Miten sinä sait parisuhteen kestämään vauvavuoden yli?

En tiedä kun en edes miettinyt ettemme selviäisi. Parisuhdetta huollettuin kuten ennenkin, oli seksiä yms kahdenkeskistä. 4. Vauva-aika oli helpoin koska mieheni oli 100% tukena ja apuna sanoi kuin teini-iköiset sisarukset.

Unettomuudesta olen kärsinyt yli 30 vuotta mutta jotenkin sitä jaksoi kun toinen oli rinnalla.

Omakokemukseni on että mahdollisimman paljon hellyyttä ja yhteistä aikaa. Toisen omaa aikaa unohtamatta. Jokainen tarvitsee sitä omaa aikaa esim. Lenkillä,punttiksella tai vaikka kaupassa käyntiä yksin. Loma sillon tällön piristää kummasti ja sitten jaksaa taas arkea. Meillä vauva vuosi oli helppo mutta nyt alkaa olla haasteita kun vauva on 1,5v ,kummatkin töissä ja isot sisaruksetkin vaatii huomiota

En oo ikinä käsittänyt mikä siinä vauvavuodessa just kiristäis. Paljon enemmän patisuhdetta(kin) koettelee hankala teini!

7 lapsen äiti

Yhden lapsen kanssa meni vielä hyvin, parisuhde alkoi rakoilla kunnolla vasta toisen lapsen jälkeen. Teimme myös sen virheen, että lapset olivat aina ykkösinä, parisuhde aina kakkosena.
Jos harvaseksinen kaveruussuhde riittää niin ei ongelmaa. Jos taas haluaa ylläpitää aitoa parisuhdetta niin siihen pitää panostaa!

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 20:14"]Yhden lapsen kanssa meni vielä hyvin, parisuhde alkoi rakoilla kunnolla vasta toisen lapsen jälkeen. Teimme myös sen virheen, että lapset olivat aina ykkösinä, parisuhde aina kakkosena.
Jos harvaseksinen kaveruussuhde riittää niin ei ongelmaa. Jos taas haluaa ylläpitää aitoa parisuhdetta niin siihen pitää panostaa!
[/quote]
Harvalla kai sitä parisuhde lasten kanssa säilyy intohimoisena? Kaveruussuhde monelle täysin ol

Kasvamalla aikuiseksi. Suosittelen teille!

Kahdesti ilman kummempia ja kerran terapian avulla.

En jaksa lukea ketjua läpi, mutta muistelen tämän olleen meillä niin, ettei kumpikaan hirveästi vaatinut parisuhteeen muuttumattomuutta siinä vauvavuoden aikana. Eli meille oli kummallekin ykkösasia se uusi pieni ihminen. Olihan tässä ehditty viettää vapaata parielämää monta vuotta ennen lasta, ja nyt taas kun hän on isompi.

Meillä ei kestänytkään. Väsymys, vauvan itku ja oman ajan puute aiheuttivat jatkuvaa riitelyä, joka taas lopulta johti eroon. Ja hyvä näin, nyt mennään vko-vko- systeemillä ja elämä hymyilee jälleen kummallekin

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 20:02"]En oo ikinä käsittänyt mikä siinä vauvavuodessa just kiristäis. Paljon enemmän patisuhdetta(kin) koettelee hankala teini!

7 lapsen äiti
[/quote]
Väsymys!!

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 20:23"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 20:02"]En oo ikinä käsittänyt mikä siinä vauvavuodessa just kiristäis. Paljon enemmän patisuhdetta(kin) koettelee hankala teini!

7 lapsen äiti
[/quote]
Väsymys!!
[/quote]

Elämänmuutos. Isot muutokset ovat aina enemmän tai vähemmän kriisinpaikkoja parisuhteelle, niissä testataan parisuhteen mukautumiskyky muutoksiin. Kyllähän lapsen syntymä on iso asia suhteelle. Siinä naisesta tulee äiti ja miehestä isä, kahden joukkoon tulee kolmas. Ei sen eroon tai suuriin ongelmiin tarvitse johtaa, mutta muutos on iso. Mitä sitä kieltämään tai vähättelemään? Muutoksen ja kriisin kautta voi tulla kasvua johonkin parempaan.

Kestin liikaa ja kestän edelleen -,- silleen pärjättiin

No ei sitä kukaan yksin saa kestämään. Kyllä parisuhde on kahden kauppa.

Rakastamalla toista, silloin ei aina tarvii olla niin kivaakaan. Se on halusta kiinni kestääkö suhde vai ei. (Jos ei puhuta juopoista, väkivaltaisista yms tapauksista.)

Meillä ei vauvavuosi ole ollut mitenkään paha. Se seuraava vuosi sen sijaan on ollut aika paha kahdesti ja kolmas kerta toden sanoo.

Mä en sano mitään, me ollaan jo pariterapiassa, kun lapsi on 1v 4kk :D Ei oo naurunasia tietenkään, mutta pariterapiassa! Apua, onhan se nyt jotenkin hillitöntä! :D Niin se elämä heittelee yllättäviin suuntiin.

En välttämättä tarkoittanut sitä, miten kestää eroamatta vauvavuosi, vaan sitä, miten suhde pysyy parisuhteena. Ap

Meillä meni ihan arjesta selviytymisen perusteisiin koska lapsi oli sairas... Myöhemmin mentiin sitten yhdessä miehen kanssa terapiaan. Ja hyvä että mentiinkin; edelleen rakkautta ja ymmärrystä riittää:)

Mut noin niinkuin yleensä sanoisin että parisuhde on kuin yritys -joskus menee lujaa ja toisinaan ollaan lähellä konkurssia. Pitää välillä keskustella kunnolla hallituksen kanssa ja saada asiat tärkeysjärjestykseen.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:35"]

En välttämättä tarkoittanut sitä, miten kestää eroamatta vauvavuosi, vaan sitä, miten suhde pysyy parisuhteena. Ap

[/quote]

Eiköhän useimmilla on tarpeeksi tekemistä siinä, että pysytään yhdessä äidin ja isän hoiva- ja arkiyksikkönä.

Voin sanoa suoraan että mies nosti meidät ylös sieltä suosta, tuntuu jälkeenpäin että itselleni taisi iskeä masennus kun vauva oli n. 6kk.
Halusin erota monta kertaa pahimpina itkupäivinä,tuntui etten pääse edes sängystä ylös.. Mutta mieheni jaksoi oikkujani, järjesti meille "treffejä" ja vauvalle siksi aikaa hoitopaikkoja. Antoi minun nukkua ja hoiti vauvaa sillä välin.