Miten sinä sait parisuhteen kestämään vauvavuoden yli?

Pistämällä lapsi hoitoon välillä ja viettämällä yhteistä aikaa ja muutenkin jakamalla lapsen hoidon! Mies siis oli nyt työttömänä sopivasti :)

Tämä on tosi hyvä aihe, olisi hyvä saada keskustelua aikaiseksi. Meidän esikoinen on vajaan vuoden ja voi rehellisesti myöntää, että tämä vuosi on ollut parisuhteelle vaikea. Huonot puolet ovat korostuneet väsymyksen ja ajanpuutteen myötä ja uusien roolien omaksuminen taitaa sekin vaatia aikansa.

Pyrin tekemään arjessa pienia mukavia tekoja miehelleni, esimerkiksi saatan tehdä hänelle aamiaisen valmiiksi tai ostan jotain pientä kivaa. Mieheni antaa minun välillä nukkua päiväunet, tämä on ollut mukavaa, sillä yöheräilyt imetyksineen ovat pääasiassa vastuullani, joten välillä väsyttää hurjasti. Mieheltäni toivoisin enemmän sellaista "me"-ajattelua, käytännön tasolle asti.

Uskoisin, että ylipäätään sellainen perheen yhteisen hyvän eteen ponnistelu -etenkin vauvavuotena- olisi elintärkeää parisuhteelle. Että mietittäisiin sitä, mikä perheelle kokonaisuudessaan olisi parhaaksi ja mikä olisi kaikille kivaa. Ettei mietittäisi vain sitä, mikä itselle olisi mieluisinta ja mitä itse tarvitsee. Tässä vielä parantamisen varaa.

Me vaan päätettiin ettei erota. Vauvavuosi meni parisuhteessa huonosti, oltiin jatkuvasti jostain riidoissa ja kun ei riidelty, oltiin kuin toisilleen kohteliaat mutta vieraat kämppikset. Nyt lapsi on kolme ja parisuhdekin jälleen kunnossa ja ollaan onnellisempia kuin koskaan. Tilanne lähti helpottamaan lapsen ollessa n. 1,5v. Mutta tosiaan kyllä se vaati lujan päätöksen ja vauvavuoden jälkeen hieman yhteistä aikaa. Onneksi ei olla enää ihan nuoria ja tiedettiin että hormonit, väsymys ja uusi elämäntilanne tässä riitelee ja hakee paikkaansa. Meillä on takana pitkä yhteinen parisuhdehistoria ja tiedettiin ettei se rakkaus ja intohimo mihinkään ole hävinnyt, se vaan on jossain sumussa piilossa josta pitää taivaltaa läpi. 

Isän pitää saada hoitaa vauvaa alusta asti ilman että äiti on koko ajan neuvomassa ja määräilemässä ja ivailemassa jos nuttu menikin nurin päin. Kun isä on tasavertainen vauvan hoitaja niin äiti pääsee helpommalla ja vauva on aidoisti yhteinen ilo.  

Miten saada mies ymmärtämään parisuhdeajan tärkeys ja se, että lapsista on edes joskus saatava olla erillään?

No meillä sitoutuminen parisuhteeseen ja siihen yhteiseen lapseen oli ihan itsestäänselvyys. Ekan lapsen vauvavuosi oli raskas (koliikki ja pitkät sairastelukierteet muutenkin), toisen taas helppo.

Enemmän minua huolestuttaa se, miten nykyisin syntyvät lapset pystyvät koskaan kokemaan olevansa osa perhettä, kun vanhemmat tekevät kaikkensa, että perhettä ei ole, on vain parisuhde. Näitä jokaviikkoisia treffejä ja yhteisiä viikonloppuja alkaa olla kohta kaikilla pikkulasten vanhemmilla eikä se jatkuva eronteko voi olla jättämättä jälkiään vauvaan.

Neuvolassa sanottiin perhevalmennuksessa, että vauvan syntymän jälkeen meitä tulee aina olemaan vähintään kolme. Vaikka vauva olisi muualla, se on meidän vauva ja pitää hyväksyä se, että parisuhde ei voi olla täsmälleen kuin ennen. Jos siihen pyritään, kärsijänä on koko perhe ja eniten se lapsi. Eli pitää hyväksyä muutos ja tajuta, että entisen bileviikonlopun sijaan telkkari ja popcornit sohvalla on sitä parisuhdetta.

Tasapaino vastuiden ottamisiin ja lapsen hoitoon. Läheisyyttä ja seksiä lapsen päiväuniaikaan (anteeksi näin suora vinkki mutta kun monilla se alamäki alkaa juuri siitä kun läheisyydelle ei ole aikaa) Suvaitsevaisuus että toinen vanhempi hoitaa lasta omalla tavallaan. Molemmille mahdollisuus edes pieniä hetkiä omaan aikaan.
Ja kaikkein tärkein se että puhallatte yhteen hiileen, vaikka olisi kuinka perseestä välillä niin te selviätte siitä kun teette yhdessä asian eteen kaikkenne.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:35"]En välttämättä tarkoittanut sitä, miten kestää eroamatta vauvavuosi, vaan sitä, miten suhde pysyy parisuhteena. Ap
[/quote]

Se ensimmäinen vuosi ei suinkaan ole se vaikein.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:20"]Enemmän minua huolestuttaa se, miten nykyisin syntyvät lapset pystyvät koskaan kokemaan olevansa osa perhettä, kun vanhemmat tekevät kaikkensa, että perhettä ei ole, on vain parisuhde. Näitä jokaviikkoisia treffejä ja yhteisiä viikonloppuja alkaa olla kohta kaikilla pikkulasten vanhemmilla eikä se jatkuva eronteko voi olla jättämättä jälkiään vauvaan.

Neuvolassa sanottiin perhevalmennuksessa, että vauvan syntymän jälkeen meitä tulee aina olemaan vähintään kolme. Vaikka vauva olisi muualla, se on meidän vauva ja pitää hyväksyä se, että parisuhde ei voi olla täsmälleen kuin ennen. Jos siihen pyritään, kärsijänä on koko perhe ja eniten se lapsi. Eli pitää hyväksyä muutos ja tajuta, että entisen bileviikonlopun sijaan telkkari ja popcornit sohvalla on sitä parisuhdetta.
[/quote]
Kyllä. Vaikka kyllä parisuhdekin kaipaa hoitoa, ja joskus ne treffi-illat tarvitaan, asiat muuttuvat. Me käydään ulkona ehkä Kolme-neljä kertaa vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:22"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:35"]En välttämättä tarkoittanut sitä, miten kestää eroamatta vauvavuosi, vaan sitä, miten suhde pysyy parisuhteena. Ap
[/quote]

Se ensimmäinen vuosi ei suinkaan ole se vaikein.
[/quote] onpas, kun ei saa nukkua yöllä. Ap

Vauva on 6 kk. Ei tässä mitään ihmeitä kriisejä ole ollut. Seksi on jäänyt vähälle synnytyksen jälkeisten komplikaatioiden takia ja muutenkin väsymyksen. Mutta ei tuo tunnu haittaavan kumpaakaan. Asiasta on keskusteltu. Otetaan takaisin myöhemmin. Pussataan kuitenkin joka päivä ja halitaan.

Sanoisin, että kummallekin omaa aikaa tarpeeksi. Yhteistä aikaa, kun vauva mennyt kahdeksalta nukkumaan ja kerran viikossa vauva mummille hoitoon. Yhdessä tehdään kivoja juttuja, katsotaan elokuvaa, otetaan viiniä ja juustoja, kuntoillaan, käydään ravintolassa, mitä milloinkin. Kesällä aiotaan mennä kahdestaan lyhyelle reissulle. 

Niin ja mies alusta asti vauvaa hoitamaan. Mun mies on syöttänyt ja tehnyt kaikki muutkin jutut kuin minäkin. Kakkavaippoja vaihtanut varmaan enemmän kuin minä, koska vauva kakkii aina illalla ja aamulla. Kylvettäminen on miehen juttu myös. :)

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:20"]

Enemmän minua huolestuttaa se, miten nykyisin syntyvät lapset pystyvät koskaan kokemaan olevansa osa perhettä, kun vanhemmat tekevät kaikkensa, että perhettä ei ole, on vain parisuhde. Näitä jokaviikkoisia treffejä ja yhteisiä viikonloppuja alkaa olla kohta kaikilla pikkulasten vanhemmilla eikä se jatkuva eronteko voi olla jättämättä jälkiään vauvaan.

Neuvolassa sanottiin perhevalmennuksessa, että vauvan syntymän jälkeen meitä tulee aina olemaan vähintään kolme. Vaikka vauva olisi muualla, se on meidän vauva ja pitää hyväksyä se, että parisuhde ei voi olla täsmälleen kuin ennen. Jos siihen pyritään, kärsijänä on koko perhe ja eniten se lapsi. Eli pitää hyväksyä muutos ja tajuta, että entisen bileviikonlopun sijaan telkkari ja popcornit sohvalla on sitä parisuhdetta.

[/quote]

Juuri näin.

Minua ihmetyttää kun joka puolelta kohkataan parisuhdeajasta lapsiperheissä. Kun se perheen kanssa yhdessä vietetty aika on sitä parisuhdeaikaa. Se on merkki yhteen hitsautuneesta perheestä (ja parisuhteesta).

Vastaus ap:n kysymykseen: ei tehnyt tiukkaakaan. Minä ja mies ollaan ymmärretty että lapset tulee ensimmäisenä. Aina ja kaikessa. Ja tulevat edelleen vaikka ikää lapsilla 10 ja 6.

ps. Aika naiivia kuvitella että lapsen toinen vuosi on jotenkin helpompaa. Ihan yhtä paljon tarvitsee hoivaa kuin ensimmäisenäkin vuonna. Ja kolmantena. Neljäntenä jne...

Vauvavuosi on raskas valvomisen takia ja onhan se rankkaa kun kaikki on uutta. Kuitenkin kun lapsi kasvaa, se vaatii enemn huomiota, koska se on hereillä enemmän, se liikkuu ja alkaa ymmärtää enemmän ja enemmän. Eli taaperovuosissa on sitteb erilaisia haasteita.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:20"]Enemmän minua huolestuttaa se, miten nykyisin syntyvät lapset pystyvät koskaan kokemaan olevansa osa perhettä, kun vanhemmat tekevät kaikkensa, että perhettä ei ole, on vain parisuhde. Näitä jokaviikkoisia treffejä ja yhteisiä viikonloppuja alkaa olla kohta kaikilla pikkulasten vanhemmilla eikä se jatkuva eronteko voi olla jättämättä jälkiään vauvaan.

Neuvolassa sanottiin perhevalmennuksessa, että vauvan syntymän jälkeen meitä tulee aina olemaan vähintään kolme. Vaikka vauva olisi muualla, se on meidän vauva ja pitää hyväksyä se, että parisuhde ei voi olla täsmälleen kuin ennen. Jos siihen pyritään, kärsijänä on koko perhe ja eniten se lapsi. Eli pitää hyväksyä muutos ja tajuta, että entisen bileviikonlopun sijaan telkkari ja popcornit sohvalla on sitä parisuhdetta.
[/quote] Hyvin kirjoitettu. Lapsi muuttaa kaiken ja paluuta siihen samanlaiseen parisuhteeseen ei ole. Nykyisin odotukset ei ole oikein realistisia. Yhteistä aikaa oli vähemmän, mutta yhteinen sauna tai päiväkahvit piristi kummasti. Nyt muksut jo isoja ja kyllä meitä tässä sopassa on edelleen enemmän kuin ne kaksi.

Se vähäunisuus voi jatkua vielä kauan siitä ensimmäisestä vuodesta; kollega aikanaan kyseli 2,5-vuotiasta esikoistaan hoitaessa, että milloinkohan ne yöheräilyt loppuvat. Sitäpaitsi aika pian lapsi on sellaisessa iässä, että tarvitsee koko ajan huomiota, seuraa ja virikkeitä ja valvookin niin suuren osan omasta hereilläoloajastasi, että sitten sitä aikaa sille parisuhteelle varsinkaan ei ole. Ja yleensä tässä vaiheessa on jo toinen lapsi vähintään tulollaan. Eli ei sitä parisuhdeaikaa vain ainakaan vanhassa muodossaan enää juurikaan ole, siihen on täytynyt varautua siinä vaiheessa kun on lasta odottanut.

Kyllä eka vuosi oli pahin juurikin valvomisen takia! Alkoi helpottaa lapsen ollessa 1,5 v ja nyt kun lapsi on 2,5 v on todella helppoa verrattuna vauvavuoteen! Tottakai on uhmakohtauksia, mutta ei tarvii valvoa öitä, kanniskella itkevää lasta iltaisin eikä imettää (meillä tämä sitoi äidin kotiin kun pullo ei kelvannut). Kun saa nukkua yöt, nauttii lapsen seurasta ja myös parisuhdetta jaksaa huomioida :)

Vaikka ei millään jaksais eikä tekis mielikään niin PALJON SEKSIÄ.Hyvältä se sitten lopulta tuntuu ja seksi auttaa jaksamaan arjessa.

En tiedä, suhteeni ovat aina kariutuneet ennenkuin lapsi on täyttänyt vuoden. Nyt neljäs lapseni on jo 8 kk. ikäinen ja minua pelottaa käykö taas näin  :(  .

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:24"]Vaikka ei millään jaksais eikä tekis mielikään niin PALJON SEKSIÄ.Hyvältä se sitten lopulta tuntuu ja seksi auttaa jaksamaan arjessa.
[/quote] Entä jos mies ei halua? Ap