Älykkäin tuntemasi henkilö: millainen lapsuus hänellä oli?

Älykkäimmällä tuntemallani ihmisellä oli vaikea lapsuus. Perhe hajosi kun kyseinen mies oli alle kouluikäinen ja poika joutui muuttamaan usein, asuivat myös ulkomailla välillä. Vaikea suhde äitipuoleen ja ylipäätään tunnepuolella suuria ongelmia. Teoreettinen äly taas hyvin selvästi ja nopeasti havaittavissa normaalikeskusteluissa. On myös hyvin lahjakas musikaalisesti ja taiteellisesti. Motivaatio-ongelmien takia hänestä ei ehkä tule mitään ns. suurta, mutta toisaalta uskon, että pystyy kyllä muuttamaan ongelmansa voimavaraksi, koska haluaa elämänsä kuntoon ja on alkanut tehdä asian eteen töitä.

Ei aavistustakaan. Sen verran tiedän, että yksi sisko hänellä on. Miehestä on kyse. Ei ole akateeminen, on opistoinsinööri. Pidän häntä älykkäimpänä hoksaamisen perusteella, sen perusteella, että osaa juttelunsa suhteuttaa aina seuran mukaan ja on voittanut "älyllisissä" haasteissa jotain kisoja, mensan jäsen on myös. 

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:10"]

Millainen on ollut älykkäimmäin tuntemasi henkilön lapsuus? Miten hänet on kasvatettu ja millä metodeilla?

Ja älykkyydellä tarkoitan tässä nyt sellaista helposti mitattavissa olevaa, todennettavaa fiksuutta (koulumenestys, älykkyystestit jne), en ehkä niinkään sosiaalista tunneälykkyyttä, jonka validi arvioiminen on monimutkaisempaa.

Älykkäin tuntemani henkilö laitettiin hoitoon hyvin varhaisessa vaiheessa (alle 6 kk:n ikäisenä) ja häntä ei ole missään vaiheessa täysimetetty, pelkkään pulloon siirtynyt jo pari kuukautisena. Huvittavaa lukea tutkimuksia rintaruokinnan hyödyistä älykkyyden kehittymiselle, kun tätä tuntemaani älykköä ei ole käytännössä imetetty ollenkaan. Sosiaaliselta älyltään tyyppi ei tosin ole mitenkään huikea...

[/quote]

Oikein huvitut asiasta? Oletko muutenkin mustavalkoinen ja ehdoton kaikissa asioissa?

Kiusaamista ja vakavia itsetunto-ongelmia

Naapurin poika, mun kummipoika.

Aika tavallinen perhe, isä työnjohtaja. äiti sairaanhoitaja. Poika oli pienestä asti jotenkin tosi nokkela ratkomaan ongelmia, sovitteli toisten riidat, rakentava johtaja leikeissä. Kuoulumenestys loistava, oppi asiat tunneilla, joten läksyihin ei mennyt aikaa edes lukiossa. Periaate tuntui pojalla olevan jo pienestä, että ensi työ (ikävät asiat) ja sitten leiikki. Jo pienenä tuntui tietävän kaikesta, kova kyselemään ja kuunteli tarkasti. Luki DI:ksi ja nykyään menestyvä johtaja.

Perheen muut lapet ovat aivan "normaaleja", tavallisissa duunariammateissa.

Perheellä oli iso kirjahylly ja kotiin tuli paljon lehtiä ja lapsetkin luki sanomalehtiä. Omat lapset sitä hiukan kummeksui ja kyseli miksei meille tule niin monia lehtiä eikä ole kirjoja (nyyh. tulee huono omatunto). Mutta ei perheessä mitenkään erityisesti lapsiin satsattu. Saivat harrastaa mitä halusivat, vanhemmat osti kyllä soittimet ja urheiluvarusteet, mutta eivät kuskanneet harrastuksiin ja rahaa antoivat käyttöön niukasti.

Poika oli vaan syntymästään poikkeuksellisen lahjakas. Kai se sai hyvät geenit. Isän isovanhemmat olivat kuulemma älykköjä. Kaverit tuntu arvostavan sitä aivan tarhasta pitäen ja sai siitä kautta hyvää palautetta. Samoin kuin tarhan tädeiltä ja opettajilta. Kotona sama kohtelu kuin sisaruksillaan.

Sä teet johtopäätöksiä aika suoraan ja nopeasti...entäs jos se sun fiksu tyyppi olis saanut olla kotona ekat kolme vuotta?

Voisko se silloin olla sun mielestä se fiksuin ihminen? Mua naurattaa sun päättely.

onks se ihminen muuten onnellinen?

mun tuntemalla viisaalla fiksulla ihmisellä oli äiti kotona koko lapsuuden. Oli viisi lasta. Ja sitten hoitolapsia. Oli turvallista ja pysyvä koti. Oli paljon tekemistä ja haasteita.

ja tää tyyppi on vielä onnellinen. Sen asenne on tosi hyvä.

Kuka osaa oikeasti nimetä älykkäimmän tuntemansa ihmisen? Mä esimerkiksi tunnen kymmeniä tohtoreita ja lääketieteen alan tutkijoita, mutta ei se pelkkä tutkinto tee kenestäkään älykästä, lähinnä se kertoo kunnianhimosta ja keskittymiskyvystä. En ole kysellyt keltään heidän mensa-tuloksiaan.

Ap:n aloitus lapsellisine johtopäätöksineen sen sijaan nyt ei ainakaan kerro ap:n älystä mitään hyvää.

Se naapurin sheltti

Mä itse olen älykäs. 

Mua ei ole imetetty pitkään. En ole koskaan ollut päiväkodissa, mulla on aina ollut hoitaja kotona. 

Lapsuus mulla on ollut hyvä, tasapainoinen ja vanhemmat ovat antaneet hyvän kasvatuksen ja mahdollistaneet opiskelun niin pitkälle kuin halua on riittänyt. Mulla on ollut läheiset välit vanhempiin ja sisaruksiin aina. Kaiken kaikkiaan mä olen onnellinen ja tasapainoinen ihminen. 

[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 11:10"]Huvittavaa lukea tutkimuksia rintaruokinnan hyödyistä älykkyyden kehittymiselle, kun tätä tuntemaani älykköä ei ole käytännössä imetetty ollenkaan. [/quote]

Miksi se on huvittavaa? Kuvitteletko tilastollisen korrelaation tarkoittavan automaattisesti, että esim. kaikkia älykköjä on imetetty ja ettei ilman imetystä voi olla älykäs?

Ei edes tee mieli selittää virhettä saatika vääntää rautalankaa, koska koko asia on niin naurettava.

En tiedä kuka tuntemistani henkilöistä on älykkäin, enkä useimmista tuntemistani ihmisistä tiedä millainen lapsuus heillä on ollut. Kaikenlaista sinä kysytkin.

Hmm, monien älykkäinä pitämieni henkilöiden lapsuudeseta en tiedä mitään. Mutta niistä joista tiedän, tulee mieleen yksi sukulaisperhe, jossa nyt jo lähemmäs nelikymppisistä lapsista toinen on huippufyysikko ja toinen erittäin lahjakas ja kovapalkkainen tietokoneguru. Molemmat asuvat nykyisin ulkomailla, fyysikko Sveitsissä ja ohjelmoija jenkeissä. Olivat jo lapsena huomiotaherättäviä, sellaisia mietteliäitä introverttejä, jotka oppivat itsekseen lukemaan hyvin pieninä ja sen jälkeen huvittivat aikuisia lukemalla tietokirjoja joita ei millään odottaisi esim. 4-vuotiaan lukevan ja ymmärtävän. Tytär (se koodari) muisti myös ihan kummallisia faktoja, kuten 100 piin desimaalia ja hämmästytti ihmisiä kyvyllään puhua takaperin ja laskea päässä ihan himmeitä laskuja, tai tietää about suoraan jos kysyi vaikka että mikä viikonpäivä oli 12.6.1984.

Näillä sellainen tausta, että äiti oli kotiäiti ja isä insinööri. Imetyksestä en ole varma mutta luulisin että on imetetty "normaali" aika. Kotona hoidettu kouluun menoon asti. Uskon että näille lapsille se kotihoito on ollut tosi hyvästä, koska olisivat varmaan olleet aika erikoisia siellä päiväkotilasten joukossa, mistä olisi saatettu tehdä jopa ongelmaa. Mutta kun olivat kotona, saivat ihan rauhassa perehtyä tietokirjoihinsa ja omiensa ajatteluun, ilman että oli kukaan sanomassa että teissä on jotain vikaa kun ei leikit tai toiset lapset kiinnosta. 

Älykkäin mun tuntema henkilö on väkivaltaisesta alkoholistiperheestä. On tutkitusti ihan mensa-tasoa, mutta ilmeisistä syistä ei ole pystynyt hyödyntämään lahjakkuuttaan.

Ihan hyvä lapsuus mulla oli.

Todennäköisesti älykkäin tuntemani olen minä itse. Ihan tutkitusti, mensa-tasoa, koulussa ei ole tullut mitään hankalaa ikinä vastaan, ainoastaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Olen hyvin matalasti koulutettu, vaikka minusta olisi mihin vaan, opin ja ymmärrän asioita todella helposti. Lapsuus ja nuoruus oli aika kauheaa, koin pahoja asioita, joita kenenkään ei tulisi kokea. Esimerkiksi fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä, tunnekylmät vanhemmat, seksuaalista hyväksikäyttöä, pahaa koulukiusaamista yläasteella ja muuta vastaavaa. Minua imetettiin ainakin puolivuotiaaksi (uskon, ettei imetyksellä ole juuri merkitystä, älykkyys on enemmänkin geneettistä) ja olin kotihoidossa noin kolmevuotiaaksi, onneksi. Päiväkodissa/kerhossa oli kauheaa, itkin lähinnä yksin ja minut laitettiin usein pimeään varastoon. Ekaluokilla opettaja kiusasi. Minusta tuli todella ujo ja arka. Olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta vielä aikuisenakin.

Harmittaa paljon, etten ole päässyt käyttämään potentiaaliani. Ihmiset pitävät minua usein enemmänkin tyhmänä kuin älykkäänä, ehkä arkuuteni ja erilaisen persoonani takia. Myös tietysti siksi, etten ole kouluttautunut. Haaveilen psykoterapiasta, jotta pystyisin vielä joskus opiskelemaan.

Aviopuolisoni on myös älykäs, ihan tutkitusti. Hänellä oli ns. normaali lapsuus, ja hän on tietysti onnistunut opiskelemaan korkeakoulututkinnon ja on työelämässä mukana. Hänellä ei ole myöskään ollut ikinä tunnetta ulkopuolisuudesta ja siitä, ettei kuulu joukkoon. Tuo asia on taas omassa elämässäni läsnä jatkuvasti. Älykkäitä on kaikenlaisia. Aina se ns. stereotyyppinen älykäs ei sitä oikeasti olekaan, ja joku muiden tyhmänä pitämä ihminen voi olla oikeasti hyvinkin älykäs. Huono lapsuus voi pilata paljon. Kohdelkaa lapsianne, ja muiden lapsia hyvin :)