Miten sinä sait parisuhteen kestämään vauvavuoden yli?

Meillä on useampi lapsi pienillä ikäeroilla eikä lastenhoitoapua ole ollut  juuri lainkaan, joten todella on ollut parisuhde koetuksella välillä. Kaikki lapset on olleet kovia valvomaan, joten useampi vuosi meni sellaisessa mukavassa usvassa. Silti nyt kun lapset on vähän isompia mutta kuitenkin vielä pieniä, niin on tämäkin rankkaa. Jotkin arkiset asiat ovat huomattavasti hankalampia nyt kuin vauvan kanssa.

Meitä ei ole pelastanut seksi, ei viikonloppumatkat eikä treffi-illat. Me olemme yhdessä, koska kumpikin yrittää ymmärtää ja antaa anteeksi, molemmat osaavat myös pyytää anteeksi. Tässä elämäntilanteessa meitä on kantanut myös ajatus siitä, että tämä on vain väliaikainen vaihe meidän elämässä. 

Ottamatta stressiä siitä että pitäisi olla jotenkin hyvä parisuhde. Vaikka vituttaa niin anna tulla toisesta korvasta ulos ja älä nalkuta. Yritä antaa seksiä mahd. usein vaikka miten menisi huonosti. Aurinko paistaa taas parin vuoden päästä.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 19:01"]Ottamatta stressiä siitä että pitäisi olla jotenkin hyvä parisuhde. Vaikka vituttaa niin anna tulla toisesta korvasta ulos ja älä nalkuta. Yritä antaa seksiä mahd. usein vaikka miten menisi huonosti. Aurinko paistaa taas parin vuoden päästä.
[/quote] jos.mies.ei.halua?

Ihan niinkuin ilman vauvaakin. Puhumalla, kuuntelemalla, huomioimalla, suukottamalla, ottamalla aikaa, yhdessä tekemisellä, pyytämällä ja antamalla anteeksi, rakastelemalla säännöllisesti ja nauramalla yhdessä :)

Meille tuli lapset kahden vuoden ikäerolla. Esikoista imetin 1,5 vuotta, kuopusta kaksi vuotta. Apua ei ole arjessa ollut yhtään, joten treffailut sun muut on pitänyt unohtaa.

Mutta meidän sääntö on ollut, että kun lapsi (lapset) on saatu nukkumaan, kotitöihin tai läppäriin ei kosketa kuin poikkeustapauksissa. Sauna lämpiämään tai leffa pyörimään, jotain hyvää syötävää pöytään, hierontaa, mitä ikinä just sillä hetkellä tekee mieli.

Sitten seuraavana päivänä taas raivolla tiskeihin sun muihin kiinni.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 19:08"]Ihan niinkuin ilman vauvaakin. Puhumalla, kuuntelemalla, huomioimalla, suukottamalla, ottamalla aikaa, yhdessä tekemisellä, pyytämällä ja antamalla anteeksi, rakastelemalla säännöllisesti ja nauramalla yhdessä :)
[/quote]

Miksi tälle on annettu alapeukku ? Mielestäni hyviä pointteja ja tullut selvästi onnelliselta ihmiseltä..

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 19:50"]

Ei vauvavuosi ollut lainkaan paha. Suurin osa leppoisasti äitiyslomalla. Kuopuksen vauvavuoen aikana rakennettiin talokin. Eka äitiysloma oli helpointa aikaa ikinä. Lapsi nukkui, syö ja on välillä hereillä. Aikaa tehdä vaikka mitä. Levätäkin sai ja lukea kasapäin. Ei erityisesti raskasta avioliitolle.

[/quote]

Vähän samankaltaista täälläkin (paitsi että me ei rakennettu taloa vaan rempattiin vessaa esikoisen ollessa vauva).

Eli ei me oikeastaan tehty mitään sen kummallisempaa parisuhteen eteen. Oltiin jo ennen lapsia aikamoisia erakoita eli viihdytään kotona. Molemmat lapset olleet hyviä nukkumaan (esikoinen alkoi nukkua täysiä öitä parin kuukauden iässä, kuopus pariviikkoisena ja sitä ennen herättivät ehkä pari kertaa yössä).

No joo, eli aika leppoista aikaa eikä mikään sen kummallisemmin koetellut parisuhdetta. Mies oli ehkä astetta tyytyväisempi kun kotona oli aina ruoka valmiina kun hän tuli töistä :D

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:35"]En välttämättä tarkoittanut sitä, miten kestää eroamatta vauvavuosi, vaan sitä, miten suhde pysyy parisuhteena. Ap
[/quote]
Kyllä se muuttuu ihan väistämättä, pikkuhiljaa. Ei ihan heti plussasta tai raskaudesta, edes synnytyksestä tai kotiintulosta vauvan kanssa.

Itse muistan ekan muutoksen olleen se, että kun mies tuli töistä, hän ei enää juossut suoraan halaamaan mua - vaan ryntäsi kaappaaman vauvan sylistäni. Vauvasta tuli hänen silmäteränsä. Kuitenkin hän oli aika epävarma vauvan kanssa ja vaikka olisin mielelläni käynyt esim. lenkillä tai kaupassa ilman vauvaa, 30min oli ekat 5kk pisin aika, minkä hän koki pärjäävänsä ilman mua. Mutta sitten patistin hänet vauvauintiin kaksistaan vauvan kanssa, niin alkoi helpottaa.

Toinen muutos oli, kun saimme toisen vauvan. Alussa tuntui vain hassulta - äsken olimme pariskunta ja nyt me muka ollaan lapsiperhe! Olin kauhean väsynyt taaperon ja vauvan kanssa, eikä mies aina tajunnut. Se ei ollut silti niin paha. Oikeastaan hankalimmat ajat koitti, kun lapset alkoi kasvaa ja heidän "olisi pitänyt olla jo helpompia", mutta itse aloin väsyä kodin ja työn yhdistämiseen, jatkuvaan kiireeseen ja työn lisäksi aloittamiini opintoihin.

Ei meillä huono parisuhde ole edelleenkään, mutta on tämä aika erilainen kuin se kahden lapsettoman suhde. Väsymys kiristää aina hermoja ja työstressi syö miestä.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:20"]Enemmän minua huolestuttaa se, miten nykyisin syntyvät lapset pystyvät koskaan kokemaan olevansa osa perhettä, kun vanhemmat tekevät kaikkensa, että perhettä ei ole, on vain parisuhde. Näitä jokaviikkoisia treffejä ja yhteisiä viikonloppuja alkaa olla kohta kaikilla pikkulasten vanhemmilla eikä se jatkuva eronteko voi olla jättämättä jälkiään vauvaan.

Neuvolassa sanottiin perhevalmennuksessa, että vauvan syntymän jälkeen meitä tulee aina olemaan vähintään kolme. Vaikka vauva olisi muualla, se on meidän vauva ja pitää hyväksyä se, että parisuhde ei voi olla täsmälleen kuin ennen. Jos siihen pyritään, kärsijänä on koko perhe ja eniten se lapsi. Eli pitää hyväksyä muutos ja tajuta, että entisen bileviikonlopun sijaan telkkari ja popcornit sohvalla on sitä parisuhdetta.
[/quote]
Mä en tunne ketään lapsiperheellistä, jolla olisi mahdollisuus jatkuvasti käydä parisuhdeviikonloppuja tai vapaailtoja viettämässä. En ketään. Missähän ne ovat?

Meillä ei ole vauvaa vielä, mutta tämä on mietityttänyt minua jo valmiiksi :-) Paljon erilaisia mielipiteitä ja tarinoita. Luottavaisin mielin eteenpäin!

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:28"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:22"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:35"]En välttämättä tarkoittanut sitä, miten kestää eroamatta vauvavuosi, vaan sitä, miten suhde pysyy parisuhteena. Ap
[/quote]

Se ensimmäinen vuosi ei suinkaan ole se vaikein.
[/quote] onpas, kun ei saa nukkua yöllä. Ap
[/quote]
Jaa no ei se läheskään aina ole noin. Lisäksi jos on vain yksi lapsi, nukkumisia ja valvomisia voi jakaa. Jos on useampi lapsi, ei saa nukkua päivälläkään. Jos on päivällä jo töissä ja taapero valvoo, niin sinne töihin on vain mentävä. Taapero voi olla sen sijaan huippuiloinen ja touhukas, vaikka yö olisi mennyt miten.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:43"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:24"]Vaikka ei millään jaksais eikä tekis mielikään niin PALJON SEKSIÄ.Hyvältä se sitten lopulta tuntuu ja seksi auttaa jaksamaan arjessa.
[/quote] Entä jos mies ei halua? Ap
[/quote]
Se voi olla vaikea tikki. Yksin ei suhdetta saa pysymään kasassa. Miehellä on vastuu omista haluistaan, loppujen lopuksi.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:57"]

Meillä on useampi lapsi pienillä ikäeroilla eikä lastenhoitoapua ole ollut  juuri lainkaan, joten todella on ollut parisuhde koetuksella välillä. Kaikki lapset on olleet kovia valvomaan, joten useampi vuosi meni sellaisessa mukavassa usvassa. Silti nyt kun lapset on vähän isompia mutta kuitenkin vielä pieniä, niin on tämäkin rankkaa. Jotkin arkiset asiat ovat huomattavasti hankalampia nyt kuin vauvan kanssa.

Meitä ei ole pelastanut seksi, ei viikonloppumatkat eikä treffi-illat. Me olemme yhdessä, koska kumpikin yrittää ymmärtää ja antaa anteeksi, molemmat osaavat myös pyytää anteeksi. Tässä elämäntilanteessa meitä on kantanut myös ajatus siitä, että tämä on vain väliaikainen vaihe meidän elämässä. 

[/quote]

Meillä siinä suhteessa sama tilanne, että lapsia useampi. Siksi en pysty sanomaan, miten parisuhde kestää vauvavuoden, koska toinen syntyi melkein vuoden päästä.

Mutta meillä ehkä helpotti, koska olimme jo aikuisia ihmisiä ja ei odotettu kummempaa. Kaikki pelottelivat vauvavuodesta, kuinka hirveä se on. No esikoinen oli koliikkivauva, mutta en tiedä, me vain ajattelimme, että tämä on lapsiperhe-elämää, eikä ollut edes ajatusta, että entinen suhde pitäisi palautua. Olimme perhe. Muutaman vuoden päästä olimme suurperhe. Totta kai kaikki muuttuu, kun tulee lapsia. Ei voi odottaakaan, että tekaistaan lapsi ja pari viikkoa sitten leikitään kotia ja sitten palataan parisuhteeseen. Lapset tulevat aikuisten ihmisten elämään ja aikuisten on kasvettava omasta itsekkyydestään yli sen verran, että ymmärtää meidän olevan perhe, loppuelämän.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 19:40"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:20"]Enemmän minua huolestuttaa se, miten nykyisin syntyvät lapset pystyvät koskaan kokemaan olevansa osa perhettä, kun vanhemmat tekevät kaikkensa, että perhettä ei ole, on vain parisuhde. Näitä jokaviikkoisia treffejä ja yhteisiä viikonloppuja alkaa olla kohta kaikilla pikkulasten vanhemmilla eikä se jatkuva eronteko voi olla jättämättä jälkiään vauvaan.

Neuvolassa sanottiin perhevalmennuksessa, että vauvan syntymän jälkeen meitä tulee aina olemaan vähintään kolme. Vaikka vauva olisi muualla, se on meidän vauva ja pitää hyväksyä se, että parisuhde ei voi olla täsmälleen kuin ennen. Jos siihen pyritään, kärsijänä on koko perhe ja eniten se lapsi. Eli pitää hyväksyä muutos ja tajuta, että entisen bileviikonlopun sijaan telkkari ja popcornit sohvalla on sitä parisuhdetta.
[/quote]
Mä en tunne ketään lapsiperheellistä, jolla olisi mahdollisuus jatkuvasti käydä parisuhdeviikonloppuja tai vapaailtoja viettämässä. En ketään. Missähän ne ovat?
[/quote]

En minäkään. Sen sijaan äitini ja hänen ystävänsä ovat painottaneet minua ja tyttäriään olemaan tekemättä samaa virhettä kuin heidän sukupolvensa vanhemmat tekivät: parisuhdetta ei koskaan pistetty ykköseksi. Täynnä eroja tai muuten onnettomia parisuhteita siinä (tuntemassani) sukupolvessa. Se on hyvä että parisuhteen tärkeydestä lapsiperheissä puhutaan nykyään. Puheen tasolle se kyllä meilläkin on lähinnä jäänyt.

Ei vauvavuosi ollut lainkaan paha. Suurin osa leppoisasti äitiyslomalla. Kuopuksen vauvavuoen aikana rakennettiin talokin. Eka äitiysloma oli helpointa aikaa ikinä. Lapsi nukkui, syö ja on välillä hereillä. Aikaa tehdä vaikka mitä. Levätäkin sai ja lukea kasapäin. Ei erityisesti raskasta avioliitolle.

Minunkin mielestä haastavinta parisuhteelle ei ollut vauvavuosi, vaan kahden työn ja pienten lasten perhearjen yhdistäminen. Se aika mikä kotona ollessa jäi iltaisin tai viikonloppuisin parisuhteelle, kuluu nyt kotitöitä tai ylitöitä tehden. Kun päivät on erossa lapsistaan, kynnys viettää aikaa kahden erossa lapsista esim. viikonloppuna nousee. Päälle kaikki sairastelukierteet yms. Isompi lapsi ei myöskään nuku enää päiväunia, joten sekään ei enää mahdollista parisuhdeaikaa. Jos nyt olisin esikoisvauvan äiti, hyödyntäisin "ylimääräisen" ajan hyvällä omalla tunnolla parisuhteelle! Kyllä, myös ihan niille treffeille.