kun nyt muistat sitten, että aihe on pojille herkkä etkä ole noin "inhonsekaisella" asenteella puhisemassa pyykkien kanssa heidän nähtensä. Yhtä hyvin voisi tietysti typerästi kysyä, että miten tyttöjen äidit saatte ne kuukautisverestä tulevat tahrat irti lakanoista. Itsekin entisenä tyttönä muistan kyllä sen tuskan, kun ei ihan nuorena käytetty vielä niitä tamponeitakaan ja aina tuli ohivuotoja... kiusallista sekin oli.
[/quote]
Sorry ihan hirveästi kun kysyin, mutta kun nyt tipahti tuo ulkomaalais-teinijulli perheeseen, jossa on kasvanut vain tyttöjä tähän saakka. Olen neuvonut kaverille pesukoneen ja kuivaajan käytön ja pidän hänet vaihtolakanoissa, mutta joo, sorry että äklöttää. En ole tottunut.
Pojan äitinä on ihanaa! Kukaanhan ei rakasta sinua äitinä yhtä ehdottomasti kuin poikasi, myös aikuisena. Kyllä äitien ja poikien suhteessa on todellakin jotain erikoista, verrattuna tyttären ja äidin suhteeseen. Minulla on siis molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 20:57"]Ehkä ohi aiheen, mutta sain juuri toisen pojan ja olen hämmästynyt siitä kuinka moni ihan fiksu ihminen on ikään kuin olettanut minun olevan pettynyt kun en saanut tyttöä. On jopa arveltu että kolmas lapsi tulee varmaan pian kun yritämme saada puuttuvan tytön. Kyllä minä tytöstäkin tykkäisin tietysti, mutta jotenkin en osaa pitää itseäni kovin huono-osaisena kun katselen ihania poikiani. Ja mainittakoon nyt sekin että paljon lapsia tunnen, joukkoon mahtuu yksi hyvin stereotyyppinen prinsessatyttö ja kaikki muut ovat sitten omanlaisiaan sukupuoleen katsomatta.
[/quote]
Eikö tämä prinsessatyttö sitten ole omanlaisensa sukupuoleen katsomatta? Onko tyttö persoona vain, jos ei käyttäydy kuin stereotyyppinen tyttö?
Toivoin aluksi tyttöä, koska mulla ei ollut mitään kokemusta pikkupojista enkä edes osannut kuvitella, millainen pieni poika olisi. No, poika näkyi ultrassa, ja hetken tuntui pettyneeltä. Mutta oikeasti tuo poika on ihana! Aurinkoinen persoona ja muutenkin suloinen. Muutenkin olen ajatellut, että kasvatan persoonaa enkä stereotyyppistä poikaa tai tyttöä - lapsi kyllä itse kertoo, millainen poika hän haluaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:36"]Vähän niinkuin puupökkelöitä yrittäs kasvattaa.
t. 3 pojan äiti
[/quote]
3 perinteistä suomalaista miestä kasvamassa. Tyttöjen äidit varokaa!
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:34"]
Edelleen haluaisin tietää mitä ihmiset oikein toivovat toivoessaan jotain tiettyä sukupuolta?
[/quote]
Hyvä että muutkin uskaltavat ihmetellä.
"Hyvä että tuli näin. Olemme iloisesti yllättyneitä. Halusimme näin." Jopa "Nyt ei tarvitse tehdä kolmatta kun tuli molemmat." Mm noita lauseita olen kuullut tytön plus pojan äideiltä, ja miettinyt itsekseni. Miksi juuri noin on hyvä, mitä oikeastaan halusit, ja mitä jos olisikin tullut toinen poika / tyttö. Sittenkö et olisikaan ollut iloisesti yllättynyt, sittenkö ei olisi ollut "juuri näin hyvä" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me&i, Prisma, Cittari, Lindex, h&, blingo.. pojille olen hankkinut väriä mistä tahansa
Meidän poika on herkkä ja empaattinen, puhuu paljon (myös tunteisttaan) ja osoittaa kiintymystään avoimesti aikuisiin ja ystäviinsä. Erittäin pidetty kaveri päiväkodissa, hoitaa nuorempiaan ja leikkii taas oman ikäisten kanssa ikätason mukaisesti. Mielenkiinnolla odotan mitä hänestä tulee isona :) rauhallinen hän ei ole, vaan vauhdikas. Vauvana viihtyi iholla. En koe että tässä oltaisi erityisesti poikaa kasvattamassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut muita kommentteja ja mulla ei ole kokemusta kuin pojista. Uusperheessä on poikapuoli ja 2 yhteistä ja näyttää siltä että seuraavakin on poika :) Yritän kasvattaa pojistani muita kunnioittavia ja ajattelevia aikuisia ja ainakin tähän mennessä tuntuu että ihan hyvällä tiellä ollaan. Poikapuoli on fiksu nuorimies, seurustelee, opiskelee ja käy töissä. Halaa kotona käydessään, on empaattinen ja huumorintajuinen, osaa keskustella seurassa kuin seurassa. Nuoremmat taas ovat kaveripiirissä pidettyjä, hauskoja poikia, joilla kuitenkin on järki päässä. Tietysti ovat myös vauhdikkaita ja välillä kovaäänisiäkin mutta niinpä taisin itsekin olla kymmenvuotiaana innostuessani. Osaavat yllättää välillä vaikka tekemällä lumityöt tai siivoamalla kodin kun olen töissä. Osaa ne kyllä sitten toisaalta nujakoidakin, välillä täytyy komentaa ja yleensä yritän saada pojat miettimään miten jonkin asian olisi voinut ratkaista toisin, kuin tappelemalla keskenään.
Itse olen ainoa lapsi ja vaikka mullakin oli prinsessa-aika lapsuudessa niin paras kaveri oli jossain vaiheessa poika ja erään serkkupoikani kanssa oltiin kuin paita ja peppu loma-ajat. Kiipeiltiin puissa, rakennettiin majoja, syötiin muurahaisia ja sääskiä kilpaa jne. Olen itse käynyt intin ja harrastanut nuorempana metsästystä, joten tuokin puoli miehen elämästä on tuttua.
Ja koska en iste ole saanut tyttöä, olisi kiva että poikani aviopuolisot olisivat sitten sellaisia joiden kanssa voisi viettää yhdessä aikaa. Ainakin itse tykkään anoppini kanssa käydä kahvilla ja shoppailemassa ja poikapuolen tyttöystävän kanssa ollaan yhdessä leivottu ja touhuttu.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 13:19"]Vielä ei tiedä kumpi meille syntyy, mutta kun on kokemusta vain tytöistä, mahdollinen poikavauva jännittää. Tytöt suloisia vauvasta asti, varmasti pojat myös, mutta miellän itseni niin tyttöjen äidiksi että olisi mukava kuulla millaista on saada poikavauva? :)
Etenkin, joilla ensin tyttöjä ja sitten poika, millä tavalla erosi?
[/quote]
Pojat on niin ihania, lutusia mamman poikia. Ne on jotenkin niin herkkiä ja äitin perään. Meillä tyttö taas on kovaääninen, vaativa ja erittäin huomionkipeä, vaikka tasapuolisesti kaikkia kohtelen. Lisäksi tytöillä on vanhemmiten ihmissuhdekiemuransa " tyttöjen kotkotukset" pojat on niin ihanan rauhallisia ja niitten kanssa on helppo neuvotella. Moni äiti on sanonut minulle, että vain tytön äitinä voi tietää, miten haastavaa tytön kasvattaminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mikään asiantuntija ole, mutta meillä on suurperhe ja aika tasaiseen tyttöjä ja poikia. Minusta sukupuolten välisiä eroja ehkä korostetaan liikaa, ainakin omissa lapsissa yksilökohtaiset erot ovat suuria. On minulla yksi tosi poikamainen poika, jonka ensimmäinen leikki oli auton pörryytys ja joka on ollut stereotyyppisesti aina kiinnostunut lähinnä sellaisista perinteisistä miesten jutuista. Hän on myös ollut muutenkin vauhdikas ja esim. poikaporukassa meno on yltynyt välillä painiksi tai muuten aika uhkarohkeaksi. Mukavaa yhdessäoloa hänen kanssaan on ollut mm. liikunta, on ollut aina innostunut lähtemään kaveriksi ladulle tai luistelemaan ja siellä tai harrastuksiin viedessä on syntynyt parhaat keskustelutkin kahden kesken. Sitten muut pojat ovat olleet rauhallisempia, hoivanneet nukkeja ja nalleja tietyssä iässä, leikkineet yhtälailla tyttöjen ja poikien kanssa. Tytöissä on yksi vilkas, jota on saanut rauhoitella yhtä kovasti kuin poikamaisinta veljeä ja jonka leikit ovat myös olleet vauhdikkaita. Hän pitää vauhdista ja toiminnasta. Sitten on muutama tosi tyttömäinen tyttö meillä, joilla kiinnostuksen kohteina ovat olleet melkein pelkästään prinsessat, hevoset, eläinten ja nukenhoito, piirtäminen jne. ja joita on saanut ihan patistella ulos vähän vauhdikkaampiin leikkeihin.
Jokaista lasta rakastaa varmasti yhtä paljon, mutta jokainen lapsi on erilainen ja jokaiseen saa yhteyden vähän eri tavalla. Toinen haastaa ja vaatii enemmän, mutta monesti kyse on myös siitä miten vanhempi kokee lapsen. Eli toiselle vanhemmalle on luontevaa toimia reippaan ja pelottoman lapsen kanssa ja toisen taas on ehkä helpompi osoittaa rohkaisua ja hellyyttä hyvin aralle kaverille. Tärkeintä kai se on että pyrkii ymmärtämään toisen tunteita ja luonnetta ja kohtaamaan ja hyväksymään toisen sellaisena kuin tämä on. Mitään eroa vauva-ajoilta en voi sanoa poika-tai tyttövauvoissa, ihan samanlaisia tai erilaisia hoidettavia ovat olleet ja yhtä isoa on ollut hoivavietti ja rakkaus uutta kääröä kohtaan.
Ihan samanlaista kuin olla tyttövauvankin äiti. Mulla on poika ja tyttö, eikä niissä ollut vauvana mitään eroa sukupuolen takia. Vauva kun vauva. Ainoa konkreettinen ero oli se, että poikavauvan pippeli pitää laittaa alaspäin kun vaihtaa vaipan, ettei pissit tule housunkauluksesta ulos. ; )
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 17:55"]
Meillä poika ja kolme tyttöä, viides tulossa, sukupuolta emme tiedä.
Poikamme on esikoinen, nyt 7v ja niin ihana, että pakahdun ylpeydestä ja rakkaudesta.
Pojat ovat reippaita, iloisia, touhukkaita, osoittavat tunteensa suoraan, halaavat, pussaavat, tahtovat sinut mukaan pyöräilemään, jalkapalloon, sählyyn ja vaikka mihin hauskaan. Saat olla metsäretkillä, ihastella isoja autoja, ihmetellä ampiaisia, leipoa paljon pullataikinaa josta poikasi tekee jättipullia. Saat hymyn ja lahjaksi hienon kiven. Saat innokkaan apulaisen keittiöön yms ihanaa:)
Voi, pojat ovat ihania:)
[/quote]
Älä yleistä. Minun poikani eivät ole kuvailemasi kaltaisia, mutta silti toki ihania mielestäni. Turhaa kuitenkin tuo yleistäminen.
[/quote]
Onpa sääli, ettei poikasi ole iloinen, reipas, hymyilevä, halaileva yms. Mitenköhän niin on päässyt käymään, olisiko peiliin katsomisen paikka?
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 17:55"]
Meillä poika ja kolme tyttöä, viides tulossa, sukupuolta emme tiedä.
Poikamme on esikoinen, nyt 7v ja niin ihana, että pakahdun ylpeydestä ja rakkaudesta.
Pojat ovat reippaita, iloisia, touhukkaita, osoittavat tunteensa suoraan, halaavat, pussaavat, tahtovat sinut mukaan pyöräilemään, jalkapalloon, sählyyn ja vaikka mihin hauskaan. Saat olla metsäretkillä, ihastella isoja autoja, ihmetellä ampiaisia, leipoa paljon pullataikinaa josta poikasi tekee jättipullia. Saat hymyn ja lahjaksi hienon kiven. Saat innokkaan apulaisen keittiöön yms ihanaa:)
Voi, pojat ovat ihania:)
[/quote]
Ja kaikka tuota voi tehdä tyttöjenkin kanssa.
[/quote]
Kai nyt kolmen tytön äitinä tiedän mitä voin tehdä tyttöjen kanssa. Tässä nyt kuitenkin kysyttiin vain pojista. Oletko jotenkin katkera vai mikä elämässäsi on pielessä?
[/quote] Tuossa oikein erottelet ja väität poikien olevan tietynlaisia ja väität poikien tekevän noita juttuja. Ihan yhtä suurella todennäköisyydellä tyttö tekee noita kuin poika ei ole kiinnostunut noista.
Ja kyllä, olen katkera äidilleni, joka viljeli samanlaisia asenteitaan koko lapsuuteni. Se sentään oli 80-luvulla.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:40"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:02"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 17:55"]
Meillä poika ja kolme tyttöä, viides tulossa, sukupuolta emme tiedä.
Poikamme on esikoinen, nyt 7v ja niin ihana, että pakahdun ylpeydestä ja rakkaudesta.
Pojat ovat reippaita, iloisia, touhukkaita, osoittavat tunteensa suoraan, halaavat, pussaavat, tahtovat sinut mukaan pyöräilemään, jalkapalloon, sählyyn ja vaikka mihin hauskaan. Saat olla metsäretkillä, ihastella isoja autoja, ihmetellä ampiaisia, leipoa paljon pullataikinaa josta poikasi tekee jättipullia. Saat hymyn ja lahjaksi hienon kiven. Saat innokkaan apulaisen keittiöön yms ihanaa:)
Voi, pojat ovat ihania:)
[/quote]
Älä yleistä. Minun poikani eivät ole kuvailemasi kaltaisia, mutta silti toki ihania mielestäni. Turhaa kuitenkin tuo yleistäminen.
[/quote]
Onpa sääli, ettei poikasi ole iloinen, reipas, hymyilevä, halaileva yms. Mitenköhän niin on päässyt käymään, olisiko peiliin katsomisen paikka?
[/quote] Tyttöni on tuollainen, mutta poikani ei. Hän on ujo ja utelias. Vakava ja pidättyväisempi. Uppoutuu omiin maailmoihinsa, haaveilija. Ei hänessä mitään vikaa ole, miksi siis pitäisi katsella peliin? tuliko yllätyksenä, että lapset eivät ole samasta puusta veistettyjä, vaan jokainen yksilönsä. Eikä sukupuolella ole asian kanssa tekemistä.
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:48"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 18:03"]
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 17:55"]
Meillä poika ja kolme tyttöä, viides tulossa, sukupuolta emme tiedä.
Poikamme on esikoinen, nyt 7v ja niin ihana, että pakahdun ylpeydestä ja rakkaudesta.
Pojat ovat reippaita, iloisia, touhukkaita, osoittavat tunteensa suoraan, halaavat, pussaavat, tahtovat sinut mukaan pyöräilemään, jalkapalloon, sählyyn ja vaikka mihin hauskaan. Saat olla metsäretkillä, ihastella isoja autoja, ihmetellä ampiaisia, leipoa paljon pullataikinaa josta poikasi tekee jättipullia. Saat hymyn ja lahjaksi hienon kiven. Saat innokkaan apulaisen keittiöön yms ihanaa:)
Voi, pojat ovat ihania:)
[/quote]
Ja kaikka tuota voi tehdä tyttöjenkin kanssa.
[/quote]
Kai nyt kolmen tytön äitinä tiedän mitä voin tehdä tyttöjen kanssa. Tässä nyt kuitenkin kysyttiin vain pojista. Oletko jotenkin katkera vai mikä elämässäsi on pielessä?
[/quote] Tuossa oikein erottelet ja väität poikien olevan tietynlaisia ja väität poikien tekevän noita juttuja. Ihan yhtä suurella todennäköisyydellä tyttö tekee noita kuin poika ei ole kiinnostunut noista.
Ja kyllä, olen katkera äidilleni, joka viljeli samanlaisia asenteitaan koko lapsuuteni. Se sentään oli 80-luvulla.
[/quote]
Kerroin millainen oma poikani on. Tytöistäni en kertonut mitään, koska kysyttiin millaisia pojat ovat, mutta koska se sinua noin kiinnostaa niin kyllä, tyttömme tekevät aivan samoja asioita, yhdessähän nuo touhaavat koko ajan.
Ketjun aloittajallahan on tyttöjä ja hän on kiinnostunut millaisia pojat ovat. Tässähän vain kerroin millainen yksi pieni poika tässä maailmassa on.
Katkeruudellesi sinun pitäisi ehdottomasti tehdä jotain, jos joskus tulet lapsia saamaan niin tuollainen katkeruus myrkyttää kyllä koko perheen. Tsemppiä jatkoon!
Ehkä ohi aiheen, mutta sain juuri toisen pojan ja olen hämmästynyt siitä kuinka moni ihan fiksu ihminen on ikään kuin olettanut minun olevan pettynyt kun en saanut tyttöä. On jopa arveltu että kolmas lapsi tulee varmaan pian kun yritämme saada puuttuvan tytön. Kyllä minä tytöstäkin tykkäisin tietysti, mutta jotenkin en osaa pitää itseäni kovin huono-osaisena kun katselen ihania poikiani. Ja mainittakoon nyt sekin että paljon lapsia tunnen, joukkoon mahtuu yksi hyvin stereotyyppinen prinsessatyttö ja kaikki muut ovat sitten omanlaisiaan sukupuoleen katsomatta.